torstai 3. maaliskuuta 2016

Long time no see. Long time no ABC!

Olen tänä syksynä ja talvena ollut ihan käsittämättömän huono bloggaaja. En ole saanut MITÄÄN aikaiseksi ja vähän hävettää. Mutta ei hätää, nyt olen täällä taas kertomassa (teko)syitä poissaolooni ja muutenkin yleisiä kuulumisia. 

Isoin tekosyyni on ehdottomasti koulu. Paitsi että se on oikeasti vienyt aikaani enemmän kuin laki sallii. Itsenäistä työtä on tosi paljon ja kun jättää kaiken näppäränä tyttönä viimeiseen päivään, niin deadlinet alkaa kasautua kaikki samalle viikolle ja tuntuu kuin tekemistä olisi oikeasti sata kertaa enemmän. Jotain olen kuitenkin oppinut ja tehnyt oikein, sillä syksyn kaikista kursseista sain kiitettävän arvosanan. Pieni hikke sisälläni heitteli kuperkeikkoja ja tuuletti villisti. Tänään juridiikan tentissä se hikke tosin valui jonnekin pöydän alle yhdessä motivaation kanssa. 

Kun koulu on mennyt tasaisesti eteenpäin, niin muuten elämässä onkin ollut pienoisia kuperkeikkoja. Kirjoittelen tätä taas pienestä yksiöstä, jossa asun uskollisen karvakamuni Oton kanssa. Erosimme Pöwwön kanssa yhteisestä päätöksestä ja hyvässä hengessä. Mitään draamaa eroon ei liittynyt ja ollaan edelleen ystäviä. Muuttaminen oli tosi rasittavaa, sillä asuntoa oli lähes mahdoton saada! Kävin tosi monessa asuntonäytössä, kunnes tärppäsi tämän nykyisen kanssa. Olen tosin ihan tyytyväinen, että sain tämän asunnon, joka on remontoitu täysin viime kesänä. Ihana uusi keittiö, laminaattilattiat ja valkoiset pinnat. <3

Koti <3


Muuton kanssa samaan syssyyn sattui vielä pari ikävääkin juttua, sillä Otolta poistettiin eläinlääkärissä yhden kynnen sarveiskalvo (eli se kaikki kova kuori kynnen päältä ja jäljelle jäi vain verinen ydin... :/ ) ja toipuminen vei tosi pitkään. Seuraavalla viikolla rakas mummini nukkui pois ja jätti todella ison aukon elämääni. Mummi oli jo kunnioitettavassa 90-vuoden iässä ja elänyt jo monta vuotta vanhainkodissa, joten kuolema ei varsinaisesti tullut minään yllätyksenä... Kuitenkin se pysäytti oman elämäni hetkeksi. En oikein edes osaa kuvailla miltä niinä raskaimpina päivinä tuntui. Mummi oli kiltein ja ystävällisin ihminen, jonka tunsin. Hän ei koskaan puhunut kenestäkään pahaa ja hänellä oli aina aikaa lapsilleen ja lapsenlapsilleen (ja lapsenlapsenlapsilleen). Monta päivää kuulin korvissani mummin äänen ja iloisen naurun, vaikka hän ei ollutkaan nauranut samalla tavalla enää pitkään aikaan.


 
Tässä välissä myös hiukseni ovat vaihtaneet väriä kolme kertaa... 

Ne ovat olleet punaiset....


... ihanan pinkit!


ja valloittavan violetit! <3


Nyt tuo violetti on ehkä jo vähän haalistunut, mutta on tämä edelleen aika kivan värinen! 



Mikä väri oli sinun suosikkisi? Seuraava värjäysprojekti jo vähän houkuttelisi... Värinä on muuten kaikissa Cybershopista ostamani Herman's Amazing suoraväri, jota voin todella lämpimästi suositella!

Lopuksi vielä kuva viime viikolta. Minä ja Tardis. Minä Tardiksessa! It's bigger on the inside! Geronimooooo! Bow ties are cool ja mitä näitä nyt oli?