sunnuntai 29. joulukuuta 2013

2013 in a nutshell

Vuoden 2013 loppu häämöttää jo ja on aika laittaa vuosi pakettiin. Tämän kyselyn löysin Mystralin blogista ja kannustan teitä kaikkia tekemään saman. Kertokaa myös linkkejä, joista pääsen lukemaan teidän vastauksianne. :)




1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Ehdottomasti ja kirkkaimmasti tämän tittelin vie Miss Ruki Ver. Tapasimme kyllä ensimmäisen kerran jo vuonna 2012, mutta tänä vuonna olemme tutustuneet ja viettäneet paljon aikaa yhdessä. 




2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
- Paljonkin! Olin elokuussa mukana zombiewalkilla ja kävin ensimmäistä kertaa Turun Baletin bileissä. Pidin niskatukea kahden viikon ajan, kahlasin suihkulähteessä ja söin sieniä sisältävää ruokaa, josta oikeasti pidin.... :D


3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Kyllä.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?
- Hmm! Niin paljon kaikkea kivaa tapahtui tänä vuonna, että on vaikeaa valita vain paria parasta muistoa. Yksi on aivan ehdottomasti kuvausjutut tyttöjen kanssa. Etenkin tuo kesällä toteuteettu pin up -kuvaus vanhojen autojen kanssa.


Lisäksi kaikki huikeat tyttöjenillat, jokirantahengailut ja bileet, joista päällimmäisenä mieleen ovat jääneet nuo Turun Baletin järjestämät bileet. Ja VOLBEATIN KEIKKA!

Enkä tietenkään voi ohittaa tätä kysymystä mainitsematta ensitreffejä Pöwwön kanssa, joiden piti olla vain kävely ja kahvittelu keskustassa, mutta jotka venyivät useaan tuntiin. Käveltiin, käytiin kahvilla, ujosteltiin, nähtiin tähdenlento, pussailtiin ja ilta päättyi Klubille hevikeikalle.


5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En nyt ehkä riitaantunut, mutta etääntynyt eräästä itselleni tärkeästä ihmisestä ja se harmittaa vähän.

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Täytyy myöntää, että koen muuttuneeni aika paljonkin. Olen oppinut taas hyväksymään itseni sellaisena kuin olen ja nostamaan itsetuntoani huikeasti. Siitä kiitos kuuluu MRV:lle, jolla on roppakaupalla positiivista elämänasennetta, jota hän säteilee ympärilleen. :) Olen myös oppinut vähän itsekkäämmäksi (mikä siis on tässä tapauksessa hyvä asia). Lisäksi ulkoisesti on myös ollut pientä muutosta havaittavissa, sillä vuoden pääväri on ollut punainen, otsis teki comebackin ja painoakin olen pudottanut kymmenisen kiloa.

7. Oletko oppinut uusia taitoja?
- Ihan heti ei mitään kokonaan uutta taitoa tule mieleen, mutta olen yrittänyt kehittää itseäni valokuvaajana ja kuvankäsittelijänä. Lisäksi olen Pöwwön kautta oppinut keittiön puolella vähän sitä sun tätä viimeaikoina. ;)

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- Tietääkseni minulla ei ole porttikieltoa vielä mihinkään... :D

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En, mutta toisinaan haluaisin viettää vähän omaa aikaa ja käydä itseni kanssa elokuvissa. Ehkä ensi vuonna sitten!

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- No en! :( Tatuointi tosin on hankintalistallani ykkössijalla tällä hetkellä... Vuoden alussa, vuoden alussa!

11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Heti ei ainakaan tule mieleen, joten ei kai kukaan kauhean läheinen? Minä tosin en noista lapsista ihan kauheasti pidä kirjaa, joten ei mikään ihme, jos olisin moisen unohtanut. :D

12. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Onneksi ei.

13. Missä maissa kävit?
- No en yhtikäs missään! :(

14. Mitä haluaisit vuodelta 2014 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2013?
- Paremman työpaikan ja valkoisen joulun. :3

15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2013?
- 25.10

16. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Kai se on se, että en ole vieläkään päätynyt narun jatkeeksi kattoparruun? No ei, pidän aika suurena saavutuksena sitä, että en ole antanut vastoinkäymisten ja niskaan valuvan paskan kovettaa minua ihan täysin.

17. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Tjaah, välillä tunsin aika suuria epäonnistumisen tunteita lemmenelämän suunnalla, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. ;) Lisäksi harmittaa vieläkin potkut edellisestä työpaikasta, joka johti myös siihen, että jouduin muuttamaan ihanasta kaksiostani takaisin yksiöön. :(

18. Kärsitkö vammoista?
- Alkuvuodesta jouduin pitämään niskatukea pari viikkoa, koska onnistuin murtamaan yhden niskanikaman. Tekevälle sattuu ja säätäjälle vielä enemmän. Uusiksen bileiltojen jälkeen olen myöskin löytänyt mitä kummallisimpia mustelmia ympäri kehoani. :D Olin btw aika hehkeä ja kaunis ilmestys tuon niskatukeni kanssa...

vammastormis.jpg


19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Kyllä se varmaan oli tuo iPhone. Rakkautta ensisilmäyksellä.

20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Hattaraisen! Aina yhtä iloinen, pirteä, lempeä ja sympaattinen olento. Oikein hyvä esimerkki siitä, miten turha stressaaminen vaan kuluttaa energiaa ja on paljon hauskempaa keskittyä kivoihin asioihin ja hymyillä, kun elämä jakelee huonoja kortteja.

21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Erään ystävän, jonka kanssa oli välillä vähän turhankin riitaisaa ja ahdistavaa. Toivon kuitenkin, että molemmilla on nyt parempi olla ja päällimmäisenä hyvä mieli kaikesta menneestä. :)

22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- En varmaan ihan kauheasti valehtele, jos sanon, että ruokaan ja alkoholiin. En ostanut mitään isoja ostoksia ja vaatteitakin olen haalinut kirpparilta ihan pilkkahinnalla, joten kyllä se on elämiseen ja hauskanpitoon mennyt.

23. Mistä innostuit eniten?
- TYTÖISTÄ! Ja jotta nyt ei tulisi väärinkäsityksiä, niin ihan platonisessa mielessä. :D Scoundrelin ja MRV:n kanssa tuli vietettyä paljon aikaa ja tehtyä kaikkea kivaa. Lisäksi uusiksen bileet toivat kivaa vaihtelua iänikuiseen baareissa roikkumiseen.

Ihanat naiset jäähyllä saunasta. <3 SANGRIAA!


24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Ehdottomasti onnellisempi. :)

25. ...lihavampi vai laihempi?
- Joulun jälkeen en ole uskaltanut käydä vaa'alla, mutta uskaltaisin väittää, että siltikin laihempi. :D

26. ...rikkampi vai köyhempi?
- Varallisuus on aika samassa pisteessä, kuin vuosi sitten. Matti kukkarossa.

27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Uskaltavani enemmän. Olevani rohkeampi.

28. ...entä vähemmän?
- Tjaah, mitään tehtyä en kadu. Kaikki kokemukset tuovat elämään lisämaustetta ja kasvattavat ihmisenä.

29. Miten aiot viettää joulun?
- Vietin sitä rakkaiden ihmisten kanssa, niinkuin pitääkin. <3

30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Kuten sanottua, en kadu mitään. Mitään en muuttaisi.

31. Rakastuitko vuonna 2013?
- Kai sitä niinkin voisi sanoa... :)



32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Tjaah... Suoraan kysymykseen suora vastaus. Ihan puhtaasti yhden illan juttuja.... kaksi.

33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?



DOCTOR WHO! <3

34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- En vihaa ketään. Olen ehkä vähän pettynyt ja surullinen eräiden ihmisten vuoksi, mutta en vihaa ketään.

35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- MEEP. Luin ihan hävettävän vähän tänä vuonna... Mitäköhän tähänkin sitten vastaisi? En vastaa mitään, koska mieleen ei tule yhtään superhyvää kirjaa.

36. ...entä musiikillinen löytö?
- Ah, Hugo Schneider ja Lindsey Stirling. <3 Parasta musiikkia ikinä! Ja ihan paras oli myöskin dj, joka soitti pikkujoulubileissä allekirjoittaneen ja Scoundrelin pyynnöstä monta biisiä putkeen Lindsey Stirlingiä. Mitä sitten, vaikka tanssilattialla ei  muita ollutkaan? Hauskaa oli silti. :D

37. Mitä halusit ja sait?
- Ihania ystäviä ja poikaystävän, jonka kanssa saan olla juuri niin pöljä ja nörtti, kuin haluan. :)

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Tatuointi ja uusi sohva, jotka piti hankkia veronpalautuksista. Vaan toisin kävi, KELA vei omansa. ;(

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Hmm hmm... Vaikuttavin oli varmaankin Cloud Atlas. World War Z oli elokuva, jota odotin eniten ja tykkäsin kyllä siitäkin.

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Olin rakkaiden ihmisten kanssa piknikillä jokirannassa ja iltaa jatkettiin Armaksessa, jossa laulettiin, tanssittiin ja pidettiin hauskaa. :)

41. Ketä kaipasit?
- Erästä läheistä ihmistä, joka hiljalleen on kadonnut elämästäni.

42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Scoundrel ja MRV. <3 Tehotiimini.



43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
- Lumi. Mitään muuta en ole kaivannut niin paljoa, kuin lunta tämän synkkyyden keskelle...

44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2013?
- Öö... Naisellisen tyttömäinen? Toisinaan vähän rokahtava. Emmätiiä, kattokaa ite! tuo vetoketjullinen farkkuhame oli ihan lempparini, kun se syksyllä taas mahtui päälleni. <3



45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Tähän täytyy kyllä varmaan sanoa, että Matt Smithistä. My doctor! <3




BOW TIES ARE COOL. FOREVER. <3

46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2013?
- Jos on kiire ja jos meikkaukseen on aikaa alle minuutti, niin huolehdi siitä, että kulmat ovat ojennuksessa. ;) Also, this:



47. Vuodelle 2013 sopivat lyriikat?
- Kaija Koo - Kaunis rietas onnellinen



Sä oot kerran jo nähnyt miten tää maailma romahtaa 
Ja silti jostakin tuhkan seasta noussut ylös taas 
Sä oot kerran jo luullut ettet tuu koskaan toipumaan 
Ja silti siinä sä kaikkien mukana huudat kovempaa 

Niin mä voin luvata et aina lopulta sä selviit mistä vaan 
Ja ihan todella ei ole rajoja nyt kun tanssitaan 

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään 
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää 
Joten anna mennä joten anna mennä 
Kaunis rietas onnellinen 
Kaunis rietas onnellinen 

Sä oot kerran jo hiljaa elänyt niin kuin pyydetään 
Ja tosi hienosti jaksoit sitäkin roolia esittää 
Mut älä unohda että nyt lopultakin on sun vuoro taas 
Ja mä voin luvata ettei se satuta kun kaiken pudottaa 

Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään 
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää 
Joten anna mennä joten anna mennä 
Kaunis rietas onnellinen 
Kaunis rietas onnellinen 

Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää 
Joten anna mennä joten anna mennä 
Sä alat vihdoin viimein käsittää ettet sä tarvii lupaa keneltäkään 
Oot liian kaunis häpeemään etkä voi yhtään mitään menettää 
Joten anna mennä joten anna mennä 



Siinäpä sitä taas! Tehkää, tehkää, tehkää tämä ja liittäkää mukaan kuvia ja kaikkea hassunhauskaa ja laittakaa linkkiä minulle, että pääsen katsomaan teidän vuoden kohokohtianne! <3




Virallinen joulupäivitys

Pitkästä aikaa on sellainen hetki, että ehdin istua koneelle ja ei ole kiire mihinkään. Tämä luonnollisesti tarjoaa loistavan mahdollisuuden päivittää blogia.

Joulu on taas tältä erää ohitse ja hyvä niin. Kauhea määrä stressiä ja touhotusta parin hassun vapaapäivän takia. Ei sillä, olen itse suuri vapaapäivien fani, joten otin ne ilolla vastaan. Jouluaattoa vietin sukulaisten kanssa mummini talossa. Mummi on itse jo vanhainkodissa, mutta pääsi taas viettämään jouluaattoa meidän kanssa vanhaan taloonsa. 

Itselle tulee kovin nostalginen olo aina, kun pääsee viettämään joulua tuohon taloon. Siellä minä olen lapsuuteni joulut viettänyt. Sinne kerääntyi ennen koko suku. Mummi, pappa, lapset ja lastenlapset. Vilinää ja vilskettä on siis riittänyt. Ei siitä kyllä nytkään ollut puutetta, koska paikalla oli tusinan verran ihmisiä. Meno oli rentoa ja ruoka hyvää. Tässä pieni maistiainen siitä, mitä minä popsin jouluna! Laatikot olivat toisella pöydällä, mutta niitä en pahemmin edes syönyt tänä vuonna. Ja vältin jokavuotisen jouluähkyn. Hyvä minä! Kuvasta puuttuu myöskin kalkkuna, joka pieksee perinteisen joulukinkun kyllä ihan kuus-nolla. Perunat on btw uusia perunoita, omasta pellosta. ;)



Ruoan jälkeen ovelta kuului koputus ja joulupukki tuli tuomaan lahjoja. Olin ilmeisesti ollut superkiltti, koska sain lahjoja siitäkin huolimatta, että en ollut edes toivonut mitään. Kuin ihmeen kaupalla maltoin olla avaamatta saamiani paketteja ja keräsin ne yhteen pussukkaan iltaa varten. Olin sopinut Pöwwön kanssa, että hän hakee minut päästessään omien sukulaistensa luota ja halusin avata lahjat vasta illalla ja tuoda omaankin kotiin vähän joulutunnelmaa. 



Sukulaisten kanssa juotiin viiniä ja pelattiin korttia yömyöhälle asti. Ja hauskaa oli. Valitettavan harvoin tulee sukulaisten kanssa hengailtua. Varsinkin kummisedän perhettä tulee nähtyä harmillisen harvoin. Ja serkkupoikaa, josta tulee 8kk päästä täysi-ikäinen... Sitten on bileeeeet! Vähän on vanha olo, kun asiaa alkaa oikein ajatella.

Arvatkaapa vaan, että kuka myöskin lähtiessään kotiin UNOHTI OTTAA LAHJAT MUKAAN?! Niinpä niin, se siitä ihanasta lahjahetkestä jouluaattoiltana. Onneksi vein joulupäivänä Pöwwön näytille ja sukulaisten kuulusteltavaksi, niin sain lahjat tuolloin mukaani, jee! Joulupäivänäkin meno oli rentoa ja mutkatonta. Syötiin, lätkittiin korttia, kettuiltiin ja naljailtiin suvun kesken kaikella rakkaudella ja illaksi tultiin Pöwwön kanssa luokseni, jossa sain vihdoin ja viimein avata lahjani.

Olin ollut todella kiltti tyttö, koska sain niin paljon kivoja lahjoja. Pukki oli selvästi lähettänyt jonkun tonttusen vakoilemaan minua kynttiläkutsuille, sillä yhdestä paketista paljastui kauan ihailemani Party Liten kynttiläsomisteet.


Muista paketeista paljastui mm. lakanoita, pyyhkeitä ja kivana yllärinä myös TRESemmén shampoota, hoitoainetta ja hiusöljyä. Olen nyt pari kertaa pessyt hiukseni niillä ja jo heti ensimmäisen kerran jälkeen huomasin, miten paljon sileämmät ja pehmeämmät hiukseni olivat. Ihan parhautta. <3
Otto ei tiedä mitään parempaa, kuin joulu, sillä silloin saa syödä maksalaatikkoa ja avata lahjoja. JEE, REPIÄ PAPERIA! Onneksi joulupukki oli  muistanut myös Ottoa.





Tapaninpäivän ohjelmaan kuului hengailua ja TOHTORIA. Tuohon aiheeseen palaan vielä lähipäivinä. Tänään kannattaa katsoa YLEltä tämän vuoden Doctor Who -joulujakso. Suosittelen pitämään nenäliinapaketin lähettyvillä.... Loppuun vielä kuva varsinaisesta tontusta... Meep meep. 




torstai 19. joulukuuta 2013

Piristysruiskeita

Eilen oli aivan ihana päivä. Tuntuu, että sain taas vähän ladattua akkuja tämän pimeyden keskellä. Oli maailman parasta herätä aamulla siihen, että aurinko kiipesi taivaalle. Kävin Oton kanssa lenkillä, hengitin raikasta pakkasilmaa ja ihastelin maisemia. <3




Tervehdys vanha ystäväni, aurinko! Alemmasta kuvasta voi bongata myös erään kippurahäntäisen veijarin.



Päivällä kävin suorittamassa viimeisen tonttuaskareen ja olen aika varma, että eräät pienet rasavillit saavat kivan yllätyksen jouluaattona. Luulen, että jopa rasavillien vanhemmatkin tykkäävät lahjasta. :D

Samalla kun kävin ostoksilla, menin Pöwwöä vastaan. En ihan kauheasti laittanut vastaan, kun sain päivällä viestin, jossa luki "Sopiiko jos kokkaan sun luona, otan sieniä mukaan? Tulen joskus kolmen maissa. Mitä haluaisit syödä?" Hämmentävää, kun ei tarvitse itse tehdä ruokaa. Saa vaan katsoa vierestä, kun toinen häärää keittiössä. Lasillista viiniä olisin kaivannut, kun se mun mielestä kuuluu olennaisena osana tuohon viralliseen valvontaan. ;) Oltiinkin Oton kanssa silmä tarkkana, kun Pöwwö hääräsi keittiössä.

Kuvan koira ei liity tapaukseen.


Sain vieläpä kaiken lisäksi kahden ruokalajin illallisen. Alkuruokana oli sienikeittoa, jonka suhteen olin HYVIN epäileväinen. Minähän en sieniä syö. En. Jotenkin ajatuskin on aina ollut vähän etova. Kerran elämässäni olen syönyt hyvää sienikastiketta, mutta olin varma, että se oli joku "poikkeus vahvistaa säännön" -juttu. Noh, nytpä söin sienikeittoa ja sepäs olikin yllätyksekseni oikeasti hyvää. HYVÄÄ! SIENET! Mitä täällä tapahtuu?!



Kun keittoa oli sulateltu hetki, sain eteeni vielä uunilohta ja pekonipapuja. Niin uskomattoman hyvää! Sanat eivät riitä kertomaan, miten hyvvöö tuo oli!


Ehdin jo ajatella, että jospa tekeytyisinkin tästä lähtien keittiössä täysin avuttomaksi ja antaisin Pöwwön huolehtia ruokapuolesta. Mutta sitten muistin, että minähän tykkään ruoanlaitosta itsekin ja se on vieläpä hauskempaa kahdestaan, joten ehkä en luovu kauhastani vielä. Lisäksi Pöwwön silmissä kävi todella epäilyttävän pahaenteinen pilkahdus, kun kerroin, etten ole koskaan syönyt etanoita... :F

Illalla käytiin Scoundrelin ja Shepherdin kanssa Cosmicissa ja minä nautin jälkiruokani minttukaakaon muodossa. Nom nom nom. Cosmicista saa myös ihan superhyvää uutta (tai itselleni tämä ainakin oli uutta!) Hartwallin Original Lime -lonkeroa. Se maistuu ihan kesälle ja voin vaan kuvitella miten ihanaa olisi istua aurinkoisena päivänä terassilla ja siemailla sitä huurteisesta lasista. Voi kyllä, taas haaveilen vaan kesästä, vaikka joulu kolkuttaa jo ovella. Onkohan tämä ihan normaalia? Minä olen kuitenkin ollut aina jouluihminen henkeen ja vereen... Noh, ehkä se joulumieli vielä löytyy. Onhan tässä sentään vielä viisi yötä aikaa... :F

Huomasin myös eilen, että otsikseni oli kasvanut aivan ruokottoman pitkäksi ja jouduin jatkuvasti kiinnittämään sitä pinneillä sivuun tai puhaltelemaan pois tieltä. Yleensä annan suosiolla Hattaraisen saksia hiuksiani, mutta nyt kiukutti niin paljon, että otin sakset käteen ja ryhdyin tuumasta toimeen niin, että hiustupsut vaan putoilivat lavuaariin. Nips ja naps! Lopputulos oli niinkin onnistunut, että ei ainakaan tarvitse paperipussi päässä kulkea jouluna. Yllätyin itsekin, että miten helppoa oman otsiksen leikkaaminen oli. Ei se kampaajan työ mitään rakettitiedettä taidakaan olla...? :D Tässä vielä todistusaineistona kuva otsiksesta heti leikkaamisen jälkeen. Jouluksi pitäisi varmaan vielä joku värikäsittely tehdä, latvat näyttää aika haaleilta.


Sellaista kuului Stormiksen keskiviikkoon tällä kertaa! Pidän sormet ja varpaat ristissä, että saataisiin se valkoinen joulu tänne eteläänkin...

tiistai 17. joulukuuta 2013

Kesäterassi, kuuma aurinko...

Tänä iltana olen istunut koneella, katsellut kuvia ja kaivannut kesää. Eritysesti kaipaan tätä niin kovin rakasta maisemaa. Piknik, anyone? Scoundrel? MRV? MasaAntsa? Allu? 



Kaivoin myös arkistojen kätköistä muutaman kuvan, jotta tekin saisitte fiilistellä kesää kanssani.
Helteillä meni pullo jos toinenkin tuota pinkkiä kuoharia tyttöjen kanssa. <3


Aurinko. Aurinko. AU-RIN-KO! Stormis valmiina lähtemään tyttöjen kanssa biitsille vahvistamaan rusketusraitoja. 


Ottokin tykkäsi kesästä, kun sai temmeltää nurtsilla!


Jokirannassa sai ihastella tällaisia taideteoksia viime kesänä. 


Onnistuin nappaamaan myös tällaisen kuvan salakavalasta oravasta alkukesällä.


Parasta kesässä ovat kuitenkin kaikki ihanat ihmiset. Ne samat, jotka tulevat kanssasi vaikka suihkulähteeseen kahlaamaan keskellä yötä. Ihan vaan koska voi!



Kiitos kaikki te ihanat kesäiset höpönassut, jotka teitte kesästäni ihanan, lämpöisen, hauskan ja kaikin puolin parhaan! Enää puoli vuotta, niin on jo melkein Juhannus! Ja Stormiksen synttärit! ;) Tämä seuraava biisi on omistettu (eli siis ommattu) mun kahdelle ihanalle siideripissikselle (eli beibelle). 



"Paljon värei ja mieluiten pinkkii, kylmii väreit ja kylmempää drinkkii. --- Talven tuiskuis mun mieleeni muistu, toukokuu. Kesäterassi, kuuma aurinko, hei-jei-jee!"




maanantai 16. joulukuuta 2013

Hello darkness, my old friend.

Olen tänä syksynä ja talvena onnistunut välttämään pahimman masistelun, toistaiseksi. Viime päivinä olen kuitenkin huomannut, kuinka olen huomaamatta laistanut kotitöistä ja jättänyt kaikki pienimmätkin askareet viime tinkaan. Tänään havahduin siihen, että keittiössäni vallitsee täysi kaaos, eikä tämä asunto muutenkaan kovin kotoisalta näytä. Olen vaan ollut niin uskomattoman väsynyt, etten ole jaksanut mitään ylimääräistä. Kaikki vapaa-aika on mennyt Pöwwön, tai kavereiden kanssa ja se on toki ollut kivaa, mutta kun olen ollut yksin, en ole saanut mitään aikaiseksi. Olen vain ollut kuin koomassa ja nukkunut. Ja tältä minusta on tuntunut herättyäni:



Tänään aamulla tiesin, että minun pitää soittaa työkkäriin ja sain itseni suht aikaisin hereille ja hoidin asian heti. Sen jälkeen toimin kuin automaatiolla pitkälle iltapäivään asti. Kävin töissä, tulin kotiin ja siivosin. Siivosin kuin viimeistä päivää. Kiukun vimmalla tiskasin, siivosin keittiön kaapit, järjestelin, pyyhin pölyjä, imuroin, vaihdoin lakanat, pesin pyykkiä. Vasta puoli viiden jälkeen pysähdyin ja istuin alas. Selkää särki ja oli nälkä, mutta ainakin kämppä oli siisti.

Tuntui hyvältä, kun oli saanut jotain aikaiseksi. Kävin kaupassa ja tein riisiä ja superhyvää kanakastiketta. Söin ja katsoin jakson Torchwoodia ja ihailin samalla sitä, miten siistiä ympärillä olikaan. Oli niin paljon seesteisempi olo ja mielen valtasi hyvä fiilis.

Se kokonaisvaltainen hyvänolon tunne on ollut jossain kadoksissa viime aikoina. Tuntuu, että tämä ainainen pimeys ja synkkyys imee kaiken energiani ja en vaan jaksa mitään. Kaipaan valoa, aurinkoa, lunta, ihan mitä tahansa muuta, kuin sadetta, mustaa asfalttia ja harmaita päiviä. Alan olla siinä pisteessä, että ei kiinnosta oikein mikään. Ja kuinka ollakaan, ulkona alkoi juuri sataa kaatamalla. Pfft.

Päivät ovat pimeitä ja synkkiä, aamuisin on yhä vaikeampaa saada silmät auki ja nousta taas yhteen masentavaakin masentavampaan päivään. Onneksi työaika on liukuva, niin voin tarvittaessa kääntää kylkeä ja torkkua vielä hetken. Päivisin olen ihan väsynyt ja illan tullen olen kyllä edelleen väsynyt, mutta uni ei tule. Olisihan se nyt aivan liian helppoa, jos saisi unta, kun menee nukkumaan. Vali vali vali vali vali vali vali. Tämä tunne alkaa olla jo niin tuttu, että taidan olla enemmän tai vahemmän turtunut tähän, kun en jaksa edes avautua ja valittaa enempää. Sekin kyllästyttää.

Jotta ei nyt ihan valittamiseksi menisi, niin olen minä oikeasti tehnyt kaikkea kivaakin viime aikoina. Olen mm. käynyt Robert's Coffeessa kahvilla ja teellä.



Viime torstaina olin Scoundrelin seuralaisena eräissä pikkujouluissa, joissa oli mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa ja juotavaa.

Superhyvää glögi-juustokakkua + glögiä + valkoviiniä <3


Perjantaina oli edellisen päivän juhlien (ja jatkojen) jäljiltä vähän pää pipi, mutta silti urheasti lähdin illalla Pöwwön mukaan eräisiin pikkujouluihin, joissa olut virtasi ja miehet lauloivat sydämiensä kyllyydestä. Meno oli ehkä vähän turhan äänekästä, joten hirvittävän kauaa ei paikalla oltu.

Lauantai-iltana olimme Pöwwön kanssa kavereiden luona syömässä ja viettämässä iltaa. Ruoka oli ihan superhyvää, seura mitä parhainta ja illan kruunasi vielä aivan ihana lumisade, joka tosin oli aamulla muisto vain. :( Tarkoituksena olisi tällä kolmen pariskunnan porukalla kokkailla vuorotellen jotain hyvyyksiä toisillemme ja Pöwwö on mitä ilmeisimmin suunnitellut "meidän" menun jo täysin valmiiksi ja nähtäväksi jää, että pääsenkö edes keittiöön siinä vaiheessa, kun pitäisi kokata...

Eilen oli maailmankaikkeuden laiskin päivä. Löhöttiin koko päivä sohvalla ja katsottiin elokuvia. Pöwwö ei ollut koskaan nähnyt Pandorumia ja minua sivistettiin The Fifth Elementin kera. Eli roppakaupalla hyvää sci-fiä ja oman kullan kainalo. Ei tule ihan heti mieleen parempaa tapaa viettää sunnuntaita.

YÄK. LÄSSYN LÄSSYN LÄPÄTILÄÄ.

Tämän illan olen angstissa velloessani kuunnellut vain ja ainoastaan tätä yhtä kappaletta:




P.S. Blogin bannerikin koki muodonmuutoksen tuossa eräänä päivänä. Mitäs mieltä olette? Siitä on ehkä aistittavissa tämä hiipivä angstini. :D

lauantai 14. joulukuuta 2013

I am a leaf on the wind, watch how I soar.



Tämän viikon teemana on Pöwwön kanssa ollut Firefly. Itsehän olen sarjan nähnyt aiemmin jo varmaan kolmesti, mutta Pöwwölle tämä oli ensimmäinen kerta. Jännitti ihan suunnattomasti, että mitä jos toinen pitääkin sarjaa ihan tylsänä ja haluaa luovuttaa jo ensimmäisen jakson jälkeen. Onneksi suuremmalta parisuhderiidalta kuitenkin vältyttiin ja Pöwwö ainakin väitti sarjan olevan "ihan hyvä". Toivon, että tuo "ihan hyvä" sisälsi edes hippusen sarkasmia, sillä itselleni tämä sarja edustaa parhaista parhainta sci-fiä ja rakastan sitä yli kaiken.


Mikä tästä sarjasta sitten tekee niin hyvän, että nörtit ympäri maailmaa puhuvat sen puolesta ja haluaisivat tuoda sarjan takaisin? Aikoinaanhan tämä sarja lopetettiin jo 14 jakson jälkeen ja se oli täysin aliarvostettu. En ymmärrä, että miten tällainen loistava sarja peruttiin, mutta sitten jotain Farscapea tehtiin neljä tuotantokautta. Itse pidän siitä, että tämä sarja ei edusta ihan sitä perinteisintä sci-fiä, jossa seikkaillaan avaruudessa. Jotkut puhuvat avaruuswesternistä tämän sarjan yhteydessä, eikä  se kuvaus kovin väärässä ole. Punainen lanka kulkee jaksojen taustalla koko sarjan ajan ja voin vaan kuvitella, että miten hyviä jaksoja olisi ollut vielä edessäpäin, jos sarjaa olisi jatkettu. Vähän on joka katselukerran jälkeen sellainen tyhjä olo. Tässä se nyt oli, eikä lisää tule. PAITSI ETTÄ!

Tänään katsottiin pari vuotta sarjan lopettamisen jälkeen valmistunut elokuva, Serenity, joka jatkaa tarinaa vähän sen jälkeen, mihin sarja jäi. Arvostan todella suuresti sitä, että tuo elokuva on tehty, sillä se tuo edes jonkinlaisen päätöksen Fireflyn tarinalle ja kertoo hahmojen tarinaa eteenpäin. Myönnän (jälleen) vuodattaneeni kyyneleitä elokuvan loppupuolella.


Omat suosikkini tässä sarjassa ovat ehdottomasti

supercool ja kovis Captain Malcolm Reynolds (Nathan Fillion), 

hassunhauska, ihana ja herttainen pilotti Wash (Alan Tudyk), 

sekä tietysti vähän mielipuolinen ja omituinen  River Tam (jokaisen nörttipojan ja useiden tyttöjenkin märkä uni Summer Glau). 

Mehh, tämä sarja on joka kerta aivan liian äkkiä ohitse ja tekisi mieli katsoa se HETI uudestaan. Onneksi työn alla on edelleen se Torchwood, joten ehkä palaan sen pariin jälleen huomenissa. Siinäkin tosin olen päässyt jo toisen tuotantokauden loppupuolelle, että sekin on kyllä hyvin äkkiä katsottu. Mitäköhän sitten seuraavaksi? 

tiistai 10. joulukuuta 2013

Back to the 90's

Tovi sitten vein teidät aikamatkalle 80-luvulle lapsuuskuvieni kera. Tuolloin jo lupailin, että tuota herkkua on luvassa vielä lisää ja nyt on koittanut uuden aikamatkan hetki! Ysäri tulee, ota koppi!

Koska edellinenkin postaus aloitettiin nakupelleilyllä, niin miksipäs sitä hyväksi todettua kaavaa vaihtamaan.


Minä ja pohojammaan poika pesuvadissa kylvyssä. Vähän oli ehkä ahdasta, mutta kuvahan tästä on pitänyt (luonnollisesti) saada.


Tässä(kin) kuvassa olemme minä ja pohojammaan poika. Olen muuten ihan itseni näköinen!


Tyylitajuni oli pettämätön jo tuolloin. Voi mitkä ihanat lököpöksyt. Äiti on onneksi tämän kuvan ottamisen jälkeen uusinut asunnon sisustuksen pariinkin kertaan. Kun muutin pois kotoa, sain tuon sohvakaluston mukaani. Nykyään minulla on ihan vastaavanlainen sohva, mutta mustana. Kyllä ennen osattiin tehdä sohvatkin paremmin! :D (Ai miten niin näytän pojalta?)


"Ten-hut!" 
Miten niin liian isot kengät? Veljeni taisi olla lomilla intistä... Tuo hame on ihan supercool ja ihana ja haluan samanlaisen! 


Tässä ollaan reissaamassa jossain päin Suomea. Reissattiin paljon ympäriinsä äidin, siskon ja kummisedän kanssa. (Siis miten niin muka näytän pojalta?)


Tästä reissukuvasta voitte bongata Hessu Hopon ja kaksoisveljeni Nikon. Miten VOIN näyttää noin paljon pojalta?! Harmi, ettette näe hiuksiani takaapäin, sillä voi kyllä, siellä on TAKATUKKA! 


Pienelle Stormikselle maailman paras paikka: kummisedän harteilla. Sieltä näki maailmaa niin paljon paremmin ja korkeammalta! Tuo maailman coolein ja viilein verskapuku on muuten tätini tekemä.


Legoja, legoja, legoja! Ja TODELLA tyylikkäästi pukeutunut pikku-Stormis.  (joo joo, näytän ihan pojalta :D Moving on!)


Tämä kuva on sukulaisten häistä ja taisin ottaa pari liikaa, sillä sammuin keskelle pöytää. Onneksi bilekuntoni on parantunut tästä aika roimasti.


Stormis 4v! Kummisedälläni on maailman päheimmät Miami Vice -vaatteet ja huikeat kalapuikkohaivenet.


Stormis ja jo edesmennyt pappa. <3


Ja nyt... behold: MULLET!


Katsokaa tuota tukkaa! "Business up front, party in the back!"
Kun siihen yhdistää vielä tuon ihanan kikertävänkukertavan housuasun (jonka olen tainnut btw ihan itse valita), niin muoti-ikoni on syntynyt. Kuva on otettu laivalta, joten tottakai on pitänyt hankkia pakollinen kasvomaalauskin. Alan jo ihan pelkästään ironian nimissä harkita, että leikkaisin tuon tukan takaisin. 



Siskoni oli teininä aikamoinen BÖÖNA! Laskeskelin, että koska olen itse näissä kuvissa jotain 6-7v, niin siskoni on 15 tai 16. Onneksi minä osasin keskittyä jo tuolloin olennaiseen, eli poseraamaan kuin viimeistä päivää. Grrrau!



Minä ja jo edesmennyt koiramme Sinttu. 


Tässä tätini toteuttaa elämäni ehkä isointa tukkavirhettä. Halusin kiharat hiukset, mutta äiti oli vähän eri mieltä siitä, että koko päähäni laitettaisiin permis, joten päädyimme kompromissiin... Joka tarkoitti siis sitä, että minulla oli takatukka, otsatukka ja KIHARAT PULISONGIT. Kyllä, luitte oikein. Eikö äitien tehtävä olisi suojella lapsiaan tällaisilta päähänpistoilta?


Tässä hieman pientä osviittaa siitä, miltä tuo permanentti näytti jo vähän väljähtäneenä... Alan ymmärtää, miksi minua pilkattiin koulussa. :D



Virpoja-Stormis!


 Nukkuva Stormis! Kiitos äiti tästä(kin) kuvasta. 


Lopuksi vielä yksi kuva lapsuuteni tärkeimmästä miehestä: kummisedästäni, joka on siis äitini nuorin veli ja joka on aina ollut minulle kuin isä. <3


Kummisetä! 
Nämä ja edellisen postauksen kuvat olivat siis parhaimmistoa kahdesta lapsuusajan valokuva-albumistani, mutta ei hätää! Albumeita on vielä ainakin kaksi äitini hellässä huomassa, josta minun pitäisi vaan muistaa napata ne mukaan ja käydä läpi. Eli tätä herkkua on aivan takuulla vielä tulevaisuudessakin. Mitäs mieltä olette, MULLET vai PERMIS? :D