keskiviikko 20. toukokuuta 2015

Lupaus kesästä - eli ensimmäiset kesäkuvat!

En ole oikein jaksanut valokuvailla pitkään aikaan, eikä ole myöskään tullut käytyä kunnolla kuvailmassa kenenkään kanssa sitten viime syksyn. Eilen kävin kuitenkin Miss Ruki Verin kanssa pienellä kuvausretkellä Naantalissa. Näistä piti tulla ihania ja pirteitä kesäkuvia, mutta jotenkin suurimmasta osasta tuli kaikkea muuta. Värikkyys näistä puuttuu lähes kokonaan, mutta en vaan voinut sille mitään, että kuvat näyttivät paljon paremmilta mustavalkoisina. Ensimmäisen sarjan kuvat on otettu Naantalin kirkon kupeessa ja niistä myös huokuu aikamoinen goottimeininki.
( Ei sentään menty makaamaan hautakiville, tai muuta yhtä mautonta! :D )

Tulette myös huomaamaan, että olen karsinut kauhean kasan kokovartalokuvia pois näistä kuvista, koska jotenkin en vaan tuntenut oloani mukavaksi tuossa mekossa, vaikka se oikeasti on yksi lemppareistani. Onneksi minulla ei ole mitään ongelmaa pärstäni kanssa ja näistä onkin suurin osa kasvokuvia. Hups.

(Muistutan taas, että kuvista saa isompia klikkaamalla :) 

Kuvaus: Miss Ruki Ver
Muokkaus: Stormiina) 


Tässä vaan nojailen kirkon seinään, tosi smoothisti.

Tässä yritän olla kohtalokas ja tuijottaa kaukaisuuteen, mutta näytän
lähinnä siltä, että olen kadottanut pari inkkaria kanootista. :D 

Nämä seuraavat kasvokuvat ovat mielestäni ihania ja varsinkin alemmasta tuli jotenkin tosi herkkä ja kaunis kuva. Kuvat on siis otettu tuon ylemmässä kuvassa näkyvän pitsivarjon lävitse.



Jotta homma ei menisi liian vakavaksi, niin joukosta löytyi myös tällainen kuva leveästä hymystäni ja naururypyistäni... :D



Seuraavat kuvat ovat otettu kirkon vieressä olevassa söpössä ja keltaisessa pikku-paviljongissa. Lainasin kuviin MRV:n superkivaa isoa hellehattua ja kuvista tulikin heti kesäisempiä. Jotenkin näissä on samaan aikaan leikkisä ja haikea fiilis. 

Aloitetaan ihan ensimmäiseksi näistä kuvista, joissa asuni näkyy kokonaan. Mekon olen tilannut jokin aika sitten EMP:ltä ja kuten ylemmistä kuvista saattoi huomata, yläselkä on ihanaa mustaa pitsiä. Alle olen laittanut mustan tyllihameen tuomaan vähän lisää muhkeutta. Ihan kuin sitä ei tällä ahterilla olisi tarpeeksi... :D Mutta hei, BABY GOT BACK! 


Ja koska sitä ei ylemmästä kuvasta näe, niin katsokaapa tästä ihania uusia kenkiäni! Ne ovat ihanan pirteän pinkit ja kevyet jalassa. Ja on kuulkaas ehtaa Prismaa, 9,90€!  14,90€! (kuten Jutina ystävällisesti muistutti.... :D ) 



Tässä vielä viimeinen sarja kasvokuvia. Niistä tuli tosi kivoja, tykkään! Ja varsinkin viimeisistä kahdesta tulee sellainen haikea kesäfiilis. Tiedättehän, kun aurinko paistaa ja haluaisi vaan jäädä siihen hetkeen... 






Sellaisia kuvia tällä kertaa! Enköhän taas näistä kuvista ja kesästä inspiroituneena kaiva kamerani esille ja lähde kuvailemaan useammin. Mitäs tykkäsitte ja mikä oli lempparikuvanne? 

P.S. Kuvasin itse tietysti myös MRV:tä, mutta ne kuvat ovat tulossa muualle myöhemmin ;) 

maanantai 18. toukokuuta 2015

Ink

Edellisestä päivityksestäni on kulunut taas luvattoman pitkä aika... Ensin tuntui tyhmältä kirjoittaa mistään, kun tuntui ettei elämässä oikein tapahtunut mitään erikoista. Samoja juttuja päivästä toiseen. Sitten yhtäkkiä olinkin tosi kiireinen ja tapahtui paljon kaikkea, enkä ehtinyt ja jaksanut kirjoittaa. Nyt on kuitenkin taas aikaa myös blogille ja kirjoittamiselle.

Viimeisen lähes parin kuukauden aikana on tietysti sattunut ja tapahtunut vaikka mitä, enkä varmasti muista kertoa kuin murto-osasta, mutta tuskin te edes jaksaisitte kaikkea höpönlöpöä ja lässynläätä lukeakaan. Tämä postaus on kuitenkin omistettu kaikkein tärkeimmälle tapahtumalle, sillä sain vihdoin aikaiseksi varata sen tatuointiajan! Ja asia eteni niin nopeasti, että voin jo esitelläkin sitä teille:



Nopeimmat googlettajat ehkä jo löysivätkin viittauksen Gilmoren tyttöihin ja siitähän tämä lausahdus on minullekin alunperin tuttu ja tavallaan tämä onkin pientä fanitusta kyseistä sarjaa kohtaan, mutta tärkeintä on kuitenkin se, mitä tämä lausahdus tarkoittaa ja mitä se itselleni merkitsee. Ennen tatuoinnin ottamista googletin vastaavia tatuointeja ja jotenkin yksikään ei miellyttänyt minua tarpeeksi. Joko fontti oli ruma, tai asettelu oli ihan päin honkia... Aina oli jotain, joka minua häiritsi. Lopulta päädyin ottamaan kynän omaan käteen ja kirjoittamaan. Kirjoittamaan, kirjoittamaan ja kirjoittamaan. Noita kolmea sanaa, kunnes ne näyttivät täydelliseltä. Eipä tule kenelläkään tismalleen samanlaista vastaan.

Ajan varasin Individual Inkistä ja olin tosiaan valmistautunut siihen, että joutuisin odottamaan aika pitkäänkin, mutta sainkin peruutuspaikan Reetalta vajaan parin viikon päähän. Kun tuo jännittävä päivä koitti, otin mukaani tuon maagisen paperinpalan ja serkkuni Vilin henkiseksi tueksi. Aika turhaan jännitin, sillä itse tatuoimisprosessi oli nopeasti ohi ja sattui paljon vähemmän kuin odotin. Lähinnä se tuntui vain ärsyttävältä ja siltä, kuin ihoa olisi raavittu neulalla. (D'uh!) Ensimmäiset pari minuuttia olin vain ihan hiljaa paikallani ja puristin toista kättäni nyrkkiin, kun odotin sitä KAUHEAA KIPUA (jota ei sitten tullutkaan :D ). Sen jälkeen olikin paljon rennompi olo ja Reetan kanssa oli mukava jutustella, kun ei tarvinnut enää jännittää.

Tatuointi lähti paranemaan hyvin ja rasvana käytin Eucerin Aquaphoria, jota sai hyvin levitettyä ohuelti tatuoinnin päälle. Toimii muuten myös äärimmäisen hyvin huulivoiteena. Nimim. "Huuleni eivät ole koskaan olleet näin pehmeät!" Ehdin jo vähän puhua Reetalle myös seuraavasta tatuoinnistani ja suunnitelmissa olisi varailla aikaa joskus syksymmällä ja mieluusti menen uudestaan Reetan tatuoitavaksi.

Koko keissistä jäi siis todella hyvä maku suuhun. Ei Individual Inkiä turhaan kehuta (ainakin) Turun parhaaksi tatuointipaikaksi. Koko homma hoitui alusta loppuun asti tosi ammattimaisesti, sain todella hyvät ohjeet lähtiessäni ja kehotettiin vielä soittamaan, jos on yhtään mitään epäselvää tai kysyttävää. Paikka oli todella siisti ja tunnelma rento. Olin myöskin varautunut maksamaan tatuoinnistani hiukan enemmän, kuin mitä lopullinen summa oli. Joten ei MITÄÄN valittamista.


Kiitos Individual Ink, Kiitos Reetta ja toivottavasti nähdään syksymmällä!