sunnuntai 15. huhtikuuta 2012

When it rains...

Viikonloppu ei ollut ihan täysin odotusteni mukainen rentoutumis/chillailuhetki...

Yritän yleensä parhaani mukaan tutustua ihmisiin ja tulla kaikkien kanssa toimeen, enkä yleensä ihan helposti ärsyynny / suutu ihmisten käyttäytymisestä. Jos on avoin ja rehellinen ihminen, niin kanssani on suhteellisen helppo tulla toimeen. Viikonloppuna näin ihmisen, joka on usein hengaillut vakkariporukassamme. Olen yrittänyt tutustua häneen paremmin ja jutella, kun ollaan nähty. Varsinkin kun hän usein valittelee, ettei kauheasti omista kavereita porukkamme ulkopuolelta.

Noh, voin sanoa, ettei hänellä todennäköisesti ole enää hirveästi kavereita tässäkään porukassa... Ihmiset ovat vaan joskus niin käsittämättömän itsekkäitä ja tekopyhiä. Luulisi että aikuinen ihminen osaisi ajatella tekojaan ja sanojaan myös niin pitkälle, että ymmärtäisi niiden seuraukset. Sitä on aivan turha jälkeenpäin ihmetellä, että mitä tuli tehtyä ja miksi ihmiset ovat vihaisia? En sano, että olisin itse mitenkään täydellinen, mutta en sentään tietoisesti / tahallani pahoita muiden ihmisten mieltä. Ja osaan kyllä olla tiettyyn pisteeseen asti ymmärtäväinen ja antaa anteeksi. Tässäkin sopassa oli enemmän tai vähemmän osallisena useampi lusikka ja jotkut olivat fiksuja ja osasivat olla rehellisesti pahoillaan ja pyytää anteeksi. Toiset taas lähinnä loistivat jälleen itsekeskeisyydellään.

Toivottavasti tämä henkilö oppii vielä joskus arvostamaan asioita ja ihmisiä, joita pitää itsestäänselvyytenä ja viihtyy yksin itsensä kanssa, sillä täältä on turha etsiä seuraa tai sympatiaa yhtään mihinkään enää.

Onneksi kaikesta huolimatta viikonloppuuni kuului myös hyvää seuraa, ruokaa, juotavaa, saunomista ja semmoisia lämpöisiä halauksia. ^_^


Ilmoitusluontoisena asiana vielä:
Perjantaina meni raja rikki ja blogiani on käyty katsomassa yli 2000 kertaa.
Lämmin kiitos kaikille uusille ja vanhoille lukijoille.<3


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti