tiistai 30. lokakuuta 2012

30.10.2012

Taas uusi viikko pyörähtänyt käyntiin. Masentava syksy saapui takaisin synkkine iltoineen ja kuralätäköineen. Pöh. Mutta ehdin sentään nauttia talvisesta säästä ja kävin jopa kierähtämässä pakkaslumessa saunomisen lomassa. JES! Ja onnistuin nujertamaan sen flunssanpoikasen, joka kärvisteli kurkussani perjantaina.

Olen pari pivää ollut ihan kiukkupeppuna. Kaikki pienetkin asiat ärsyttää ja suoraan sanottuna vituttaa. Syytä en osaa sen enempää rajata, mutta edes yksi kunnolla nukuttu yö ehkä auttaisi asiaa? Jos saan muutaman ihanan tunnin yössä nukuttua, niin näen painajaisia. Enkä edes mitään kivoja zombiepainajaisia, joita olisi oikeasti siistiä fiilistellä herättyään, vaan sen tasoisia painajaisia, että herään ihan hikisenä ja se pelko jää niin iholle, että hyvä kun uskaltaa käydä vessassa ja tulla takaisin sänkyyn.

Katsoin vihdoin Täydelliset naiset loppuun asti ja jos haluat välttyä juonipaljastuksilta, niin suosittelen lopettamaan lukemisen tähän. Kahdessa kuukaudessa sain kaikki kahdeksan kautta katsottua ja nyt on kieltämättä vähän tyhjä olo. Ja vollottamiseksihan ne pari viimeistä jaksoa meni. Olen muutenkin tirautellut kyyneliä matkan varrella, mutta nyt ei yksi tai kaksi kyyneltä riittänyt.
Mä niin tiesin, että Tom ja Lynette palaa lopussa yhteen. Mä niiiiin tiesin. Ne oli koko sarjan ajan ihan mun lemppareita ja olis ollut niin tyhmää, jos ne olis eronnut kaiken sen jälkeen, mitä ne koki yhdessä... Just sellaisesta parisuhteesta mä salaa haaveilen. Ihan tavallista arkea ja pilkettä silmäkulmassa.

Miehistä Mike oli ihan mun ykköslemppari ja menin tietysti ekan kauden aikana spoilaamaan itseni ja seuraavat seitsemän kautta pelkäsin, että "voi ei, koska se kuolee?". Onneks vasta viimeisessä kaudessa ja itkin kuin pieni sika sohvan nurkassa, kun hautajaiset koitti. En tosin tiedä, että itkeekö siat, mutta jos itkee, niin olen aika varma, että ne tekee sen tasan just yhtä tyylikkäästi kuin allekirjoittanut.

Nyt on sitten sekin urakka ohi. Mitäköhän seuraavaksi katsoisi?
Onneksi kaikki mun seuraamat sarjat on palanneet tauolta ja voin taas seurata mun lemppareita! Walking Dead, CSI, Supernatural, Big Bang Theory, How I met your mother, New Girl, Mentalist ja mitäs näitä vielä oli... Enkä ole vielä kaikista edes ehtinyt katsomaan uusimpia jaksoja.

Yks mitä kaipaisin hirveesti olis joku hyvä uus sci-fi sarja. Niitä on niin kauhean vähän. Tuntuu, että kaikki potentiaalisesti katsomisen arvoinen sci-fiin viittaava sarja on nykyään pilattu liialla draamalla ja ihmissuhteilla. Walking Deadin kakkoskausi oli ihan hirveetä tuubaa ja tuntui että siinä ei vaan yksinkertaisesti tapahtunut MITÄÄN, tai jos tapahtui, niin sitä vatvottiin ja selviteltiin sitten seuraavat kolme jaksoa. YAWN! Kolmoskausi onneksi alkoi lupaavasti, mutta saa nähdä. Jenkeissä alkoi nyt syksyllä uusi sarja Revolution ja se vaikutti muuten ihan hyvältä, mutta siinäkin on kyllä aikamoiset draaman alkeet ja lisäksi se pääosan nainen on ihan SUPERÄRSYTTÄVÄ!

Elliksen kanssa on tullut tavaksi katsoa jouluna kasa leffoja ja tämän vuoden leffat olis vielä vähän hakusessa. 2010 jouluna katsottiin kaikki LOTRit (ja luonnollisesti ne maailman pisimmät versiot) ja viimejouluna katsottiin zombieleffoja. Listalla taisi olla ainakin Dawn of the dead, The Crazies, Carriers ja Resident evil 4. Tänä vuonna ollaan mietitty jotain sci-fi teemaan sopivaa, mutta tuntuu, että kaikki hyvät on jo nähty ja parhaat useampaan kertaan. Jos jollain on vinkata jotain hyviä teemaan sopivia leffoja, niin hihkaiskaapa mulle täällä tai irkissä, niin pistän korvan taakse.


perjantai 26. lokakuuta 2012

Perjantai! Lunta!

Jos joku ei sitten vielä tiennyt, niin minä olen Stormiina ja RAKASTAN TALVEA. Miten jonkun mielestä sellainen musta ja synkkä talvi on muka parempi kuin tuo ihana talven ihmemaa, joka vallitsee heti kun on vähän lunta maassa. Eilen tosin oltiin jonkun aikaa jännän äärellä, kun lähdettiin elliksen kanssa viemään koneita jo valmiiksi Paattisille ja lähdettiin tietysti juuri kun se lumisade vasta alkoi ja kesärenkaat alla, kuinkas muutenkaan. Voin muuten kertoa, että vaikka mulla olisi kortti, niin en olisi suostunut ajamaan siinä lumipyryssä metriäkään. Vielä kun ajeltiin tiellä, jossa ei ollut katuvaloja, niin näkyvyys oli sitä luokkaa, että hyvä kun tien erotti lumipyryn keskeltä. Selvittiin kuitenkin hengissä takaisin ja autossakin on nyt jo talvirenkaat alla, niin uskallan tänään uudestaan kyytiin.

Menin illalla ajoissa sänkyyn ja tarkoituksena oli lukea ihan vähän kirjaa eteenpäin ja mennä nukkumaan, että saisi kunnon unet. Toimiiko tää ikinä minkään hyvän kirjan kanssa oikeasti? Kyseessä oli Tuija Lehtisen Miss Seinäruusu ja loppuun astihan minä sen luin yön tunteina... Olen aina tykännyt Lehtisen tavasta kertoa tarinaa todella elävästi ja ottaa mukaan toinen toistaan hersyvämpiä sivuhenkilöitä, eikä tämäkään kirja tehnyt poikkeusta hyväksi todetusta kaavasta. Välillä ihan nauratti ääneen, kun oli niin pilke silmäkulmassa kirjoitettua tekstiä.

Aamulla kyllä vähän pisti kiukuksi, kun en ollut edes yrittänyt mennä ajoissa nukkumaan. Silmäluomet painoivat vähintään kilon ja kurkkukin oli kipeä. Mutta kun menin parvekkeelle juomaan kuumaa Finrexiniä, niin voin kertoa, että olo oli yhtä vaaleanpunainen kuin muumimukini. Mikäs näitä maisemia katsellessa... 




Töihin päästyäni luin facebookista, että naapurini oli nähnyt juuri samoihin aikoihin kun jotkut olivat viereisessä talossa harrastaneet erinäisiä aikuistenvälisiä rakkaudentunnustuksia keittiön pöydällä. Mä olin vissiin niin tohkeissani lumesta, että multa oli mennyt tämä show täysin ohi :D  

Bussissa ei tällä kertaa ollut tarharyhmää, mutta sen sijaan lumi oli saanut eläkeläiset liikkeelle ja suuntaamaan matkansa talviseen Ruissaloon. Siellä varmaan maailman ihanimmat maisemat just nyt... Kyllä kelpaa mammojen ja pappojen nauttia päiväkävelystään! Työmatkalla näin myös niin hassunhauskan jutun, että oli ihan pakko pysähtyä kuvaamaan. Keskelle talvimaisemaa oli nimittäin jäänyt pieni muistutus siitä, millaista kesällä olikaan... Melkein teki mieli mennä piknikille sillan alle.


Olen töissä tankannut lisää Finrexiniä, syönyt kanakeittoa ja lipittänyt teetä. Sormet ristissä toivon, että tämä kurkkukipu olisi vain pieni ja pikainen vilustumisen esiaste, jonka saisin vielä nujerreettua. Minähän en aio viikonloppuna sairastaa, se on varma!


torstai 25. lokakuuta 2012

torstai _______ täynnä

Aamulla, kun talsin kylmyyden keskellä töihin, mieltäni lämmitti yksi asia... Se, että tänään on jo torstai ja huomenna on perjantai! Tämä viikko on mennyt yllättävän nopeasti eteenpäin ja ollut kohtalaisen ok. Viikonloppua odotan jo kovasti, sillä edessä on LANit Paattisten peliparatiisissa. Koko viikonlopun saan hengailla kavereiden kanssa munahousuissa (eli siis collegehousuissa), PELATA! ja eeeeehkä sitä muutaman aikuisten herkkujuomankin voisi nauttia. Tää "muutama" ei kyllä varmaan tässä seurassa ihan riitä, mutta ei takerruta pikkuasioihin.
Erityisesti odotan sitä, kun huomenna iltapäivällä saan töiden jälkeen jättää Oton hoitoon ja huokaista helpotuksesta. MINUN ei tarvitse koko viikonlopun aikana käydä koiran kanssa ulkona, vaan saan kerrankin olla miettimättä, että "mitäs kello oli kun viimeksi oltiin ulkona?".


Mulla oli mielessä niiiiin paljon kirjoitettavaa, ennenkuin avasin bloggerin ja nyt tuntuu, että mulla ei ole mitään sanottavaa...


Tää Katri Ylanderin kappale kertoo aika pitkälti mun fiiliksistä viime viikkojen ajalta:



Valoja en laita tänään,
vaikka tiedän etten nukukaan
Valoja en jaksa tänään
Hämärässä on mun parempaa

Halua en olla mitään
Joku vaan, kuka vaan
Leijun vaan kokonaan

Mietin, onko missään ketään
Mitä jos ne onkin kadonneet
Talossa mä yksin enää
Matoille jo lehdet putoilleet

Kaupunki on tyhjentyvä
Minä jään sykkyrään lepäämään

Mutta jossain ehkä on joku toinen uneton
Jäänyt tänne muiden jälkeen
Kun se kääntää tyynyään,
täällä myöskin käännetään
Ehkä kaiken tän se tuntee

Valvon taas

Lopulta mä kuulen jotain
Yläkerran mies on hereillä
Tupakalle taitaa se tai
Hukassa on muuten kuten mä

Kulunutta peiton kulmaa
tämä taas puristaa, odottaa

Sillä jossain ehkä on joku toinen uneton
Jäänyt tänne muiden jälkeen
Kun se kääntää tyynyään,
täällä myöskin käännetään
Ehkä kaiken tän se tuntee

Valvon taas

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Mehh...



Huomasin tänään, että olen viimeksi päivittänyt blogia heti muuton jälkeen, eli melkein kaksi kuukautta sitten. HUPS ja anteeksi. Tykkään kyllä kovasti kirjoittaa tätä blogiani ja useina päivinä on tullut mietittyä, että "tästä pitää kirjoittaa blogiin", mutta kuinkas on käynyt? Olen tullut kotiin, syönyt ja löhönnyt sohvalla katsellen Täykkäreitä. Kahdeksas, eli viimeinen kausi menossa nyt, joten ehkä kohta löytyy iltaisin taas lisää aikaa blogillekin... Tosin olen nyt jo muutaman jakson jäljessä ainakin Supernaturalissa ja Gossip Girlissä (jota en tietenkään tunnusta katsovani).

Ei mulle ole kauheasti tapahtunutkaan mitään. Oikeastaan olen ollut koko alkusyksyn vähän masentunut ja hakeutunut kotiin turvaan peiton alle. Ei ole oikein huvittanut tehdä...noh, mitään ja siksi olenkin iltaisin käpertynyt sohvalle katsomaan Täykkäreitä. Mutta koska nyt sain vihdoin aikaiseksi päivittää blogiani, niin keskityn iloisiin asioihin ja vatvon syysangstiani myöhemmin!

Tuparit menivät ohitse jo kuukausi sitten, mutta sain paljon sellaisia ihania ja kivoja lahjoja, joita olin toivonutkin. Nyt mulla on saunassa saunakiulu kauha ja lämpömittari (kaikki ihanaa, tuota tummempaa Rento-sarjaa, kuten toivoinkin). Lisäksi sain saunatuoksuja. Löytyy ihan perinteistä koivua, tervaa ja eukalyptusta, mutta niiden lisäksi GLÖGIN tuoksuista! Voi pojat, tiedän ainakin missä tuoksuissa minä saunon kun ulkona on paukkupakkaset ja lunta.





Toivelistaltani toteutui paljon muutakin, kuten blenderi (kukapa nyt EI haaveilisi laitteesta, jolla voi valmistaa mansikkamargaritoja?), neliskanttinen uunivuoka (ette usko miten rasittavaa on tehdä lasagnea niistä levyistä PYÖREÄÄN vuokaan...), viherkasvi ja Ikean yrttilajitelma.

Tuon Ikean yrttilajitelman pistin kasvamaan eilen ja täytyy sanoa, että JÄNNÄÄ OLI! Mukana tuli siis kolme pikkuista siemenpussia ja kolme neliskanttista kasvupurkkia, joiden pohjalla oli epämääräisen pieni kasa jotain kovaa turveainesta tms. Ihan niin viisas en ole, että olisin tiennyt miten mun muka pitäisi saada niihin koviin turvekikkareisiin kasvamaan mitään, joten otin googlen avuksi ja siellä neuvottiin kaatamaan ensin niiden turvepaakkujen päälle runsaasti vettä. Noh, tuumasta toimeen, lorottelin lasista puolisen desiä vettä paakkujen päälle ja pelkäsin kokoajan, että vettä menee liikaa. Ilmeeni oli varmasti näkemisen arvoinen, kun turvepaakut alkoivat turvota ihan hillittömän paljon ja muistuttaa hiljalleen multaa. Vettä sai tosiaan lisätä reilulla kädellä vielä lisää ja lopulta purkki, jonka pohjalla oli aluksi pieni turvekikkare, oli täynnä mehevää multaa! Sinne minä omin pikku kätösin istutin siemenet ja nyt mulla on kasvamassa basilikaa, timjamia ja korianteria.

Oon kotiutunut tänne ihan tosi hyvin ja enää muutama hassu juttu puuttuu. Makkarin lipasto on edelleen hakusessa, samoin lamppu. Olkkariin löysin ihan huikean hienon ja ihanan violetin maton Kodin ykkösestä ja Ikeasta siihen sopivat verhot, joissa on harmaata ja violettia. Lupaan, että kuvia tulee, kunhan jaksan ottaa niitä....

Niin ja ihan parhautta on myös se, että mä sain kuin sainkin sen uuden jääkaapin, josta haaveilin edellisessä postauksessa! (ja tietty pakastimen siinä samalla ) Kivaa on myös se, että Heisku asuu parin korttelin päässä ja Elliksellekään tästä ei kävele kuin kymmenisen minuuttia. Puhumattakaan siitä, että mun lähikauppa ei ole enää (pelkästään) Siwa, vaan mulla on korttelin säteellä ainakin kolme ruokakauppaa, joista voin valita.

Taidan laittaa saunan lämpeämään, mennä koiran kanssa ulkoilemaan ja tulla vilpoisesta sitten ihanaan, hyväntuoksuiseen lämpimään saunaan rentoutumaan. Jos vaikka uni tulisi vähän paremmin... Joo, mulla on ollut univaikeuksia, mutta koska nekin on vähän kurjia juttuja, niin jätän nekin myöhempää valituspostausta varten.

Halei ja pusui!