keskiviikko 30. toukokuuta 2012

kesäjuttuja!

Pikainen keskiviikkopäivitys.

Ensiviikolla onkin töissä jännät paikat, kun vakkari lähtee lomalle ja oon ihan YKSIN yli viikon! Noh, tuskin mitään kovin erikoista tilannetta tulee vastaan. Ja kyllähän se pomokin siinä yleensä käy kerran päivässä. Täytyy vaan muistaa vastata puhelimeen, kun se soi. :D

Tässä lupaamani kuva uudesta kesämekostani, joka ostin Seppälästä. (19,95€)

Kuva: Seppälä

Niin ihanan kesäinen ja kiva päällä. Harmi vaan, että säät kylmeni heti mekon ostettuani, enkä ole vielä ehtinyt kunnolla käyttää sitä. Peukut pystyyn, että synttäreinä ja Juhannuksena on hellekelit, niin pääsee kesämekkoilemaan. :)

Löysin Seppälästä myös kesäksi uudet balleriinat! Söpöt mustat, joissa on pienenpieni rusetti päällä. Kengät ovat kyllä aika heppoista tekoa, mutta kivan kevyet ja hintaa oli alle 8 euroa. Olen tyytyväinen, jos nämä tämän yhden kesän kestävät.

Ottaisin mieluusti vastaan vinkkejä kesälukemista varten!
Kesällä tykkään lukea sellaista sopivan kevyttä rakkaushömppää. (Danielle Steele, Catherine Cookson ja Nora Roberts eivät tosin ole edes vaihtoehtoja, joten niitä älkää suositelko... yök! )

P.S. Perjantaina olisi Vegasissa kesäkauden avajaiset, vain avec puuttuu!

sunnuntai 27. toukokuuta 2012

elämän pieniä iloja ja suuria suruja

Viikonloppua vietin taas Paattisten kesäparatiisissa ihanassa auringonpaisteessa. Otto kirmasi vapaana ulkona ja suunnittelin tulevaa syntymäpäivääni toisen syntymäpäiväsankarin kanssa! Näin myös vihdoin Vappubileistä kuvia, joissa itsekin olen. Se huono puoli valokuvaamisessa on, että useimmiten sitä kököttää itse kameran väärällä puolella, eikä päädy yhteenkään kuvaan. En kuitenkaan saa kuvia vielä tänne, koska unohdin ottaa ne mukaan muistitikulle... Ei aina voi onnistua.
Eilen olin ostoksilla ja löysin aivan ihastuttavan uuden kesämekon, josta varmasti laitan kuvia myöhemmin.
Nyt mieli on kuitenkin vähän maassa, enkä jaksa.

Perjantain ja lauantain välisenä yönä joku bileväestä luki netistä, että Vahdolla palaa rivitalo ja ihmiset tietysti alkoivat heti miettiä, että eihän se vaan ole kenenkään tutun talo. Itse en montaa ihmistä Vahdolta tunne, joten en osannut yhtään odottaa seuraavana aamuna tullutta puhelua, että serkkuni menehtyi tuossa tulipalossa...
En voi edes käsittää kuin murto-osan siitä surusta ja tuskasta, jota serkkuni vanhemmat varmasti tällä hetkellä tuntevat.

Onneksi itselläni oli ystävän syli lähellä heti uutisen kuultuani ja yritin viettää viikonloppua mahdollisimman normaalisti, etten vajoaisi liiaksi omiin ajatuksiini. Nyt sunnuntaina kotiin päästyäni on väkisinkin tullut mieleen se, miten pienestä ihmishenki voikaan joskus olla kiinni. Huomenna marssin ensitöikseni kauppaan ja ostan palovaroittimeen uuden pariston, joka olisi oikeasti pitänyt hankkia jo silloin kun muutin tähän asuntoon...

Näitä vastoinkäymisiä on elämä pullollaan, mutta eipä näihin oikein koskaan osaa mitenkään varautua.
Lepää rauhassa serkku.