Jos joku ei sitten vielä tiennyt, niin minä olen Stormiina ja RAKASTAN TALVEA. Miten jonkun mielestä sellainen musta ja synkkä talvi on muka parempi kuin tuo ihana talven ihmemaa, joka vallitsee heti kun on vähän lunta maassa. Eilen tosin oltiin jonkun aikaa jännän äärellä, kun lähdettiin elliksen kanssa viemään koneita jo valmiiksi Paattisille ja lähdettiin tietysti juuri kun se lumisade vasta alkoi ja kesärenkaat alla, kuinkas muutenkaan. Voin muuten kertoa, että vaikka mulla olisi kortti, niin en olisi suostunut ajamaan siinä lumipyryssä metriäkään. Vielä kun ajeltiin tiellä, jossa ei ollut katuvaloja, niin näkyvyys oli sitä luokkaa, että hyvä kun tien erotti lumipyryn keskeltä. Selvittiin kuitenkin hengissä takaisin ja autossakin on nyt jo talvirenkaat alla, niin uskallan tänään uudestaan kyytiin.
Menin illalla ajoissa sänkyyn ja tarkoituksena oli lukea ihan vähän kirjaa eteenpäin ja mennä nukkumaan, että saisi kunnon unet. Toimiiko tää ikinä minkään hyvän kirjan kanssa oikeasti? Kyseessä oli Tuija Lehtisen Miss Seinäruusu ja loppuun astihan minä sen luin yön tunteina... Olen aina tykännyt Lehtisen tavasta kertoa tarinaa todella elävästi ja ottaa mukaan toinen toistaan hersyvämpiä sivuhenkilöitä, eikä tämäkään kirja tehnyt poikkeusta hyväksi todetusta kaavasta. Välillä ihan nauratti ääneen, kun oli niin pilke silmäkulmassa kirjoitettua tekstiä.
Aamulla kyllä vähän pisti kiukuksi, kun en ollut edes yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. Silmäluomet painoivat vähintään kilon ja kurkkukin oli kipeä. Mutta kun menin parvekkeelle juomaan kuumaa Finrexiniä, niin voin kertoa, että olo oli yhtä vaaleanpunainen kuin muumimukini. Mikäs näitä maisemia katsellessa...
Töihin päästyäni luin facebookista, että naapurini oli nähnyt juuri samoihin aikoihin kun jotkut olivat viereisessä talossa harrastaneet erinäisiä aikuistenvälisiä rakkaudentunnustuksia keittiön pöydällä. Mä olin vissiin niin tohkeissani lumesta, että multa oli mennyt tämä show täysin ohi :D
Bussissa ei tällä kertaa ollut tarharyhmää, mutta sen sijaan lumi oli saanut eläkeläiset liikkeelle ja suuntaamaan matkansa talviseen Ruissaloon. Siellä varmaan maailman ihanimmat maisemat just nyt... Kyllä kelpaa mammojen ja pappojen nauttia päiväkävelystään! Työmatkalla näin myös niin hassunhauskan jutun, että oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan. Keskelle talvimaisemaa oli nimittäin jäänyt pieni muistutus siitä, millaista kesällä olikaan... Melkein teki mieli mennä piknikille sillan alle.
Olen töissä tankannut lisää Finrexiniä, syönyt kanakeittoa ja lipittänyt teetä. Sormet ristissä toivon, että tämä kurkkukipu olisi vain pieni ja pikainen vilustumisen esiaste, jonka saisin vielä nujerreettua. Minähän en aio viikonloppuna sairastaa, se on varma!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti