torstai 26. helmikuuta 2015

Superväsynyt stressipallo

Piti raportoida ystävänpäiväviikonlopun aktiviteetista teille, mutta jää raportti vähän lyhyeksi tällä kertaa. Olimme menossa Scoundrelin ja Shepherdin kanssa Room escapeen sunnuntaina, mutta aamulla herätessä jalkani oli niin kipeä, etten uskaltanut laittaa painoa sen päälle ollenkaan. Minulta jäi siis Room escape välistä, mutta muut onneksi pääsivät paikan päälle. Oli kuulemma ollut huikean hauskaa. HMPH! Turkuun on kuitenkin suunnitteilla jo uusi huone ja ollaan myös mietitty, että voitais käydä Helsingissä kokeilemassa paikallista Room escapea. Eli virallinen raporttini jää tuonnemmaksi.

Samaisena sunnuntaina kärsin myös aivan räjähdysmäisestä päänsärystä. Jälkeenpäin tajusin, että sehän taisi olla elämäni ensimmäinen migreeni. "Jee?" Joskus aikaisemmin olen kovan päänsäryn yhteydessä pohtinut, että voisko tää nyt olla sitä surullisen kuuluisaa migreeniä, josta meillä kärsii koko muu perhe. Noh, enää ei tarvitse ihmetellä. Makasin koko päivän sängyssä ja mitä vähemmän valoa huoneessa oli, sitä parempi. Kun laitoin silmät kiinni, näin vaan kirkkaita valoraitoja, jotka viuhahtelivat edestakaisin. Samalla tuntui, kuin joku olisi koittanut porata kallosta läpi katuporalla. Sen jälkeen oli pari päivää superväsynyt olo.

Oikeastaan on superväsynyt olo edelleen. Lisäksi pää on särkenyt koko viikon. Nukun riittävästi, syön hyvin ja olen yrittänyt pitää huolta myös siitä, että juon tarpeeksi. Päänsärkyni johtuu useimmiten siitä, etten ole juonut läheskään tarpeeksi nestettä päivän aikana. Tällä kertaa kyse on kuitenkin jostain muusta ja itse epäilen säryn olevan ihan puhtaasti stressistä johtuvaa. Hartiat ovat myöskin todella jumissa ja entuudestaan tiedän sen vain pahentavan päänsärkyä.

Tästä päästäänkin oivasti aasinsiltaa pitkin siihen stressin aiheuttajaan... Eli siihen, että huomenna on viimeinen työpäiväni ja sen jälkeen päiväni ovat taas täynnä ei-mitään. Toisaalta olen jotenkin jopa helpottunut siitä, että ei enää tarvitse tehdä työtä, josta ei erityisemmin pidä ja joka myöskin aiheutti stressiä. Kolikon toinen puoli onkin sitten se, että kuka nyt oikeasti haluaa olla työtön? Siinä mielessä tämä töiden loppuminen tuli juuri sopivaan väliin, että sain työkkäristä infoa koulutusta koskien ja voin hakea syksyksi kouluun kevään yhteishaussa. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että pääsisin opiskelemaan. Sain sen verran hyvät arvosanat edellisestä koulusta, että ei ainakaan siitä pitäisi jäädä kiinni.

Kaikki tämä epävarmuus ja odottelu kuitenkin raastaa hermoja ja edessä on tuskallinen papereiden pyöritys. Yksi taho pyytää paperia, joka pitää hankkia toisesta paikasta, jossa se delegoidaan parin ihmisen kautta eteenpäin ja vasta sen paperin toimittamisen jälkeen voin tehdä listallani olevia muita asioita eteenpäin. Eli tällä hetkellä odotan sormia pyöritellen, vaikka olisi miljoona asiaa hoidettavana.

Huomenna aion kuitenkin ottaa rennosti! Perjantai, Scoundrel, O.C. ja maailma on taas vähän parempi paikka. <3


torstai 12. helmikuuta 2015

Nahkatakkinen tyttö ja muita kertomuksia

Rakas päiväkirja,

tänään keksin, mikä minusta tulee isona!

Oikeastihan tilanne on se, että on jo pitkään tuntunut kaikkien työpaikkojen olevan kiven alla. Vaikka miten hakisi, hakisi ja hakisi, niin kutsua haastatteluun ei vaan tule. Työkkäristä mulle ei ole ollut apua oikein missään vaiheessa ja tuntuu että siellä ei aina henkilökunta itsekään ole ihan perillä asioista. Tänään kuitenkin oli ehkä onnistunein työkkärikäynti piiiiitkään aikaan, jossa opin jotain hyödyllistä ja josta mulle jäi sellainen olo, ettei tää tilanne ole ihan mahdoton.

Ensinnäkin olen viime aikoina alkanut epäillä jopa omia taitojani kirjoittaa työhakemuksia ja toisinaan on mietityttänyt, että onkohan mun CV oikeasti ihan paska. Tänään olin varannut mukaani ansioluetteloni ja käytiin se läpi yhdessä. Pari pientä korjausta siihen ehdotettiin, mutta muuten se oli hyvä. Siitä ei siis pitäis jäädä kiinni mun työnsaanti. Se, mistä se sitten jää kiinni, on klassinen "ei kukaan palkkaa, jos ei ole työkokemusta". Mulla on toki ammatillinen koulutus, mutta ei se paljoa paina, kun en ole valmistumiseni jälkeen ollut juuri yhtään oman alan töissä. En minäkään itseäni välttämättä palkkaisi pelkästään näiden meriittien valossa.

Tänään se kaikki kuitenkin vaan jotenkin sitten kirkastui... Aloin miettiä opiskelua ja mitä enemmän sitä pähkäilin, niin sitä paremmalta idealta se tuntui. En halua jinxata* tätä, joten sen enemmät tiedot jääköön vielä itseni ja lähipiirin tietoon. (* SORI tämä kielellinen riemuvoitto, mutta sanalle jinx ei oikeasti ole suomenkielessä mitään järkevää käännöstä ja kirous olisi kuulostanut aivan liian dramaattiselta. :D ) Joten se siitä koulujutusta, moving on!

Tiistaina kävin iTapsassa Eerikinkadulla, koska puhelimeni akku veteli viimeisiään. Yön yli päällä ollessaan se kulutti akkua 30%, vaikka en tosiaan tehnyt sillä mitään. Myös yllätyssammumiset akun näyttäessä vielä reippaasti yli 20% lukemia oli ihan normaalia. Pakkasilla se saattoi sammua, vaikka akkua oli lähestulkoon puolet jäljellä. Akku kului käytössä ihan supernopeasti ja ei paljoa tarvinnut facebookia / instagramia selata, kun se jo olikin yhtäkkiä tipahtanut puoleen ladatusta. iTapsassa palvelu pelasi ja akku vaihdettiin ihan parissa minuutissa odottaessa. Elämäni ehkä parhaiten käytetty 39 euroa. Nyt akku toimii taas kuten aluksi ja eipä tarvitse enää kanniskella laturia mukana joka paikkaan. iTapsalle 5/5 ja ekstraplussaa niistä superhyvistä karkeista. Nam!

Eilen olin Jutinan kanssa kaupungilla ja löysin kaikkea kivaa ja söpöä. Tiedättekö, kun (ainakin) jenkeissä on niitä pieniä sydämenmuotoisia karkkeja, joissa lukee kaikkea ällöä, kuten "you're cute", "I love u" jnejnejne? Ostin paidan, jossa on niitä samaisia pastellisydämiä, paitsi että näissä on tekstit vähän toista luokkaa...


Löytyy mm. "Loser", "As if", You suck" ja "Whatever". Aivan loistava. Oikeasti halusin vaan söpön paidan ja tätä käyttäessäni voin sanoa tämän olevan sellainen "ironisesti söpö" paita.
Löysin myös paitaan sopivaa ihanaa kynsilakkaa. (Yleensä kehotan klikkaamaan kuvia suuremmaksi, mutta tällä kertaa olen ollut niin huono bloggaaja, että kuvat ovat oikeasti ihan hirveää puhelinkameralaatua ja suosittelen tyytymään siisteihin ja kivoihin pikkukuviin.)


Paras löytö oli kuitenkin tämä nahkatakki!


Lindexin alennusmyynnistä, alkuperäinen hinta oli 59,95e ja minä maksoin tästä parikymppiä! Takki on ihan superkiva, istuu hyvin ja nyt kaapissani on vihdoin myös nahkatakki. Kotiin tullessani esittelin takkia Pöwwölle, joka tuntui olevan vähän hämmentynyt. "En mä oo koskaan ajatellut sua sellaisena tyyppinä, joka käyttäis nahkatakkia." Mitäköhän tuostakin nyt sitten ajattelisi?

Ystävänpäiväviikonloppu edessä ja aion viettää sen ihan parhaalla tavalla! Huomenna O.C. -överit, herkkuja ja siideriä Scoundrelin kanssa, lauantaina syömään Pöwwön isän luo ja illalla sitten söpöilyä kivasti kahdestaan (tai vaihtoehtoisesti meidät löytää jostain kavereiden kanssa istuskelemasta) ja sunnuntaina jotain tosi jännää tuplatreffiaktiviteettia! Hyi pervot, ei mitään sellaista, vaan kivaakin kivampi ylläri. Raportoin tästä aivan varmasti sunnuntain jälkeen lisää.

Lähettelin myös pari ystävänpäiväkorttia ja yhteen niistä ikuistin uuden suosikkirunoni:

"Roses are red
zombies are green.
When the dead start to rise
I want you on my team!"


Toinen yhtä hyvä, ellei jopa parempi vaihtoehto on tämä:

"Fezzes are red,
tardis is blue.
Bowties are cool
and so are you!"

Näihin ällösöpöihin tunnelmiin kuittaan tällä kertaa!



sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Kuukauden edestä kuulumisia ja kuvia

Näin siinä näyttää käyvän joka kerta, kun lupailen päivittää blogia useammin... Päivityksiä on ihan turhaa odottaa seuraavaan kuukauteen. Pahoittelut hiljaiselosta. Tämä syksy/talvi on ollut jotenkin ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa aikaa. Olen ollut ihan toivottoman väsynyt ja masentunut. Välillä on ollut päiviä, jolloin ei ole oikeasti ollut intoa mihinkään, joten on varmaan ihan ymmärrettävää, ettei blogin päivittäminen ole ollut prioriteettilistallani ykkösenä. Onneksi minulla on kuitenkin ihana poikaystävä ja maailman parhaat ystävät, jotka tuovat arkeeni paljon kaivattua iloa. Asiat ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän perseellään ja voisin velloa tuntikausia angsteissa ja itsesäälissä, mutta koitan keskittyä tällä kertaa jälleen niihin hauskoihin tapahtumiin ja juttuihin viimeisen kuukauden ajalta!

Suurin osa kuvista on puhelimella otettuja, joten laatu on taattua omppua. Pahoittelut, jos jonkun verkkokalvot palavat puhki.

Rakas mummini täytti tammikuussa kunnioitettavat 90 vuotta ja tätä tietysti juhlittiin isosti. Äidin kanssa väkerrettiin juhliin viisi voileipäkakkua, jotka olivat ihan superhyviä!

Synttärisankari 90v!


Yllä kala / katkarapukakku 
ja
alla kinkkukakku




Vietin tipatonta tammikuuta, kuten teki myös Scoundrel ja tammikuussa meidän iltamme näyttivät hyvin usein tältä...


...tältä...

 ... ja tältä.



Ollaan siis syöty ihan tolkuttomia määriä ja katsottu O.C:ta. Scoundrel on katsonut sarjan läpi varmaan yhtä monta kertaa kuin allekirjoittanut Gilmoren tytöt, mutta minä en ole KOSKAAN aikaisemmin katsonut jaksoakaan O.C:ta. Oli siis ehkä aikakin aloittaa. Ihan huikean hyvä sarja ja vaikka tiedänkin olevani noin 10 vuotta jäljessä tämän hehkutuksen kanssa, niin: VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ miten söpö, hauska, ihana ja kaikkia muita ihania adjektiiveja Seth Cohen onkaan! <3


Ollaan päästy suunnilleen kakkoskauden puoleenväliin ja onneksi on vielä monta kautta jäljellä.

Toinen sarja, jonka äärellä olen viettänyt aikaani on Downton Abbey. Tätä on hehkutettu monelta taholta, eikä turhaan. Aivan loistava historiallinen draama, johon jäin itse koukkuun samantien. Hyvän juonen lisäksi on hauskaa seurata tapojen ja muodin muuttumista vuosien saatossa. Kaikkein parasta on ehkä kuitenkin hurmaava ja karismaattinen Maggie Smith.





Tämä tapahtui myös jossain vaiheessa tammikuuta... Hups! 



Scoundrel oli myös superihanana yllärinä tehnyt minulle uuden, hienon tunikan, jossa oli huikean hieno viittaus lempisarjaani Gilmoren tyttöihin. "Oy with the poodles already!" Loving it! <3 Samana iltana meillä oli tipattoman päättäjäiset ja pelattiin Cards against humanityä ihan superhyvässä seurassa. Posket olivat koko illan kipeät niin isosta hymystä. :) Kiitos ihanat!

"Look at my boobs, my boobs are amazing..." 


Paras, ihanin ja kivoin juttu tapahtui kuitenkin viime torstaina, kun lähdin Scoundrelin kanssa kohti Helsinkiä. Käytiin nimittäin keikalla, eikä millä tahansa keikalla, vaan Gerard Wayn keikalla! (Niille, jotka miettivät kuka ihme on Gerard Way, niin kerrottakoon, että mies on mm. laulanut sellaisessa yhdessä My Chemical Romance -yhtyeessä... ) Keikka oli ihan huikean hyvä ja Gerard oli supersöpö ja tosi rennon ja mukavan oloinen.



Keikan jälkeen meillä oli aikaa tapettavana parisen tuntia ennenkuin bussi lähtisi kotia kohti, joten käytiin myös takaovella kyttäämässä kun bändi siirtyi keikkabussiin. Nimmareita ei jaettu, mutta keikkabussi jäi paikalleen kadunvarteen, josta se jatkoi matkaansa aamulla kohti Pietaria. Niin turhauttavaa seisoa toiveikkaana bussin ulkopuolella, niin lähellä ihmistä, jonka musiikkia on kuunnellut niin monta vuotta ja toinen vaan menee nukkumaan sen sijaan, että tulisi ottamaan pari yhteiskuvaa! :D Noh, pientä vihjailua oli siitä, että parin vuoden sisällä olisi mahdollisesti uusi keikka tulossa. I'm so there!


Kotimatka oli tosi väsynyt ja koskaan ei ole ollut niin kivaa tulla neljältä yöllä kotiin. <3 Koti onkin yksi asia, josta olen kovin kiitollinen tällä hetkellä. Täällä on ihanaa hengähtää ja keräillä voimiaan. Olohuone varsinkin tuntuu juuri nyt kovin kotoisalta. Eniten ehkä siitä syystä, että täällä alkaa hiljalleen olla valmista ja näyttää juuri siltä kodilta, josta muuttaessa haaveilin.

Kuvasta saa suuremman klikkaamalla

Kuvassa oikealla meidän "toimistonurkkaus", jossa etummaisena minun valkoinen työpöytäni ja takana Pöwwön musta pöytä ja "hikikomero".  Vasemmalla on meidän ihana olkkari, jossa on superkivaa katsoa sarjoja ja leffoja ja vain olla. <3 Nyt suuntaankin sohvalle, otan ehkä vähän iltapalaa ja katson Downtown Abbeyta.

P.S. Olen myös kuvannut Ottoa. Paljon.





Otto ei ollut aina ihan messissä näissä kuvaustilanteissa.... :D 




Miten voi koira olla näin syyllisen näköinen? 



... tai väsyneen :)