keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Leffaillan pelastus

Ahoy there! 

Tänään ajattelin esitellä teille meidän parisuhteen pelastajan. Tai noh, ainakin leffailtojen pelastajan. Me molemmat tykkäämme katsoa leffoja ja yhdessähän se on varsin kivaa puuhaa. Ainoa ongelma on se, että me ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen siitä, että mikä leffa juuri tänään katsottaisiin. Yleensä toisen tekee mieli katsoa joku lempileffansa ja toinen haluaa katsoa jonkun uuden elokuvan ja sitten siinä selaillaan tarjontaa pari tuntia päätymättä mihinkään lopputulokseen ja parisuhdeilta on pilalla. Nyt meillä on kuitenkin tähän ongelmaan ratkaisu, nimittäin LEFFAPURNUKKA!




Purkin sisällä on lappuja, joihin olemme yhdessä kirjoittaneet leffoja, joita olisi kiva katsoa yhdessä. Siellä on niin Pöwwön, kuin minunkin lempileffoja ja sen lisäksi paljon sellaisia, joita kumpikaan ei ole vielä nähnyt. Tällä hetkellä purkissa on lappuja jotain sadan kieppeillä (ehkä vähän enemmänkin) ja sinne lisätään lappuja sitä mukaa, kun katsomisen arvoisia elokuvia tulee mieleen. Purkkiin liittyy kaksi sääntöä:

1. Kun laittaa purkkiin elokuvan, se pitää hyväksyttää toisella (näin vältetään mm. se, ettei purkissa ole samoja elokuvia kahteen kertaan).

2. Kun purkista nostaa leffan, sitä ei saa vaihtaa toiseen. Ei ikinä, missään tilanteessa. 

Ihanan vaivatonta, kun leffaillan koittaessa ei tarvitse enää miettiä ja tehdä valintaa päänsärkyyn asti. Senkun nostaa purkista leffan ja that's it. <3 Siellä on paljon elokuvia, joista emme tiedä paljon mitään ja jotka muussa tapauksessa saattaisivat jäädä katsomatta ja elämys jäisi kokematta. Molemmat joutuvat myös välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja sekös se vasta jännää onkin! 

Pari viikkoa sitten korkkasimme leffapurkin. Minä sain kunnian poimia sieltä silmät kiinni ensimmäisen lapun ja sinä iltana katsoimme Watchmenin. Onneksi olin nähnyt leffan aikaisemminkin, sillä taisin ehkä vähän nukahtaa viimeisen 20 minuutin aikana. Toisella kerralla oli Pöwwön vuoro poimia purkista elokuva ja silloin sattui olemaan tuulinen ja syksyinen ilta ja minä huokaisin, miten ihanaa olisi katsoa Love Actually juuri nyt ja samalla hetkellä Pöwwö nosti samaisen elokuvan purkista. Voitte arvata, kumman käsialalla tuo lappunen oli kirjoitettu... ;)

Kolmannella kerralla meillä oli molemmilla sormet ja varpaat ristissä sen suhteen, minkä leffan halusimme katsoa, mutta purkki ei toteuttanut kummankaan toivetta, vaan katsoimme Braveheartin. Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt leffaa koskaan aikaisemmin ja se olisi takuulla jäänyt katsomatta, ellei se olisi ollut purnukassa. 

Purkin sisältö on onneksi suht monipuolinen, mutta varmastikin eniten sieltä löytyy sci-fiä... Lisäksi kuitenkin myös vanhoja klassikoita, lapsuuden suosikkielokuvia, kauhua, romantiikkaa, komediaa ja muutama leffatrilogia. Nyt jokainen leffailta on seikkailu, ikinä ei tiedä millaisiin tunnelmiin purnukka meidät vie. Jännityksellä odotan seuraavaa leffailtaa! <3


maanantai 6. lokakuuta 2014

The amazing Lindsey Stirling @ HKI

IIK IIK IIK IIK!!!

Viime lauantaina oli aika huikea päivä, sillä Lindsey Stirling aloitti Euroopan kiertueensa Helsingistä ja keikallehan oli luonnollisesti AIVAN PAKKO päästä. Scoundrel hankki liput heti niiden tultua myyntiin maaliskuussa ja hyvä niin, sillä keikka oli lopulta loppuunmyyty. Eli maaliskuussa alkoi puoli vuotta kestänyt kärsimätön odottelu, joka palkittiin vihdoin lauantaina.

Ensimmäinen muistikuvani Lindsey Stirlingistä on tämä hurmaava Lord of the Rings Medley, johon törmäsin youtubessa etsiessäni erilaisia versioita LotRien musiikeista. Tykkäsin versiosta jo tuolloin kovasti, mutta jostain syystä en ottanut sen enempää selvää artistista.


Aika pian tämän jälkeen Scoundrel hehkutti minulle jotain viulistityttöä ja halusi näyttää minulle yhden videon youtubesta... Lopulta yksi video muuttui kokonaiseksi Lindsey Stirling -maratoniksi ja siitä lähtien olen ihaillut tätä naista ja hänen musiikkiaan, tanssitaitojaan ja tyyliään suuresti. Minulla on viime vuodelta paljon ihania muistoja, joihin liittyy Scoundrel, Uusiksen tanssilattia ja Lindsey Stirlingin musiikki. Parhautta. 

Lauantai-iltapäivällä alkoi matka kohti Helsinkiä ja innostus oli käsinkosketeltavissa. Tai ainakin kuvattavissa. :D




Juna saapui Helsinkiin (ajallaan!) neljältä ja koska keikkapaikan ovien aukeamiseen oli vielä kolmisen tuntia aikaa, kävimme syömässä Kampissa kiinalaisessa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun söin Kanaa kung po, jossa ei ollut cashew-pähkinöitä, vaan ihan tavallisia maapähkinöitä... o_O Lisäksi ainakin minä olin kunnon maalaistollo-turisti ja ahdistuin Helsingin keskustan vilskeessä ja vilinässä.  Toivon, ettei minun tarvitse ihan hetkeen uudestaan eksyä mennä Helsingin Stockmannille. Huhheijaa. Vähän ennen kuutta haettiin kahvit ja mentiin lyhyehkön jonon hännille odottamaan ovien aukeamista. Suht hyvään aikaan mentiinkin, sillä hiljalleen meidän taakse alkoi ilmaantua lisää ihmisiä jonoon ja jonkun ajan päästä jono olikin jo aikamoinen.

Kuva: Scoundrel

Ovet aukesivat ja rynnittyämme sisään saimme kohtalaisen hyvät paikat aika edestä. Scoundrel ja Shepherd astetta paremmat, mutta se tosin johtuu heidän pituudestaan, eikä niinkään niistä paikoista. Minä pikkuinenkin pääsin kuitenkin niin eteen, että näin hyvin lavalle ja ei tarvinnut hyppiä ja varpistella turhaan. Ja vaikka saimmekin vielä sisällä seisokella pari tuntia odottamassa Lindseyn esiintymistä, niin IT WAS TOTALLY WORTH IT! (Kaikki keikkakuvat ottanut Scoundrel)



Täytyy sanoa, että tämä oli ehkä paras keikkakokemus ikinä. Lindseyn show oli energinen, visuaalisesti näyttävä ja tietysti täynnä ihanaa musiikkia. Lindsey itse vaikutti juuri sellaiselta, millaisen kuvan olen hänestä saanutkin; iloiselta, hauskalta ja todella lämpöiseltä ihmiseltä.



Scoundrel oli tehnyt omin pikku kätösin pienen ja söpön monsterin, joka lavalle lennettyään päätyi samantien Lindseyn syliin ja jolle hän antoi nimen "Kumquat" (aww...). Me tietysti olimme molemmat niin fiiliksissä ja tohkeissamme koko hommasta, että emme tajunneet ottaa edes kuvaa Lindseystä ja Kumquatista, eli jos sinulla, tai jollain kaverillasi on kuvaa / videota aiheesta, niin olisin enemmän kuin kiitollinen, jos voisit kommentoida tähän postaukseen! :)









Nyt on vähän sellainen keikanjälkeinen tyhjyysolo, mutta onneksi videokuvaa keikalta löytyy youtubesta ja TÄSSÄ teille maistiaiseksi yksi keikan hienoimmista vedoista. Omaa suosikkibiisiäni (Shadows) en kuullut ja se onkin ainoa asia, joka jäi harmittamaan. Bussi oli takaisin rakkaassa Turussa yhden pintaan ja jalat olivat aika kipeät kaikesta seisomisesta, hyppimisestä ja täysillä bailaamisesta, mutta kokemus oli aivan huikea. Toivon, että Suomi saa nauttia toistekin Lindsey Stirlingin vierailusta. Ja kun se hetki koittaa, satavarmasti nakitan Scoundrelin varaamaan lippuja aamulla heti lipunmyynnin auettua. ;)

Kiitos Scoundrel kun jaoit tämän ihanan kokemuksen kanssani ja kiitos myös kaikki muut, jotka olitte keikalla tuomassa sinne juuri sen mahtavan fiiliksen, jonka minä ainakin sain sieltä mukaani!

Keep spreading Lindsey Love!