torstai 6. joulukuuta 2012

kuperkeikkoja

Pahoittelut hiljaisuudesta blogin puolella.

Elämäni heitti aikamoista kuperkeikkaa kolmisen viikkoa sitten ja ei ole oikein tehnyt mieli kirjoittaa...

Long story short: Menin eräänä maanantaina normaalisti töihin ja kuulin, että koeaikani loputtua työsuhdettani ei enää jatketa. Ja ellei siinä ollut vielä tarpeeksi sulateltavaa, niin koeaika loppui saman viikon perjantaina ja sen viikon aikana minun piti perehdyttää uusi työntekijä. Eli kuulin irtisanomisestani viikon varoitusajalla...

Todellinen reilukerho, etten sanoisi. Olin todella pettynyt, sillä missään vaiheessa ei annettu ymmärtää, ettei työsuhteeni jatkuisi koeajan jälkeen... Oikeastaan päinvastoin. Eniten tässä harmittaa kuitenkin se, että irtisanomisella ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, miten hyvin olen työni tehnyt. Sain kiitosta siitä, että olen ollut huolellinen työntekijä ja hoitanut hommani hyvin, mutta uusi työntekijä pystyisi hoitamaan yrityksen muitakin töitä toimiston ulkopuolella. Olisi ollut helpompi ymmärtää tätä ratkaisua, jos olisin oikeasti ollut huono työntekijä.

Kun tuona maanantaina pääsin kotiin, niin en osannut oikein tehdä mitään. Päällimmäinen ajatus oli se, että miten ihmeessä saan asuntoni vuokran maksettua seuraavina kuukausina?  Kun alkujärkytys hiukan tasoittui, päätin tehdä kaikkeni että en joutuisi ainakaan muuttamaan pois kämpästä, josta olen kuluneiden kuukausien aikana tehnyt itselleni ihanan kodin. Viimeinen palkka ja hyvät veronpalautukset mahdollistaisivat vuokranmaksun ainakin pariksi kuukaudeksi eteenpäin.

Nyt olen siinä tilanteessa, että olen kolmen viikon ajan lähettänyt työhakemuksia paikkaan jos toiseenkin ja vihdoin asiat alkavat näyttää paremmilta. Pääsin työhaastatteluun ja vaikka en hakemaani paikkaa saanutkaan, niin eilen sain puhelun, jossa minulle tarjottiin toista kohdetta ja huomenna olisi tarkoitus mennä kirjoittamaan työsopimusta. Työ on osa-aikaista, mutta tuo tuloihini sen todella kaivatun lisän, jotta voin jatkaa asumistani ihanassa kodissani ja rauhassa jatkaa kokopäiväisen työsuhteen etsimistä.

Seuraavaksi koitan saada aikaiseksi niitä kuvia tästä asunnosta, jota olen jo niin kovasti hehkuttanut!

perjantai 9. marraskuuta 2012

You don't make friends, you earn them.

(EDIT: Tarkoitus oli kirjoittaa kepeä ja kiva perjantaipäivitys, mutta ihmissuhdeavautumiseksihan tämä meni, kiitos ja anteeksi, jos pääsette loppuun asti :) )

Vaikka välillä tuntuu, että syksy on loputtoman pitkä ja synkkä, niin jotenkin samanaikaisesti aika menee hurjaa vauhtia eteenpäin. Elämä menee eteenpäin omalla vauhdillaan ja koitan pysyä perässä.
Viimeaikoina olen kiinnitänyt huomiota erityisen paljon siihen, miten asiat ovat muuttuneet muutaman vuoden sisällä. Eilen kävin katsomassa kummipoikaani ja hänen viehättävää pikkusiskoaan. Molemmat ovat kasvaneet hurjasti ja höpöttivät kilpaa hurjaa vauhtia. Ja ne 16-vuotiaat vastarakastuneet hassut teinit, joihin tutustuin 10 vuotta sitten, ovat ihan oikeita vanhempia ja niin kovin kovin rakkaita koko perhe!

Kymmenen vuotta sitten, kun aloitin lukion minulla oli todella laaja kaveripiiri. Oli tuttuja ja kavereita sieltä, täältä ja tuolta ja olin oikea sosiaalinen eläin. Kaikki oli silloin niin helppoa ja vaivatonta. Toki tulen nykyäänkin ihmisten kanssa hyvin toimeen ja on helppoa tutustua uusiin ihmisiin, mutta kaveripiiri on pienentynyt huomattavasti. Kai sieltä on sitten vuosien varrella karsiutunut pois niitä vähemmän tärkeitä ihmisiä. Oikeita ystäviä on tällä hetkellä vain kourallinen, mutta nekin ovat kultaakin kalliimpia.

Minulle on myös sanottu, että olen välillä liian kiltti ihminen ja annan ihmisille liiaksi periksi ja anteeksi asioita. Onneksi tässä asiassa olen tullut jo paremmaksi ja oppinut kuuntelemaan itseäni. Jos minun pitäisi olla aina valmiina, pyytämässä anteeksi ja tekemässä yksin töitä ihmissuhteen eteen, niin onko se sitten sen arvoista?
Juuri tällä hetkellä elän sellaista aikaa, että en oikeastaan jaksa ajatella kuin itseäni. En sellaisella itserakkaalla tavalla, vaan sellaisella, että kuuntelen itseäni. On mielestäni aika turhaa tuhlata aikaa ihmisiin, jotka eivät osaa arvostaa minua ja ystävyyttäni. Tämän ahaa-elämyksen minulle tarjosi viimeviikonloppuna henkilö, jonka olen tuntenut jo useita vuosia ja jolle juuri muutama kuukausi sitten uskouduin asiasta, josta vain hyvin harva lähipiirinkään ihminen tietää ja puhuin hänelle todella vaikeista asioista, joita olen käynyt viime aikoina läpi.

Ollaan sen jälkeen nähty ja hengailtu ihan normaalisti, kunnes viimeviikonloppuna en saanut häntä enää kiinni puhelimitse ja facebookistakin hän oli minut poistanut kaverilistaltaan. Lopulta kun sain häneen yhteyden, sain selville että syynä oli parin viikon takainen ilta, jolloin istuimme muutaman kaverin kanssa pubissa ja soitin myös tälle kaverille ja pyysin liittymään seuraan ja mainitsin vielä, että vaikka meistä pari joutuukin poistumaan paikalta jonkun ajan päästä, niin pubiin jää silti vielä yhteinen kaverimme. Noh, jouduimme lähtemään ennenkuin hän ehti paikalle ja pyysin yhteistä kaveriamme välittämään viestin eteenpäin ja pitämään hauskaa. Oma iltamme jatkui meluisassa baarissa, enkä kuullut että puhelimeni oli soinut laukussa, kun pubiin päässyt kaverini oli soittanut perääni... Tämän takia minun puheluni ovat siis nykyään estolistalla ja en ole enää kelpo facebook-kaveri.

Minä toki pahoittelin asiaa, kun selvisi mistä oli kyse, koska enhän minä nyt kiusallani lähtenyt pubista pois ja jättänyt vastaamatta puheluun. Naurettavintahan tässä on se, että hän olisi voinut yrittää soittaa myös ellikselle, jonka seurassa olin koko illan ja joka myös lähti kanssani aikaisemmin keskustaan ja joka on btw edelleen k.o henkilön facebook-kaveri. Mutta hei, ei se mitään jos kiukku on helpompi purkaa minuun. Siinä ei ole mitään uutta. ;)

Ei minua tämä tilanne vaivaa kuitenkaan yhtään niin paljon kuin se, että tuon muutaman kuukauden takaisen keskustelumme jälkeen hän ei ole nähdessämme ja jutellessamme kertaakaan kysynyt minulta miten voin ja mitä minulle kuuluu, tai muutenkaan osoittanut minkäänlaista välittämistä asiaa kohtaan. Asia on loukannut minua, sillä mielestäni ystävien pitäisi välittää tällaisista asioista, mutta tottumuksesta olen ollut hiljaa ja pahoittanut mieleni salaa ja itsekseni. Enkä minä edellenkään toivo tälle ihmiselle mitään pahaa. Toivon vain, että hän osaisi ottaa asiaan etäisyyttä ja nähdä tilanteen kaikkien osapuolien kannalta sen sijaan, että osoittaisi suoraan syyttävällä sormella ja pistäisi välit poikki. Eikä se peiliin katsominenkaan olisi välttämättä ihan kauhean huono asia.
Ehkä pitäisi vain olla vain tyytyväinen, että kyseinen ihminen on pudonnut lähipiiristäni...


Avautumiseksihan tämä nyt meni, mutta jotta ei menisi liian vakavaksi, niin loppuun vielä perjantaihehkutukset:
Tänään on ollut ihana päivä!
Oli kivaa lähteä töihin, kun aurinko paistoi ja töissä olen saanut rauhassa kuunnella musiikkia ja päivittää blogiani teekupposen äärellä. Viikonloppuna aion syödä hyvin, saunoa, rentoutua ja nähdä ihania ihmisiä. <3

"Life is partly what we make it, and partly what it is made by the friends we choose." - Tennessee Williams



tiistai 30. lokakuuta 2012

30.10.2012

Taas uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Masentava syksy saapui takaisin synkkine iltoineen ja kuralätäköineen. Pöh. Mutta ehdin sentään nauttia talvisesta säästä ja kävin jopa kierähtämässä pakkaslumessa saunomisen lomassa. JES! Ja onnistuin nujertamaan sen flunssanpoikasen, joka kärvisteli kurkussani perjantaina.

Olen pari pivää ollut ihan kiukkupeppuna. Kaikki pienetkin asiat ärsyttää ja suoraan sanottuna vituttaa. Syytä en osaa sen enempää rajata, mutta edes yksi kunnolla nukuttu yö ehkä auttaisi asiaa? Jos saan muutaman ihanan tunnin yössä nukuttua, niin näen painajaisia. Enkä edes mitään kivoja zombiepainajaisia, joita olisi oikeasti siistiä fiilistellä herättyään, vaan sen tasoisia painajaisia, että herään ihan hikisenä ja se pelko jää niin iholle, että hyvä kun uskaltaa käydä vessassa ja tulla takaisin sänkyyn.

Katsoin vihdoin Täydelliset naiset loppuun asti ja jos haluat välttyä juonipaljastuksilta, niin suosittelen lopettamaan lukemisen tähän. Kahdessa kuukaudessa sain kaikki kahdeksan kautta katsottua ja nyt on kieltämättä vähän tyhjä olo. Ja vollottamiseksihan ne pari viimeistä jaksoa meni. Olen muutenkin tirautellut kyyneliä matkan varrella, mutta nyt ei yksi tai kaksi kyyneltä riittänyt.
Mä niin tiesin, että Tom ja Lynette palaa lopussa yhteen. Mä niiiiin tiesin. Ne oli koko sarjan ajan ihan mun lemppareita ja olis ollut niin tyhmää, jos ne olis eronnut kaiken sen jälkeen, mitä ne koki yhdessä... Just sellaisesta parisuhteesta mä salaa haaveilen. Ihan tavallista arkea ja pilkettä silmäkulmassa.

Miehistä Mike oli ihan mun ykköslemppari ja menin tietysti ekan kauden aikana spoilaamaan itseni ja seuraavat seitsemän kautta pelkäsin, että "voi ei, koska se kuolee?". Onneks vasta viimeisessä kaudessa ja itkin kuin pieni sika sohvan nurkassa, kun hautajaiset koitti. En tosin tiedä, että itkeekö siat, mutta jos itkee, niin olen aika varma, että ne tekee sen tasan just yhtä tyylikkäästi kuin allekirjoittanut.

Nyt on sitten sekin urakka ohi. Mitäköhän seuraavaksi katsoisi?
Onneksi kaikki mun seuraamat sarjat on palanneet tauolta ja voin taas seurata mun lemppareita! Walking Dead, CSI, Supernatural, Big Bang Theory, How I met your mother, New Girl, Mentalist ja mitäs näitä vielä oli... Enkä ole vielä kaikista edes ehtinyt katsomaan uusimpia jaksoja.

Yks mitä kaipaisin hirveesti olis joku hyvä uus sci-fi sarja. Niitä on niin kauhean vähän. Tuntuu, että kaikki potentiaalisesti katsomisen arvoinen sci-fiin viittaava sarja on nykyään pilattu liialla draamalla ja ihmissuhteilla. Walking Deadin kakkoskausi oli ihan hirveetä tuubaa ja tuntui että siinä ei vaan yksinkertaisesti tapahtunut MITÄÄN, tai jos tapahtui, niin sitä vatvottiin ja selviteltiin sitten seuraavat kolme jaksoa. YAWN! Kolmoskausi onneksi alkoi lupaavasti, mutta saa nähdä. Jenkeissä alkoi nyt syksyllä uusi sarja Revolution ja se vaikutti muuten ihan hyvältä, mutta siinäkin on kyllä aikamoiset draaman alkeet ja lisäksi se pääosan nainen on ihan SUPERÄRSYTTÄVÄ!

Elliksen kanssa on tullut tavaksi katsoa jouluna kasa leffoja ja tämän vuoden leffat olis vielä vähän hakusessa. 2010 jouluna katsottiin kaikki LOTRit (ja luonnollisesti ne maailman pisimmät versiot) ja viimejouluna katsottiin zombieleffoja. Listalla taisi olla ainakin Dawn of the dead, The Crazies, Carriers ja Resident evil 4. Tänä vuonna ollaan mietitty jotain sci-fi teemaan sopivaa, mutta tuntuu, että kaikki hyvät on jo nähty ja parhaat useampaan kertaan. Jos jollain on vinkata jotain hyviä teemaan sopivia leffoja, niin hihkaiskaapa mulle täällä tai irkissä, niin pistän korvan taakse.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Perjantai! Lunta!

Jos joku ei sitten vielä tiennyt, niin minä olen Stormiina ja RAKASTAN TALVEA. Miten jonkun mielestä sellainen musta ja synkkä talvi on muka parempi kuin tuo ihana talven ihmemaa, joka vallitsee heti kun on vähän lunta maassa. Eilen tosin oltiin jonkun aikaa jännän äärellä, kun lähdettiin elliksen kanssa viemään koneita jo valmiiksi Paattisille ja lähdettiin tietysti juuri kun se lumisade vasta alkoi ja kesärenkaat alla, kuinkas muutenkaan. Voin muuten kertoa, että vaikka mulla olisi kortti, niin en olisi suostunut ajamaan siinä lumipyryssä metriäkään. Vielä kun ajeltiin tiellä, jossa ei ollut katuvaloja, niin näkyvyys oli sitä luokkaa, että hyvä kun tien erotti lumipyryn keskeltä. Selvittiin kuitenkin hengissä takaisin ja autossakin on nyt jo talvirenkaat alla, niin uskallan tänään uudestaan kyytiin.

Menin illalla ajoissa sänkyyn ja tarkoituksena oli lukea ihan vähän kirjaa eteenpäin ja mennä nukkumaan, että saisi kunnon unet. Toimiiko tää ikinä minkään hyvän kirjan kanssa oikeasti? Kyseessä oli Tuija Lehtisen Miss Seinäruusu ja loppuun astihan minä sen luin yön tunteina... Olen aina tykännyt Lehtisen tavasta kertoa tarinaa todella elävästi ja ottaa mukaan toinen toistaan hersyvämpiä sivuhenkilöitä, eikä tämäkään kirja tehnyt poikkeusta hyväksi todetusta kaavasta. Välillä ihan nauratti ääneen, kun oli niin pilke silmäkulmassa kirjoitettua tekstiä.

Aamulla kyllä vähän pisti kiukuksi, kun en ollut edes yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. Silmäluomet painoivat vähintään kilon ja kurkkukin oli kipeä. Mutta kun menin parvekkeelle juomaan kuumaa Finrexiniä, niin voin kertoa, että olo oli yhtä vaaleanpunainen kuin muumimukini. Mikäs näitä maisemia katsellessa... 




Töihin päästyäni luin facebookista, että naapurini oli nähnyt juuri samoihin aikoihin kun jotkut olivat viereisessä talossa harrastaneet erinäisiä aikuistenvälisiä rakkaudentunnustuksia keittiön pöydällä. Mä olin vissiin niin tohkeissani lumesta, että multa oli mennyt tämä show täysin ohi :D  

Bussissa ei tällä kertaa ollut tarharyhmää, mutta sen sijaan lumi oli saanut eläkeläiset liikkeelle ja suuntaamaan matkansa talviseen Ruissaloon. Siellä varmaan maailman ihanimmat maisemat just nyt... Kyllä kelpaa mammojen ja pappojen nauttia päiväkävelystään! Työmatkalla näin myös niin hassunhauskan jutun, että oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan. Keskelle talvimaisemaa oli nimittäin jäänyt pieni muistutus siitä, millaista kesällä olikaan... Melkein teki mieli mennä piknikille sillan alle.


Olen töissä tankannut lisää Finrexiniä, syönyt kanakeittoa ja lipittänyt teetä. Sormet ristissä toivon, että tämä kurkkukipu olisi vain pieni ja pikainen vilustumisen esiaste, jonka saisin vielä nujerreettua. Minähän en aio viikonloppuna sairastaa, se on varma!


torstai 25. lokakuuta 2012

torstai _______ täynnä

Aamulla, kun talsin kylmyyden keskellä töihin, mieltäni lämmitti yksi asia... Se, että tänään on jo torstai ja huomenna on perjantai! Tämä viikko on mennyt yllättävän nopeasti eteenpäin ja ollut kohtalaisen ok. Viikonloppua odotan jo kovasti, sillä edessä on LANit Paattisten peliparatiisissa. Koko viikonlopun saan hengailla kavereiden kanssa munahousuissa (eli siis collegehousuissa), PELATA! ja eeeeehkä sitä muutaman aikuisten herkkujuomankin voisi nauttia. Tää "muutama" ei kyllä varmaan tässä seurassa ihan riitä, mutta ei takerruta pikkuasioihin.
Erityisesti odotan sitä, kun huomenna iltapäivällä saan töiden jälkeen jättää Oton hoitoon ja huokaista helpotuksesta. MINUN ei tarvitse koko viikonlopun aikana käydä koiran kanssa ulkona, vaan saan kerrankin olla miettimättä, että "mitäs kello oli kun viimeksi oltiin ulkona?".


Mulla oli mielessä niiiiin paljon kirjoitettavaa, ennenkuin avasin bloggerin ja nyt tuntuu, että mulla ei ole mitään sanottavaa...


Tää Katri Ylanderin kappale kertoo aika pitkälti mun fiiliksistä viime viikkojen ajalta:



Valoja en laita tänään,
vaikka tiedän etten nukukaan
Valoja en jaksa tänään
Hämärässä on mun parempaa

Halua en olla mitään
Joku vaan, kuka vaan
Leijun vaan kokonaan

Mietin, onko missään ketään
Mitä jos ne onkin kadonneet
Talossa mä yksin enää
Matoille jo lehdet putoilleet

Kaupunki on tyhjentyvä
Minä jään sykkyrään lepäämään

Mutta jossain ehkä on joku toinen uneton
Jäänyt tänne muiden jälkeen
Kun se kääntää tyynyään,
täällä myöskin käännetään
Ehkä kaiken tän se tuntee

Valvon taas

Lopulta mä kuulen jotain
Yläkerran mies on hereillä
Tupakalle taitaa se tai
Hukassa on muuten kuten mä

Kulunutta peiton kulmaa
tämä taas puristaa, odottaa

Sillä jossain ehkä on joku toinen uneton
Jäänyt tänne muiden jälkeen
Kun se kääntää tyynyään,
täällä myöskin käännetään
Ehkä kaiken tän se tuntee

Valvon taas

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Mehh...



Huomasin tänään, että olen viimeksi päivittänyt blogia heti muuton jälkeen, eli melkein kaksi kuukautta sitten. HUPS ja anteeksi. Tykkään kyllä kovasti kirjoittaa tätä blogiani ja useina päivinä on tullut mietittyä, että "tästä pitää kirjoittaa blogiin", mutta kuinkas on käynyt? Olen tullut kotiin, syönyt ja löhönnyt sohvalla katsellen Täykkäreitä. Kahdeksas, eli viimeinen kausi menossa nyt, joten ehkä kohta löytyy iltaisin taas lisää aikaa blogillekin... Tosin olen nyt jo muutaman jakson jäljessä ainakin Supernaturalissa ja Gossip Girlissä (jota en tietenkään tunnusta katsovani).

Ei mulle ole kauheasti tapahtunutkaan mitään. Oikeastaan olen ollut koko alkusyksyn vähän masentunut ja hakeutunut kotiin turvaan peiton alle. Ei ole oikein huvittanut tehdä...noh, mitään ja siksi olenkin iltaisin käpertynyt sohvalle katsomaan Täykkäreitä. Mutta koska nyt sain vihdoin aikaiseksi päivittää blogiani, niin keskityn iloisiin asioihin ja vatvon syysangstiani myöhemmin!

Tuparit menivät ohitse jo kuukausi sitten, mutta sain paljon sellaisia ihania ja kivoja lahjoja, joita olin toivonutkin. Nyt mulla on saunassa saunakiulu kauha ja lämpömittari (kaikki ihanaa, tuota tummempaa Rento-sarjaa, kuten toivoinkin). Lisäksi sain saunatuoksuja. Löytyy ihan perinteistä koivua, tervaa ja eukalyptusta, mutta niiden lisäksi GLÖGIN tuoksuista! Voi pojat, tiedän ainakin missä tuoksuissa minä saunon kun ulkona on paukkupakkaset ja lunta.





Toivelistaltani toteutui paljon muutakin, kuten blenderi (kukapa nyt EI haaveilisi laitteesta, jolla voi valmistaa mansikkamargaritoja?), neliskanttinen uunivuoka (ette usko miten rasittavaa on tehdä lasagnea niistä levyistä PYÖREÄÄN vuokaan...), viherkasvi ja Ikean yrttilajitelma.

Tuon Ikean yrttilajitelman pistin kasvamaan eilen ja täytyy sanoa, että JÄNNÄÄ OLI! Mukana tuli siis kolme pikkuista siemenpussia ja kolme neliskanttista kasvupurkkia, joiden pohjalla oli epämääräisen pieni kasa jotain kovaa turveainesta tms. Ihan niin viisas en ole, että olisin tiennyt miten mun muka pitäisi saada niihin koviin turvekikkareisiin kasvamaan mitään, joten otin googlen avuksi ja siellä neuvottiin kaatamaan ensin niiden turvepaakkujen päälle runsaasti vettä. Noh, tuumasta toimeen, lorottelin lasista puolisen desiä vettä paakkujen päälle ja pelkäsin kokoajan, että vettä menee liikaa. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun turvepaakut alkoivat turvota ihan hillittömän paljon ja muistuttaa hiljalleen multaa. Vettä sai tosiaan lisätä reilulla kädellä vielä lisää ja lopulta purkki, jonka pohjalla oli aluksi pieni turvekikkare, oli täynnä mehevää multaa! Sinne minä omin pikku kätösin istutin siemenet ja nyt mulla on kasvamassa basilikaa, timjamia ja korianteria.

Oon kotiutunut tänne ihan tosi hyvin ja enää muutama hassu juttu puuttuu. Makkarin lipasto on edelleen hakusessa, samoin lamppu. Olkkariin löysin ihan huikean hienon ja ihanan violetin maton Kodin ykkösestä ja Ikeasta siihen sopivat verhot, joissa on harmaata ja violettia. Lupaan, että kuvia tulee, kunhan jaksan ottaa niitä....

Niin ja ihan parhautta on myös se, että mä sain kuin sainkin sen uuden jääkaapin, josta haaveilin edellisessä postauksessa! (ja tietty pakastimen siinä samalla ) Kivaa on myös se, että Heisku asuu parin korttelin päässä ja Elliksellekään tästä ei kävele kuin kymmenisen minuuttia. Puhumattakaan siitä, että mun lähikauppa ei ole enää (pelkästään) Siwa, vaan mulla on korttelin säteellä ainakin kolme ruokakauppaa, joista voin valita.

Taidan laittaa saunan lämpeämään, mennä koiran kanssa ulkoilemaan ja tulla vilpoisesta sitten ihanaan, hyväntuoksuiseen lämpimään saunaan rentoutumaan. Jos vaikka uni tulisi vähän paremmin... Joo, mulla on ollut univaikeuksia, mutta koska nekin on vähän kurjia juttuja, niin jätän nekin myöhempää valituspostausta varten.

Halei ja pusui!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Muutto ohitse!

Sain avaimet viimeviikon tiistaina ja samana päivänä kävin hakemassa nuo etukäteen valitsemani maalit liikkeestä ja ja keskiviikkona kaikki pinnat oli jo maalattu (iso kiitos maalarille!) ja oli aika siirtää tavarat. Täytyy kyllä sanoa, että onneksi mulla on kaveripiirissä kaksi vahvaa miestä, jotka kantoivat kaikki tavarat vanhasta kämpästä uuteen. Ja tekivät sen vielä ennätyksellisesti alle kahdessa tunnissa. Käytiin myös keskiviikkona hakemassa Ikeasta mulle se haaveilemani sänky, mutta sen kokoaminen jäi myöhempään ajankohtaan, joten nukuin kaksi yötä lattialla patjan päällä ja ympärillä oli täysi kaaos. Kävin siivoamassa vanhan kämpän torstaina ja sieltä kotiutuessani olin niin väsynyt, etten todellakaan jaksanut tehdä MITÄÄN uudessa kämpässä. Onneksi perjantaina ja lauantaina energiataso oli huikea ja sain kaiken paikoilleen ennätysajassa. Ja nyt ihan oikea sänkykin, jossa nukkua! :)

Täytyy kyllä sanoa, että nyt on sellainen olo, että olen tullut kotiin. Mulla on vihdoin keittiössä tarpeeksi pöytätilaa ja tiskikone. Mulla on pesukone, joten mun ei tarvitse enää murehtia pesutupavuoroista. Voin pestä pyykkiä ihan koska vaan ilman aikatauluja. Luksusta.
Lisäksi odotan innolla talvea ja pakkasiltoja, kun voin vaan laittaa saunan päälle, nauttia sen lämmöstä ja käydä välillä parvekkeella vilvoittelemassa. Parveke on kyllä harvinaisen ankea vielä, mutta ehkä se siitä matolla ja pienellä kalustamisella tulee viihtyisämmäksi. Mitään kukkia ja kasveja tuskin kannattaa hankkia enää tässä vaiheessa vuotta...

Edellinen asukas jo vähän varoitteli, että jääkaappi ei sitten ole mikään paras mahdollinen... No ei tosiaan! Jääkaappi kylmimmällä ja lämpötila ei laske alle 10 asteen. Eipä siellä oo tehnyt mieli säilyttää mitään mehua kummempaa toistaiseksi. Onneksi korjaaja on tulossa tänään katsomaan tilannetta ja jos ei voi korjata, niin kyllähän mulle se uusi jääkaappipakastin kelpais... :)

Kuvia tiedossa uudesta kämpästä heti kun saan sisustuksen valmiiksi. Ikeasta tarttui sängyn lisäksi mukaan myös tällainen tv-taso, joten isommista hankinnoista puuttuu enää makkarin lipasto.  Pientä hienosäätöä mattojen ja verhojen kanssa vielä, niin sitten olen tyytyväinen. 




lauantai 25. elokuuta 2012

Muuttojuttuja, osa 3

Viimeisiä öitä vietetään tässä pienessä rotanloukussa, jota joskus olen myös kodiksi kutsunut. Tänään laitoin Adelen 21 -levyn soimaan, turbovaihteen päälle ja pakkasin viimeisetkin tavarat. Kaapit ammottavat tyhjyyttään ja keittiössä on jäljellä enää pari hassua lautasta, jotka ovat tuleet tiensä päähän tämän asunnon myötä ja lentävät roskiin parin päivän päästä. Musiikki oli loistavaa fiilistelymusiikkia viimeisiin hetkiin tässä kämpässä.

Kieltämättä on vähän haikeat fiilikset, kun nyt katselee ympärilleen täällä. Kahteen ja puoleen vuoteen on mahtunut niin valtavasti kaikkea. Nyt kun istuu näiden laatikoiden keskellä läppäri sylissä, kaikki palaa niin elävästi mieleen. Olen viettänyt täällä elämäni kenties parhaita hetkiä, nauranut, kalsarikänneillyt, katsonut elokuvia ja kokkaillut hyvää ruokaa, mutta mukaan on myös mahtunut surua, pelkoa, pettymyksiä ja riitelyä. Asuminen täällä ei tuntunut enää hyvältä ja päällimäisenä mielessä on paha mieli ja ahdistus.

Nyt oli taas aika tehdä muutoksia ja hypätä tuntemattomaan. Minulle kodin on oltava paikka, jossa pitää pystyä olemaan oma itsensä ja jossa on hyvä olla, vaikka olisikin paha mieli.

Koti on siellä, missä nämä rakkaat tassut ja kuono ovat.... <3



torstai 23. elokuuta 2012

Muuttojuttuja, osa 2

Viikon päästä pitäisi olla täysi muuttohärdelli päällä. Pieni yksiöni on tällä hetkellä kuin myrskyn jäljiltä ja pakkaaminen tuntuu välillä toivottomalta. Olen surutta heittänyt tarpeetonta tavaraa roskiin ja laittanut joitan hyväkuntoisia vaatteita ym. myyntiin facebookin kirppikselle, mutta silti tuntuu, että homma ei ole edennyt yhtään. Lisäksi olen ollut kuumeessa pari päivää ja vaikka pidinkin yhden sairaslomapäivän, niin pakkaillessahan sekin meni.

Ikeasta ilmoitettiin, että aiemmin haaveilemaani sänkyä tulee myymälään seuraavan kerran vasta marraskuussa. Onneksi ei tarvitse panikoida ja nukkua sohvalla, sillä olen löytänyt uuden ihanan sängyn, jonka haluan!

Tuossa sängyn päädyssä on kangas, jonka pitäisi sopia "erinomaisesti sängyssä lukemiseen tai surffailuun". Heti näin itseni ennen nukkumaanmenoa vähän vielä irkkailemassa sängyssä miniläppärini kanssa... :D Valittavana olisi myös kaksi erilaista vaihdettavaa päällistä päätyyn, mutta en oikein innostunut kummastakaan kankaasta. 

Jossain vaiheessa täytyy varmaan myös ostaa toinen tv, että voi sängystäkin katsoa sarjoja ja leffoja. Ja jos leffoja katsoo, niin sittenhän täytyy olla sipsejä, poppareita, limpparia ym. ja siksi ostoslistalle menisi myös tämä Malm-apupöytä, jossa on renkaat alla ja sen voi kätevästi rullata sängyn ylle pöydäksi. Maailman hienoin ja kätevin ja HALUAN! 



Viime vuoden kesällä, kun sisustelin kämppää uusiksi valitsin melkein kaikki huonekalut tumman sävyisinä . Nyt kun ajattelen uutta kämppääni, niin haluaisin kaiken mahdollisimman vaaleana. Tietokonepöytä on ihan kiva, kun siinä on mustanruskeaa ja valkoista, mutta tuo mustanruskea Expedit-hylly on vähän turhan tumma. Jos joku tarvitsee ja haluaa sellaisen edullisesti, niin viestiä mulle! 

torstai 16. elokuuta 2012

Postrcrossing

Lupailin postausta Postcrossingista ja tässä se tulee!

Olen nyt ollut jäsen noin kuukauden ja sinä aikana olen saanut 11 korttia ja lähettänyt 12. Lisäksi kuusi korttia on matkalla maailmalle tälläkin hetkellä. Enemmänkin olisi, mutta tuo kuusi on tällä hetkellä enimmäismäärä kortteja, joita minulla voi olla samanaikaisesti matkalla. Määrä kasvaa lähetettyjen korttien myötä, mutta vielä on pitkä matka siihen, että voisi lähettää kerralla 50 korttia... :)

Olen profiilissani kertonut keräileväni mustavalkoisia kortteja ja pyytänyt ihmisiä suosittelemaan hyviä kirjoja ja elokuvia. Todella positiivisena yllätyksenä yli puolet saamistani korteista on ollut mustavalkoisia ja pari ihmistä on kertonut lempikirjoistaan ja -elokuvistaan.

Alla muutamia suosikkeja saamistani korteista:
Pahoittelut kuvien hieman huonosta laadusta ja skannerin aiheuttamista valkoisista reunoista. Eiköhän fiilis kuitenkin välity niistä huolimatta! :)

Alankomaista saatu ensimmäinen Postcrossing-kortti.

Tämä kortti on Puolasta.

Tämä ihastuttava itse otettu otos kirsikankukista on kortti Taiwanista.

Tämä kortti on Sveitsistä. Kortin koko oli yllättäen A5 ja lähettäjä on itse ottanut kuvan.
Tämä on ehkä kaikista korteista tähänastinen suosikkini.

Alla muutamia itse lähettämiäni kortteja. Pyrin valitsemaan aina kortin, joka olisi vastaanottajalle mieluinen. Sen takia lähes tyhjät profiilit, joissa ei ole kerrottu mitään tai toivottu tietynlaisia kortteja, ovat mielestäni tylsiä.

Tämän hauskan kortin olen lähettänyt Japaniin ja sen lisäksi suomalaiselle naiselle USA:han

Tämä kortti lähti Valko-Venäjälle henkilölle, joka kertoi pitävänsä korteista joissa on lapsia.
Erityisesti hän kertoi pitävänsä Anne Geddesin kuvista, joita tämä kortti muistuttaa hyvin paljon.





Tämä  hassunhauska kortti Bingo-mummosta oluttuopin äärellä lähti Saksaan, tuohon oluen luvattuun maahan...


Nämä kaksi mustavalkoista korttia ovat vielä matkalla Ukrainaan ja Liettuaan. Löysin näitä ihania mustavalkoisia kortteja Tiimarista ja ostin heti muutamia erilaisia varastoon. Tällaisia haluaisin itsekin :)




Tässä pieniä maistiaisia Postcrossing-harrastukseni alkutaipaleelta. Aikomuksena on kyllä tehdä lisää postauksia aiheesta, kun kortteja ja kilometrejä kertyy.

Profiiliani pääsee tarkastelemaan täältä. Sivun alareunassa on myös linkki "wall of postcards" jonka takaa löytyy kaikki vastaanottamani ja lähettämäni kortit ja niiden lisäksi muutamia suosikkikorttejani.

Toivottavasti sain edes jonkun innostumaan ja kiinnostumaan Postcrossaamisesta.
Jos olet jo vanha postcrossing-harrastaja, niin kommentoithan ja kerrot kokemuksistasi! :)

perjantai 10. elokuuta 2012

Muuttojuttuja!

Kolmisen viikkoa muuttoon. Muuttomiehet on jo nakitettu kantoavuksi, mutta mitään muuta en olekaan oikeastaan ehtinyt vielä tehdä muuton eteen. Fyysisesti ainakaan. Ajatuksen tasolla uusi kämppä on jo remontoitu, kalustettu ja sisustettu.

Vuokrafirma tarjoaa muuttoetuna valikoiman maaleja ja tapetteja, kunhan itse hoitaa remontoimisen. Olen ajatellut maalata ainakin olohuonetta ja makkaria ja tällä viikolla pitäisi käydä katsomassa noita remonttimallistoja, että mikä miellyttäisi omaa silmää. Ihanaa muuttaa asuntoon, josta saa tehdä itsensä näköisen! Olen kovasti tykästynyt valkoiseen, mustaan ja harmaan eri sävyihin.
Uuteen kotiin pääsyä odottavat kaapissani myös nämä lakanat:



Muutto on aina hyvä tapa hankkiutua ylimääräisestä tavarasta eroon. Itse en ainakaan halua raahata kämpästä toiseen tavaraa, jota en tarvitse tai käytä. Kaapissa lojuu useampikin lähes käyttämätön vaatekappale, kunhan vaan jaksaisi kuvata ja pistää myyntiin.

Olen jo aikaisemmin kertonut tuosta Ikeassa myytävästä sängystä, jonka haluaisin kovasti ostaa. Olen katsellut sänkyä "sillä silmällä" jo pitkään ja kuinka ollakaan nyt ostohetken lähestyessä niitä ei ole yhdessäkään Suomen myymälässä varastossa. Ei auta kuin toivoa, että sitä saadaan lisää seuraavien viikojen aikana, sillä en todellakaan haluaisi raahata vanhaa sänkyäni uuteen asuntoon, tai tyytyä johonkin B-vaihtoehtoon. Lisäksi matto, jonka olin suunniellut ostavani uuteen asuntoon, on poistettu valikoimasta. HMPH!



Alla hiukan haaveilua uudesta makuuhuoneesta kuvien muodossa...




Selkeää ja yksinkertaista :) Tuosta peilistä en ole vielä ihan varma... Siinä on vähän turhan paljon kaikkea meneillään, mutta jotenkin tykkään siitä. Tilanne SELKEÄSTI vaatii retkeä IKEAan... ;)

Tänään pitäisi käydä vielä virallistamassa muutto, eli allekirjoittamassa vuokrasopimus ja lisäksi viikonlopuksi olisi tiedossa kavereiden kanssa hengailua, viiniä ja leffoja. Eiköhän niistä saada iloa irti!
Viikonlopun aikana voisin myös yrittää saada aikaiseksi pienen esittelyn ensimmäisistä lähettämistäni ja vastaanottamistani Postcrossing-korteista. Lähetettyjä kortteja on nyt 10 ja lisäksi matkalla on vielä kuusi korttia. Itselleni posti on kantanut neljä korttia ja kaikki mustavalkoisia, kuten profiilissani olen toivonut. Noista mustavalkoisista korteista olen suunnitellut pientä sisustuselementtiä uuteen kotiini, mutta siitä tarkemmin sitten kun olen muuttanut ja nähnyt miten suunnitelmani käytännössä onnistuvatkaan.

Lämpöistä ja ihanaa viikonloppua kaikille!

tiistai 24. heinäkuuta 2012

Onni on...

Taas on vierähtänyt kuukausi kuin huomaamatta edellisestä blogimerkinnästä. Paljon on sattunut ja tapahtunut. Viime viikolla aloitin vakituisena työntekijänä kevään harjoittelupaikassani ja täytyy myöntää, että olen ollut iltaisin niin väsynyt, etten ole jaksanut suoda ajatustakaan blogilleni. Työt on kyllä lähteneet kivasti käyntiin ja alan päästä oikeaan rytmiin. Oikeastaan voisi sanoa, että maanantaisin saa tehdä täyden työpäivän ja perjantaina voi rauhassa lukea kirjaa, surffailla netissä ja odottaa, että pääsee viikonlopun viettoon. Tiistaina ja torstaina sitten kaikkea siltä väliltä.

Töiden myötä aloin etsiä itselleni uutta asuntoa ja yhtenä päivänä eksyin VVO:n sivuille vain löytääkseni sieltä täydellisen kaksion, joka kuulosti aivan liian hyvältä ollakseen totta. Varauduin siihen, että asunto voi olla jo varattu ja joutuisin jonon hännille. Seuraavana maanantaina löysin kuitenkin itseni katsomasta asuntoa ja sanomasta välittäjälle, että "Ei mun tarvitse nukkua yön yli, kyllä mä otan tän."
Eli elokuun lopussa pakkaan vähäisen omaisuuteni ja muutan Käsityöläiskadulle pieneen, ihanaan kaksioon, jossa on oikeastaan kaikki, mitä olen asunnolta etsinytkin. Asunnosta löytyy sauna, iso kylppäri, valtava parveke ja TISKIKONE! Olen niin onnesta soikeana, etten tiedä miten päin olisin.

Tämän kaiken ohella olen aloittanut uuden harrastuksen, postcrossingin, jonka idea on simppelisti lähettää ja vastaanottaa kortteja ympäri maailmaa. Kiinnostuitko? TÄSTÄ pääset tutustumaan postcrossingin maailmaan. Iso kiitos kuuluu track08:lle, joka minulle tuosta kertoi ja sai innostumaan. Olen lähettänyt vasta viisi korttia (Saksaan, Venäjälle, Valko-Venäjälle, Portugaliin ja Kiinaan!)  ja odottelen ensimmäisiä saapuvaksi itselleni jännityksellä. Ihana ajatus, että voi oikeasti piristää jonkun tuntemattoman ihmisen päivää ja niin pienellä asialla, kuin postikortilla. :)
Laitan varmasti tänne bloginkin puolelle joitakin vastaanottamiani kortteja ja miksei lähetettyjäkin.

Kesä menee niin vauhdilla ohitse, etten tiedä miten pääsisi hyppäämään mukaan. Iltaisin alkaa jo olla pimeää ja eipä tuo ainainen vesisadekaan auta...

torstai 21. kesäkuuta 2012

Tulejo Juhannus!

Minuutit matelee niiiiin hitaasti eteenpäin kun odottaa jotain.
Tällä kertaa odottelen, että kello tulisi jo kaksi ja työpäivä olisi ohitse ja apinat irti!
Juhannukseksi suuntaan Paattisten kesäparatiisiin neljäksi päiväksi ja viisaana tyttönä kaikki on ostettu jo eilen valmiiksi, niin ei tänään tarvitse olla sadan lapsiperheen keskellä kaupan tungoksessa. (No okei, unohdin ostaa Otolle ruokaa, mutta nakitin elliksen hakemaan.)

Oman panokseni Juhannuksen sapuskoihin tuon pastasalaatillani, joka on ehkä maailman parasta!

Stormiksen pastasalaatti:

  • keitettyä pastaa
  • kurkku
  • paprika
  • 1-2 maustekurkkua
  • (pieni) sipuli
  • n. 300g pala kinkkua
  • 1 prk kevytmajoneesia

Keitä pasta ja jäähdytä kylmän veden alla.
Pilko vihannekset ja kinkku (itse ostan aina jotain savustettua herkkukinkkua).
Itse en ihan kauheasti pidä tomaatista, mutta sopii varmasti tähän salaattiin.
Sekoita ja lisää viimeisenä majoneesi.

Majoneesi kannattaa lisätä vasta juuri ennen tarjoilua, koska sillä on taipumus hävitä salaatista jääkaapissa.

Olen testannut salaatin myös niin, että korvasin kinkun paistetulla kanalla ja majoneesina oli Auran kurkkumajoneesia. Toimi myös todella hyvin.


Lisäksi ajattelin askarrella nakkikääröjä.
Yksinkertaiduudessaan tarvitaan vain lehtitaikinalevyjä, ketsuppia ja nakkeja. Levyt leikataan puoliksi niin että niistä tulee neliöitä, levitetään päälle ketsuppia, ja rullataan nakin ympärille. Sitten vaan uuniin!
Todella käteviä välipalana, kun jääkaapista voi ottaa muutaman nakkikäärön kerrallaan ja lämmittää mikrossa.



Todella ihanaa, lämpöistä, kosteaa ja herkullista Juhannusta kaikille!


keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Kesämuistoja


Olen niin kesäfiiliksissä selattuani kuvia koneeltani, että ajattelin jakaa muutamat parhaat kesämuistot kanssanne. Kuvia selatessani kuuntelin tätä bisiiä. <3


KUVISTA SAA ISOMPIA KLIKKAAMALLA!


Armon vuonna 2008 vakiintui käsitys "vakkaripaikasta" jokirannassa, sillä sen verran usein tuli istuttua tuossa kyseisessä paikassa. Kesäkenkinä toimivat allaolevassa kuvassa näkyvät ihanat punavalkoiset pallokuvioiset balleriinat. <3 Ja mulla on FARKUT jalassa. Jotain, mitä ette todellakaan näe yhdessäkään seuraavassa kuvassa. (Tai missään kuvassa vuoden 2009 jälkeen)




2009 sama jokirantameininki jatkui! Mukaan piti tietysti pakata herkkukori, että jaksoi istua ihanassa kesäsäässä koko päivän. Korista löytyy mm. pitsaa, lonkeroa, pullo Vilmaa ja mansikoita <3 Kesäkenkinä punaiset seilorihenkiset balleriinat.
(Kuvat ottanut Kari Söderholm)





 




2010 & 2011
Nämä kesäkengät ovat ehkä kaikkien aikojen kesätossu-suosikkini <3
2010 ostin myös maailman ihanimman farkkuhameen jossa oli kaksi kokopitkää vetoketjua edessä ja käytin ihan vähän vaan elliksen vara-arskoja (pilotit <3).
Sama jokirantapaikka, vanhoja ja vähän uusiakin juopottelukavereita.
2011  Tuli vietettyä Juhannusta ihanien ihmisten kanssa, pelattua krokettia vesisateessa, käytyä DBTL:ssä ja istuttua "muutaman" kerran autossa matkalla kesän viettoon.


Pokerface :'D










Nobody on the road
nobody on the beach
I feel it in the air
the summer's out of reach
Empty lake, empty streets,
the sun goes down alone
I'm drivin' by your house
Though I know you're not home

I can see you
Your brown skin shinin' in the sun
You got your hair combed back and your
sunglasses on, baby
And I can tell you my love for you will still be strong
after the boys of summer have gone

I never will forget those nights
I wonder if it was a dream
Remember how you made me crazy?
Remember how I made you scream?
Now I don't understand
what's happened to our love,
But babe I'm gonna get you back
I'm gonna show you what I'm made of

I can see you
Your brown skin shinin' in the sun
I see you walkin' real slow and you're
smilin' at everyone
I can tell you my love for you will still be strong
after the boys of summer have gone

Out on the road today
I saw a deadhead sticker on a Cadillac
A little voice inside my head said,
"Don't look back. You can never look back."
I thought I knew what love was,
what did I know?
Those days are gone forever
I should just let them go but

I can see you
Your brown skin shinin' in the sun
You got that top pulled down and that
radio on baby
And I can tell you my love for you will still be strong
after the boys of summer have gone

I can see you
Your brown skin shinin' in the sun
You got that hair slicked back and those
wayfarers on, baby
I can tell you my love for you will still be strong
after the boys of summer have gone




Kesälista

Viime kesänä tein listan asioista, joita halusin tehdä lomani aikana.
Tänä vuonna olen koko kesän töissä, mutta haaveissa on silti muutama kesäinen asia. Tässä siis tämän kesän lista.

KESÄLISTA

Kesällä 2012 haluaisin:
  • Syödä jäätelöä ja mansikoita
  • Paistaa lettuja (jätskillä ja mansikoilla :P)
  • Jokirantahengailla
  • Syödä synttärikakkua
  • Ostaa monta  ihanaa kesämekkoa
  • Ottaa aurinkoa nurtsilla
  • Lukea hömppäkirjoja
  • Käydä piknikillä
  • Istua aurinkoista iltaa jokilaivoissa / terassilla
  • Juoda monta jääkylmää siideriä
  • Grillata pihvejä ja muita herkkuja ja syödä niitä niin että masu pullottaa! 
  • Saunoa ja uida (ja käydä myös yöllä uimassa!)
  • Käydä Helsingissä moikkailemassa kavereita
  • Käydä huvipuistossa
  • Juosta paljain jaloin kaatosateessa
  • Hankkia tatuoinnin

Oliskohan siinä sitten taas tarpeeksi tavoitetta yhdelle kesälle?

Olen piirrellyt tuon ensimmäisen tatuointihaaveeni paperille jo niin monesti, että olisi jo varmaan aika käydä hankkimassa se... Tämän kesänä se on saatava! Muitakin tatuointihaaveita olisi, mutta ne ovat vielä ihan suunnitteluasteella.

Eilen oli sellainen inhottava ärtymyspäivä. Monet asiat kiukutti ja pää oli todella kipeä. Onneksi sain kuitenkin sanottua asiasta, joka vaivasi ja siitä tuli vähän parempi mieli. Toisaalta on ollut viime sunnuntaista asti sellainen kestokiukutus ja harmitus, joka ei vaan ole mennyt pois itsestään. Saa luvan hävitä viimeistään viikonloppuna.

Viikonloppu! Sehän se, aina mielessä! Viikonlopulta odotan vain rentoutumista ja hauskanpitämistä. Otto menee hoitoon ja saan kerrankin olla vailla huolta pissa-aikatauluista! :P Vaikka tykkäänkin siitä karvakasasta ihan yli kaiken, niin on siinä omat huonot puolensa, kun ei voi aina mennä mielensä mukaan. Onneksi Otto sentään on aina tervetullut Paattisten kesäparatiisiin ja tykkääkin kovasti kirmailla siellä nurtsilla irti.

Keskiviikon työpäivä lähestyy loppuaan. Enää kaksi päivää! Sitten on synttärityttö valmis viikonlopun viettoon. Mitään bileitä en tosiaan jaksa tänä vuonna järjestää, vaan vietän syntymäpäivääni landella (se on landea, jos paska haisee! :P ) kesätunnelmissa.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Mad world




All around me are familiar faces
Worn out places, worn out faces
Bright and early for their daily races
Going nowhere, going nowhere
Their tears are filling up their glasses
No expression, no expression
Hide my head I want to drown my sorrow
No tomorrow, no tomorrow

And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very mad world mad world

Children waiting for the day they feel good
Happy Birthday, Happy Birthday
And I feel the way that every child should
Sit and listen, sit and listen
Went to school and I was very nervous
No one knew me, no one knew me
Hello teacher tell me what's my lesson
Look right through me, look right through me

And I find it kinda funny
I find it kinda sad
The dreams in which I'm dying
Are the best I've ever had
I find it hard to tell you
I find it hard to take
When people run in circles
It's a very, very mad world ... mad world
Enlarging your world
Mad world 


Oon linkittänyt tän biisin aivan takuulla ennenkin. Ja varmaan useammankin kerran. Joskus vaan... tuntuu että näitä päiviä on jo ihan liikaa. Päiviä jolloin ei vaan jaksa, mutta täytyy väsymättä keskittyä joka solullaan siihen, että on vaan olemassa. Tämän enempää en saa itsestäni rutistettua irti tällä hetkellä. Sanat on vähissä, väsyttää ja sattuu.


keskiviikko 30. toukokuuta 2012

kesäjuttuja!

Pikainen keskiviikkopäivitys.

Ensiviikolla onkin töissä jännät paikat, kun vakkari lähtee lomalle ja oon ihan YKSIN yli viikon! Noh, tuskin mitään kovin erikoista tilannetta tulee vastaan. Ja kyllähän se pomokin siinä yleensä käy kerran päivässä. Täytyy vaan muistaa vastata puhelimeen, kun se soi. :D

Tässä lupaamani kuva uudesta kesämekostani, joka ostin Seppälästä. (19,95€)

Kuva: Seppälä

Niin ihanan kesäinen ja kiva päällä. Harmi vaan, että säät kylmeni heti mekon ostettuani, enkä ole vielä ehtinyt kunnolla käyttää sitä. Peukut pystyyn, että synttäreinä ja Juhannuksena on hellekelit, niin pääsee kesämekkoilemaan. :)

Löysin Seppälästä myös kesäksi uudet balleriinat! Söpöt mustat, joissa on pienenpieni rusetti päällä. Kengät ovat kyllä aika heppoista tekoa, mutta kivan kevyet ja hintaa oli alle 8 euroa. Olen tyytyväinen, jos nämä tämän yhden kesän kestävät.

Ottaisin mieluusti vastaan vinkkejä kesälukemista varten!
Kesällä tykkään lukea sellaista sopivan kevyttä rakkaushömppää. (Danielle Steele, Catherine Cookson ja Nora Roberts eivät tosin ole edes vaihtoehtoja, joten niitä älkää suositelko... yök! )

P.S. Perjantaina olisi Vegasissa kesäkauden avajaiset, vain avec puuttuu!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

elämän pieniä iloja ja suuria suruja

Viikonloppua vietin taas Paattisten kesäparatiisissa ihanassa auringonpaisteessa. Otto kirmasi vapaana ulkona ja suunnittelin tulevaa syntymäpäivääni toisen syntymäpäiväsankarin kanssa! Näin myös vihdoin Vappubileistä kuvia, joissa itsekin olen. Se huono puoli valokuvaamisessa on, että useimmiten sitä kököttää itse kameran väärällä puolella, eikä päädy yhteenkään kuvaan. En kuitenkaan saa kuvia vielä tänne, koska unohdin ottaa ne mukaan muistitikulle... Ei aina voi onnistua.
Eilen olin ostoksilla ja löysin aivan ihastuttavan uuden kesämekon, josta varmasti laitan kuvia myöhemmin.
Nyt mieli on kuitenkin vähän maassa, enkä jaksa.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä joku bileväestä luki netistä, että Vahdolla palaa rivitalo ja ihmiset tietysti alkoivat heti miettiä, että eihän se vaan ole kenenkään tutun talo. Itse en montaa ihmistä Vahdolta tunne, joten en osannut yhtään odottaa seuraavana aamuna tullutta puhelua, että serkkuni menehtyi tuossa tulipalossa...
En voi edes käsittää kuin murto-osan siitä surusta ja tuskasta, jota serkkuni vanhemmat varmasti tällä hetkellä tuntevat.

Onneksi itselläni oli ystävän syli lähellä heti uutisen kuultuani ja yritin viettää viikonloppua mahdollisimman normaalisti, etten vajoaisi liiaksi omiin ajatuksiini. Nyt sunnuntaina kotiin päästyäni on väkisinkin tullut mieleen se, miten pienestä ihmishenki voikaan joskus olla kiinni. Huomenna marssin ensitöikseni kauppaan ja ostan palovaroittimeen uuden pariston, joka olisi oikeasti pitänyt hankkia jo silloin kun muutin tähän asuntoon...

Näitä vastoinkäymisiä on elämä pullollaan, mutta eipä näihin oikein koskaan osaa mitenkään varautua.
Lepää rauhassa serkku.


sunnuntai 29. huhtikuuta 2012

Ihana viikonloppu ja värinvaihdos

Viikonloppu oli mitä ihanin ja parhain!
Enkä oikeastaan edes tehnyt mitään erityistä.
Viikonloppu viuhahti ohi siivotessa, saunoessa, syödessä ja leffoja katsellessa. Ihanan rentouttavaa siis ja kiitos kuuluu ehdottomasti hyvälle seuralle :) Eilen olisi menojalkaa vähän vipattanut, mutta olen ihan tyytyväinen, että tuli jämähdettyä sohvalle, eikä lähdettyä esim. baariin. Pitihän sitä nukkua hyvin ja säästellä voimia, sillä huomenna on Vappubileet!

Vappubileissä on naamiaisteema ja tämä tyttö ajatteli mennä seilorihengessä. Lähinnä siksi, että kaapissani on juuri sopiva sini/valkoraidallinen minimekko. Toivottavasti Punanaamiossa on vielä seilorihattuja ja haluamiani irtotatuointeja. Itsellänihän on huomenna työpäivä, joten olen nakittanut vapaapäivää viettävän kaverin puolestani ostoksille... Saan kuitenkin jotain ihan muuta, kun laitan miehen asialle, mutta ei voi mitään :D Olen oikeasti vain todella helpottunut, ettei tarvitse itse stressata kauppajuttuja huomenna enää työpäivän jälkeen, kun joku muu hoitaa sen puolen.

Tällä viikolla kyllästyin punaiseen tukkaani ja marssin kauppaan ostamaan uutta hiusväriä. Yleensä olen värjännyt tummaksi Poly Palette -merkkisellä värillä. Se on tähän mennessä ollut hinta/laatu -suhteeltaan parasta, jota olen kokeillut. Purkki maksaa 6,80e (saa ainakin Vapaa valinnasta) ja väri on todella pitkäkestoinen, eikä valu suihkussa käydessä pois yhtään. Nyt Vapiksessa oli kuitenkin uutta Cameleo-merkkistä hiusväriä, joka oli tarjouksessa 3,70e! Koska minulla on entuudestaan vain hyviä kokemuksia halpisväreistä, ostin kaksi mustaa väripurkkia ja testasin. Ja kyllähän tästä ihan pikimusta tulikin! Väri oli koostumukseltaan todella miellyttävän voidemaista ja helppoa levittää. Kaksi purkkia riitti hyvin pitkiin ja latvoista kuiviin hiuksiini. Ainoa miinuspuoli on se, että olen nyt pessyt värjäyksen jälkeen hiukset kahdesti ja väri valuu edelleen pois. :( Mutta on tämä kyllä edelleenkiin musta.




Saa nähdä miten paljon se tässä lähiviikkoina haalistuu. Voin palata aiheeseen tuonnempana, kun tiedän miten pitkäkestoinen väri on.

Huomenna siis pikapikaa töiden jälkeen kotiin, asunvaihto, meikit naamaan, koira kainaloon ja mars juhlistamaan Vappua! Toivottavasti tulee julkaisukelpoisia kuvia.
Tämän kesäbiisin myötä toivotan hyvää Vappua kaikille! Muistakaa vemputtaa sitä peppua! ;)






maanantai 23. huhtikuuta 2012

Numblolemotions

Eilen illalla makoilin jo sängyssä ja katselin telkkaria, kun sattumalta käänsin kanavan Ylen puolelle ja sieltä tuli ihanan Adelen livekeikka Royal Albert Hallista. Aivan MIELETÖN tunnelma! En kykene edes sanoin kuvailemaan millaiset kylmät väreet meni päästä varpaisiin, kun Someone like you alkoi. Saatoin ehkä pienet itkutkin tirauttaa, mutta onneksi suurin osa paikalla olleistakin näytti itkevän...



"Never mind, I'll find someone like you
I wish nothing but the best for you too
Don't forget me, I beg
I remember you said,
'Sometimes it lasts in love but sometimes it hurts instead,
Sometimes it lasts in love but sometimes it hurts instead.' "

Tuo keikka on muuten katsottavissa kokonaisuudessaan mm. Yle areenassa ja Youtubessa. (Onneksi, koska itsekin näin vain lopun ja jäi harmittamaan.)

Olen aina ollut todella herkkä tällaisille biiseille ja niiden tunnelatauksille. On uskomaton fiilis, kun pelkästä musiikista saa niin isot fiilikset, että tuntee todella riipaisevalla tavalla olevansa elossa. On paljon kappaleita, joita ei vaan kykene kuuntelemaan ilman, että meinaa tulla itku silmään. Osaan liittyy kipeitä tai kauniita muistoja, mutta osa on vain yksinkertaisesti niin kauniita kappaleita, että tällainen pehmoilija liikuttuu. 

Joskus on ihanan rentouttavaa mennä sohvalle tai sänkyyn makaamaan ja laittaa musiikki soimaan. Spotifyssa tein joskus ihan oman playlistinsä fiilistelybiiseille ja lista onkin osuvasti nimetty "Numblolemotions". :P  Nykyään lista tosin kaipaisi kipeästi päivittelyä, koska sieltä puuttuu niiiin paljon biisejä, joita olen viimeaikoina kuunnellut. En vaan ole jaksanut koskea siihen pitkiin pitkiin aikoihin, koska lista soi yleensä taustalla, kun kirjoitin päiväkirjaani.

Päiväkirja on pölyttynyt sivupöydällä kohta puoli vuotta, enkä ole oikein osannut kirjoittaa edes sinne. Olen aina ennen kokenut päiväkirjan kirjoittamisen rentouttavana ja puhdistavana asiana, jonka jälkeen mieli on ollut paljon selkeämpi. Mutta nyt pelkään, että jos lähden kirjoittamaan sinne kaikista näistä asioista, jotka painavat mieltäni, niin en pysty ikinä enää lukemaan niitä vanhoja tekstejä. Enkä halua assosioida kirjoittamista mihinkään niin negatiiviseen.

Mutta kuten yks pölö aina sanoo, pitäis muistaa olla onnellinen ja iloinen kaikista pienistäkin jutuista. Oon iloinen niistä muutamasta ihanasta aidosta ihmisestä, joita mun elämässä on ja joiden kanssa olen saanut jakaa unohtumattomia hetkiä!

Luulenpa, että laitan Numblolemotionsin soimaan ja fiilistelen ihan vaan hetken... <3

sunnuntai 22. huhtikuuta 2012

Feels good, mon!

Nyt on hyvä fiilis! 

Ensimmäinen työviikko takana ja kunhan vaan opin kaikki sadat ja miljoonat pikkujutut, niin enköhän ole heinäkuussa täysin valmis itsenäiseen työskentelyyn... :P Myönnettäköön, että ajatus palkasta saa minut melkein hyppimään innosta. On tällä työttömyystuella tässä jo ihan tarpeeksi kauan yritettykin tulla toimeen. Ja rahasta kun on jo valmiiksi puhe, niin verotoimisto muisti kivalla lappusella, josta selvisi, että saan hyvinkin mukavan summan käytettäväksi jouluostoksiin ja siitä jää varmasti yli itsenikin lahjomiseen... :)

Työviikon kruunasi juuri sellainen ihanan kiireetön ja rentouttava viikonloppu, jota olen kaivannut jo usean viikon ajan, mutta aina on jokin asia ollut esteenä. Nyt sai vaan olla ihan oma itsensä, nauttia hyvästä ruoasta ja juotavasta, ja olla ihanien ihmisten seurassa. :) Perjantain kunniaksi syötiin possupiffejä ja lohkoja kermakastikkeella, katsottiin sarjoja ja nautittiin siitä, että ei tarvitse tehdä mitään! Lauantaina iski pienoinen tekemisen puute ja tylsyys, joten mentiin istumaan iltaa kavereiden luokse. Tämän kaiken lisäksi pääsin seuraamaan Diablo 3:n betaa, joka vaikutti ainakin ihan pelkän katsomisen perusteella ihan lupaavalta peliltä. Itse en jaksanut peliä vielä testata, mutta eiköhän se ole edessä jossain vaiheessa...

Viikonloppuani ei kyennyt pilaamaan sitten yhtään mikään, vaikka joillain yritys oli ilmeisesti aika kova ja väsymystäkin oli vähäsen ilmassa.

Tämä päivä on mennyt aika pitkälle vain löhöillessä ja tietokonetta säätäessä. Päivitin pöytäkoneeni vihdoin nykyaikaan ja vaihdoin xp:n seiskaan. Tähän asti kaikki on ainakin sujunut ihan hyvin ja konekin toimii taas nopeammin. Vielä kun jaksaisi avata ja imuroida sisältä niin kaikki olisi hyvin!

Ehkä tämä elämä tästä taas tasoittuu töiden myötä... Ensiviikko tulee olemaan aika pitkä ja raskas ja masussa velloo ainainen jännityksen tunne. :/ Pitää vaan tsempata ihan sata nolla ja yrittää ajatella jotain kivaa. Esim. sitä, että tilille ilmestyy ensiviikolla tuet ja niistä toivon mukaan jää vähän ylimääräistä uusiin vaatteisiin, joita pitäisi ostella ja ehkä vähän yllätysjuttuihinkin! ^__^ (mutta koska ne on yllätysjuttuja, niin enpäs kerrokaan enempää, hähää! )



sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

When it rains...

Viikonloppu ei ollut ihan täysin odotusteni mukainen rentoutumis/chillailuhetki...

Yritän yleensä parhaani mukaan tutustua ihmisiin ja tulla kaikkien kanssa toimeen, enkä yleensä ihan helposti ärsyynny / suutu ihmisten käyttäytymisestä. Jos on avoin ja rehellinen ihminen, niin kanssani on suhteellisen helppo tulla toimeen. Viikonloppuna näin ihmisen, joka on usein hengaillut vakkariporukassamme. Olen yrittänyt tutustua häneen paremmin ja jutella, kun ollaan nähty. Varsinkin kun hän usein valittelee, ettei kauheasti omista kavereita porukkamme ulkopuolelta.

Noh, voin sanoa, ettei hänellä todennäköisesti ole enää hirveästi kavereita tässäkään porukassa... Ihmiset ovat vaan joskus niin käsittämättömän itsekkäitä ja tekopyhiä. Luulisi että aikuinen ihminen osaisi ajatella tekojaan ja sanojaan myös niin pitkälle, että ymmärtäisi niiden seuraukset. Sitä on aivan turha jälkeenpäin ihmetellä, että mitä tuli tehtyä ja miksi ihmiset ovat vihaisia? En sano, että olisin itse mitenkään täydellinen, mutta en sentään tietoisesti / tahallani pahoita muiden ihmisten mieltä. Ja osaan kyllä olla tiettyyn pisteeseen asti ymmärtäväinen ja antaa anteeksi. Tässäkin sopassa oli enemmän tai vähemmän osallisena useampi lusikka ja jotkut olivat fiksuja ja osasivat olla rehellisesti pahoillaan ja pyytää anteeksi. Toiset taas lähinnä loistivat jälleen itsekeskeisyydellään.

Toivottavasti tämä henkilö oppii vielä joskus arvostamaan asioita ja ihmisiä, joita pitää itsestäänselvyytenä ja viihtyy yksin itsensä kanssa, sillä täältä on turha etsiä seuraa tai sympatiaa yhtään mihinkään enää.

Onneksi kaikesta huolimatta viikonloppuuni kuului myös hyvää seuraa, ruokaa, juotavaa, saunomista ja semmoisia lämpöisiä halauksia. ^_^


Ilmoitusluontoisena asiana vielä:
Perjantaina meni raja rikki ja blogiani on käyty katsomassa yli 2000 kertaa.
Lämmin kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille.<3


torstai 12. huhtikuuta 2012

Väskätys

Kiitos pääsiäisen, tämä viikko on onneksi mennyt nopeasti. Mieliala on mennyt sellaista vuoristorataa, että olisi tehnyt mieli hypätä pois kyydistä jo useamman kerran. Uni on edelleenkin lähes joka yö enemmän tai vähemmän hukassa ja päivisin olen ihan zombiena. Älkää käsittäkö väärin, zombiet on <3 , mutta kunnon yöunet olisi tervetullutta vaihtelua. Tuntuu, että käyn puolella teholla, enkä jaksa oikein... noh... mitään.

Tänään piti kuitenkin hoitaa aamupäivällä pakollisia asioita ja tulin kotiin silmät ristissä vain huomatakseni, että olin unohtanut käydä samalla matkalla hakemassa uudet henkkarit poliisilaitokselta. Aikani kiukuttelin yksikseni huonoa muistiani, mutta päätin kuitenkin lähteä kävellen hakemaan niitä. Siitä huolimatta, että kiukutti ja matkaan meni ärsyttävän paljon aikaa ja energiaa, sain otettua ihan kivoja kuvia matkalla. (Samaa ei voi sanoa henkkareiden kuvasta, mutta eikö se vähän kuulu asiaan näyttää vankikarkurilta?)

Huomenna viikon viimeinen ärsyttävä pakkopäivä ja sitten koittaa viikonloppu.
Onneksi viikonloppuna on VIHDOIN edessä sellainen chillailu/rentoilu/kivuuspäivä, jota olen odottanut jo monta viikkoa! :)

sunnuntai 8. huhtikuuta 2012

Pääsiäiskiukku

Eipä se pääsiäinen nyt mitään kovin erikoista tuonut mukanaan.

Perjantaina sentään oli jotain mielekästä tekemistä, kun istuin iltaa kaverin luona ja join pari siideriä.
Mutta sen lisäksi olen lähinnä ollut kipeä, kotosalla, käynyt siskontytön synttäreillä ja yrittänyt kovasti käyttäytyä erinäisissä tilanteissa kuten aikuiset ja niellä kiukkuni ja ylpeyteni. Samaa ei voi sanoa toisesta osapuolesta, mutta noh, olen ainakin yrittänyt parhaani.

Joskus vaan tulee sellainen jämäkaveri-olo.. Sellainen, että mun kanssa on ihan kivaa viettää aikaa, jos kaikki muut suunnitelmat menee pieleen, tai ei ole parempaakaan tekemistä. Se vaan pistää ketuttamaan, kun itse odotan aina innolla suunnitelmia kyseisen ihmisen kanssa.
Olen ollut todella (seuran)kipeä tänään ja jotenkin ärsyttää viettää iltaa kotona yksin. Onneksi huomisen ohjelmassa on sarjoja, leffoja, ruokaa, eikä seurassakaan ole mitään valittamista. :)

Jeejee, ensiviikko vielä aikaa nauttia pitkään nukkumisesta ja sen jälkeen alkaakin työharjoittelu. Ihanaa, että saa edes jonkinlaista rutiinia elämään. Tekemisestä ja rahasta nyt puhumattakaan. Olen stressannut nyt työttömänä ollessani niin paljon, että työn aloittaminen tuntuu jopa melkein lomalta. Vaikka olen yrittänyt rentoutua, niin olen kokoajan kireä ja varuillani. Ihankuin odottaisin kokoajan, että seuraavan kulman takana odottaa lisää ikäviä uutisia tai muuta paskaa niskaan.
Juuri nyt antaisin mitä vaan rentouttavasta saunasta, kiuasmakkarasta ja siideristä.

Telkkarista tulee Moulin Rouge ja vaikka sen on nähnyt sata kertaa, niin EI RIITÄ!

"The greatest thing you'll ever learn is just to love and be loved in return"


torstai 5. huhtikuuta 2012

Takatalvi

Olipa todella julma aprillipila tuo takatalvi. Onneksi aurinko paistaa jo ihanan lämpimästi ja sulattaa kaikki tyhmät talviyritykset. Tänään näin ilokseni yhä lisää leskenlehtiä, joten kyllä nyt voi jo sanoa, että kesä on tulossa kovaa vauhtia.

Keväästä huolimatta jokin on vetänyt mielen maahan lähes joka päivä, vaikka miten yritän taistella sitä vastaan.
Onneksi työharjoittelu alkaa viikon päästä ja kesällä pitäisi aloittaa ihan oikeat työtkin. Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen palkka on tilillä huokaisen syvään ja ostan itselleni uusia vaatteita. Ja alan vihdoin suunnitella muutoa isompaan asuntoon.

Kesällä olisi synttäritkin taas edessä. Toisaalta haluaisin pitää isot synttäripippalot ja kutsua paljon ihmisiä, mutta toisaalta en jaksaisi viettää syntymäpäivääni ollenkaan. Sen mukana tulee kuitenkin pienoinen ikäkriisi. Olen jo sen ikäinen, että PITÄISI olla vakituisessa työpaikassa, omistaa asunto (tai ainakin säästää sitä varten) ja harkita perheen perustamista. Vakituisen työpaikan voin toivon mukaan ruksata pois listalta heinäkuussa, mutta entäs ne muut asiat? Ei mitään tietoakaan perheen perustamisesta. Tai mistään sinne päinkään. On kaikkea muuta kuin aikuinen olo. Joku joskus kommentoi tätä asiaa siten, että aikuisuuteen kasvaa sitten kun saa omia lapsia. Mutta mitä jos ei saa koskaan lapsia? Eikö sitten kasva ikinä aikuiseksi? Miten houkutteleva ajatus ja näillä näkymin hyvin todennäköistä.

Pääsiäinen ei ole ikinä ennen tuntunut yhtä turhalta. En jaksa iloita ylimääräisistä "lomapäivistä", koska olen kotona muutenkin kaiket päivät tekemättä mitään. Ehkä se tästä, kunhan keksin jotain mielekästä tekemistä itselleni. Tänään on vain jostain syystä ollut maailmankaikkeuden ärsyttävin, ahdistavin ja huonoin päivä. Olen nukkunut viimeaikoina luvattoman huonosti ja viimeyö ei ollut poikkeus. Ja herättyäni mikään ei mennyt sunnitelmien mukaan, kuulin ikäviä asioita ja olin tekemisissä ihmisten kanssa, joiden käyttäytyminen loukkaa todella pahasti ja joiden ajatuksen juoksua en vain tällä hetkellä kykene ymmärtämään. Paskaa niskaan kilokaupalla siis!

Ehkä on parasta lopettaa tähän ja toivoa, että pääsiäinen toisi jotain kivaa tullessaan.


" Kuinka monta kertaa mä oon jo ollut lähdössä
Etsinyt ne paikat, joihin vois
Mutta karttapallosta ei vain löydy kaikkea
Enkä kerro miksi tahdon pois
Tai mä ehkä kuiskaan sen
Koloon puun ja pakenen

---
En ole paljon kellekään
Haluan juosta eksyksiin
Nimeni annan unohtaa
Ei kukaan oota palaamaan
En ole muiden ollutkaan "

maanantai 19. maaliskuuta 2012

I don't like mondays.

"I don't like Mondays
I want to shoot the whole day down"

Perjantaita lukuunottamatta viikonloppu oli ihan perseestä. Olisi voinut nukkua sen ylitse, niin olisi välttynyt paljolta. Päässä on hirvittävästi ajatuksia, enkä tiedä mistä päästä lähtisin tätä purkamaan. Tässä tekstissä ei tule välttämättä olemaan punaista lankaa, joten yrittäkää kestää!

Pahoitan hirvittävästi mieleni siitä, kun ihmiset jättävät kertomatta asioita ja valehtelevat, etten pahoittaisi mieltäni. En ole mikään lapsi, tai niin pieni ja särkyvä, että menisin rikki. Siitä tulee vain sellainen olo, että onko jotain muutakin valehdettu ja jätetty kertomatta?
Haluaisin vain kovasti osakseni sen saman luottamuksen, jonka annan muille... Ei se ihan hirveästi ole vaadittu, eihän?

Viime yönä tajusin ihmisen pienuuden ja sen tosiasian, että jokainen on loppupeleissä täällä ihan yksin. Ei sillä ole oikeastaan väliä onko yksi läheinen ystävä, tai sata kaveria, mutta joissain asioissa ihmisen on vaan pärjättävä yksin. Ei aina voi luottaa loputtomasti siihen, että joku vaan.... On paikalla, kun tarvitset. Eikä ikinä pitäisikään. Jotkut asiat ja kokemukset pitää vaan yrittää jaksaa yksin.


Mutta miksei se tunnu samalta, kun halaa itse itseään? 

Kuva täältä


Eikös se niin mene, että se mikä ei tapa, vahvistaa?
Aion kasvaa maailman isoimmaksi ja vahvimmaksi tytöksi!


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hyvää lauantaita!

Hiljaiseloni blogin puolella on johtunut epäonnien putkesta, joka on seurannut minua parin viikon ajan.
Pari viikkoa sitten nousi viikonlopuksi kuume, mutta pistin sen vaan normaalin vilustumisen piikkiin ja heitin buranaa nassuun. Mutta kun seuraavan viikon torstainakin kuume huiteli vielä yli 38 asteen ja seuraksi oli tullut todella inhottava ja piinaava yskä ja kipu rintakehässä, varasin ajan terveyskeskuslääkärille.

Lääkäri oli todella nuori ja teki varmasti diagnoosia varten kaikki juuri niinkuin oli opetettu, mutta olisi ollut hirvittävän mukavaa, jos olisi samalla selittänyt mitä tekee... Minä istuin tyhmänä kun lääkäri tutki korvat, kurkun, hengityksen ja ultraäänilaitteella poskiontelot, ja kaikki tämä täydessä hiljaisuudessa. Noh, diagnoosi oli kuitenkin keuhokuume / mykoplasma ja sain kymmenen päivän Amorion (750mg, 4x päivässä) antibioottikuurin. Vähän tuo lääke epäilytti, kun olen allerginen penisilliinille ja Amorion on penisilliinijohdannainen lääke. :S

Tällä viikolla kuume onneksi laski ja rintakehän kipukin hellitti. Yskä vielä vaivaa, mutta on kuulemma normaalia, että sitä voi kestää useamman viikonkin. Antibioottikuuria en kuitenkaan ehtinyt syödä ihan loppuun asti, sillä heräsin torstaina punaisten pilkkujen kera. Niitä tuli päivän mittaan vaan lisää ja lisää ja nyt näytän lähinnä ruttopotilaalta. Soitin tietysti terveyskeskukseen ja kyselin, että mitäs nyt... Sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että 7 päivää on jo ollut riittävän pitkä kuuri, jos oireetkin ovat helpottaneet ja kuurin voi jättää kesken. Hain apteekista hydrokortison-voidetta ja olen vetänyt tässä nyt kaksi päivää lisäksi allergialääkkeitä. Onneksi nuo pilkut ovat toistaiseksi pysyneet kaulan alapuolella...

Ja jotta elämä ei olisi vaan liian helppoa, tajusin viimeviikolla, että en tiedä missä passini on... Muistan nähneeni sen laukussani edellisellä viikolla, mutta sen jälkeen en ole tarvinnut sitä ja nyt sitä ei ole missään!
Yleensä pidän passini visusti laukussa, koska se on ainoa henkilöllisyystodistukseni ja se kulkee laukussa aina mukana! Nyt se on kuitenkin pudonnut tai jotain. Enkä tiedä minne. :(
Eikai tässä muu auta kuin marssia poliisiasemalle todistelemaan, että minähän se tässä. Seuraavaksi hankin kyllä henkilökortin, sillä se kulkee sitten kätevästi lompakossa mukana!


Eniten ärsyttää se, että viikonloppuun kuuluu saunominen, mutta eihän sitä tämän ihottuman kanssa oikein uskalla mennä hikoilemaan löylyihin. Onneksi eilen sai kuitenkin herkutella valkosipuli-aurajuusto-kermaperunoilla ( :D ) ja pihveillä. Ja tänään tiedossa olisi illanistumista ja Wii-keilausta! Ehkä se viikonloppufiilis jostain ryömii vielä esiin. Kaupassakin myytiin sentään mulle pari siideriä, eikä kysytty henkkareita! :D


Ja tämän kesäisen kuvan myötä...

HAPPY ST. PATRICK'S DAY!!!!