Tukka- ja tohtorijuttuja

Hei vaan hei!

Viikko viuhahti ohi ja räytymispäivä on taaksejäänyttä elämää! Jaksan taas olla sosiaalinen ja nähdä kavereita. Jee! Tiistaina oli ihan superkiva päivä, vaikka aamu ei mennytkään ihan putkeen. Olin ihan superväsynyt ja päätin nukkua tunnin pidempään, mutta eihän se tunti loppujen lopuksi edes piristänyt. Ärsytti, kun tiesin että sen takia pääsisin töistä tuntia myöhemmin. Noooh, poljin juuri työmatkalla jyrkkää ylämäkeä ylös ja edessäni hidasteli vanha papparainen koko kadun leveydeltä niin, etten päässyt ohitse. Mäen päällä tapahtui JOTAIN ja pyörästä kuului hirvittävän pahaenteinen ääni. Ketjut lähti irti ja takapyörä oli liikahtanut sen verran, että otti runkoon kiinni.

Yritin laskea hitaasti kymmeneen, kun käänsin pyörän ympäri ja ja aloin laittaa ketjuja paikoilleen. Mietin samalla kuumeisesti, että mitäs nyt? Takarengas pitäisi edelleenkin saada takaisin paikalleen ennenkuin pyörällä ajettaisiin metriäkään. Niinpä minä soitin ainoalle ihmiselle, jonka tiesin varmasti osaavan auttaa ja herätin Hattaraisen loma-aamuna kesken unien. Hups! Onneksi ei ollut pitkä talutusmatka ja jo vartin päästä poljin takaisin töiden pariin.

Töiden jälkeen kutsuin Hattaraisen kanssani lounaalle ja päädyimme Kertun buffettiin. Nam! 10 euron hintaan sisältyi todella monipuolinen salaattipöytä, lämmintä ruokaa moneen makuun (perunoita, ohraa, BBQ-possua, kermakastiketta, uunilohta, kasvispihvejä, härkää... ) ja kahvi/tee + jälkkäri. Oli ihan TODELLA maistuvaa ruokaa ja täytyy sanoa, että Kertun buffet pieksi mennen tullen toissaviikkoisen laivan buffetkokemuksen.

Hattarainen leikkasi myös hiukseni tiistaina! Latvat oli niin huonossa kunnossa, että päätin hankkiutua niistä kertaheitolla kunnolla eroon. Niinpä sieltä lähti ainakin 15 cm rakkaita, pitkiä hiuksiani. NIPS NAPS vaan. Tässä pientä osviittaa siitä, miten paljon tukkaa lähti.

Malli on hyvinkin revitty ja takaa vielä vähän lyhyempi. Aivan parasta, kun voi vaan pörröttää hiuksia vähän ja lähteä ovesta ulos. Olen aina ollut aika laiska laittamaan hiuksiani mitenkään hienosti, joten tämä on aika täydellinen kampaus. Myöhemmin leikittiin vielä vähän väreillä, mutta siitä saatte kuvaa ensi kerralla! ;)

Hattarainen on niiiin paras, epäitsekäs ja rakas! <3

Keskiviikkona kävin työpaikkalääkärillä, sillä parin viikon ajan minulla on ollut omituista kipua rintakehässä. Sellaista pistävää, joka salpaa hengen. Erityisesti sitä on esiintynyt työpäivän jälkeen ja lomaviikollani se oli jo vähän parempi, kunnes taas menin maanantaina töihin. Töiden jälkeen en välillä saa oikeaa kättäni nostettua etupuolelta ylös ilman todella inhottavaa kipua. Noh, lääkäri paineli rintakehää ja hyvä etten huutanut kivusta sen aikana. Lopullinen diagnoosi oli "tiezen oireyhtymä". Eli suomeksi: tulehdus kylkirustoissa. Sain hyvän lääkityksen ja... yhden päivän sairaslomaa. En oikein ymmärtänyt lääkärin logiikkaa, kun hän selitti minulle, että voi määrätä minulle maksimissaan kolme päivää sairaslomaa, koska hän ei ole oma lääkärini (jolle ei btw edes ollut aikoja keskiviikkona) ja sen jälkeen kirjoitti yhden päivän sairasloman. Miksei samantien torstaita ja perjantaita niin, että saisin lepoa, jota tuo tulehdus kaipaisi parantuakseen? Ei niin mitään järkeä. Noh, olin tänään kuitenkin töissä, kun oli aika kevyt päivä, mutta yllättäen en ollut kokenut ihmeparantumista yhdessä yössä ja  kipu tuntui heti voimakkaampana, kun aloitin työt. Maanantaina menen omalle lääkärilleni heti aamusta ja katsotaan, jos tällä kertaa saisin vähän pidemmän sairasloman.

Sellaista tänne tällä kertaa. Seuraavaksi painun suihkuun ja laittaudun nätiksi, sillä edessä on treffi-ilta. Mennään tuplatreffeille syömään Scoundreliln ja Shepherdin kanssa. Huomenna olisi zombiewalk, mutta koska osallistuin viime vuonna, niin en taida huomenna jaksaa lähteä mukaan. Sen sijaan suunniteltiin Scoundrelin kanssa terassihetkeä johonkin walkin matkan varrelle, josta voisi räpsiä kivoja kuvia. Eli kuvapostausta odotellessa! ;)

Räytymispäivä

Olen lillunut onnellisuuden kuplassani niin autuaasti, että en ole edes muistanut taipumustani kausittaiseen alakuloisuuteen ja erakoitumiseen. Viikonloppuna se kuitenkin alkoi ilmoitella itsestään jostain mieleni perukoilta. Kaikki alkoi ihan tavallisella väsymyksellä ja uupumuksella, jota seurasi ahdistus sosiaalisista tilanteista ja kaipuu olla yksin. Tämä tunne hämmentää minua edelleen joka kerta sen iskiessä, koska muutoin olen todella sosiaalinen, tykkään olla ihmisten ympäröimänä ja mikään ei ole parempaa, kuin illanvietto rakkaiden ystävien kanssa. Jostain syystä kuitenkin kausittain tulee sellainen olo, että en halua nähdä ketään, enkä jaksa vastata puhelimeen, kun se soi. On ulkopuolinen olo tilanteissa, joissa olen normaalisti kuin kotonani. Yhtäkkiä en saa suutani auki osallistuakseni keskusteluun, vaikka olen tuttujen ihmisten ympäröimänä. Tuntuu, kuin katselisin kaikkea etäältä ja kaikki voimat menee siihen, että keskityn itseeni ja yritän pitää itseni kasassa.

Ennen ratkaisuni tällaiseen olotilaan oli yksinkertainen. Erakoiduin muutamaksi päiväksi lataamaan akkuni. Kävin toki töissä, mutta sen ulkopuolella olin oman kodin suojissa, josta en poistunut kuin käymään kaupassa ja Oton kanssa ulkona. Hautauduin sohvalle tai sängylle peittojen alle ja katsoin sarjoja. On niin paljon helpompaa, kun voi hetkeksi keskittyä jonkun muun elämään ja ongelmiin. Todellisuuspakoa parhaimmillaan. Mutta tällä kertaa... olen ehkä tiedostamattani lykännyt räytymispäivääni (kyllä, olen viettänyt lapsuuteni Röllin parissa) ja yrittänyt leikkiä superstormista, joka jaksaa valittamatta kaiken. Ai miksi? No koska on vähän vaikeaa olla angstinen teini ja velloa itsesäälissä, kun katon alla asuu myös toinen ihminen.

En ollut ihan varma, että olisinko valmis siihen, että Pöwwö näkisi millaiseksi saamattomaksi, väsyneeksi ja apaattiseksi varjoksi muutun räytymispäivinäni, mutta lopulta oli pakko luovuttaa ja antaa tälle fiilikselle valta. Kaksi päivää olen maannut sohvalla ja katsonut sarjoja. En ole lähtenyt kotoa mihinkään, ellei ole ihan pakko. Eilen tosin pakotin itseni lähtemään kavereiden kanssa rannalle. Siellä ajatukset olivat aivan jossain muualla, enkä malttanut odottaa sitä hetkeä, kun pääsisin kotiin. Bussissa tuijotin ikkunasta tyhjyyteen ja aivoissa ei tapahtunut mitään. Kotona sanoin Pöwwölle, että nyt haluan vaan olla yksin. Tai niin yksin, kuin kaksi ihmistä voi toistensa seurassa olla. Ja Pöwwö ymmärsi. Sanoja ei tarvittu sen enempää. Kerrankin joku tiesi tasan tarkkaan miltä minusta tuntui ja antoi tilaa. Loppuillan makasin sohvalla ja upposin sarjoihini.

Yö oli tuskaisen kuuma. Ulkona satoi vettä ja ukkosti. Olisin halunnut lähteä ulos ja juoksemaan. Kaatosade on ainoa keli, joka saa minut kaipaamaan juoksemista. Sick. I know. Pysyin kuitenkin sisällä, koska aamulla oli taas töitä. Nukuin todella huonosti ja työ tuntuu juuri niin puulta, kuin muistinkin. Varsinkin nyt, kun sain taas vastauksen erääseen työhakemukseeni... "Valitettavasti ette päässeet toiseen vaiheeseen... Kiitos ajastanne." Haluaisin niin kovasti päästä oman alan töihin. Tai edes JOHONKIN mielekkäämpään. Ahdistasa herätä töihin joka ikinen aamu. Lomaviikot ovat olleet kuin pala taivasta, kun olen saanut sulkea työpuhelimet ja nukkua pitkään.

Kyllä niitä ahdistavia asioita löytyy, kun vyyhtiä alkaa purkaa. Kun saa yhden selviettyä, niin toinen odottaa jo kulman takana ja kohta ne kaikki pyörivät mielessä. Haluaisin tietää onko kaikilla ihmisillä tällaisia päiviä, että ei vaan jaksa tehdä mitään ja kohdata maailmaa? Ja jos on, niin miten muut pääsee siitä yli? Ovatko jotkut ihmiset vaan niin vahvoja, etteivät anna moisten vaikeuttaa elämäänsä? Minä en ainakaan pysty. Joskus on vaan pakko sulkea itsensä muulta maailmalta ja antaa akkujen latautua. Olen ehkä muuton jälkeen ottanut liikaa vastuuta ja yrittänyt tehdä kaiken itse. Noh, parin päivän räytyminen on tehnyt ihmeitä ja nyt alan jo kaivata sosiaalista elämää.

Lomaterkkuja

Minulla on ollut vähän vaikeuksia keskittyä blogin kirjoittamiseen viime aikoina. Kirjoittamiseni on aina painottunut iltoihin ja se on ollut ns. omaa aikaa, jolloin olen voinut kuunnella täysillä omaa musiikkiani ja fiilistellä juuri niin iloisia tai surullisia asioita, kuin olen ihan itse halunnut. Yhteenmuutto on selvästi saanut minut päivittämään blogiani vähemmän ja vaikka olen ollut kotona paljon yksin, niin kirjoitusfiilistä ei ole oikein löytynyt. Nyt kuitenkin hain jääkaapista tuopillisen kylmää kolaa, raahasin Pöwwön läppärin makuuhuoneeseen ja laitoin oven kiinni. Seuraavat pari tuntia tämä on MINUN huoneeni ja voin keskittyä kirjoittamiseen.

Toinen lomaviikkoni meni Juhannuksen jälkeisissä sateisissa tunnelmissa, muta sain silti rentouduttua ja ennenkaikkea luettua kirjoja! Enää viimeinen Potter lukematta ja en millään haluaisi lukea sitä eteenpäin, koska sitten ne on taas luettu. :( Tällä viikolla olen kuitenkin viettänyt kolmatta lomaviikkoani ja kelit ovat olleet aivan täydellisen kesäiset. Aurinko on paistanut ja on ollut aivan ihanan lämmin. Aloitin viikon shoppailureissulla ihanaisten Scoundrelin ja Hattaraisen kanssa. Kiertelimme kaupungilla monta tuntia ja vaikka minun piti mennä etsimään vain jotain pientä kivaa tiistain laivareissua silmällä pitäen, niin arvaahan sen, että löysin vaikka mitä kivaa. Pitkällisen etsinnän jälkeen löysin myös vihdoin ja viimein itselleni uima-asun, joka ei ole kamalaa mummoprinttiä ja joka on oikeastaan aika kiva ja mukava päällä. Puhumattakaan siitä, että se tuo tytöt kivasti esille. If you know what I mean.

Oli ihanaa viettää aikaa tyttöjen kanssa ja shoppailla. En ole pitkään aikaan kierrellyt kauppoja sovittanut vaatteita ihan vaan siitä ilosta, että saattaisin löytää jotain ihanaa, söpöä ja kivaa itselleni. Kävimme välillä syömässä lounasta ja sattumalta törmäsimme myös ihanaan, pikkuisen Masaan, jonka kanssa kävimme lasillisella vaihtamassa kuulumisia. Masan oli kuitenkin jatkettava uusien kenkien metsästystä, joten me jatkoimme vielä pariin kauppaan ja kun pääsin kotiin, minulla oli useammassa pussukassa kaikkea kivaa itselleni.

Tiistaina koitti päivä, jota olin odottanut kuumeisesti jo pari viikkoa. Vain tytöille -risteily, johon meitä lähti neljä ihanaista naista.

Hattarainen, Sofia, Soile ja joku hullu hamsterinainen

Kuten kuvasta näkee, niin olimme laittautuneet parhaimpiimme, ehostaneet itsemme täydellisen ihaniksi olennoiksi ja tämän vuoksi herätimme kanssamatkustajissa suuren suurta kateutta ja häikäisimme kaikki kauneudellamme. Ja koska yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, niin tässä teille vielä materiaalia parin tuhannen sanan edestä...

Onneksi meillä kaikilla oli myös Duckfacet hallussa. Toisilla astetta eroottisemmat ja viettelevämmät. Ja koska te kaikki miehet (ja miksei naisetkin) siellä ruudun takana kuitenkin mietitte, että miltäköhän tuntuisi suudella näin kuumia naisia, niin tässä teille vielä yksi kuva, jota vasten voitte painaa huulenne ja saada täydellisen pehmeän ja ihanan pusun meiltä kaikilta! Muiskis!

Kuten jo aiemmin mainitsinkin, niin kelit todellakin hellivät meitä ja näkymä merellä oli niin henkeäsalpaavan kaunis, että en olisi malttanut poistua kannelta hyttiin laisinkaan. Otin noin miljoona kuvaa auringosta, joka oli hiljalleen laskeutumassa meren taa. Nämä kuvat eivät todellakaan anna oikeutta näköalalle, josta saimme nauttia, mutta kyllä ne vähän auttaa pääsemään fiilikseen. Meri oli peilityyni ja taivas mitä kauneimman värinen.

Kun eräs nimeltämainitsematon Stormis oli ottanut tarpeeksi kuvia, siirryimme hyttiin valmistautumaan iltaa varten. Bilevaatteet esiin ja vähän meikkiä naamaan ja olimme valmiit bailaamaan koko yön!

Aina yhtä iloinen Hattarainen

pikkuiset Soile & Sofia

Bile-stormis 

Meillä oli ihan superhauskaa ja tuntuu, että kokoajan nauratti. Mutta sellaista se on näiden tyttösten kanssa. Olimme alkuillasta katsomassa esitystä, johon kuului laulua, tanssia ja todella jäätävän pelottava klovni. Saimme myöhemmin nauttia myös tangokuninkaallisesta laulusta ja muut paikallaolijat saivat nauttia minun ja Hattaraisen valtavan ihanasta valssaamisesta. Välissä piti tietysti käydä vähän kannella ottamassa kuvia.

Diskossa oli myös hyvä meininki, ainakin siellä ulkopuolella, jossa me istuimme. Jostain syystä pöytäämme eksyi aina joku yksinäinen tupakoitsija, koska meillä oli "niin rempseä meininki". Rempseästä en tiedä, mutta äänekäs ainakin. :D Erään ruotsaisen herrasmiehen kanssa ostimme toisillemme yllätysshotit ja joimme ne yhtä aikaa tietämättä mikä shotti oli kyseessä. Hän sai juotavakseen Jallua ja minä Sambucaa. En ole koskaan ollut aniksen ystävä ja tämän jälkeen vielä vähemmän. Oli harvinaisen pahaa ja shotin jälkeen vaihdoinkin vesilinjalle ja menin ajoissa nukkumaan.


Seuraavana aamuna ERÄILLÄ oli todella jäätävä päänsärky. Tarkoitus oli mennä kahdelta syömään buffettiin, mutta kattaus oli täynnä ja ruokailu siirtyi parilla tunnilla eteenpäin. Ehkä ihan hyvä, sillä sain siinä välissä otettua pienen välikuoleman ja neljältä sain jopa syötyä jotain! Buffet oli kyllä pienoinen pettymys. Oikeastaan mikään ruokalaji ei ollut niin hyvää, että haluaisin sitä kehua. Suurin pettymys oli ehkä kalapöytä, johon olisin kaivannut jotain muutakin kalaa, kuin silliä. Myös lämpimässä ruoassa olisi ollut parantamisen varaa, sillä tarjolla oli lähinnä paistettuja kanankoipia, säilykelihapullia, paistettuja perunoita, muusia ja rasvaisia makkaroita.

Krapulan välttänyt kakka-Hattarainen

Krapulainen Stormis

Ruokailun jälkeen kävimme kuuntelemassa Sannia, joka esiintyi laivalla. Vähän hölmöä, että esiintyminen oli tulomatkalla ja viideltä iltapäivällä. Miksi ihmeessä Sanni ei esiintynyt edellisenä iltana, jolloin lavan edessä olisi varmasti ollut muitakin, kuin alle 10-vuotiaita lapsia tuijottamassa? Veikkaan, että illalla olisi ollut vähän eri meininki ja artistillekin mielekkäämpi keikka.

Kotiin päästyäni olin ihan väsynyt. Onneksi ihana Pöwwö oli ostanut minulle kaupasta pakastepitsaa ja loppuillan sain maata sohvalla, syödä ja katsoa aivotonta teinihömppää, Awkwardia. Parasta! Torstai meni väsyneissä tunnelmissa, käytiin tyttöjen kanssa Ruissalossa rannalla ja tuli heitettyä talviturkki vihdoin pois!

Perjantaiksi oli sovittu jokirantahengailua med Masa. <3 Oli kivaa hengailla pitkästä aikaa Masan kanssa. Istuimme porukalla jokirannassa lähemmäs 8 tuntia. Kävimme välillä syömässä itsemme ähkyksi kintsubuffetissa ja palasimme takaisin nauttimaan auringosta ja siideristä. Tosin ERÄILLE ei oikein maistunut siideri vieläkään risteilyn jäljiltä.

Scoundrel, Stormis ja supercool arskaselfie

Innostuneista ilmeistä huolimatta oli oikeasti ihan superkivaa, että myös track08 ajeli Helsingistä Turkuun hengailemaan meidän kanssa. :)

Lopuksi vielä yksi kesäselfie, feat. jokiranta, SnakeEyes, Scoundrel, Allu0 ja Sommersbyn herkkusiideri.

Irtosihan sitä tekstiä ja kuulumisia. Paljon ajatuksia ja tunnetiloja jäi kuitenkin kummittelemaan vielä takaraivoon, mutta säästän ne toiseen postaukseen, sillä halusin keskittyä lomaterkkuihin. Ensiviikolla taas töihin, mutta jossain siellä elokuussa on vielä yksi lomaviikko odottelemassa. :)