Numblolemotions

Eilen illalla makoilin jo sängyssä ja katselin telkkaria, kun sattumalta käänsin kanavan Ylen puolelle ja sieltä tuli ihanan Adelen livekeikka Royal Albert Hallista. Aivan MIELETÖN tunnelma! En kykene edes sanoin kuvailemaan millaiset kylmät väreet meni päästä varpaisiin, kun Someone like you alkoi. Saatoin ehkä pienet itkutkin tirauttaa, mutta onneksi suurin osa paikalla olleistakin näytti itkevän...

"Never mind, I'll find someone like you
I wish nothing but the best for you too
Don't forget me, I beg
I remember you said,
'Sometimes it lasts in love but sometimes it hurts instead,
Sometimes it lasts in love but sometimes it hurts instead.' "

Tuo keikka on muuten katsottavissa kokonaisuudessaan mm. Yle areenassa ja Youtubessa. (Onneksi, koska itsekin näin vain lopun ja jäi harmittamaan.)

Olen aina ollut todella herkkä tällaisille biiseille ja niiden tunnelatauksille. On uskomaton fiilis, kun pelkästä musiikista saa niin isot fiilikset, että tuntee todella riipaisevalla tavalla olevansa elossa. On paljon kappaleita, joita ei vaan kykene kuuntelemaan ilman, että meinaa tulla itku silmään. Osaan liittyy kipeitä tai kauniita muistoja, mutta osa on vain yksinkertaisesti niin kauniita kappaleita, että tällainen pehmoilija liikuttuu. 

Joskus on ihanan rentouttavaa mennä sohvalle tai sänkyyn makaamaan ja laittaa musiikki soimaan. Spotifyssa tein joskus ihan oman playlistinsä fiilistelybiiseille ja lista onkin osuvasti nimetty "Numblolemotions". :P  Nykyään lista tosin kaipaisi kipeästi päivittelyä, koska sieltä puuttuu niiiin paljon biisejä, joita olen viimeaikoina kuunnellut. En vaan ole jaksanut koskea siihen pitkiin pitkiin aikoihin, koska lista soi yleensä taustalla, kun kirjoitin päiväkirjaani.

Päiväkirja on pölyttynyt sivupöydällä kohta puoli vuotta, enkä ole oikein osannut kirjoittaa edes sinne. Olen aina ennen kokenut päiväkirjan kirjoittamisen rentouttavana ja puhdistavana asiana, jonka jälkeen mieli on ollut paljon selkeämpi. Mutta nyt pelkään, että jos lähden kirjoittamaan sinne kaikista näistä asioista, jotka painavat mieltäni, niin en pysty ikinä enää lukemaan niitä vanhoja tekstejä. Enkä halua assosioida kirjoittamista mihinkään niin negatiiviseen.

Mutta kuten yks pölö aina sanoo, pitäis muistaa olla onnellinen ja iloinen kaikista pienistäkin jutuista. Oon iloinen niistä muutamasta ihanasta aidosta ihmisestä, joita mun elämässä on ja joiden kanssa olen saanut jakaa unohtumattomia hetkiä!

Luulenpa, että laitan Numblolemotionsin soimaan ja fiilistelen ihan vaan hetken... <3