sunnuntai 27. lokakuuta 2013

This is Halloween!

Olo on ehkä hieman hämmentävä, koska tänään on sunnuntai, eikä krapulasta ole tietoakaan. Onneksi tämä hämmennys on sentään ihan positiivinen asia, koska ei tässä mitään maailmanlopun tärinöitä kaivatakaan.
Viikonloppu oli kiva. Se oli oikeastaan niin kiva, etten oikein tiedä mistä edes aloittaisin. Ehkä loogisinta on edetä kronologisessa järjestyksessä, joten aloitan perjantaista.

Aamupäivällä kävin teellä ihanaisen MRV:n luona. Sen lisäksi, että juoruilimme, niin minä vein hänelle Halloween-bileitä varten rekvisiittaa omasta kaapistani ja vastapainoksi hän lainasi minulle ihanuuksia omasta kaapistaan. Yhden ihanan hameen hän jopa lahjoitti minulle. Juuri sellaisen, jota olen etsinyt itselleni jo pari vuotta. Onnea on omistaa MRV:n kaltainen ystävä. <3

Iltapäivällä suunnistin tapaamaan erästä mystistä pörröpäätä, jota myös tuttavallisemmin Suicide Hotlineksi kutsutaan. Nimi juontaa juurensa siitä, että kerroin pari päivää sitten ottavani projektikseni katsoa Unelmien sielunmessun uudestaan ennen kevättä ja vielä ilman, että teen itsemurhaa välittömästi sen jälkeen. Sain vastaukseksi vinkin Suicide Hotlinesta ja puhelinnumeron, johon voi tarvittaessa ottaa yhteyttä, jos kaulakiikku alkaa houkutella liikaa. Täytyy sanoa, että en ole koskaan saanut kenenkään miehen (tai naisenkaan...) numeroa yhtä ovelasti. Suicide Hotlinena se tallentui puhelimeeni ja sillä nimellä hän saa luvan esiintyä myös blogini puolella.

Käytiin teellä, juteltiin paljon, käveltiin jokirannassa, piipahdettiin lämmittelemässä Cosmicissa, käveltiin vähän lisää, katsottiin tähtiä ja paleltiin. Ilta päättyi Klubille, jossa oli musiikinnälkäiselle kansalle tarjolla ilmainen keikkaelämys. Ei mitään muistikuvaa muiden bändien nimistä, mutta viimeisenä lavalle kiipesi Turun oma Sortokausi. Selvisipä siinä vähän ennen keikkaa sekin, että bändin rumpali on vanha kaverini. Keikkoja oli kiva katsella ja kuunnella, vaikka musiikki olikin aika... köh... raskasta. Olen jälleen yhtä miellyttävää kokemusta rikkaampi.

Lauantai meni aika pitkälti siivotessa ja valmistautuessa paniikinomaisesti iltaan. Ai että mitä illalla oli ohjelmassa? Vähän erilaiset ja kinkymmät Turun Baletin järjestämät Halloween-bileet tietysti! Onneksi Scoundrel ja Shepherd tulivat luokseni alkuillasta, sillä pienoinen vaatepaniikkini olisi tuskin ratkennut ilman Scoundrelin apua. Mutta paniikista huolimatta lopputulos oli aika hyvä, vaikka itse sanonkin! 

Tässä me molemmat ihanuudet:

Kuuma, kuumempi, kuumis.

Scoundrel on äärimmäisen taitava tekemään kaikkia ihania ja erikoisia meikkejä. Halloweenin teemaan sopivasti hänellä oli poskellaan lepakkoja.


Inspiroiduin hänen asustaan niin paljon, että askartelin hänestä pari kuvaa.

Aivan ihana tuo mekko, joka oli selästä juuri sopivasti avoin.  Jos minulla olisi tuollainen selkä, niin esittelisin sitä vaikka enemmänkin!


Koska Scoundrelilla oli viuhka, jonka taakse hän pystyi halutessaan piiloutumaan, niin minullapa oli jotain muuta! Nimittäin tuo naamio, joka on jo kerran aikaisemmin vilahtanut blogissani. Se on niin hurjan kaunis ja olen odottanut pitkään, että saisin tilaisuuden käyttää sitä jossain.


Asuni kohokohta oli kuitenkin korsetti ja tuo ihana punainen ja muhkea hame. Alla on MRV:ltä lainaamani punainen tyllihame ja päällä omasta kaapistani löytynyt kellohame. Yhdistelmä toimi paremmin, kuin osasin toivoakaan. 


Itse bileisiin suunnistimme yhdeksän aikoihin ja hyväthän ne olivat jälleen, mutta kuten etikettiin kuuluu, en voi itse bileistä teille kauheasti enempää kertoa. Seura onneksi oli mitä parhainta, sillä vaikka porukkamme piti alunperin olla suurempi, niin istuimme iltaa Scoundrelin, Shepherdin ja Suicide Hotlinen kanssa. Höhhöh, me neljähän voisimme perustaa vaikka millaisen 4S-kerhon. Iltaan kuului niin ympärillä tapahtuvien "esitysten" katselua ja ihastelua, sci-fistä keskustelua, hyvien biisien fiilistelyä, kulmien kohottelua, ilmeilyä ja taisipa siellä pari silmäniskuakin vilahtaa. 





Ensiviikolla olisi edessä vielä kahdet Halloween-bileet ja asut on vielä ihan täysin hakusessa. Samalla asulla en haluaisi koluta kaikkia bileitä läpi, joten pitää yrittää etsiä inspiraatiota internetin ihmeellisestä maailmasta. Mutta ei tänään. Tänään keskityn siihen, että takana on mitä parhain viikonloppu ja pienoinen hymy karkaa huulilleni todella salakavalasti. 

Seuraavaksi menen makaamaan sänkyyn ja kuuntelen ainakin viisi kertaa putkeen tämän Studio Killersin uuden biisin, koska se on vaan niin hyvä ja koska Teemu Brunilan ääni on parhautta! <3




lauantai 26. lokakuuta 2013

To wash, or not to wash ?

Hei vaan hei rakkaat karvakorvat!


Onko tänään edessä tyttöjen baari-ilta, kuumat treffit, tai vaan vaikka leffailta sen oman pikku hanipöön kanssa, mutta et tiedä pitäisikö sinun pestä hiuksesi? Katsoitko juuri peiliin ja huomasit, että hiukset näyttävät likaisilta, mutta et tiedä miten etenisit tämän asian suhteen? EI HÄTÄÄ! Bongasin tällaisen Doven mainoksen tänään Facebookistani:



Nyt ihan oikeasti hei! Tarvitseeko joku tällaisen taulukon päättääkseen peseekö hiukset vai ei?

(Kyllä, Kyllä, Kyllä. Eli pidemmittä puheitta menen nyt suihkuun, koska Dove käskee!)

perjantai 25. lokakuuta 2013

Power of mind

Pääni lyö vähän tyhjää tällä hetkellä, kun teen tässä samalla ainakin miljoonaa (vähintään!) asiaa. Kuten jo aikaisemmin mainitsin, niin olen sairastellut oikein urakalla viimeisen viikon aikana, mutta nyt vihdoin alkaa pahin olla jo ohitse. Ääni kulkee suht normaalisti ja kurkkukipukin on kadonnut lähes kokonaan. Pari päivää olo oli kuin Lumikilla kuolinvuoteellaan... Eli pala kurkussa. Tiedä sitten mistä johtui, mutta toisin kuin Lumikki, selvisin tästä(kin) vaivasta ilman mitään prinssejä.

Päätin, että minähän olen viikonloppuna terve, koska edessä on kaikea kivaa ja tässä sitä ollaan! Power of mind!
Mitä viikonloppuna sitten on edessä? Taidan pitää teitä vielä jännityksessä ja raportoida aiheen ääreltä vasta ensiviikolla. Sen verran voin paljastaa, että ilmassa on innostuksensekaista jännitystä.

Mutta! Olen taas ollut reipas bloggaaja ja kuvannut teidän iloksenne mm. eilisen ruoka-annokseni, joka vei kielen mennessään. Salaattia, kurkkua, paprikaa, fetaa, pari keitettyä kananmunaa ja päälle loimulohta. Eli tuttavallisemmin Lohisalaatti.


Tänään kävin kaupungilla Scoundrelin kanssa. Lähdimme etsimään paria juttua lauantaita varten ja kun se oli hoidettu pois alta, niin kummasti alkoi kahvihammasta kolottaa, joten kävimme ansaitusti nauttimassa jäälattet. Oli kyllä asiakaspalveluasenne taas huipussaan kahvilan myyjällä... Mutta lopulta saimme haluamamme juomat oikeanlaisina ja hyväähän se oli! Ja kuten kunnon bloggaaja, ikuistin tämänkin hetken. ;)



Nyt tämä kunnon bloggaaja menee ansaitusti peiton alle lämmittelemään ja jos sitä vielä yhden jakson viettäisi Doctor Who:n parissa...

keskiviikko 23. lokakuuta 2013

ALLONS-Y!


Pientä Doctor Who -päivitystä: ( SPOILERS! )

Eilen katsoin neljännen kauden loppuun ja jätin hyvästit ihanalle David Tennantille... Tein sen sellaisen kyynelvyöryn kera, että olen tänään kärsinyt kauheasta nestehukasta. Miten VOI joku sarja ja hahmo itkettää niin paljon?! Kyyneleet valuivat lämpiminä noroina poskille ja vaikka miten yritin olla reipas tyttö, niin viimeistään tässä kohtaa olin aivan täysin vesiputous:



"Don't go!" Rutistin tyynyä ja olisin vaan halunnut ottaa Tohtorin syliin ja paijata. Voi David Tennant! Tykkäsin hänestä Tohtorina niin kovin, kovin, kovin paljon. Ajattelin ensin, että en kykene enää samana päivänä jatkamaan sarjaa eteenpäin, koska oli niin paha mieli ja halusin vähän velloa tuossa tyhjiössä, jonka 10. Tohtori jätti jälkeensä, mutta... Uteliaisuus voitti ja kuin huomaamatta laitoin viidennen kauden ensimmäisen jakson pyörimään. ALLONS-Y!

Ja mikä yllätys minua odottikaan! Olen katsonut vasta muutaman jakson verran viidettä kautta, jossa on Matt Smith, mutta voin jo nyt sanoa, että en ainakaan vihaa hänen hahmoaan. Quite the opposite actually... Katsoin tätä kuvasarjaa ja varsinkin tuota viimeistä kuvaa ja pohdin... What's there not to like?


Tykkään siitä, miten tämä 11. Tohtori on aika geek, sekä kävelee edestakaisin ja puhuu ääneen todella nopeasti asioita miettissään todella ankarasti. Se toi mieleeni hyvin paljon Benedict Cumberbatchin Sherlockin. Ja te kaikkihan tiedätte, että olen pahimman luokan Cumberbitch. ;) Jännityksellä odotan tulevia jaksoja ja sitä, miten tuo Smithin roolisuoritus kehittyy. Kuten sanottu, vaikuttaa ainakin todella lupaavalta.

Etsin googlesta itselleni jotain hassunhauskaa 10th Doctor -aiheista Facebookin coverphotoa, mutta en löytänyt mitään tarpeeksi hyvää ja hauskaa. Lopulta löysin yhden, mutta se oli niin ruma ja huonosti tehty, että törkeästi varastin idean ja tein oman. Muahhaha. And here it is!



Wibbly-wobbly timey-wimey... stuff.

Ja hyvä päiväni vain jatkui, kun luin tämän: http://insidetv.ew.com/2013/10/23/sherlock-season-3-premiere-date-revealed/

KYLLÄ! KYLLÄ! KYLLÄ! Emme elä enää epätietoisuudessa! <3

Tästä tuli nyt kovin geek-painotteinen postaus, mutta mitä sitten? That's just me.


tiistai 22. lokakuuta 2013

Maailman parhaat puhalillat

Yleensähän olen sitä mieltä, että prinsessat ei jakele, mutta tänään ajattelin kuitenkin vähän jaella! Niin moni on minulle viimeaikoina valittanut, että ei osaa tehdä lihapullia ja/tai niistä tulee aina pahoja. Painin itse joskus ihan saman ongelman kanssa ja olin jo heittää pyyhkeen kehään, kun kymmenisen vuotta sitten lastenhoitokeikalla rakkaat serkkuni kysyivät lihapullieni äärellä "Onks näitä pakko syödä?"

Vähemmästäkin sitä ihminen lannistuu... vaan en minä! Nykyään minulla on takataskussani maailman HELPOIN ja paras lihapullaresepti ja se tulee tässä:


400 g jauhelihaa
1 prk kermaviiliä
1 pss ranskalaista sipulikeittoa 


Sekoita kulhossa jauheliha, ranskalaisen sipulikeiton pussin sisältö ja kermaviili (Itse olen huomannut, että haarukka on oiva väline tähän hommaan) ja tadaa! Maailman paras lihapullataikina on valmis. Ei siis mitään kananmunia tai korppujauhoja ja mausteetkin tulee ranskalaisen sipulikeiton mukana. Toki seokseen voi vielä lisätä melkein mitä vaan mieleen tulee... Itse olen tehnyt tällä reseptillä myös ainakin fetatäytteisiä lihapullia ja tulisia chilipullia.


Lopputulos näyttää tältä...


... ja maku vie kielen mennessään. :P

maanantai 21. lokakuuta 2013

Maanantain piristykset

Päivän paras hetki tiivistyy tähän kuvaan.



Tulin töistä ja ulkona oli ihan hemmetin kylmä. Eteisessä odotti pitkästä aikaa tutulla käsialalla varustettu kirje, jonka luin teekupposen äärellä ja lämmin olo valtasi minut. <3

Päivän naurut sain tänään täältä bloggerin puolelta. Katselin pitkästä aikaa tilastoja ja hakusanoja, joilla blogiini on eksytty. Tällä kertaa parhaat pisteet sai ehdottomasti "taskuvenus pienikokoinen". Ihan oikeaan blogiin oli tämä googlettaja eksynyt, sillä minun kuvanihan löytyy sanakirjasta kohdasta "taskuvenus". ;)

Edessä olisi vielä päivän nynnyily, sillä olen pitkittänyt Doctor Who:n neloskauden viimeisen jakson katsomista. Taidan kuitenkin säästellä nynnyilyn huomiselle. Voin sitten töiden jälkeen sujahtaa peiton alle, ottaa nessut esille ja velloa. Ei kyllä väsyttäisi vielä YHTÄÄN... Eikä nämä järkyttävät yskänpuuskat ainakaan auta nukahtamisessa. Noh, olen reipas tyttö ja menen sänkyyn katsomaan telkkaria / lukemaan / leikkimään puhelimella ja koitan jossain vaiheessa saada unta. Tänään oli kuitenkin kerrassaan kiva maanantai! :)





sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Erilainen viikonloppu

Tänä viikonloppuna olen ollut hyvin kiltti tyttö ja ollut kotosalla. Eipä sitä oiken puolikuntoisena olisi jaksanutkaan lähteä mihinkään rellestämään. Ääni on tehnyt jo comebackin, mutta hengittäminen on edelleen vähän hankalaa välillä ja yskänpuuskat on mitä ihanimpia yllätyksiä. Onneksi huomenna pääsen (taas) uudelle lääkärille, jonka pitäisi tällä kertaa olla erikoistunut keuhkoihin. "Jee!"

Mutta takaisin viikonloppuun! Ihan koko viikonloppua en sentään ole ollut neljän seinän sisällä, sillä eilen kävin Scoundrelin kanssa kirpparikierroksella. Lähtiessäni etsin kaapistani kuumeisesti pitkähihaista, vain todetakseni, että omistan niitä ihan liian vähän. Olen muutenkin saanut palautetta, että vaatekaappini on todella epänaisellinen, sillä vaatteeni mahtuvat kahdelle hyllylle. Tosin onhan minulla sitten vielä sellainen pikkukaappi, jossa on tangolla henkareissa roikkumassa kaikki hameet ja mekot, mutta ei niitäkään nyt mitenkään ylenpalttisen paljon ole. Edellisessä muutossa hankkiuduin aika rankalla kädellä eroon kaikista sellaisista vaatteista, joita en ollut käyttänyt ikuisuuteen ja jätin vain sellaiset, joille tiesin olevan käyttöä. Noh, onneksi on ystäviä, jotka pitävät huolen siitä, että vaatekaappi täyttyy jälleen... ;)

Tällä kertaa täydensin vaatevarastoani parilla paidalla ja takilla. Yrittäkää olla välittämästä dorkista ilmeistäni ja kipeästä olemuksestani ja kiinnittäkää sen sijaan huomiota hiuksiini, jotka värjäsin viime viikolla. Tuli jälleen suhteellisen herkut, vaikka itse sanonkin!


Tämä musta peruspaita maksoi 4 euroa ja oli ehkä paras ostokseni. Ihanan lämpöinen ja pehmoinen ja mikä parasta - pitkähihainen!


Tämä vihreä paita sen sijaan oli päivän ensimmäinen wild card. Scoundrelin ilme oli näkemisen arvoinen, kun sanoin sovittavani tätä. "Mutta sehän on... kirkkaan vihreä!" Indeed it is! Jollain sairaalla tavalla tykkäsin paidasta ja totesin, että väriä elämään tässä kaivataankin. Paita oli ihan uusi ja siinä oli vielä alkuperäinen hintalappukin jäljellä, joka kertoi paidan maksaneen 12,95e, mutta minäpä maksoin tästä 6e.


Huppareitahan ei ihmisellä vaan voi olla liikaa, joten kun löysin tämän pinkinsävyisen hupparin -80% alennusrekistä, niin en kauheasti kysellyt. Neljän euron alkuperäisestä hinnasta jäi lopulta maksettavaa 0,80e. Ihan kuin laittaisi rahaa pankkiin!


Tämä takki oli päivän toinen wild card. Olen aina tykännyt takeista ja paidoista, joissa on epäsymmetrisiä linjoja ja tässä niitä ainakin on. Vetoketju, joka ei ole keskellä ja hassuja taskuja, jee! Tällä hassutuksella oli hintaa 4e.


Eli aika hyviä löytöjä tein ja juuri sellaisia kuin lähdin etsimäänkin. Vaatekaappini on jälleen vähän lämpimämpi ja hyvä niin, sillä viikonloppuna se tuli todettua:

WINTER IS COMING!



Toissayönä satoi rakeita ja eilenkin oli ihan sanoinkuvailemattoman kylmä! Onneksi minä pääsin kirppisreissun jälkeen sisälle peiton alle, juomaan mustaherukkateetä ja katsomaan Doctor Who:ta eteenpäin. Ja kun muut ihmiset saavat keskellä yötä bootycalleja, niin minä tyttöpä saan HIMYM-calleja. Olen katsonut How I met your motherin uusinta kautta Nuoren Huntzbergerin kanssa ja tällä viikolla on ollut kaikennäköistä säätöä niin, että ei olla missään välissä ehditty uusinta jaksoa katsomaan. Aika random tuo ajankohta oli, mutta mitä parempaakaan tekemistä sitä ihmisellä olisi perjantain ja lauantain välisenä yönä? Ei niin yhtään mitään.

Vaikka tykkäänkin katsoa sarjoja yksin, niin varsinkin HIMYMin viimeinen kausi on sellainen, että sen mielellään katsoo jonkun sellaisen kanssa, joka on myöskin nähnyt kaikki aikaisemmat kahdeksan kautta ja elää sen saman tunneskaalan, kun sarja on loppumassa. Itse odotan viimeistä jaksoa jo nessupaketin kanssa ja mikäli katson sen Nuoren Huntzbergerin kanssa, niin lupaan raportoida, että pysyivätkö hänen silmänsä kuivina, vai pillittikö hän kuin pikkutyttö! ;)

Heräsin tänään aika myöhään ja huomaa kyllä, että kipeily on vaatinut veronsa. Näin aamulla jotain maailman häröintä unta, jossa olin 42 asteen kuumeessa, mutta kaikkein huvittavinta oli tapa, jolla mittasin kuumeen. Luonnollisesti iPhonessani oli app, joka mahdollisti tämän. Eli ei muuta kuin puhelin kainaloon ja ohjelma mittasi kuumeen kymmenessä sekunnissa. Kuinka kätevää?! Aamulla oli pakko mitata kuume (ihan perinteisellä tavalla), mutta onneksi mittari näytti ihan normilukemia. Silmät oli kuitenkin ensimmäisen tunnin heräämisen jälkeenkin ihan ristissä ja tuntui, ettei tästä päivästä tule yhtään mitään. Sitten kuitenkin keräsin kaikki voimani (USE THE FORCE!) ja siitä se ajatus sitten lähti... Pesin kaksi koneellista pyykkiä, imuroin ja vaihdoin lakanat. Siistimpi koti, parempi mieli. <3

Olen huomannut, että aina kun jään pidemmäksi aikaa koneelle kirjoittamaan blogia tms, niin koira ilmestyy aina jalkoihin, laskee päänsä polvelle ja tuijottaa syyttävästi. "Taasko sä oot siinä, mikset tuu mun kanssa köllöttelemään?" Ratkaisin ongelman ja nytkin me vietämme laatuaikaa yhdessä. Minä kirjoitan ja Otto saa kollötellä uudessa, ihan ikiomassa unipesässä työpöytäni alla. :)

Virallinen valvoja ja villasukkien lämmittäjä <3 

lauantai 19. lokakuuta 2013

Guys with tattoos

Otsikkohan sen jo kertoo, että tällä(kin) viikolla on vuorossa pakollinen miespostaus. Ja arvasitte oikein - tämä on taas sellainen, jossa ei ole kuvia säästelty. Huomasin harmikseni, että en ehkä ole aiemmissa miespostauksissani antanut tarpeeksi tilaa ja kunniaa ihan tietylle miesryhmälle, nimittäin tatuoiduille miehille ja sellainen vääryyshän on korjattava välittömästi.

Minullahan ei ole mitään tatuointeja vastaan ja olen sitä mieltä, että jokainen koristelkoon itseään millaisilla kuvilla haluaa. Kyllä minun silmäni ainakin lepää kauniisti tatuoidussa vartalossa... Eniten kiinnostaa toki sellaiset tatuoinnit, joiden takana on jokin tarina ja merkitys.

Millaiset tatuoidut miehet sitten kiinnittävät allekirjoittaneen huomion? Jos lähdetään liikkeelle julkkiksista, niin esimerkiksi Adam Levine miellyttää silmääni ihan todella, todella paljon.


Kyllä minä tähän syleilyyn lähtisin mukaan...



Internet on pullollaan toinen toistaan söpömpiä, ihanampia ja kuumempia kuvia tatuoiduista miehistä ja tässä on muutamia omia suosikkejani, joita poimin ihan teidän iloksenne. (Ja vähän myös omaksikin ilokseni... ;) )








Eli tatuointeja saa olla paljonkin, mutta joskus yksikin kaunis tatuointi riittää. Tykkään ihan superpaljon siitä, että jos on paljon tatuointeja, niin ne on sommiteltu sopimaan toisiinsa. Ihan pelkät irralliset kuvat voivat näyttää joskus vähän hölmöiltä.
Etsiessäni näitä kuvia ja pyyhkiessäni kuolaa huomasin törmääväni yhä uudestaan ja uudestaan erääseen samannäköiseen poikaan, jolla oli kauniisti tatuoiudut kädet. Pieni lisäselvittely toi ilmi, että kyseessä on malli nimeltä Stephen James.

Kyllä ja kiitos.


Tällä miehellä on ihan mielettömän hienoja tatuointeja, jotka on sommiteltu kauniisti sopimaan toisiinsa. Eikä tuossa vartalossa nyt muutenkaan mitään valittamista ole... :D











Tällaisia miehiä tällä kertaa. Mitäs piditte? Tykkäätkö sinä tatuoiduista miehistä? Tai oletko jopa itse tatuoitu mies? (Jos vastasit jälkimmäiseen kyllä, niin voit jättää yhteystietosi alle. :D )

perjantai 18. lokakuuta 2013

Silence!

Maanantaina ketutti ja se ketutus on mennyt jo lähestulkoon kokonaan ohitse, mutta tänäänkin vähän ketuttaa. Ei läheskään yhtä pahasti, eikä tee mieli velloa, mutta ketuttaa silti. Ai että mikä? Ei hätää, kyllä minä kerron ja avaudun!

Eniten ketuttaa ehkä se, että ääneni hävisi jossain vaiheessa keskiviikon ja torstain välillä. Torstaina en saanut aikaiseksi pihahdustakaan, mutta tänään saan aikaiseksi jo pieniä vingahduksia. Todella kaunista, kuulisittepa vaan. Huvittavinta on se, että menin aamulla lääkäriin spirometriaan, eli sellaiseen puhallusjuttutestiin. Onneksi siinä ei tarvinnut kauheasti sanoa mitään, piti vaan puhaltaa ja puuskuttaa. Tulokset olivat sen verran huonot, että ensiviikolla menenkin sitten keuhkolääkärin vastaanotolle, jos vaikka tulisi jotain selvyyttä tähän asiaan. Ja minä kun olen aina luullut omistavani hyvät keuhkot.... ;(

Olen nukkunut koko viikon taas tosi huonosti ja väsymys alkaa näkyä vähän kaikessa. Keskittyminen herpaantuu, on kokoajan sellainen pieni kiukutus... elimistö alkaa sanoa painavaa sanaansa asiaan. Onneksi on viikonloppu, niin voi ladata akkuja ja nukkua aamulla pitkään. Ja tuskinpa sitä vähän kipeänä jaksaa edes tehdä mitään kauhean radikaaleja bilesuunnitelmia. Ei oikein houkuttele lähteä mihinkään, kun ääni on näin käheänä.

Luin tuossa tänään aikaisemmin edellisen postaukseni uudestaan ja noh... saatoin ehkä ketutuksessani olla vähän turhan suorasanainen ja liioitella. En minä OIKEASTI mitään kusipäätä elämääni halua, niitä on vaan tullut matkan varrella vastaan. Tosin... ei sitä liian helppokaan saa olla, pientä haastetta pitää löytyä!

Lupasin aiemmassa Doctor Who -postauksessani palata vielä myöhemmin aiheen äärelle ja KYLLÄ! Nyt voin vähän hehkuttaa jo seuraavaa, eli kymmenettä Tohtoria, joka on valloittanut sydämeni. Voi David Tennant!

Oh yes, you!
Miten ihana, hurmaava, hauska, sarkastinen ja rakastettava Tohtori hän onkaan! En uskalla vielä sanoa, että olisin löytänyt Minun Tohtorini, koska olen nähnyt vasta kaksi, mutta.... KATSOKAA NYT NOITA KULMAKARVOJA!


Olen nyt jo vähän surullinen, kun tiedän Tennantin poistuvan sarjasta seuraavan katsomani kauden jälkeen. Tiedän myös jo nyt, että tästä sarjasta tulee yksi niistä muutamista, joita tulen katsomaan vielä monta kertaa läpi. Niitä sarjoja ei ihan kauhean montaa ole, sillä maailmassa on liikaa uusia sarjoja, että jaksaisi  katsoa vanhoja uudestaan. LIIKAA SARJOJA, LIIAN VÄHÄN AIKAA. Ei olisi tätä ongelmaa, jos Tohtori tulisi ja ottaisi Tardiksen kyytiin, silloin meillä olisi kaikki aika maailmassa ja vähän sen ulkopuolellakin. <3

Nytpä palaan sänkyyni peiton alle ja Doctor Who:n neljännen kauden pariin. Ja voi kyllä, olen ahminut tätä herkkua kahdessa viikossa kolme kautta. I have entered to the dark side. Mutta, kuten Scoundrel minulle sanoi: "Welcome to the dark side, we have The Doctor."

Ja te, jotka sarjaa olette katsoneet, niin arvatkaa huviksenne saiko tämä kohtaus minut itkemään...




maanantai 14. lokakuuta 2013

Maanantaiketutus

Olen tällä hetkellä niin ärsyyntynyt ja vittuuntunut omaan elämääni, erinäisiin ihmisiin ja vähän kaikkeen ympärilläni, että mitään positiivista en ehkä saa aikaiseksi, mutta hei, joskus pitää angastata ja velloa.

Eräiden viimeaikaisten hassunhauskojen ja ei-niin-hassunhauskojen sattumusten kautta aloin miettiä ihmisiä ja ihmisuhteita. Lähinnä sitä, että millaisia ihmisiä ympärilläni on? Millaisia ihmisiä vedän puoleeni ja millaiset ihmiset kiinnostavat minua? Yleisesti ottaen olen huomannut viimeaikoina omassa käytöksessäni sellaisen seikan, että sellaiset tavalliset, kivat, kiltit ja mukavat ihmiset.... Ei kannata vaivautua! Ilmeisesti alitajuisesti etsin ihmissuhteiltani tietynlaista haastetta, eli mitä vaikeampi, arvaamattomampi ja epämääräisempi ihminen, niin sitä parempi. Oikeastaan, kannattaa olla vaan ihan superitsekäs, renttu, välinpitämätön ja suoraan sanottuna kusipää, niin kiinnostukseni on taattu.
Noh, saatan ehkä vähän liioitella... :D

Tämän saman ilmiön huomaa kyllä ystävissänikin, tosin paljon lievemmässä mittakaavassa ja positiivisena asiana. Vaikka he ovat minulle rakkaita ja tärkeitä, niin oikeastaan todella monissa on ripaus sellaista tietynlaista "vaikeaa" ihmistyyppiä ja yleensä heidän mielipiteensä asioihin ei jää kenellekään epäselväksi. Mutta ystävissäni näen tämän vaan vahvuutena. He ovat upeita ja vahvoja ihmisiä ja on suuri ilo olla tällaisten ihmisten ympäröimänä, koska se kasvattaa myös minua ihmisenä.

Etsinkö sitten alitajuisesti tällaista samanlaista vahvuutta myös vastakkaisesta sukupuolesta? Pidän ihmisistä, jotka ajattelevat omilla aivoillaan, ovat spontaaneja, vahvoja ja itsenäisiä persoonia. Mutta joskus sen itsenäisen ja itsekkään välillä on vain hiuksenhieno ero... Olen ehkä vaan viimeaikoina mennyt astetta enemmän metsään arvioidessani ihmisten luonteita.

---

Viikonloppuna oli kivat Oktoberfest-bileet Uusiksella, joista toipuminen on tuttuun tapaan jatkunut vielä tänäänkin. Vauhdikasta oli ja yöunet jäi taas vähän vähille. Harvinaista kyllä, asukuvakin löytyy tällä kertaa ja se tulee tässä:


Ei pöllömpi nainen, vaikka itse sanonkin! ;)
Uusia kavereita tuli taas roppakaupalla ja pieniä kivoja projekteja vapaa-ajan iloksi. Nyt menen ansaitusti löhöilemään sänkyyn peiton alle ja katsomaan vähän Doctor Who:ta. Kyllä tää vitutus tästä ajan kanssa kaikkoaa. Ajatukset pyörii näiden asioiden ympärillä varmaan tovin ja olotila vaihtelee vittuuntuneesta siihen, että hakkaan päätäni seinään. Mutta älkää huoliko, ei tämä ole mitään, mitä päiväunet ja ihanat ystäväni eivät saisi kaikkoamaan. :) Kohta olen taas pirteä, iloinen ja huoleton oma itseni!

perjantai 11. lokakuuta 2013

Autumn leaves

Nyt tuleekin giganttinen kuvaspämmäys alkuviikon syksyisestä kuvaussessiosta MRV:n kanssa. Tiedätte mitä odottaa, kun lähtökohta oli tämä. :D Minkä ihminen sille voi, että on niin luonnollisen kaunis ja oma itsensä kameran edessä?

Muokkaus: MRV
(kuten aina ennenkin: kuvista saa isompia klikkaamalla!)

Minä olen ottanut kaikki MRV:n kuvat ja hän on ottanut kaikki minun kuvani. Loogista, eikös? Kuvat olen muokannut minä, ellei kuvatekstissä toisin mainita. Eiköhän siinä ollut kaikki tärkeimmät tekijänoikeusjutut? Pidemmittä puheitta... Tässä tämän postauksen sankarittaret:

Muokkaus: MRV


Olen haaveillut tällaisista syksykuvista jo useamman vuoden ajan ja kainosti kysäisin MRV:ltä, että ehtisikö hän mitenkään kuvaamaan minua. Ihan kauheasti minun ei tarvinnut häntä suostutella (pelottelu, kiristys, uhkailu, ihan sallittuja keinoja kaikki!) ja tiistaina pakkasimme kameralaukut ja lähdimme matkaan!




Kaikki kuvat on otettu Kakolan entisen vankilan ympäristössä. Ja ennenkuin joku ärsyyntynyt pikkusielu alkaa huudella, niin sanottakoon vielä, että nämä kuvat eivät todellakaan ole mitään mallikuvia, eikä niiden ole tarkoitus sellaisia ollakaan. Minusta ei mallia saisi tekemälläkään ja kuvaamme vain omaksi iloksemme. Ja jos joku muu saa iloa kuvistamme, niin sehän on vaan plussaa! :)



Ihan tyhjin käsin MRV:n ei tarvinnut kuvaamaan suostua, sillä lupauduin tietysti ottamaan myös hänestä kuvia. Ja millainen nainen minulla olikaan kuvattavana! Hot!



Hauskinta oli, että MRV huuteli minulle neuvoja kuvatessaan, "laske vähän vasenta olkapäätä, siirrä oikeaa jalkaa vähän kauemmas, käännä lantiota vähän sivulle" ja mitä minä tein kuvatessani? En mitään... Tai taisin huutaa "seksivau" kun en muutakaan keksinyt. Mutta paha se on opastaa mitenkään ihmistä, joka on luonnollinen kameran edessä. Toisin kuin eräät... :D




Muokkaus: MRV

Meillä ei ollut mitään yhteistä teemaa vaatteiden yms. kanssa ja lopputuloksesta tulikin aika jännä. Ihan huomaamatta MRV:n kuvat muokkautuivat mustavalkoisiksi angstiposeerauksiksi, kun taas minun kuvani ovat aikamoista syksyn värien ilottelua. Tykkään ihan superpaljon siitä, miten erilainen tunnelma molempien kuvista välittyy.


ANARCHY IN THE UK!!
Se, joka bongaa tästä kuvasta viittaukseen erääseen scifi/zombie-elokuvaan, saa kymmenen pistettä ja papukaijamerkin! Ja virtuaalisen lentosuukon! <3

Tässä  yksi kuvapari, jotka poikkeavat aikaisempien värimaailmasta. Mustavalkoinen Stormiina ja värillinen MRV, ihan vaan teitä hämmentääksemme! 

"Kidutettu eläin häkissään"

Muokkaus: MRV

Nämä seuraavat kasvokuvat olivat juuri sellaisia, joita tältä kuvausreissulta toivoinkin! Kuten olen jo aikaisemminkin sanonut, niin MRV:llä on visuaalista silmää ja hän osasi toteuttaa päässäni olleen vision ilman, että minun piti erikseen tarkkaan kuvailla, että millaisia kuvia haluan. Nämä ovat ehdottomasti suosikkikuviani  koko setistä. <3

Muokkaus: MRV


Jos joku ei sitä vielä tiennyt, niin minä oikeastaan NAUTIN syksystä. Sen väriloistosta, sateista ja jopa synkkyydestä. Nytkin nautin ihanasta syysillasta itseni kanssa. Ympärillä lepattaa kynttilät, edessä on lasi viiniä ja taustalla soi ihanan eteerinen ja utuinen musiikki. Parhautta! Tämä kuva kuvastaa aika hyvin rakkauttani syksyyn...



Nauttikaa syksystä!! Näihin kuviin ja tunnelmiin teidät saatteli tehokaksikko Stormis ja MRV.
PUSS PUSS! <3