lauantai 20. elokuuta 2011

raskaan työn uurtaja

On se hyvä että ei tarvitse miettiä mitä tekisi viikonloppuna, kun sen voi viettää töissä!

Eilen töiden jälkeen mua tultiin hakemaan ja hain kaupasta vähän jotain ruokaa ja viikon melkeimpä tärkeimmän ostoksen, eli SAUNASIIDERIN! Mulla on tapana ottaa aina listan ensimmäinen saunavuoro, jolloin sauna on yleensä sinne mentäessä vähän vilpoinen vielä. Mutta muutaman kerran kun on heittänyt löylyä kiukaalle, tulee mukavan lämmin olo ja lämpötila nousee kivan tasaisesti ja lopuksi saakin sitten jo kovat löylyt. Taloyhtiöni saunaosasto on vasta pari vuotta sitten täysin rempattu ja siellä on kiva käydä rentoutumassa työviikon päätteeksi. Oon huomannut, että sitä saunomista alkaa oikein kaivata, jos ei kerran viikossa pääse. :)

Sillä aikaa kun saunottiin, uunissa oli muhimassa riisiä, vihanneksia (paprikaa, tomaattia, sipulia, valkosipulia) ja kanaa. Oli muuten aika herkkua! Syömisen ohessa tuli katsottua futuramaa ja True Bloodia. Ja illemmalla olikin vuorossa sipsejä ja leffaa, eli Stake land. Vähän erilainen leffa siinä mielessä, että siinä on hämmentävän hyvin yhdistetty vampyyrit ja zombit. Tai vampyyreistähän siinä on oikeastaan kyse, mutta ne käyttäytyvät kuten zombit. Leffa oli suht hidastempoinen ja pientä taidemeininkiä oli toisinaan havaittavissa, mutta suosittelen jos vampyyrit / zombit / post-apokalyptinen meininki kiinnostaa.

Tänään vois jatkaa samalla meiningillä, eli tehdä jotain hyvää ruokaa (lihapullia ja muusia tekis mieli...) ja katsoa leffaa. Ellei mitään muuta ilmaannu. Toisaalta olisi kiva päästä käymään jossain ihmisten ilmoilla... Mutta saa nähdä miten väsy on töiden jälkeen, kun tietää että huomennakin pitää raahautua tänne. JESJES, palkassa sit näkyy, toivottavasti. :D


keskiviikko 17. elokuuta 2011

Lomaviikko, part 2

Heräsin tänään todellisuuteen... Mulla on enää yksi päivä lomaa ja oon koko viikonlopun töissä.

Kävi ilmi, että mun lomalista oli turhaakin turhempi. Tein listalta tasan kaks asiaa, vaikka aikaa oli pari viikkoa! Kävin kirpparilla ja katsoin kauhuleffan. That's it!
Eli mä en ole syönyt mansikoita ja jätskiä, en grillannut, en käynyt uimassa, enkä saunonut ja vilvoitellut ulkona. En myöskään lukenut ulkona, koska kirjalle olisi voinut käydä vähän hassusti näillä keleillä. Enkä ole vieläkään nähnyt uusinta Potteria. Yllätystä mä tosin yritin, mutta eihän siitäkään mitään tullut...

Koko lista oli ihan typerä idea, koska nyt moitin itseäni siitä, että en saanut MITÄÄN aikaiseksi.

Sen sijaan lomasta jäi päällimäiseksi mieleen vain huonoja asioita... Olin siinä magneettikuvauksessa ja se oli kaikkea muuta kuin miellyttävää. Se oli ahdistavaa, enkä halua enää ikinä joutua sen laitteen sisään! Tuloksetkin tulee vasta joskus syyskuun puolessavälissä. Lisäksi oon loukannut mun jalan, selkä on kipeä ja hartiat olis hieronnan tarpeessa. Tuntuu että niiden päälle on taas sysätty tuhat kiloa ongelmia ja asioita, joita mä en halua kantaa!

Syytän listan epäonnistumisesta säätä, joka on ollut kaikkea muuta kuin kesäinen ja tuntuu kuin oltaisiin jo pitkällä syksyn puolella... Ulkona sataa, öisin on ihan pimeää ja mä kaivoin kaapista peiton, koska kaipaan lämpöä.

Jotain positiivista pitää ehkä kuitenkin mainita. Tänään mä pääsin pois kotoa, söin hyvää ruokaa ja katsoin uusimman Screamin, joka ei ollut ollenkaan paskempi elokuva.

Eikä mun elämä oikeasti oo niin ankeaa kuin annan ymmärtää... kai?

maanantai 8. elokuuta 2011

lomaviikko, part 1

Illat alkaa jo hämärtyä. Kyllä se syksy sieltä pikkuhiljaa hiipii.
Toisaalta odotan sitä, kun voi käpertyä sohvalle huovan alle katsomaan leffoja, kun ulkona myrskyää ja ilmat alkaa vaatia ihanien lämpöisten vaatteiden käyttämistä ja lapasten neulomista. Mutta pitääkö syksyn ja talven olla NIIN pitkiä ja NIIN pimeitä? Ei mua haittais, jos illat olis pimeitä, jos päivällä ees paistais aurinko ja olis valoisaa talvellakin.

Loman ekat päivät lusittu. En oo ihan kauheasti tehnyt MITÄÄN, mutta eikö se oo loman tarkoituskin? Parina päivänä oli jotain, jota olin ehtinyt jo vähän odottaa, mutta niinhän siinä aina käy, ettei mee niinkuin elokuvissa. Ja sitten harmittaa. Mutta onneks viikonloppu korvas viikon vastoinkäymiset!

Tän viikon lomasuunnitelmissa olis tiedossa niinkin kiva juttu, kuin pään magneettikuvaus. Arvatkaa vaan oonko ihan kauhusta kankeana? Oon katsonut ihan liikaa Housea, että osaisin ottaa sen kevyesti ja helppona juttuna. Siinä sarjassa kukaan ei tuu kovin hyvässä kunnossa ulos siitä laitteesta. Koita siinä sitten maata paikallaan yli puoli tuntia ku ahdistaa jo ajatuskin.
Loppuviikosta ajattelin palkita itseni menemällä VIHDOIN katsomaan uusimman Potterin leffaan. Ja toivottavasti viikonloppuun mennessä olis jo lomafiilis katossa.



tiistai 2. elokuuta 2011

Loputonta tarpomista

Viikko on tuntunut loputtoman pitkältä tarpomiselta.
Fyysisesti ja henkisesti ihan loppuunkulunut olo.
Mikä siinä on, että kun yksi asia menee pieleen, niin kaikki muutkin asiat seuraavat perse edellä perässä? 

Aivotärähdys, jonka takia oon käynyt viikon sisällä kolme kertaa lääkärissä, ollut saikella ja en oo viikkoon syönyt käytännössä oikein mitään. Eikä mitään tietoa koska olo palautuu normaalimmaksi. Neurologille pitäis mennä ja kuvauttaa pää. Ei onneks yhtään pelota edes.

Asioita, joita on yksinäänkin vaikea käsitellä ja sitten niitä tulee niskaan monin kappalein. 
Miksei jotkut ihmiset ymmärrä, että tarvitsen oikeasti vaan aikaa olla ja pysähtyä itseni kanssa? Enkä välttämättä kaipaa seuraa, tai pysty juuri nyt kaivelemaan jotain vanhoja asioita.
Ei on pieni sana, mutta miksei kaikille sen sanoma mene perille, vaikka miten nätisti yrittäisi. 

Tiedän, että pitäisi vaan olla iloinen kaikista hyvistä asioista.
Siitä, että mulla on vihdoin se loma.
Siitä, että oon jonkun ihmisen paras ystävä ja tarpeellinen.
Siitäkin, että mulla on uus hylly ja se on ihana.

Mutta kun mua väsyttää, enkä jaksa.
Enkä jaksa muistaa.
En halua, että elämä menee monimutkaiseksi.
Haluan, että mua ei jatkuvasti yritettäisi polkea maahan.
Haluaisin, että mua osattais arvostaa sellaisena kuin olen. 

En oikein osaa pukea sanoiksi tätä olotilaa. Tämän paremmin ainakaan.