torstai 28. helmikuuta 2013

Matkalla kevääseen

Näin helmikuun viimeisenä päivänä ajattelin keskittyä olennaiseen, eli siihen, että huomenna on virallisesti jo kevät. :) On ollut ihanaa huomata, miten paljon tuo auringonpaiste vaikuttaa KAIKKEEN! Se lämmittää ihanasti, tuo valoa ympärilleen ja lumet sulaa vauhdilla. Viuh vauh vaan! Tänään kävellessäni ulkona tajusin myös sen, että jossain ojanpientareella tuoksui kevät. Eihän se tuoksu oikeasti mikään hyvä ole, mutta otan sen ilolla vastaan, kun tiedän mitä on tulossa. Haaveilen jo leskenlehdistä ja vihertävästä nurmikosta. Ainoa huono puoli on se, että kadut ovat paikoitellen tosi liukkaat ja tapaturma-alttiina ihmisenä olen jo telonut polveni jäätä vasten. 



Tässä muutamia kuvia aurinkoisista päivistä talven lopusta:




Ehkä maailman sympaattisin tuo polkupyörä, joka pilkistää vedestä. Vielä viime viikolla se oli visusti jään alla. Tästä se lähtee. Tervetuloa kevät!

torstai 21. helmikuuta 2013

Yllätyspaketteja

Tänään sain yllätyksiä! En ainostaan yhtä, vaan useamman. Kaksi näistä tuli pakettien muodossa. Pakettien teksteistä joku voi jo ehkä aavistella mitä ne sisältävät...


Ylempi paketti on Buzzador-paketti, joka oli todella iloinen yllätys. Buzzadorin kautta pääsee ilmoittautumaan vapaaehtoiseksi testaajaksi erilaisiin kampanjoihin. Jos pääsee kampanjaan mukaan kokeilemaan tuotetta tai palvelua, tarvitsee vain kertoa niistä ystäville, joko kasvotusten tai vaikka sosiaalisen median välityksellä ja lopuksi raportoida mielipiteet ja kokemukset tuotteesta. Buzaadorina toimiminen on täysin ilmaista ja lisää tietoa buzzaamisesta löydät täältä.

Tällä kertaa pääsin testaamaan niinkin jokapäiväistä ja arkista asiaa, kuin Oral B:n hammastahnaa ja paketti sisältöineen näytti tältä.


Paketti sisälsi :
Kaksi isoa tuubia (all-around protection ja hammaskiille) hammastahnaa
14 pientä tuubia (all-around protection) hammastahnaa
Ja lisäksi mukana oli uusi hammasharja!
Olen koko pienen ikäni käyttänyt lähes poikkeuksetta Pepsodentin hammastahnaa, joten on ihan mielenkiintoistakin kokeilla toista merkkiä ja seurata huomaanko mitään eroa... :)


Toisen paketin sisältö ei oikeastaan ollut mikään yllätys, sillä olin tehnyt muutamaa päivää aikaisemmin tilauksen Yves Rocherille. Ja kyllä, nämä tavarat olivat tuossa valtavankokoisessa pahvilaatikossa, vaikka olisivat mahtuneet paljon pienempäänkin tilaan.


Tarkoitus oli tilata vain uusi ripsiväri ja rajaustussi, mutta parilla klikkauksella tilaukseen eksyi myös alennuksesta luomiväripaletti ja hoitoaine kuiville hiuksille. Ja kaupan päälle tuli tuttuun tapaan ilmaislahja, joka tällä kertaa oli punainen laukku. Yleensä en noista ilmaislahjana tulleista laukuista perusta, mutta tämä laukku oli sen verran tilava ja siisti, että se saattaisi jopa soveltua kivasti arkilaukuksi ja päästä oikeasti käyttöön asti.

Tässä vielä nuo luomiväripaletin värit. Harvinaista kyllä, odotan eniten tilaisuutta päästä testaamaan tuota sinistä väriä. Ne, jotka minua yhtään tuntevat, tietävät ettei sininen todellakaan ole lempivärini. Kaukana siitä.
Jokin tuossa sinisessä vain houkutteli. Tuota tussia olen ennenkin hehkuttanut blogissani, mutta kyllä se vaan on ihan ehdoton.

Illemmalla olin käymässä Heiskun luona ja tarkoitus oli ottaa kuva ihanista kisuista, Hemulista ja Tipsusta, mutta kuinkas kävikään... Kaivoin kameran laukusta, laitoin sen päälle ja tadaa! muistikortti jäänyt koneeseen kiinni. :))))) Ei harmittanut yhtään, ei!

Parasta tässä päivässä on kuitenkin se, että kohta se on ohi ja huomenna on perjantai!

keskiviikko 20. helmikuuta 2013

tiistai-illan touhuja.


Tiistai-iltani näytti tältä:


Tonnikalaleipiä, pastasalaattia ja Resident Evil Retribution.
Tonnikalaleivät oli pitkästä aikaa hyviä ja pastasalaatti maistuu aina, mutta tuo elokuva oli pettymys. Olen tykännyt kaikista aiemmista Resident Evil leffoista, mutta tämä ei kyllä yltänyt lähellekään aiempia osia. Odotukseni eivät lähtökohtaisesti olleet edes kovin korkealla. Olen todennut sen, että mitä enemmän tulee jatko-osia, niin sitä huonompia ne ovat.

Juoni oli kuin kiireessä kasattu ja jäin kaipaamaan sitä mielenkiintoista tarinaa, jota aiemmat osat kertoivat.  Elokuvaa katsellessa tuntui siltä, kuin siinä olisi käytetty yhtä ja samaa kohtausta uudelleen ja uudelleen ja uudelleen ja uudelleen. Kyllä on käsikirjoittajat päässeet helpolla, kun ovat löytäneet copypasten. Enkä tiedä missä mentiin vikaan näyttelemisen kohdalla, sillä se oli todella b-luokkaista ja tönkköä. Tiedä sitten oliko vika ohjaajassa, vai olivatko (edellisissäkin osissa olleet) näyttelijät hukanneet taitonsa johonkin matkan varrella.

Katsojana ja elokuvasarjan fanina jäi kuitenkin todella petetty olo. Enää en ihmettele, että miksi tämä ei Suomessa tullut teatterilevitykseen, vaan suoraan dvd:lle. Aivan kuin kukaan ei olisi oikeasti edes yrittänyt nähdä vaivaa tämän elokuvan eteen. Niin monta asiaa olisi voinut tehdä toisin ja paremmin hitto vie.

Jos nyt jotain positiivista pitää leffasta sanoa, niin taistelukohtaukset oli toteutettu "ihan kivasti" ja kyllähän Milla Jovovichia katsoo nahkapuvussa ennemmin kuin selkäänsä ottaa. Mutta kuinka pitkälle se jaksaa kantaa tätä elokuvasarjaa? Loppu jätettiin kuitenkin niin selkeästi auki, odottamaan seuraavaa jatko-osaa. Toivottavasti sen eteen jaksetaan tehdä enemmän töitä ja päästäisiin takaisin siihen hyvään meininkiin, joka näissä leffoissa alkuperäisesti oli.

HUH, se siitä leffakritisoinnista.

Aloin myös katsoa tuota paljon puhuttua Once upon a time -sarjaa ja voi jukra kun se on jännä, mielikuvituksellinen, hyvä ja ihanan tyttömäinen! Ei sillä, etteivätkö pojatkin voisi sarjasta tykätä, mutta kyllä siinä itseeni ainakin vetoaa juuri se satumaisuus ja mielikuvituksellisuus. Ja ihanaa nähdä, että puvustukseen ja maskeeraukseen on ainakin panostettu ihan kympillä. Juoni on edennyt (ainakin tähän mennessä) sulavasti ja asioita on selitetty juuri sopivasti ja samalla herätelty uusia kysymyksiä.

Ja tätäkin sarjaa seuraan Netflixistä. Juuri tämänkaltaista palvelua on kaivattukin. Paljon hyviä sarjoja ja leffoja parin klikkauksen päässä. Ei varmaan hetkeen ainakaan tule sitä ongelmaa, ettei olisi mitään katsottavaa. Jos olet harkinnut Netflixin hankkimista, niin voin kyllä lämpimästi suositella kaikille ja kerron mielelläni kokemuksiani, jos jotakuta kiinnostaa. :)

maanantai 18. helmikuuta 2013

väriä etsimässä

Eilinen oli tihkusateineen totaalisen masentava ja  mustavalkoinen päivä. Tässä muutamia kuvia paremman päivän metsästyksestä. (kuvista saa isompia klikkaamalla)


 Outoa ajatella, että muutaman kuukauden päästä tämäkin paikka on ihana kesäparatiisi. En malta odottaa, että tulisi kesä ja pääsisin tuohon puun alle istumaan kaikkien ihanien ihmisten kanssa nauttimaan auringosta!


 Joko arvaatte mihin olin matkalla? 


Rakkaaseen vanhaan työpaikkaani, kirjastoon tietysti! Tämä vanha kirjastorakennus on kyllä yksi Turun kauneimmista vanhoista rakennuksista. Harmi, että en tajunnut ottaa kuvaa eteisaulan ihanasta kierreportaikosta, joka on kiehtonut pientä mieltäni lapsesta asti.


 Romantiikkahömpän kotihylly, jonka luokse eksyn aina, kun kaipaan kepeyttä ja väriä elämään. Tähän mennessä tuo hylly ei ole vielä kertaakaan pettänyt minua, eikä tyhjin käsin tarvinnut lähteä kotiin nytkään.



Tällaisia vaaleanpunaisia unelmia löysin luettavaksi tällä kertaa. 
Cecelia Ahern: Tyttö peilissä 
Tuija Lehtinen: Nappikaupan naiset
Nick Hornby: Hyvät ihmiset

Löysin monta muutakin kirjaa, jotka olisivat varmasti olleet kiinnostavia ja jotka haluaisin lukea, mutta suurin osa niistä oli sisällöltään niin raskaita ja jopa masentavia, että en uskaltanut niitä nyt lainata. Tein ainakin kymmenen muistutusta itselleni kirjoista, jotka haluan lainata ja lukea myöhemmin. Juuri nyt halusin kuitenkin keskittyä siihen, että saisin itselleni hyvän mielen ja mahdollisuuden heittää aivot narikkaan.

Cecelia Ahernin kirjoista olen aina pitänyt. Ne ovat jotenkin niin täynnä mielikuvituksellisuutta ja kekseliäisyyttä, eivätkä tosiaan varmasti ole kaikkien juttu. Ennenkin olen tätä hehkuttanut, mutta Yllätysvieras on vaan yksi parhaimmista hyvän mielen kirjoista, jonka olen koskaan lukenut.
Tuija Lehtistä tuskin tarvitsee kauheasti selitellä? Vai onko muka jotain kevyempää ja helpompaa luettavaa? Joskus teininä tuli kesäisin kahlattua Tuija Lehtisen kirjoja läpi ja kyllä nämä aikuistenkin romaanit ovat ihan yhtä hersyviä ja hyviä.
Nick Hornbyn kirja ei tarttunut mukaan romantiikkahyllystä ja on tunnelmaltaan varmasti vähän vakavampi, kuin kaksi edellistä, mutta olen aina pitänyt Hornbyn tavasta kirjoittaa. High fidelity (uskollinen äänentoisto) on yksi lempikirjojani ja löytyy myös omasta kirjahyllystä.

koti numero seitsemän

Vihdoin ja viimein sain aikaiseksi ottaa kuvia tästä kämpästä ja nyt ajattelin jakaa pieniä palasia kodistani teidän kanssanne. Panoramat ovat aika kiireellä kasattuja, joten ne ovat kaukana täydellisestä, tai edes hyvästä laadusta, mutta pääasia on, että kodistani välittyy edes jonkinlainen kuva ruudun sillekin puolelle.

Aloitetaan vaikka pikkuruisesta keittiöstäni. Tiskasin tiskitkin ihan teitä varten! Oikeasti olen yrittänyt tiskata joka päivä, sillä mikään ei ole kauheampaa kuin viikon ajan kerääntynyt kasa epämääräisiä kippoja ja kuppeja, jotka odottavat (turhaan) tiskaajaa. Olen siis onnistunut pitämään tähän asti keittiöni siistinä ilmankin tiskikonetta. Hyvä minä!
Tämä on aika perus minikeittiö, joita yksiöissä yleensä on, mutta sieltä löytyy kaikki tarpeellinen ja ikkunasta tulee kivasti valoa sisään päivisin.

(Kaikista kuvista saa isompia klikkaamalla :) )




Nämä jääkaappimagneetit olen aikoinaan ostanut ensimmäiseen vuokra-asuntooni ja olen kantanut niitä uskollisesti mukana muutosta toiseen kymmenen vuoden ajan. Jääkaapin oveen on kivaa keräillä pieniä muistoja kavereilta. Harmittaa tosi paljon, että en muistanut ottaa kuvaa edellisen kämpän tupareissa laadituista runoista... Siellä oli aika kultaista materiaalia, mutta mitäpä sanotte tästä mestariteoksesta?



"naura täällä, anna miljoona hikisuudelmaa"


Ja sitten pari kuvaa itse kämpästä:
Ensin keittiöstä päin, josta näkee sohvan, sängyn ja oven eteiseen:
Edellisen kämpän olohuoneeseen ostin tuon violetin maton kodin1:stä ja hankin myös uudet harmaa-violettikuvioiset verhot Ikeasta. Verhot eivät pääseet tähän kämppään ikkunaan, mutta tuo matto pääsi lattialle. Ei se kyllä mielestäni sovi vieläkään tänne, mutta olkoon nyt parempaa ideaa odotellessa. Tuo lattiahan on ihan järkyttävän värinen ja en oikein tiedä mikä väri sen rinnalla voisi näyttää hyvältä... 


Ja toinen kuva sängyltä keittiöön päin. Tässä kuvassa näkyy taas se paljonpuhumani epämääräinen mysteerikaappi keskellä seinää. Aika hyvin sain sen käyttöön, vaikka itse sanonkin. Erityisen kiva, että sain dvd:t tuonne ylähyllylle esille ja tuo bussikylttikin pääsi vihdoin ansaitsemalleen näkyvälle paikalle.



Jotkut ehkä tietävätkin, että metsästin aika pitkään itselleni korupuuta, sillä omistan paljon isoja korvakoruja, eikä niille oikein ollut mitään kunnollista säilytyspaikkaa. Haaveilin sellaisesta isosta korupuusta, jota Ikeassa joskus myytiin, mutta käyn aika vähän kirppareilla tms, josta sellaisen olisi voinut tuurilla löytää. Alkutalvesta kuitenkin löysin vihdoin Jyskin kuvastosta tällaisen:



Ostin korupuita samantien kaksi, sillä eihän yksi olisi riittänyt mihinkään... Hintaa näille puille kertyi yhteensä noin 15 euroa, joten ne olivat ehdottomasti hyvä ostos. Eniten tykkään siitä, että puut ovat todella kauniita sellaisenaankin ja tuovat mukavan koristeellisen lisän asuntoon.


Tällainen tunnelma tässä kodissa. Vielä on paljon asioita, joihin en ole tyytyväinen. Tuo mainitsemani lattia yksi niistä asioista, mutta minkäs teet... Uusi matto on pakostakin ostoslistalla jossain vaiheessa ja seinille olisi kiva saada jotain. Hienoimmat postcrossing-kortit olisi tarkoitus saada jossain vaiheessa seinälle, kunhan keksin niille jonkun hyvän paikan. Eteisestä ja kylppäristä ei ole kuvia, sillä eteinen on lähinnä vaan pitkä käytävä ja kylppäri on tosi pieni, eikä siinä oikeastaan ole mitään nähtävää. Ei sillä, eipä tässä kämpässä noin muutenkaan ole kauheasti nähtävää, mutta tällaisessa paikassa mä asustan nykyään.

Lopuksi vielä kuva siitä, miksi en jaksa pedata sänkyä enää aamuisin. Kun tulen töistä kotiin, niin tilanne on lähes poikkeuksetta tämä:


Syyllinen kurkistaa jostain peiton välistä. Käsittämätöntä, miten koira saa itsensä noin piiloon peiton alle omin avuin, mutta ihan itse se on sinne mennyt, enkä ole Ottoa haudannut peiton alle :D

torstai 14. helmikuuta 2013

Sitä sun tätä


Nyt tuleekin sitten päivitystä sekaisin vähän kaikesta, kun en ole pitkään aikaan kirjoitellut.

Ostin kaverilta digijärkkärin, joten nyt ei kuvien puutteen tekosyynä käy enää se, että kamerallani tulisi huonoja kuvia. Kamera itsessään on vanhempaa mallia (Canon EOS 350D), mutta tykkään. Se on samanlainen kamera, jolla harjoittelin kuvaamista kymmenisen vuotta sitten. Huikeeta!


Värjäsin hiukset. Siitä itseasiassa on jo kuukauden verran aikaa, mutta kuitenkin. Olen kaivannut punaisia hiuksia takaisin jo jonkun aikaa... En kuitenkaan halunnut lähteä siihen värinpoistorumbaan, joka olisi ollut edessä, jos olisin halunnut punaiset hiukset. Eikä se olisi kyllä hiuksille tehnyt hyvääkään. Jotain uutta oli kuitenkin pakko saada, joten ratkaisin asian näin:





Tuo punainen tietysti haalistuu aika nopeasti, mutta koska värjättävä hiusmäärä on niin pieni, niin sekoittelen pienen määrän toiseen pulloon, joten yhdestä väripaketista saan useamman värjäyskerran. Punaisen sävykin on juuri niin herkku, kuin halusinkin!

Edellisestä muutosta jäi käteen harmaata maalia ja aikani pohdin, että mitäs sen kanssa tekisi. En halunnut maalata tässä pienessä kämpässä kokonaista seinää harmaaksi, koska se olisi voinut tehdä tästä vielä pienemmän ja ahdistavamman näköisen, mutta sitten muistin, että oon aina halunnut tehdä jotain, joten...
Maalasin mun seinälle puun. Jepni. Minä, jolle ei tunnetusti ole noita taiteellisia lahjoja paljon jaeltu, piirsin ja maalasin seinälleni puun. Ihan tavallinen puu se ei ole, eikä ole tarkoituskaan. Se on omasta pienestä päästä piirretty ja sen on näköinenkin :D Siellä mä nukun joka yö omassa mielikuvitusmaailmassa puun alla.




Muita kuvia en ole sitten vielä ehtinytkään räpsiä tästä kämpästä. Olen vähän sairastellut, eikä ole jaksaminen riittänyt, mutta lupaan yrittää jaksaa joku päivä. 

Onko normaalia, että tekee mieli käydä kiinalaisessa ravintolassa joka viikonloppu? En tiedä, mutta se on vaan niiiiiiin hyvää! Tässä viime sunnuntain resepti: Supernatural ja kanaa chilikastikkeessa:


Tuolla taustalla muuten näkyy se paljon puhuttu keskellä seinää oleva epämääräisen pieni kaappi, josta otin oven pois. Kuka on keksinyt tuollaisen epämääräisen pienen kaapin ja miksi juuri keskelle seinää? Pffft!

Loppukevennyksenä ystävänpäivän kunniaksi vielä kuva mun parhaasta kamusta! <3




torstai 7. helmikuuta 2013

hetki elämää

Tähän kuvaan tiivistyy parin viimeviikon parhaat hetket uudessa kodissa.


How I met your mother, teetä ja katkarapupaahtoleipiä. Nam.