perjantai 28. helmikuuta 2014

Changes

Jos viime viikko meni sängyn pohjalla sairastaessa, niin sen jälkeen olenkin pistänyt tuulemaan. Vähän joka asiassa. Sairastamisen jälkeen tuntui, että olen niin täynnä energiaa, että räjähdän, jos en saa sitä purettua johonkin. And this is what happened.

Kuvasta saa isomman klikkaamalla :)


Kämppä koki todellisen muodonmuutoksen, eikä mikään ole enää omalla paikallaan. Paitsi sänky ja sängyssä oleva koira. Tuli tosi kivasti lisää tilaa (tanssilattia!) ja sohvan takana oleva sänky luo illuusion siitä, että kämpässä olisi enemmän neliöitä ja melkein tulee sellainen olo, kuin olisi erillinen makuuhuone. Olin niin reipas, että innostuin pesemään ikkunatkin ja katsokaa nyt, mikä määrä valoa niistä tulvii sisään! Torstai on perinteisesti siivous/pyykkäyspäivä, joten pyykkitelineen vuoksi ette näe superhyperhienoa kaappiani ja kaapinovea, joka toimii kätevästi pikkuisena naulakkona, johon olen ripustanut hupparit yms jokapäiväisessä käytössä olevat pitkähihaiset, jotka muuten lojuisivat sängyllä/sohvalla/tuolilla/lattialla. Kätevää!

Kämpän jälkeen katsoin itseäni peilistä ja huomasin, että punaisen ja puuskuttavan naamani ympäröi parhaat värinsä nähnyt tukka, joka oli niin haalean punainen, että suorastaan huusi väriä. Ei muuta kuin väriostoksille mars ja tällä kertaa lopputulos oli tämä:




Tummat silmät, ruskea tucca! Suklaanruskea teki comebackin. Merkki on sama, jolla värjäsin punaiseksi viimeiset pari kertaa, eli Cameleon. Väri oli Vapaa Valinnassa tarjouksessa alle 5e, joten halvalla pääsin jälleen. Yksi parhaista väreistä, joita olen käyttänyt. Hinta/laatusuhde todellakin kohdallaan.
Tässä vielä yksi esimerkki siitä, millaiselta sotkukasalta ja katkenneiden hiusten valtakunnalta jopa minunkin täydellinen ja ihana tuccani näyttää sovituskopin valossa. Tosin tuo punainen tulee aika kivasti esiin tuolta ruskean alta tässä valossa.



Lisäksi olin viikonloppuna käymässä Pöwwön luona ja näin me vietimme laatuaikaa yhdessä...


En yleensä seuraa urheilua yhtään (EVVK), mutta kun Leijonat ovat jäällä, niin tapahtuu kummia ja istun jännityneenä ruudun ääressä ja vingahtelen epämääräisesti. Pöwwöä taas ei voisi vähempää jääkiekko kiinnostaa ja niin siinä sitten kävi, että minä join teetä ja katsoin Suomen peliä ja Pöwwö pelasi Mass Effectiä. Käyhän se toki näinkin. Tässä taitaa käydä niin, että otan Hattaraisen mukaan kun MM-lätkä alkaa ja katson pelit tyttöjen seurassa ja Pöwwö saa vaikka pitää teekutsuja kavereidensa kanssa. ;)

Kipeänä ollessani luin myös yhden kirjan, jonka suhteen olin hyvin, hyvin skeptinen.



Helen Fielding - (Bridget Jones) Mad about the boy

Edellisistä Bridget Jones -kirjoista on kulunut aikaa parikymmentä vuotta ja Bridget on nyt viisikymppinen kahden lapsen yksinhuoltajaäiti ja leski. Iki-ihana Mark Darcy on kuollut ja jättänyt Bridgetin selviämään kaikesta yksin ja vellomaan "en harrasta enää ikinä seksiä" -fiilisten keskelle. (Yllätyspyllätys) Bridget hankkii kunnon puumanaisen tavoin nuoremman Toyboyn iltojensa iloksi.

Aikaisemmat kaksi Bridget Jones kirjaa ovat minulle rakkaita ja ne ovat mitä loistavinta lukemista, kun ottaa kesällä aurinkoa rannalla. Ne ovat kepeitä, hersyviä ja kertovat tyylilleen uskollisesti siitä, miten vaikeaa onkaan olla kolmekymppinen sinkku, joka haluaisi vaan löytää kunnollisen poikaystävän. Kirjat toimivat ja ovat samalla tavalla ajaton kuvaus sinkkunaisten elämästä, kuin Sinkkuelämää-sarja. Mad about the boy ei valitettavasti yllä läheskään samalle tasolle.

Välillä tuntui, että kirjasta oli väen väkisin yritetty tehdä nuorekas ja hipsteri kuvaus keski-ikäisten (puuma)naisten elämästä ja siitä, miten aikuinenkin voi ihan oikeasti olla nuorekas. (Ennenkuulumatonta!) Lisäksi pisti oikein vihaksi, kun toistuvasti kirjan edetessä Bridget kuvataan avuttomana naisena, joka on tukeutunut elämässään kaikessa Markiin ja on tämän kuoleman jälkeen ihan hukassa, eikä osaa tehdä enää mitään ilman edesmennyttä miestään. Mihin hävisi se kahden ensimmäisen kirjan itsenäinen ja höhlä Bridget Jones, joka oli niin monen sinkkunaisen esikuva?

Lisäksi ärsytti se, että teksti oli paikoitellen tönkköä ja en tiedä oliko kyse vain suomennoksesta, mutta MIKTI TEN LAPTEN PITI PUHUA TÖTTÖTTÄMÄLLÄ? Tuntui todella typerältä lukea tekstiä, jossa pienen lapsen kaikki vuorosanat oli korostettu s-vialla. Ehkä sen oli tarkoitus herättää jonkinlaisia "voi hellanlettat miten söpöä" -tunteita, mutta sai minut lähinnä hermoromahduksen partaalle.
Hauskan ja mielikuvituksellisen vuoropuhelun Fielding kyllä taitaa entiseen tapaan, mutta sekin kuulosti paikoitellen vähän luonnottomalta ja väkisinväännetyltä.

Nostalgiapuuskani vanhoja kirjoja kohtaan nostaa tämän kirjan arvosanaa vähän, mutta ei se silti suosikiksi yllä.  2,5 / 5 tähteä.

Muuten elämä on mennyt eteenpäin kivasti ja tasaisesti. Lähetin tällä viikolla työhakemuksen yhteen kivaan paikkaan ja panostus hakemukseen ja ansioluetteloon kannatti, sillä olin eilen työhaastattelussa. Nyt vaan odottelen kärsimättömänä ensiviikon perjantaita, jolloin tiedän, että saanko paikan. Olen aika varovaisen toiveikas, sillä paikka olisi minulle kuin lottovoitto ja kohentaisi vähän kaikkia elämän osa-alueita, mutta hakijoita on ollut ihan järjettömän paljon. Peukut pystyssä.


tiistai 18. helmikuuta 2014

Ystävänpäiväjutui

En ole koskaan erityisemmin viettänyt ystävänpäivää, mutta tänä vuonna tuli vietettyä ehkä maailman kivoin ystävänpäiväviikonloppu. Olen ollut sunnuntaista asti kuumeessa ja kirjoittaminen tuntuu nyt vähän ylivoimaiselta puuhalta, joten nyt tulee vähän enemmän kuvapainotteinen postaus.

Perjantaina olin serkkupojan vanhojen tansseissa...

Komea serkkuni! 

Kummisetä ja serkkupoika <3


Serkkupoika ja tanssipari




Oli hauskaa olla katsomassa tansseja, kun omista oli kulunut aikaa se kymmenen vuotta. Hämmentävintä oli se, että osa askeleista palautui mieleen musiikkia kuunnellessa ja tansseja katsellessa. Lopuksi pääsin vielä tanssimaan valssia serkkupojan kanssa ja ei edes kaaduttu! :D

Torstaina selailin sattumalta Klubin keikkakalenteria ja huomasin, että Finntrollilla on keikka perjantaina. Kyselin Pöwwöltä, että kiinnostaisiko moinen ja tulkitsin innostuneen vinkaisun myöntäväksi vastaukseksi. Niin me sitten vietimme ystävänpäivän iltaa Finntrollin keikalla ja hauskaa oli.


Minulla ei oikeastaan ollut etukäteen kauheasti mielikuvia bändin musiikista, joten yllätyin ainakin positiivisesti. Tykkäsin! Keikan aikana Pöwwö oli loikkimassa eturivissä ja minä seurasin keikkaa vähän kauempaa, mutta onneksi seurana oli vanha kaverini Merlyneth (en ole ihan varma, että millä nimimerkillä hän kulkee nykyään, mutta minulle hän on aina Merlyneth :D) ja hänen kavereitaan. Näin Klubilla muutenkin monia kavereita, joita en ollut nähnyt pitkään aikaan.


Lauantaina kävin Pöwwön kanssa kirpparilla, ostin uuden hameen ja sain hyvän syyn laittaa sen päälle, kun menimme illalla Scoundrelin ja Shepherdin kanssa Trebeen istumaan iltaa. Pelattiin aluksi korttia, mutta myöhemmin löysimme Treben pelihyllystä pelin, josta tuli kertaheitolla uusi suosikkipelini... Cards against humanity. Ihan huikea. Nauroin niin paljon, että loppuillasta oli vatsa ja posket ihan kipeät. Tässä parhaimmistoa: (kuvista saa isompia klikkaamalla)





Ja oma henkilökohtainen suosikkini oli tämä:



Ilta jatkui jatkoilla ja sunnuntaina heräsinkin siihen, että kurkku oli hirvittävän kipeä. Illalla nousi kuume ja eilinen päivä meni sängyn pohjalla koomatessa. Tänään on ollut sen verran parempi olo, että sain tämän merkinnän valmiiksi. Jee!



keskiviikko 12. helmikuuta 2014

I can haz a new banner. :3

Muahhhah, tänään olen ollut todella ahkera, sillä iltani iloksi askartelin blogiin vielä uuden bannerin. Jotenkin halusin blogin ilmeeseen lisää itseäni ja kiinnostuksenkohteitani ja tässä lopputulos. :D Mukaan olisi varmaan saanut mahtumaan vielä paaaaljon kaikkea enemmän tai vähemmän geekkiä, mutta jo tämänkin askartelemiseen meni melkein neljä tuntia, joten... Rakkautta! <3

Mitäs mieltä te olette tästä uudesta ilmeestä? Kommentointi ei ole pakollista, mutta ankarasti suositeltua. :)

MEEP MEEP!

Fiction boys!

Törmäsin jokin aika sitten Scoundrelin kanssa Buzzfeedissä postaukseen, joka käsitteli kirjallisuuden henkilöitä, joihin ihmiset ovat ihastuneet. Listalla oli pari, joista olin samaa mieltä, mutta suurimmaksi osaksi hahmot olivat minulle tuntemattomia, joten tässähän onkin oikein hyvä tekosyy tehdä oma lista. Suurin osa listan hahmoista on lapsuudestani (olin kova tyttö ihastumaan!) ja nuoruudestani, mutta kyllä yhdessä kohdassa listaa saattaa pulssi nousta vielä tälläkin iällä... :D


BIRK BORKANPOIKA
(Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär)


Ronja Ryövärintytär oli lapsena yksi ehdoton lempikirjani ja se löytyy kirjahyllystäni edelleen. Takakansi kuvaa kirjaa seuraavalla tavalla: "Ronja, ryövärintytär, eli silloin kun ryövärit vielä vaanimat matkustavaisia ja kauppamiehiä metsissä, villihevoset kirmasivat niityillä ja maahiset ja pönthiittiset tanssivat kuutamossa. Ronjan tarina on kertomus ystävyydestä, joka voittaa kaiken."

Ja arvaatteko yhtään, että kenen kanssa Ronja ystävystyy? No kilpailevan ryöväriperheen pojan, Birkin kanssa tietysti! Birk on valloittava, punatukkainen (GINGER MAINITTU!) ja tempperamenttinen poika. Yhtä itsepäinen kuin Ronjakin, mutta myös yhtä lämminsydäminen ja iloinen.


SAM
(Anu Jaantila: Sannan jenkkivuosi)

Sannan jenkkivuosi kertoo suomalaistytön vaihto-oppilasvuodesta jenkeissä ja tottakai Sanna ihastuu tuon vuoden aikana ihanaan ja kivaan poikaankin. Ja tottakai myös minä ihastuin lukiessani Samiin, joka soittaa pianoa, kitaraa, puhuu äidinkielenään espanjaa, on kiinnostunut psykologiasta ja on muutenkin sellainen oikein tunteellinen ja herkkä poika. :) Minun salaisissa kuvitelmissani Sam näytti suunnilleen tältä:


Luen tämän kirjan aina muutaman vuoden välein ja se on yksi niistä kirjoista, joita lukiessa tulee tuttu ja turvallinen olo. Hyvin pitkään luulin kirjan perustuvan oikeasti tositapahtumiin, mutta tämä tarina (ja Sam) olisikin ollut ihan liian hyvää ollakseen totta...


FRED & GEORGE
(J.K. Rowling : Harry Potterit)



Enhän minä vaan voi tehdä tällaista listaa ilman Weasleyn kaksosia... Tunnen niin suurta rakkautta näitä poikia  kohtaan, että en osaa edes sanoin kuvailla.

Potterit ovat muutenkin täynnä rakastettavia hahmoja, mutta nämä kaksi ovat jotain ihan muuta ja ovat alusta asti olleet ehdottomia suosikkejani. Jokaisessa kirjassa oikein odotin, että mitä nämä rämäpäiset ihanat hassutukset keksivätkään seuraavaksi. Molemmat ovat kyllä todella älykkäitä ja lahjakkaita velhoja, mutta jättävät lopulta koulun kesken ja perustavat oman yrityksen. Itkin ja nauroin niin monet kerrat näiden ihanuuksien seurassa. RAKKAUTTA, NIIN PALJON RAKKAUTTA! (Ai mikä ihmeen ginger-fetissi?)

Ja niin paljon kyyneleitä viimeisen kirjan aikana. <3




PETER PAN
(J.M. Barrie)

Kaikille on varmaankin tuttu tarina Peter Panista, orpopojasta, joka asuu Mikä-Mikä-Maassa kadotettujen poikien kanssa... Olen lukenut kirjan monta kertaa ja suorastaan rakastan tuota 2003 valmistunutta elokuvaa. Enkä vähiten siksi, että Jeremy Sumpter on suorastaan täydellinen Peter Pan. Juuri sellainen, kuin hahmo on ollut minun päässäni kaikki nämä vuodet.


Lapsena käsitykseni Peter Panista oli täysin erilainen, kuin mitä se on tänä päivänä. Teini-iässä tätä kirjaa lukiessa mielikuvani mureni ja tajusin, että Peter Pan ei ole oikeasti mikään kiva ja mukava hahmo. Hän on loppujen lopuksi itsekäs ja jopa aavistusken narsistinen pikkupoika, joka on tottunut saamaan kaiken ja kun ei saa tahtoaan läpi, niin ei kykene ymmärtämään miksi maailma ei pyörikään hänen ympärillään. Hän ei myöskään halua kasvaa koskaan aikuiseksi, koska se tarkoittaisi sitä, että pitäisi oppia ottamaan vastuuta ja käsittelemään vaikeita asioita. Impossible!


Tästä kaikesta huolimatta sympatiani ovat aina olleet Peter Panin puolella ja kärsin varmaan itsekin jonkinasteisesta Peter Pan -syndroomasta, koska vielä 27 21 vuoden iässäkin ajatus elämästä aikuisena kauhistuttaa minua. Koen itseni aika onnekkaaksi, sillä olen onnistunut säilyttämään kaikki nämä vuodet lapsen sisälläni ja pystyn helposti eläytymään lastenkirjojen ja -elokuvien maailmaan. Mielikuvitukseni on jotain ihan muuta ja minä rakastan sitä. <3


En ole nähnyt tätä elokuvaa ihan liian pitkään aikaan! Tämähän voisi olla oiva elokuva ystävänpäiväksi... Voi Pöwwö parkaa... :3



tiistai 11. helmikuuta 2014

Eeppisiä hakusanoja 4

Eilen oli angstimaanantai, mutta tänään ajattelin keskittyä vähän hauskempiin juttuihin. On aika jakaa teidän kanssanne taas muutama eeppinen hakusana.

Voin kertoa, että olen taas viimeaikoina suorastaan hirnunut naurusta selatessani listaa hakusanoista, joilla blogiini on tultu. Mitä pidemmälle tämä lista etenee, niin sitä hullummaksi nämä haut menevät...


KAKOLANMÄEN LUMIKKI
Olin tästä niin hämmentynyt, että oli pakko googlettaa itsekin ja vielä enemmän hämmensi se, että blogini oli oikeasti toinen hakutulos. Lumikista ei ole tietoa, mutta MRV:n kanssa olimme syksyllä kuvailemassa Kakolanmäen ympäristössä.



KARVALAKKI BLOGI HAKUSANA
Tämän takana on varmaan hehkutukseni maailman cooleimmasta ja viileimmästä karvalakista, jonka ostin syksyllä.



SUOMEN KOVIMMAT BILETTÄJÄT
Mitäköhän tähänkin sanoisi? En omasta mielestäni kirjoita niin paljon bilettämisestä, että ansaitsisin tällaisen tittelin, mutta...











... hmm... Ei siitä sen enempää... :D


OLEN KIITOLLINEN TYTTÖYSTÄVÄSTÄNI
Epäilen, että tämän haun takana ei ole Pöwwö, vaikka olisihan se aika söpöä. Enemmän hämmentää se, että miksi joku on alunperinkään googlettanut näillä hakusanoilla. Mutta hyvä Sinä, joka olet kiitollinen tyttöystävästäsi. :)



MIEHEN ALAPÄÄ
MITÄ...TOFFEETA?! Kuka? Miten? MIKSI?! Miten tällä hakuehdolla voi päätyä tähän blogiin? :D En osaa vastata tähän oikein mitään. Paitsi että täältä tuskin löysit etsimääsi. :D


maanantai 10. helmikuuta 2014

Dear Monday...




Tekisi mieli kiukkuilla, ihan vaan koska maanantai. Tänään on ollut niin kertakaikkisen turha ja väsyttävä päivä, että olen iloinen sen ollessa ohi. Nukuin aamulla kyllä vähän pidempään (liukuvat työajat ftw), mutta heräsin vähän mälsään työpuheluun, jonka jälkeen olo oli kaikkea muuta kuin motivoitunut uuden työviikon alkaessa. Kotiin päästyäni olin niin väsynyt, että ajatuskin ruuhkaisesta kaupasta ahdisti, joten piti olla vähän luova ja kehitellä ruokaa siitä, mitä jääkaapissa oli. Voin kertoa, että sisältö ei päätä huimannut.


Sain vihdoin ja viimein Breaking Badin loppuun, eikä minulla nyt ole mitään suurempia sarjaprojekteja työn alla. Aktiivisesti seuraamistani sarjoista on varmasti tullut parit jaksot ulos, joita en ole vielä ehtinyt katsoa, mutta tänään ei ollut sellainen päivä, että olisin jaksanut keskittyä mihinkään niistä. On vain yksi sarja, joka on tarpeeksi tuttu ja turvallinen, että sitä voi katsoa tällaisena kiukkumaanantaina.



Gilmore Girls. Kyllä vain, aloitin sen alusta. Taas. Noin sadannen kerran. En malta odottaa, että pääsen jaksoihin, joissa on Jess ja sen jälkeen en malta odottaa, että pääsen jaksoihin, joissa on Logan. Tämä sarja on minulle rakkaampi kuin yksikään muu. Tämän pyöriessä taustalla saatoin myös ehkä torkahtaa vahinkopäikkäreille, joiden jälkeen olin entistä kiukkuisempi ja väsyneempi.


Ja nyt kun olen keskittynyt valittamaan siitä, miten paska päivä tänään on ollut, niin ei se sentään ihan hukkaan ole mennyt. Ilokseni löysin työkkärin sivuilta pitkästä aikaa oikeasti kiinnostavan työpaikkailmoituksen. Lisäksi huomenna on lyhyt työpäivä ja Pöwwö on luvannut tulla piristämään päivääni. Askartelin tänään myös aikani kuluksi uuden kuvan Facebookin kansikuvaksi. Kiitos Scoundrelille kuvasta! :)

Kuvasta saa isomman klikkaamalla. :3