Viikonloppua vietin taas Paattisten kesäparatiisissa ihanassa auringonpaisteessa. Otto kirmasi vapaana ulkona ja suunnittelin tulevaa syntymäpäivääni toisen syntymäpäiväsankarin kanssa! Näin myös vihdoin Vappubileistä kuvia, joissa itsekin olen. Se huono puoli valokuvaamisessa on, että useimmiten sitä kököttää itse kameran väärällä puolella, eikä päädy yhteenkään kuvaan. En kuitenkaan saa kuvia vielä tänne, koska unohdin ottaa ne mukaan muistitikulle... Ei aina voi onnistua.
Eilen olin ostoksilla ja löysin aivan ihastuttavan uuden kesämekon, josta varmasti laitan kuvia myöhemmin.
Nyt mieli on kuitenkin vähän maassa, enkä jaksa.
Perjantain ja lauantain välisenä yönä joku bileväestä luki netistä, että Vahdolla palaa rivitalo ja ihmiset tietysti alkoivat heti miettiä, että eihän se vaan ole kenenkään tutun talo. Itse en montaa ihmistä Vahdolta tunne, joten en osannut yhtään odottaa seuraavana aamuna tullutta puhelua, että serkkuni menehtyi tuossa tulipalossa...
En voi edes käsittää kuin murto-osan siitä surusta ja tuskasta, jota serkkuni vanhemmat varmasti tällä hetkellä tuntevat.
Onneksi itselläni oli ystävän syli lähellä heti uutisen kuultuani ja yritin viettää viikonloppua mahdollisimman normaalisti, etten vajoaisi liiaksi omiin ajatuksiini. Nyt sunnuntaina kotiin päästyäni on väkisinkin tullut mieleen se, miten pienestä ihmishenki voikaan joskus olla kiinni. Huomenna marssin ensitöikseni kauppaan ja ostan palovaroittimeen uuden pariston, joka olisi oikeasti pitänyt hankkia jo silloin kun muutin tähän asuntoon...
Näitä vastoinkäymisiä on elämä pullollaan, mutta eipä näihin oikein koskaan osaa mitenkään varautua.
Lepää rauhassa serkku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti