perjantai 29. maaliskuuta 2013

Tästä alkaa viikonloppu

Eilen illalla vietin leffaillan itseni kanssa. Tein tortilloita, nautiskelin lempisiideriäni (Rekorderlig mansikka-lime) ja leffaksi valikoitui Real Steel. Valintaan saattoi ehkä ihan vähän vaikuttaa se, että pääosaa näyttelee Hugh Jackman. Kuinka voikaan mies olla niin jumalaisen ihana, kuuma, seksikäs ja hyvä näyttelijäkin vielä siinä sivussa.


Leffassa oli juuri sopivassa suhteessa toimintaa, huumoria ja lässyn lässyn läpätiläätä. Se oli hyvin toteutettu, juoni jaksoi kantaa loppuun asti ja siinä oli sitä jotain pientä sankarimeininkiä ja pilkettä silmäkulmassa, josta tykkään. Tortillat olivat superhyviä, vaikka olinkin vahingossa ostanut sen tulisimman mausteen jauhelihaan ja kylmä siideri kruunasi kokonaisuuden.

Heräsin tähän aamuun pitkästä aikaa virkeänä suhteellisen hyvinnukutun yön jäljiltä. Kävin koiran kanssa aamulenkillä, pesin pyykkiä, järjestelin tavaroita ja tiskasin. Keittiössä hääriessä tuli laadittua jääkaapin oveen muistutus sitä, että tänään on hyvä päivä.


Yhtenä yönä valvoessani kävin läpi kaikki postcrossingin kautta saamani kortit ja keräsin yhteen pinoon kaikkein hienoimmat suosikkini. Pari päivää myöhemmin asettelin ne seinälleni ja tässä ne nyt ovat: 36 suosikkiani. Kuten kuvasta näkee, niin rakastan yli kaiken mustavalkoisia kortteja. Etenkin sellaisia, joissa on ihmisiä. Kuvaan voi tallentua niin uskomattomia tilanteita, tunteita, muistoja, ajatuksia. Vai mitäpä sanotte tuosta (vasemmalla keskellä) Ghostbusters kortin alla olevasta kuvasta, jossa pariskunta suutelee keskellä katua. Rakastan <3



Tässä vielä urhea leffaseuralaiseni, jota Real Steelin robotit kiinnostivat vähän liikaa...




tiistai 26. maaliskuuta 2013

Only know you've been high when you're feeling low



"Staring at the ceiling in the dark
Same old empty feeling in your heart."

Yöllä valvoessani makasin sängyssä, tuijotin kattoa ja kuuntelin tämän biisin varmaan satoja kertoja. Niin uskomattoman hyvä, kaunis, herkkä, koskettava ja kaikinpuolin ihana biisi. Lämpimät kyyneleet valuivat hiljalleen tyynylle, kunnes nukahdin. Vain säpsähtääkseni hereille pari tuntia myöhemmin herätyskellon ääneen. 

Tänään olen kulkenut koko päivän ihan puoliunessa. Iltapäivällä jaksoin kuitenkin lähteä elliksen kanssa käymään Paattisilla, jossa sekä tällähäärä, että karvakorva kasvavat (ja vilkastuvat) päivä päivältä. Loppuilta onkin mennyt koneella ja toisella silmällä telkkaria katsellen. Väsyttää, on tosi uupunut olo, mutta uni ei vaan tule. Kateellisena katson tuota koiraa, joka on tehnyt itselleen unipesän tyynyjen väliin ja vedellyt sikeitä jo useamman tunnin putkeen. 


Hämärässä hiljaisuuden ääniä

Vuorokausi vaihtuu ja maailma ympärillä hiljenee. Pitäisi nukkua, mutta ei väsytä. Olo on levoton, ahdistunut ja pelokas. Menen sänkyyn, laitan silmät kiinni ja yritän nukkua. Uni tulee hetkeksi ja täyttää mieleni painajaisilla. Taas yksi uneton yö.

Sen sijaan, että pyörisin toivottomana sängyssä, voin aivan hyvin päivittää blogia, vaikka tällä hetkellä ei oikein mitään positiivista kirjoitettavaa ehkä irtoakaan.

Viikonloppuna törmäsin Vegasissa viimeiseen ihmiseen, jota haluaisin nähdä. Olen jo vuosi sitten tehnyt ensimmäisen kerran selväksi, että en halua olla missään tekemisissä hänen kanssaan ja on aivan turha yrittää tulla juttelemaan, jos törmätään jossain. En tiedä miten voisin asian enää selvemmin ilmaista. Olen aika varma, että luet (niin, juuri sinä) tätä blogiani, joten voisitko olla ystävällinen ja antaa asian olla jo? Miten kehtaat edes tulla pyytämään anteeksi kaiken sen jälkeen? Sinun on aivan turha tulla humalassa itkien selittelemään tekojasi, sillä
a) "mä en vaan osannut luottaa" ei ole mikään syy sille, mitä sinä olet tehnyt ja miten olet kohdellut ihmistä, joka oli sinulle vain ja ainostaan ystävällinen.
SINÄ petit luottamukseni, etkä saa anteeksi sitä, tai mitään muitakaan tekojasi.
b) minua (tai muitakaan asianomaisia) ei edelleenkään kiinnosta olla kanssasi missään tekemissä!


Kello tikittää koko ajan vaativampana seinällä. Haluaisin niin kovasti käpertyä peiton alle koira kainalossa ja nukkua. Nukkua sikeästi, nähdä jotain ihanan lämpöistä unta ja herätä aamulla virkeänä uuteen päivään. Juuri nyt olo on kuin tässä Neon 2:n biisissä:

"Ei yksinäinen unta saa
vaan valvoo vuoteellaan
hän kellon käyntiin koittaa viimein nukahta
ei yksinäinen unta saa
vaan ajatkset seuraa toisinaan
kunnes aamu jälleen silmiin sarastaa

Hämärässä hiljaisuuden ääniä
kuuntelee hän kirja kädessään
joka päivä on yötä rakkaampi
joka aamu iltaa kauniimpi
hän huomaa, vaikkei niin tahtoiskaan
tähän alkaa jo tottua"

Olisi edes joku toinen ihminen läsnä, kun en saa nukuttua. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun laskee pään toisen ihmisen viereen ja kuuntelee rauhallista hengitystä ja nukahtaa.

Lisäksi koen suurta surua siksi, että My Chemical Romance lopetti yhteisen taipaleensa. Yhtye on ollut musiikillaan läsnä todella monessa elämäni hetkessä. Niin hyvissä, kuin huonoissakin. Mikään ei ole parempaa lääkettä (teini)angstiin ja toimi yhtä hyvin kirjoittamisen taustamusiikkina. Tässä vielä yksi suosikkikappaleeni: Famous last words. <3




keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

"Kyl teilt on viimesetki järjen rippeet hävinny."

Näin kommentoi eräs ystäväni lauantaina facebookissa, kun luki, että oltiin bilettämässä Suomen kovimmassa bilemestassa, eli Ulvilassa.

Matkaan tuli lähdettyä aika extempore, sillä torstaina mulle ilmoitettiin, että olis ehkä jotain jännää tiedossa lauantaina, jos saisin koiralle hoitajan lauantaiksi. Onneksi ihanainen Heisku suostui koiravahdiksi ja perjantaina selvisi, että seuraavana päivänä olisi tarkoitus lähteä kahdeksan hengen seurueella Ulvilaan. Saatat kysyä, että MINKÄ IHMEEN TAKIA? No tietysti siksi, että lähdimme kannustamaan erästä neitokaista karaokekisassa, jonka finaaliin hän oli päässyt. 

Perjantai-iltana oli selvillä lähtijöiden määrä ja kuski, mutta ajoneuvosta ei tietoakaan. Sanomattakin selvää, että kahdeksaa ihmistä ei ehkä kovin laillisesti saa tungettua normaaliin  henkilöautoon. Pienen etsimisen jälkeen löysimme kuitenkin Turusta yrityksen, jolta sai vuokrattua kohtuuhintaan minibussin vuorokaudeksi. Soittoa lauantai aamuna ja hiphei, meillä oli auto! 

Iltapäivällä pakkasimme tytöt ja pojat autoon ja kohdistimme nokan kohti Ulvilaa. Matka sujui leppoisasti suomihittejä laulaen ja ääntä (tölkkejä) availlen ja vaikka matka oli uskomattoman pitkä, niin pysähdyimme vain kahdesti... Sen on pakko olla jonkin sortin ennätys, sillä matkaa oli karskisti arvioituna 120 km.

Valmiina lähtöön! 

(mini)bussissa on tunnelmaa.

Tauko numero 1
Tauko numero 2

Harmi, ettei mulla ole itse baarista kuvaa ulkopuolelta. Sillä se oli kyllä niin omituisessa paikassa, että meinattiin ajaa ohi. Onneksi kunnollisina turkulaisina meidän huomion kiinnitti keskellä ei mitään oleva Hesburger ja siinähän se baarikin oli... Rakennuksen toisessa päässä. Keskellä ei mitään ja Hesburgerin yhteydessä. Siis wtf? Tovi siinä parkkipaikalla ihmeteltiin, että mitäs toffeeta, sillä kartan ohjeiden mukaan meidän olisi pitänyt jatkaa matkaa vielä eteenpäin useita kilometrejä. Kävi kuitenkin ilmi, että ihan oikeassa paikassa oltiin ja kellokaan ei ollut vielä edes kuutta. Toimitettiin siis laulutähtönen ajoissa paikalle. Success!

Itse baari oli... noh... Mitenköhän mä edes kuvailisin sitä realistisesti? Yökerhoa se ei ollut nähnytkään, mutta ei se ihan pelkkä pubi/räkäläkään ollut. Astuttiin sisään ja vastassa oli baaritiski, pieni lava, muutama pöytä, joissa istua ja paljon tyhjää tilaa. Ilmeisesti ns. normi-iltoina paikassa käydään enemmänkin tanssimassa (siis oikeasti tanssimassa, eikä baaribilettämässä) ja kyllähän yleisöä kehotettiin nytkin ottamaan parketti haltuun. Onneksi bongattiin vielä yksi vapaa pöytä ja baarijakkaroita. Baarijakkarat on kyllä niin jonkun pitkän ihmisen keksintö! Voin kertoa, että tällainen pieni ja pyöreä ei voi MITENKÄÄN olla näyttämättä tyhmälle kavutessaan sellaisen päälle.

Vaikka paikka ei mikään maailman korein ollutkaan, niin hintataso oli ihan kohtalainen. Viidellä eurolla sai lähes minkä tahansa siiderin, tai lonkeron valikoimasta, joka ei nyt tietystikään ollut mikään päätä huimaava, mutta kyllä siellä yllättävän paljon oli valinnan varaa kuitenkin. Tiesimme jo lähtiessä, että ilta tulisi olemaan pitkä, sillä laulajia oli yli 30 ja jokaisen oli tarkoitus laulaa kaksi kappaletta illan aikana. Joukkoon mahtui todella hyviä laulajia, mutta joidenkin kohdalla mietti pakostakin aiempien karsintojen tasoa, jos tämä oli ollut parasta antia... Siinä ne tunnit sitten vierähtivätkin laulamista kuunnellessa ja juodessa. Päivän shottina suositeltiin jotain johon tuli jotain mystistä oranssia likööriä ja PIIMÄÄ. Oltiin lopulta niin hyviä asiakkaita, että piimäkin loppui kesken :D

Jukka x3, Bettina, Ellis ja Minski!

Välillä piti myös tankata kahvia ja käydä tupakalla. 

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että voittoa ei meidän Bettinalle herunut, mutta me ollaan vakuuttuneita, että taustalla oli salaliittoteoriat ja sopupelit... Meille Bettina oli illan tähti! Ja mitä olisikaan voittaja ilman kukitusta? Tässä Bettina ja valtava kukkakimppu, joka käytiin hakemassa kesken illan kukkatilalta.

Voittajan on helppo hymyillä.



Turun kovimmat bilettäjät in action @ Ulvila 

Stormiina @ Bar Cactus

Itse kun heiluu kameran takana, niin harvaan kuvaan päätyy oma pärstä, mutta tällä kertaa kamerasta löytyi tällainenkin otos. Kiitos ellis! Paljon olisi lisääkin hassunhauskoja kuvia, mutta tässä ne kaikkein julkaisukelpoisimmat. Mukana oli tällä kertaa se vanhempi ja huonompi kamera, joten laatu on mitä on. Hukkasin muuten toisen noista todella rakkaista kirsikkakorviksistani illan aikana. :( 

Kotimatkasta ei sitten olekaan kuvia, sillä siitä ei ole enää niin hehkeät ja hyvät muistikuvat. Sen muistan, että oli AIVAN HELVETIN KYLMÄ. Auton lämmitys ei ilmeisesti ollut sieltä parhaasta päästä (lue: sitä ei ollut!) Muistan heränneeni aamulla kahdeksan aikoihin Paattisilta sohvalta siihen, että varpaat oli vieläkin kuin jääpalat. 

Sellainen reissu tällä kertaa. Kiitos kaikille, jotka olivat mukana ja tekivät illasta ikimuistoisen! :) (Ja kiitos Janne (?) siitä kuvasta, jonka olit aamulla ikuistanut nukkuvasta elliksestä kameraani! :D )


tiistai 19. maaliskuuta 2013

kevättä ja karvakamuja

Koska olen tällä hetkellä aikamoisen väsynyt, enkä jaksa kirjoitella pitkästi viikonlopusta, niin annan kuvien olla pääosassa tällä kertaa. Viikonloppua tuli siis vietettyä Paattisilla, jossa Otto pääsi ensimmäistä kertaa leikkimään uuden karvakamun Dalin kanssa. Ja hyvinhän ne pojat tuli toimeen, lumi vaan pöllysi leikin tiimellyksessä. Lauantaina tehtiin kaveriporukalla minikokoinen roadtrip Ulvilaan, mutta sen reissun kuvat saavat odottaa, sillä läpikäytävänä on aikamoinen pino vähintäänkin kyseenalaista kuvamateriaalia :D 
Tässä siis kuvia perjantailta!

(Kuvista saa isompia klikkaamalla)

Kauheen ärsyttävä pikkukaveri, kun karkasi tassun alta aina kun meinasi päästä niskan päälle.

Hellänrajua rakkautta

Anna hali!



Kissat tosin olivat sitä mieltä, että ei vois vähempää kiinnostaa koirien leikit.
Paljon kivampaa chillailla terassilla auringossa.
Todella ylväänä kevätsäästä nauttien: Benjamin Franklin


Suloinen (ja toisinaan vähän kuolaava) Winston Churchhill <3

Ja kukapa ei näistä keväisistä maisemista ja fiiliksistä olisi nauttinut? Aurinko paistoi ja jääpuikot kimalsivat.













perjantai 15. maaliskuuta 2013

Ihanan keväinen olo!

Tänään tuli palkka ja piti käydä ihan pikaisesti vaan Anttilasta hakemassa suihkusaippuaa ja dödöä. Niiden lisäksi mukaan tarttui Lumenen meikkipuuteri, joka on ollut ostoslistalla jo tosi pitkään. En ole koskaan tykännyt käyttää meikkivoidetta, mutta tää meikkipuuteri on ihan maailman kätevin. Kiireessä kun pitää lähteä johonkin niin viuh ja vauh vaan ja nassu on heti parempi. :)

Eihän ne ostokset tietysti siihenkään jääneet... Lindexiltä tarttui mukaan musta mekko, joka on juuri sopiva arkikäyttöön. Kaikki entiset ovat jo enemmän tai vähemmän kuluneita ja parhaat (värinsä) päivänsä nähneitä ja olin metsästänyt uutta jo jonkin aikaa. Kovin onnistunut kaupunkireissu siis.

Tänään on ollut jotenkin.... vapautunut fiilis. En tiedä onko se sitten tuo ihana aurinko, joka tämän fiiliksen on saanut aikaan, mutta en valita. Postiluukustakin oli tipahtanut useampi mustavalkoinen ja kaunis kortti piristämään päivääni. Silläkin saattaa tietysti olla osuutensa asiaan, että tänään on perjantai!

Tässä just popitan (Robiniakin, kyllä :D ) ja odottelen kyytiä, jonka pitäisi saapua minä hetkenä hyvänsä. Kyllähän näin aurinkoisena päivänä pitää käydä Paattisilla nauttimassa pari virvoketta ja käydä katsomassa miten paljon tällähäärä ja karvakorva ovat kasvaneet taas. Muilta osin viikonlopun ohjelma on vähän vielä epäselvä, mutta eiköhän jotain kivaa ole edessä.

Värjäsin hiuksetkin eilen. Tai no ainoastaan tuon punaisen osion. Nyt on taas tukka hyvin, kaikki hyvin.
Näihin kuviin, näihin tunnelmiin: Aurinkoista kevätviikonloppua kaikille ja älkää antako pienten pakkasten masentaa! :)

torstai 14. maaliskuuta 2013

Kohtaamisia

Viikonloppu oli taas täynnä kivoja ihmisiä ja kaikkea muutakin kivaa!
Kiitos ellis, Masa, Satu ( erityisesti siitä että esittelit meille Katien! ), Nerla ja Simo!

Lauantaina oli Nerlan synttäribileet ja oli kyllä taas tarjolla herkkua jos jonkinlaista ja todella hyvää boolia. Tie vei jälleen kerran Vegasiin ja oli kivaa bilettää Simon kanssa pitkästä aikaa. Vastaan tuli myös pienoinen yllätys sellaisen ihmisen muodossa, jota en odottanut näkeväni. Olen kuukausia ihmetellyt hänen käytöstään ja kerännyt kiukkua sisääni, mutta jotenkin kuitenkin halusin selvittää asian hänen kanssaan.

Myöhemmin olen pohtinut pitkään tuota kohtaamista ja seuraavana päivänä saamaani tekstiviestiä ja tajusin, miten narsistisia piirteitä tuosta ihmisestä löytyykään... Kuinka hän nauttii siitä, että saa kontrolloida kaikkea ja kaikkia. Kuinka hän saa aina vieritettyä syyn muiden niskoille ja seuraa sitten sivusta aiheuttamaansa konfliktia. Vika ei taaskaan ollut hänessä, vaan minä olin itsekäs ja minä pilasin hänen iltansa. (Tai oikeastaan minä ja ellis pilattiin hänen iltansa, mutta jostain syystä se olin vain ja ainoastaan minä, jolle tämä syytös ilmaistiin...) Entäpä ne illat, joina minä olen miettinyt välirikkomme syytä, kun hän ei sitä koskaan kertonut? Entä se, että hän hylkäsi minut ystävänä juuri silloin kun sitä kaikkein eniten olisin tarvinnut? Sekö sitten ei ole itsekästä? Hänellä ei ole koskaan ollut ymmärrystä tai empatiaa muita ihmisiä kohtaan.

Luulenpa, että olen onnellisempi ihminen ilman hänenlaistaan "ystävää". Asia jää toki vaivaamaan minua, mutta ei sen selvittäminen ole minkään arvoista, kun toinen haluaa olla aina oikeassa, eikä pysty myöntämään että hänessäkin on ehkä joskus jotain vikaa. Tästä eteenpäin keskityn vaan niihin ihmisiin, jotka oikeasti välittävät. :)

Parasta Netflixissä juuri nyt: Stargate SG-1.
Vajaassa kahdessa viikossa olen ehtinyt jo kolmoskauteen asti. Harvassa sarjassa on niin hyviä fillereitä, että niitä oikein odottaa innolla.

Parasta keväässä juuri nyt:
Aamuisinkin paistaa aurinko ja se paistaa päivä päivältä pidempään. Vähän meinaa nuo yllätyslumipyryt masentaa, mutta olen luottavaisin mielin, että kyllä se kevät vielä koittaa. Oikeasti.


torstai 7. maaliskuuta 2013

keväisiä tunnustuksia

Tänään kävin vihdoin ja viimein kotimatkalla piihatamassa Turku Tattoo Parlourissa ja olen taas askeleen lähempänä ensimmäistä tatuointiani. Vielä en varannut aikaa, mutta eiköhän se hoidu tässä lähipäivinä, kun saan kuvan kiikutettua paikan päälle. Hurjan jännää!

Olen taas saanut paljon ihastuttavia kortteja postcrossingin kautta, mutta en ole saanut aikaiseksi skannailla niitä, että voisin esitellä ne teillekin. Vanhatkaan kortit eivät ole vielä löytäneet paikkaansa uuden kämpän seiniltä. Eiköhän tässä keväisessä auringonpaisteessa jokin sisustuskärpänen vielä iske ja saan kämppää taas vähän enemmän kodiksi. 

Sanokaa mitä sanotte, mutta nyt tunnustan julkisesti, että Antti Tuisku on aika vähän ihana! Olen aina vähän salaa ja vähän vähemmän salaa tykännyt Tuiskun musiikista ja tykkään kyllä tästä uudestakin materiaalista. Kyllä tuollainen pehmeä ja vahva ääni vaan toimii omaan korvaani. Tässä on just hyvä aurinkoinen meininki tähän kevääseen. 


Ja nyt kun näitä tunnustuksia tehdään, niin kyllä mä välillä kuuntelen myös Robinia! Ettäs tiedätte.

Tui tui! Ei mulla oikeastaan muuta. Kevättä pukkaa ja odottelen, että lumet sulais pois ja maa kuivuis, niin ei tarvitsis koiran kuraisia tassuja pestä.