Takatalvi

Olipa todella julma aprillipila tuo takatalvi. Onneksi aurinko paistaa jo ihanan lämpimästi ja sulattaa kaikki tyhmät talviyritykset. Tänään näin ilokseni yhä lisää leskenlehtiä, joten kyllä nyt voi jo sanoa, että kesä on tulossa kovaa vauhtia.

Keväästä huolimatta jokin on vetänyt mielen maahan lähes joka päivä, vaikka miten yritän taistella sitä vastaan.
Onneksi työharjoittelu alkaa viikon päästä ja kesällä pitäisi aloittaa ihan oikeat työtkin. Siinä vaiheessa, kun ensimmäinen palkka on tilillä huokaisen syvään ja ostan itselleni uusia vaatteita. Ja alan vihdoin suunnitella muutoa isompaan asuntoon.

Kesällä olisi synttäritkin taas edessä. Toisaalta haluaisin pitää isot synttäripippalot ja kutsua paljon ihmisiä, mutta toisaalta en jaksaisi viettää syntymäpäivääni ollenkaan. Sen mukana tulee kuitenkin pienoinen ikäkriisi. Olen jo sen ikäinen, että PITÄISI olla vakituisessa työpaikassa, omistaa asunto (tai ainakin säästää sitä varten) ja harkita perheen perustamista. Vakituisen työpaikan voin toivon mukaan ruksata pois listalta heinäkuussa, mutta entäs ne muut asiat? Ei mitään tietoakaan perheen perustamisesta. Tai mistään sinne päinkään. On kaikkea muuta kuin aikuinen olo. Joku joskus kommentoi tätä asiaa siten, että aikuisuuteen kasvaa sitten kun saa omia lapsia. Mutta mitä jos ei saa koskaan lapsia? Eikö sitten kasva ikinä aikuiseksi? Miten houkutteleva ajatus ja näillä näkymin hyvin todennäköistä.

Pääsiäinen ei ole ikinä ennen tuntunut yhtä turhalta. En jaksa iloita ylimääräisistä "lomapäivistä", koska olen kotona muutenkin kaiket päivät tekemättä mitään. Ehkä se tästä, kunhan keksin jotain mielekästä tekemistä itselleni. Tänään on vain jostain syystä ollut maailmankaikkeuden ärsyttävin, ahdistavin ja huonoin päivä. Olen nukkunut viimeaikoina luvattoman huonosti ja viimeyö ei ollut poikkeus. Ja herättyäni mikään ei mennyt sunnitelmien mukaan, kuulin ikäviä asioita ja olin tekemisissä ihmisten kanssa, joiden käyttäytyminen loukkaa todella pahasti ja joiden ajatuksen juoksua en vain tällä hetkellä kykene ymmärtämään. Paskaa niskaan kilokaupalla siis!

Ehkä on parasta lopettaa tähän ja toivoa, että pääsiäinen toisi jotain kivaa tullessaan.


" Kuinka monta kertaa mä oon jo ollut lähdössä
Etsinyt ne paikat, joihin vois
Mutta karttapallosta ei vain löydy kaikkea
Enkä kerro miksi tahdon pois
Tai mä ehkä kuiskaan sen
Koloon puun ja pakenen

---
En ole paljon kellekään
Haluan juosta eksyksiin
Nimeni annan unohtaa
Ei kukaan oota palaamaan
En ole muiden ollutkaan "