torstai 11. syyskuuta 2014

Tiezen oireyhtymämuffinit

Viimeksi oli niin kuvapainotteinen postaus, että tällä kertaa ajattelin taas vähän purkaa pääni sisältöä kirjallisessa muodossa. Tällä hetkellä isoin stressi kohdistuu työasioihin, jotka ovat viime aikoina olleet enemmän ja vähemmän sekavia.

Pari kuukautta sitten kävin ensimmäisen kerran lääkärillä näyttämässä rintakehääni, jossa tuntui varsinkin työpäivän jälkeen aivan sietämätöntä kipua. Kipu tuntui samalta, kun joku olisi veitsellä iskenyt rintakehään. Heti ensimmäisellä kerralla sain diagnoosiksi Tiezen oireyhtymän ja sain jopa yhden päivän sairaslomaa. Noh, eihän tuollainen tulehdus nyt millään yhden päivän sairaslomalla parane ja seuraavalla viikolla löysin taas itseni lääkärin vastaanotolta. Tälläkin kertaa diagnoosi oli sama, mutta sain vaivaan sentään tulehduskipulääkkeitä ja viikon sairasloman.

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen käynyt yhteensä kolmen lääkärin ja fysiatrian erikoislääkärin ja fysioterapeutin vastaanotoilla, olen ollut korvaavassa työssä ja sairaslomalla ja viime perjantaina sain jopa kortisonipiikit kahteen kipeimpään tulehduskohtaan. Voin kertoa, että jos tuo kohta sattui jo ihan paineltaessa niin että meinasi huuto päästä, niin se piikki siellä tulehtuneessa kohdassa vasta tuntuikin herkulta!

Noh, pointti on nyt kuitenkin se, että edes kortisonipiikit eivät tuntuneet vievän kipua pois. Pistoksen jälkeen rintakehä oli pari päivää ihan jumalattoman kipeä ja siihen päälle sairastin vielä flunssankin ja yskiminen, se vasta namia tekikin! Ärsyttävintä on se, että kukaan ei oikeastaan osaa sanoa mistä tämä vaiva on tullut, tai koska se menee ohitse. Todennäköisintä on, että se on tullut rasituksesta työssä, jossa ylävartalo kuormittuu ja altistuu kiertoliikkeelle. Toistaiseksi lääkäri on määrännyt, että en saa tehdä mitään kurottelua tai kiertoliikkeitä vaativaa työtä ja nyt vaan odotellaan, että tulehdus parantuisi itsestään. Ai niin, huvittavintahan on, että tämä vaiva kestää todennäköisesti jotain parin viikon ja muutaman vuoden väliltä. Ihan jees aikahaarukka.

Tämä viimeisen viikon "sairasloma" on mennyt oikeastaan siihen, että olen ravannut lääkäristä toiseen. Jokainen on tehnyt tasan samat testit, painellut sitä kipeää kohtaa, joka on tullut tietysti painelusta vielä kipeämmäksi ja asian suhteen ei olla yhtään viisaampia. "Lepoa, lepoa, lepoa." Huomenna palaan takaisin korvaavan työn pariin ja arvatkaapa kuka aloittaa työpäivän 6:30 RAISIOSSA? Eipä varmaan ketuta lähteä bussipysäkkiä kohti ennen kuutta aamulla. Onneksi huomenna on sentään perjantai ja PÖWWÖN SYNTYMÄPÄIVÄ. Sen kunniaksi voisin vaikka tehdä suklaamuffinseja. Löysin yhdestä keittokirjastani (Hyvä kokki, 2000 parasta ruokaohjetta) reseptin superhyviin ja kuohkeisiin muffinseihin, joita on vähän turhankin helppoa tehdä...


SUPERHYVÄT JA HELPOT SUKLAAMUFFIN(S)IT*
(20 kpl pieniä tai 12 kpl isoja)

*) ihan miten kukin haluaa muffineitaan kutsua. Mulle tulee muffinista mieleen vaan "are you bluffin with my muffin?"

  • 125 g margariinia
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 2 munaa
  • 100 g taloussuklaata
  • 1 tl vaniliinisokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 3 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 2dl piimää tai kermaviiliä

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sulata taloussuklaa kattilassa vesihauteessa, tai leikkaa se kuutioiksi ja lisää taikinaan. 
(Itse tykkään pilkkoa suklaan paloiksi, koska silloin taikinaan jää superhyviä suklaaylläreitä. Olen myös lisännyt taikinaan vähän kaakaojauhetta, niin muffinseista tulee suklaisempia ja tummempia.)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon yhdessä piimän kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa taikina paperivuokiin. (Jos käytit alussa sähkövatkainta, niin suosittelen suklaan lisäämisen jälkeen vaihtoa puukauhaan tms ja sekoittamista käsin. Lisään vuorotellen jauhoja ja kermaviiliä ja sekoittelen taikinaa hiljalleen, jolloin muffinseista tulee kuohkeampia. Mikäli haluat kunnon suklaaöverit, niin laita muffinsivuokiin ensin ihan vähän taikinaa pohjalle, sen jälkeen pilko päälle pala Pätkistä ja lisää taikinaa.)

Paista uunin keskitasossa noin 15 min. (isompia muffinseja saa paistaa kauemmin, n 20-25 min)

HERKUTTELE!




Kerran muuntelin reseptiä niin, että jätin suklaan pois (le gasp!) ja lisäsin joukkoon sen sijaan kolme omenaa raastettuna ja pari tl kanelia (eli tein terveysmuffinseja! ;) ). Niistäkin tuli aika hyviä! Viimeksi ei ollut piimää, eikä kermaviiliä, mutta kreikkalainen jugurtti toimi ihan yhtä hyvin. 

Nyt menen suihkuun ja peiton alle lukemaan. Tässä käy tasan tarkkaan niin, että kun pitäisi herätä joskus viiden jälkeen, niin meikäläinen on vielä kahdelta yöllä pirteä kuin peipponen. 

P.S. Joku tarkkasilmäinen pikku mussukka ehkä huomasikin, että banneri on jälleen muuttunut. Se vanha jotenkin ärsytti, kun se oli niin tylsä ja jotenkin massiivinen, eikä sitten kuitenkaan mielestäni ihan sopinut blogin muun ulkoasun kanssa... Saati sitten jäänyt mieleen. Jouduin itsekin äsken miettimään, että millainen se vanha banneri olikaan, vaikka vaihdoin sen noin tunti sitten. :D 

Mielipiteet ovat tervetulleita, mitäpä tykkäätte uudesta? 

perjantai 5. syyskuuta 2014

Fairy tales

Hei vaan hei kaikki karvaiset lukijani ja terveisiä täältä teekupposen ääreltä. Menossa on varmaan jo joku sadas kuppi tänään. Meillä taistellaan alkavaa flunssaa vastaan ja teetä kuluu litrakaupalla. Lupailin teille jo aikoja sitten, että seuraavalla kerralla postauksessa olisi muutakin sisältöä, kuin vaan tylsää tekstiä ja kuulumisia. Noh, täältä pesee! Eilen olin nauttimassa kauniista säästä Kuusiston Linnan raunioilla Scoundrelin kanssa ja kyseessä ei ollut mikä tahansa hassutteluretki, vaan lähdimme ottamaan valokuvia. Vakavasti otettavia taidekuvia. Painotus sanalla VAKAVIA.




Kuten kuvista näkyy, niin onnistuttiin ihan kympillä.




Ette arvaakaan, miten paljon hirnuin kotona kun selasin näitä kuvia läpi. Itselläni on ollut kyllä ajoitus kohdallaan näissä kuvissa. Onneksi joukossa oli muutama onnistunutkin otos, joista saatte nauttia aivan hetken kuluttua tässä postauksessa.

Scoundrel oli pukeutunut linnanneidoksi ja jos joku ei vielä arvannut, niin minä yritän epätoivoisesti tehdä kunniaa Punahilkalle. Superawesome viittani on Scoundrelin käsialaa ja samoin taitaa olla suurin osa neidin omistakin vaatekappaleista. :D Tarkoituksena oli siis ottaa vähän historiallisia / satumaisia kuvia raunioiden luomissa puitteissa ja suurimmaksi osaksi saimme onneksi olla rauhassa, eikä paikalle sännännyt mitään satapäistä turistiryhmää kamerat kourassa.


Tässä teille ensin vähän kuvia Linnanneidosta tiluksillaan. Kuvat ja muokkaus (c) Stormiina.

(Kuvista saa suurempia klikkaamalla!)





Pilvenhattarat kelluivat taivaalla ja sää oli kuin morsian. Ja niin oli kyllä Scoundrelkin parissa kuvassa. Valkoinen puku vaan puuttuu ja menisi varmasti ihan täydestä.





Muutamassa kuvassa on vähän Tuhkimomaista fiilistä ja noh, mitäpä sitä hyvää ideaa hylkäämään. Voi pojat, että tätä tehdessä nauratti. Naurattaa vieläkin. :D Tässä teille pientä Disney-revittelyä.




Kaikki, jotka yhtään minua tuntevat, eivät ole varmastikaan yhtään yllättyneitä siitä, että (luonnollisesti) osa kuvista muokkautui mustavalkoisiksi, mutta vähän yllättäen niistä tuli tunnelmaltaan aika synkkiä. Kai se sitten on jonkinlaista vastapainoa sille satumaiselle väriloistolle ja iloiselle Disney-meiningille. Tykkään näistäkin kuvista ihan kympillä (vaikka itse sanonkin).


Erityisesti tämän kuvan värimaailma miellyttää silmääni. Scoundrel oli itse sitä mieltä, että värillinen versio on parempi, mutta jotenkin tämän kuvan synkkyys viehättää minua.  Laitetaan nyt alle vielä se värillinenkin versio, niin tekin saatte muodostaa ihan ikioman mielipiteen aiheesta.





Mustavalkoisuus tuo kuviin myös vähän lisää historian siipien havinaa.


*Qrk* Linnanneito ja prinssin metsästys. Prinssiä ei löytynyt, mutta raunioilla kuljeskeli eräs mies, joka kyseli meiltä ensin, että ollaanko jotain linnanneitoja ja kun vastaus oli myönteinen, niin setäpä ohi mennessään totesi vielä naureskellen olevansa sitten varmaan itse se kuningas... Sedälle ei kyllä nyt tällä kertaa herunut pisteitä omaperäisyydestä, mutta papukaijamerkki hyvästä yrityksestä kuitenkin!



Jossain vaiheessa flunssahöyryjä ja Finrexinin yliannostusta taiteellinen sieluni pääsi valloilleen ja kuvista tuli jotain aivan muuta, kuin olisi pitänyt. Näistä parista seuraavasta en osaa vieläkään sanoa, että tykkäänkö ihan täysillä, vai ovatko ne oikeasti ihan hirveitä. :D



Myös näistä seuraavista piti tulla jotain aivan muuta, mutta lopputulos oli sen verran mielenkiintoinen, että harkitsen teettäväni jonkinlaiset taulut näistä kahdesta...









Nyt kun olette saaneet ihnailla pitkänhuiskeaa linnanneitoa, niin seuraavaksi vähän pikkuista Punahilkkaa! Scoundrel on ottanut seuraavat kuvat minusta ja omin pikku kätösin olen muokannut ne.

(Kuvista saa isompia klikkaamalla!)




Asuuni kuului alunperin myös mustat hanskat, mutta jossain vaiheessa meni hermot niiden kanssa säätämiseen, kun otti kuvia. En jaksanut joka kerta ottaa niitä pois ja laittaa uudestaan takaisin käteen, kun vaihdoin kameran toiselle puolelle. Oh well, olen aika varma, ettei kukaan olisi edes huomannut asiaa, ellen olisi siitä huomauttanut. :D


Kuten kuvista näkyy, niin nämä kuvat ovat poikkeuksetta muokattu samanlaisiksi. Mustavakoinen tausta ja punainen punahilkka. Toimii mielestäni ihan älyttömän hyvin. Jotenkin tuo asun punaisuus riiteli pahasti aurinkoisen ja vihertävän ympäristön kanssa. Punahilkka on kuitenkin aika synkkä ja metsään sijoittuva satu ja halusin kuviinkin samaa tunnelmaa.


Ja koska Scoundrelista otettiin kurkkauskuva, niin tietysti minäkin halusin. En ole ihan yhtä vakuuttava, mutta parhaani yritin. Nämä alla olevat kuvat sen sijaan ovat onnistuneet mielestäni todella hyvin. Tuo takana oleva muuri on mitä parhain tausta näille kuville ja Punahilkkakin on aika söpönä!







Nämä kaksi kuvaa säästin viimeiseksi, koska ne ovat omat suosikkini tästä kuvasarjasta. Jotenkin niihin vaan kiteytyy juuri oikeanlainen tunnelma ja värimaailma on mitä täydellisin.





Tällaisin kuvaterkuin tällä kertaa. Olen innokas kuulemaan, että mitä te tykkäsitte kuvista ja mitkä olivat suosikkejanne. Tällaisten kuvausjuttujen tekeminen on superhauskaa ja mitä parhain harrastus kavereiden kanssa. Lisäksi saa laittautua nätiksi ja käyttää mielikuvitusta. Meillä on suunnitteilla jo ainakin yksi talvisempi kuvaussessio näihin samoihin maisemiin.

Lopuksi vielä se onnistunut otos meistä molemmista. 


Syysterkuin: Lady of the Castle (Scoundrel) & Little Red Riding Hood (Stormis iha itte!)