torstai 26. maaliskuuta 2015

Stressiä ilmassa

Hirvittävä stressi, kaikesta!

Ihan ylimpänä tällä hetkellä stressaa korkeakoulujen yhteishaku. Katselin eilen hakulomaketta ja kiristelin hampaitani. Ammattikoulussa ollessani arviointi muuttui kesken opintojen 1-5 asteikosta 1-3 asteikkoon ja kaikista kovalla vaivalla ansaituista nelosista tuli kakkosia. Eli kun olin suunnilleen 3,5 - 4 keskiarvon oppilas, niin yhtäkkiä olinkin tasapaksun kakkosen oppilas. Ja tämä kostautuu nyt sitten yhteishaussa, kun vanhan arvosteluasteikon mukaan olisin saanut paljon paremmat pisteet, kuin uuden kanssa. Kyllähän se syö, kun kymmenen pistettä häviää hakutilanteessa pelkästään tuon vaihdoksen vuoksi.

Olin jotenkin ollut ajatusvammainen ja ajatellut, että enhän mä nyt hae kuin siihen yhteen mua kiinnostavaan koulutusalaan. Eilen sitten aloin oikeasti selata niitä vaihtoehtoja ja kyllä siellä pari muutakin ihan kivaa oli. Eli eiköhän sieltä löydy myös plan B. Noh, onneksi tässä on vielä parisen viikkoa aikaa.

Rintakehän alueella on tuntunut taas tuttua kipua. Mikäs sen mukavampaa, kuin että se viime kesäinen Tietzen oireyhtymä, eli kylkirustojen tulehdus tekee paluutaan. Kävin eilen lääkärillä ja vaikka olenkin tiennyt alueen olevan kipeä, lääkärin painellessa rintakehää tajusin, miten pahana se tuledus siellä taas jyllää. Huuto meinasi päästä kaikkein kipeimmistä kohdista paineltaessa. Nooh, tulehduskipulääkkeitä onneksi sain ja käskyn venytellä pikku hiljaa fysioterapeutin ohjeilla.

Kävin lääkärin jälkeen vähän piristämässä itseäni ja shoppailin itselleni vähän vaatteita ja muuta kivaa. Uusia farkkulegginsejä olen kaipaillut ja onneksi löysin sellaiset Lindexistä. Kaupoilta tartttui mukaan myös pari paitaa, koru ja kynsilakkaa. Olen laiska paska, enkä jaksa ottaa niistä nyt teille kuvia, mutta kaikkein tärkeimmästä ostoksesta on onneksi kuva! Mun uusi, ihana teemuki!


Koska koolla ON väliä. <3


Tänään rentoudun äidin ja Vilin seurassa, kun mennään leffaan katsomaan Still Alice. Oon odottanut tätä leffaa niin kauan! Nessuja mukaan ja Vili saa taas hävetä silmät päästään. Nyt oon jo auttamatta aikataulustani jäljessä, joten heippahei!


P.S. Scoundrelin blogissa on käynnissä arvonta, jossa voi voittaa aika kivoja fanitusjuttuja, kuten kangaskassin ja lasinalusia. Molempiin saa valita kuvat itse, joten kannattaa osallistua! Arvontaan pääset tästä linkistä. Arpaonnea! :)

perjantai 13. maaliskuuta 2015

TOP 5 -haaste

Sain Uutistoimisto Anselmi -blogista hauskan haasteen. Erityisen kivan tästä haasteesta tekee se, että kaikenlaiset listat (ja varsinkin Top5-listat) ovat salainen paheeni. Säännöt ovat siis seuraavat:

Haastaja kertoo sinulle viisi aihetta.
Haastetun tulee kertoa top5 listansa jokaiseen aiheeseen.
Haastetun on keksittävä uudet viisi aihetta ja haastettava mukaan viisi eri blogia (ei takaisin haastamista).

Tässä saamani viisi aihetta:


Keinot/tekosyyt vältellä tylsiä, mutta pakollisia toimia

1. Some. Facebookista, Twitteristä ja Instagramista löytyy ihmeen paljon kiinnostavia juttuja juuri silloin, kun pitäisi siivota.

2. "Tää sarja jäi niin jännään kohtaan, että pakko katsoa vielä yksi jakso!" Ja sitten viiden tunnin päästä ihmetellään, kun tänään(kään) ei tullut tehtyä mitään järkevää.

3. Usein myös varsinaisen siivoamisen voittaa koneen kansioiden järjestely. Olen ihan natsi kuvakansioni arkistoinnin kanssa ja työpöytäni tykkään pitää lähes tyhjänä pikakuvakkeista.

4. Onneksi on myös poikaystävä, jolle voi välillä surutta vierittää osan tylsistä hommista. Varsinkin sellaisista, joihin tarvitaan pitkää ihmistä. "Noku en mä ylety!"

5. Jos mikään ylläolevista ei onnistu, niin ihan hyvin voi lähteä nauttimaan aurinkoisesta säästä ulos kavereiden kanssa. Poissa silmistä, poissa mielestä!


Elämän suola

1. Ystävät ja läheiset

2. Huono huumorintaju. Just sellainen pölö, joka mulla ja Pöwwöllä on.

3. Viihde (eli musiikki, sarjat, elokuvat)

4. Harrastukset, kuten valokuvaus, lukeminen ja neulominen.

5. Kesä! Kesä on se syy, miksi jaksan kaikkia vähän vähemmän kivoja vuodenaikoja. Auringosta saa niin paljon energiaa ja lämpöä!

Pääsiäismunat

Mä olen oikeasti todella tylsä tämän suhteen, koska en ikinä osta pääsiäismunia. Yksi asia on kuitenkin selvää... Pahimpia on ne Mignon-munat. Olin (joidenkin mielestä) onnekas lapsi, koska kummisetä toi mulle pääsiäisenä töiden puolesta aina kasan Mignon-munia. Ja aina ne oli yhtä pahoja ja jäi syömättä.

Parhaat ja kliseisimmät neuvot surevalle kaverille

1. "Kyllä se siitä" - Tarviiko tätä muka perustella jotenkin?

2. "Meressä on paljon muitakin kaloja" - Tää on jotenkin niin absurdi asia sanoa...

3. "Aina ei saa kaikkea mitä haluaa." - Aijjaa vai?! En tiennytkään, mutta harmittaa se silti, kun ei saa haluamaansa.

4. "Aika parantaa haavat" - Jaa, ei sulla sattuis aikakonetta olemaan?

5. "Ei se ansaitse sun kyyneleitä!" - Miten jonkun kyyneleet ansaitaan? Onko jossain joku komitea, joka päättää siitä, että kuka ansaitsee kenenkin kyyneleet? Kuulostais just hyvältä duunilta!

Suunnitelmat uskomattomalle kesälle 2015

1. Aion maata takapihalla ja ottaa aurinkoa. Enkä stressaa yhtään mistään.

2. Siinä takapihalla makoillessa voisi hyvin lukea kirjaa. Niin moni kirja on viime aikoina mennyt ohitse, kun ei ole ollut mielenkiintoa lukemiseen. Kesällä aion siis lukea!

3. Olen vähän suunnitellut, että viettäisin juhannuksen kaupungissa. Osa kavereista on puhunut samansuuntaista ja kuka sanoo, ettei kaupungissa voisi grillata, saunoa ja nauttia auringosta?

4. Haluan käydä edes kerran risteilyllä ensi kesän aikana. Mielellään tyttöjen kanssa rilluttelemassa.

5. Ei ole kesää ilman jokirantahengailua. <3



Ja tässä minun antamani viisi aihetta:

1. Hetket, jolloin olet päässyt sanomaan jollekin "mähän sanoin!"
2. Lapsuuden (tai miksei aikuisuudenkin) sankarisi
3. Elämäsi parhaat vuodet (nyt on diippii shittii)
4. Parhaat elokuvat (ehkä tylsä, mutta mua kiinnostaa muiden lempielokuvat suunnattomasti :D )
5. Parhaat kirppislöydöt

Oon tosi huono haastamaan ikinä ketään, mutta heittelen tämän nyt ainakin ScoundrelilleMiss Ruki Verille ja jutinalle. Muutkin saa toki napata tämän täältä. Linkatkaa mulle sitten vastauksianne. :)


keskiviikko 11. maaliskuuta 2015

Stormiksen reseptinurkka: Paprikabroileri

Tänään on vaihteeksi reseptinurkan vuoro! Olen saanut tämän reseptin alunperin Scoundrelilta, mutta variaatioita siitä löytyy myös internetin ihmeellisestä maailmasta. 

Unkarilainen paprikabroileri 

  • n. 500-600g (marinoimattomia) broilerisuikaleita 
  • iso sipuli
  • 2 rkl voita tai öljyä
  • 2 rkl paprikajauhetta
  • cayennepippuria
  • 1 tl suolaa
  • 2 paprikaa
  • muutama tomaatti
  • 1 prk smetanaa, tai ranskankermaa

  1. Hienonna sipuli, pilko paprikat reilunkokoisiksi paloiksi ja kuutioi tomaatit.
  2. Kuumenna öljy pannulla/kasarissa ja kuullota sipulit miedolla lämmöllä. Sekoita joukkoon paprikajauhe ja cayennepippuri. Lisää broilerisuikaleet ja ruskista. Mausta suolalla.
  3. Kun kana on kypsää, lisää joukkoon paprikat ja tomaatit. Hauduta miedolla lämmöllä noin 10 min välillä sekoittaen. 
  4. Lisää smetana / ranskankerma ja keitä hiljalleen vielä 5 min. 

Tadaa, valmis!

Tämä on siitä kiva resepti, että joukkoon voi heitellä oikeastaan melkein mitä vain kasviksia tms. paprikan ja tomaatin lisäksi. Esimerkiksi kesäkurpitsa, herkkusienet ja ananaskin voisi mennä oikein hyvin. Paitsi että en tykkää ananaksesta ruoan joukossa, joten itselleni se on big no-no. Mutta persikka! Se voisi olla asia erikseen... 

Teen tätä aina vähän fiiliksen mukaan ja joskus tulee tomaattisempaa, toisinaan lihaisampaa ja joskus laitan joukkoon myös valkosipulia. Heitin aika lonkalta tuon broilerisuikaleiden määrän, sillä teen tätä milloin milläkin lihamäärällä. Suosittelen kuitenkin vähintään 450g:n pakettia. Eikä kannata ihmetellä tuota paprikajauheen määrää, sitä ihan oikeasti tulee se 2 rkl ja se tuo tähän ihan superhyvän maun! 

Alkuperäisessä ohjeessa tätä taidetaan suositella perunan, tai pastan lisukkeeksi, mutta meillä tämä menee useimmiten perinteisesti riisin kanssa. Toki tämä menee loistavasti ihan sellaisenaankin ja sopii sen vuoksi erityisen hyvin myös karppaajille. Enemmän vegejä, niin sapuskasta tulee kastikkeen sijasta ruokaisampi pata. 

NOM NOM NOM. Meillä taidetaan syödä huomenna kanaa! 

tiistai 10. maaliskuuta 2015

Leffapurkin kätköistä

(Ai mikä leffapurkki? Selitys löytyy täältä. )

Leffapurkki on ollut viimeaikoina ahkerassa käytössä. Pöwwö on tehnyt aika paljon iltavuoroja ja niinä päivinä meidän päivän kohokohta on ollut yhteinen leffahetki illalla. Kuten jo aiemmin valitin, niin mulla meinas mennä hermot siihen, että purkista nousi vain Pöwwön kirjoittamia leffalappuja, joista paljastui sellaisia kivoja pikku elokuvia, kuten The Butcher BoySuicide Club ja kaiken oikein kruunasi Salò, eli Sodoman 120 päivää... Kaksi ensimmäistä mä suostuin katsomaan, mutta viimeisen kohdalla tuli raja vastaan. Ei hyvää päivää. Onko pakko?! Siihen lopputulokseen päädyttiin, että ei ole pakko ja Pöwwöllä on vastaisuudessa oikeus kieltäytyä jostain minun valitsemastani elokuvasta. Arvatkaapa paljonko sitä harmittaa se, että se on jo tuhlannut elämästään kaksi tuntia Mamma Mian katsomiseen... ;)

Mutta sitten niihin katsottuihin elokuviin...



Butcher Boy oli ennakkoluuloistani huolimatta todella positiivinen yllätys. Elokuva kertoo kahdesta irlantilaisesta pojasta, Franciesta ja Joesta, joiden elämä on sellaista vilkasta ja keppostentäytteistä lapsen elämää, kuin kuuluukin. Elokuvan edetessä päästään kuitenkin syvemmälle Francien elämään, jota varjostavat väkivaltainen ja juopotteleva isä, sekä maanis-depressiivinen äiti. Kuten kuvitella saattaa, sellaisessa ympäristössä kasvaminen ei ole kovin helppoa ja Francie alkaa hiljalleen ajautua väkivaltaiseksi ja vajota omaan maailmaansa, jota hallitsee paranoia naapurissa asuvaa Mrs. Nugentia kohtaan. Samalla ystävyys Joen kanssa alkaa rakoilla ja Francie jää entistä enemmän yksin.

Vaikka elokuva liikkuu todella synkissä vesissä, se onnistuu tekemään sen jopa aika hilpeästi. Taustalla soi iloinen ja rytmikäs musiikki, joka tuo hyvinkin kummallisen, mutta onnistuneen kontrastin kohtausten varsinaiseen sisältöön. Elokuva onkin teemoistaan huolimatta luokiteltu ensisijaisesti komediaksi ja draamaksi ja mikäli olet mustan huumorin ystävä, voin suositella tätä elokuvaa lämpimästi. Omalla listallani se ei noussut millekään kultajalustalle, mutta on ehdottomasti katsomisen arvoinen, ajatuksia herättävä ja ennenkaikkea viihdyttävä.


Kuten kuvasta saattaa jo päätellä, Suicide Club on japanilainen elokuva ja mitä me tiedämme japanilaisista elokuvista? No tietysti sen, että ne ovat outoja. Ihan ***** outoja. Suicide Club ei todellakaan ole se poikkeus, joka vahvistaisi tämän säännön. Kaikessa yksinkertaisuudessaan tässä elokuvassa on kyse siitä, että isot joukot nuoria alkaa tehdä itsemurhia ympäri kaupunkia. Mukana on tietysti myös pari poliisia, jotka yrittävät ratkaista mistä koko touhussa on kyse, supernörtti, joka lähettää poliiseille vihjeitä Suicide Clubista ja teinitytöistä koostuva bändi, jonka kappaleista saamme "nauttia" monta kertaa leffan aikana. Ai niin, ei myöskään unohdeta täysin randomia musikaalikohtausta, jonka päätähtenä heiluu elokuvan muulle sisällölle täysin irrelevantti äijä, joka on ilmeisesti joku japanilainen (parhaat päivänsä nähnyt) artisti, nimeltä Rolly.

Mitä pidemmälle elokuva etenee, sitä sekavammaksi se myös menee. Ehkä en sitten ole tarpeeksi älykäs tällaiselle "korkeakulttuurille", mutta tämä elokuva oli kyllä aikamoista kuraa. Älkää käsittäkö väärin, ettenkö pitäisi myös japanilaisista elokuvista, sillä esimerkiksi Battle Royale on mielestäni ihan hyvä elokuva. Mutta tälle en lämmennyt.


On sieltä leffapurkista tullut näiden jälkeen onneksi myös minun kirjoittamia lappusia.




White Oleander teki minuun vaikutuksen, kun luin sen kirjana noin kymmenen vuotta sitten (Janet Fitch: White Oleander / Valkoinen oleanteri) ja samaan syssyyn katsoin myös elokuvan. Jotenkin se kirja oli vaan todella voimakas lukuelämys ja vaikka elokuva ei ihan yhtä vangitseva olekaan, niin se on silti todella hyvä.

Elokuvan päähenkilö on 15-vuotias Astrid, joka asuu äitinsä kanssa Kaliforniassa. Hän ihailee äitiään Ingridiä suuresti ja elämä kokee kovan kolauksen, kun äiti myrkyttää petollisen poikaystävänsä ja joutuu vankilaan. Tästä alkaa Astridin matka värikkäästä sijaiskodista toiseen. Kodit, ympäristöt ja ihmiset vaihtuvat hänen elämässään, mutta äidin kirjeet ohjailevat Astridin elämää kaikesta huolimatta.

Tiedetään, kuulostaa ehkä vähän tylsältä ja tavalliselta draamalta, mutta jotenkin tässä on vaan onnistuttu tuomaan hyvä kirja elokuvaksi ja valitsemaan ihan loistavat näyttelijät rooleihinsa. Michelle Pfeiffer on aivan loistava Ingridinä ja itse pidin kovasti myös Renée Zellwegerin suorituksesta. Ja ei tämä ihan kauhean nynny ja huono voinut olla, kun Pöwwökin malttoi katsoa alusta loppuun asti.

Kaikista viime viikon elokuvista tykkäsin eniten kuitenkin seuraavasta...



Merirosvoradio, eli Pirate radio (aka. The Boat That Rocked)

Aivan loistava, siis aivan.... mielettömän hyvä! Elokuva sijoittuu 60-luvulle, jolloin ns. merirosvolaivat lähettivät luvattomia rock-musiikkia sisältäviä ohjelmia UK:n kansalaisille. Elokuvassa seurataan yhden tällaisen laivan tarinaa ja taistelua brittien hallitusta vastaan. Laivalta löytyy liuta huikeita tiskijukkia, joilla jokaisella on oma ohjelmansa ja musiikkia soitetaan kansalle kellon ympäri.

Näyttelijävalinnat eivät olisi voineet olla paremmat... Löytyy mm. Bill Nighy, Nick Frost, Philip Seymour Hoffmann ja yhdestä lempisarjastani, IT Crowdista tutut Chris O'Dowd ja Katherine Parkinson. Nauratti niin monessa kohtaa ja niin paljon! Tämä oli oikea hyvänmielen elokuva ja jos et ole vielä nähnyt, niin KATSO!


Nyt menen ruokkimaan töistä tulleen mieheni, kuten kunnon pikkuvaimon kuuluukin. ;)

maanantai 9. maaliskuuta 2015

Bloglovin

Follow my blog with Bloglovin

Sain vihdoin aikaiseksi aktivoitua myös bloglovinin puolella. On ollut niin hirvittävä kiire (työttömän arkea!), etten ole ehtinyt päivittää tänne mitään järkevää... Sen voin kuitenkin paljastaa, että koska kevät on saapunut, niin olen taas kaivanut kameran esille ja jotain kuviakin saatan tänne lisäillä jossain vaiheessa. :) Nyt kuitenkin kirjan kanssa sänkyyn. Olen löytänyt jälleen ihanan aivottoman hömppäkirjallisuuden. Eipähän tarvitse vaivata aivosoluja liiallisella ajattelulla.

Good night, sleep tight!

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Rentoutumishommia

Ensimmäinen päivä työttömänä ja täytyy myöntää, että hyvältähän tämä tuntuu. Ei tarvinnut herätä aamulla aikaisin ja vääntäytyä työhön, josta ei nauti ja jota tekee vain pakon sanelemana. Olo on jotenkin henkisesti kevyempi ja tuntuu kuin raskas taakka olisi lähtenyt harteilta. Teille, jotka nyt vedätte siellä hernettä nenuun siitä, että "noin ne nuoret vaan lusmuilee kotona ja käyttää meidän verorahoja eikä mee töihin!" niin tiedoksi, että kyllä mulla on tavoitteita ja myöskin se unelmaduuni, jota kohti mä aion mennä. Just nyt haluan kuitenkin vaan hengähtää. Ihan vaan vaikka hetken, ennen seuraavia koitoksia.

Viikonloppu oli tosi kiva! Perjantaina tosiaan katsoin Scoundrelin kanssa muutaman jakson O.C:ta ja illalla menin Pöwwön kanssa kavereiden luo istumaan iltaa. Lauantaina meillä oli Pöwwön kanssa deitti-ilta ja käytiin ulkona syömässä. Oon jo ikuisuuden halunnut testata Turun keskustassa olevaa nepalilaista ravintolaa, Sikharia ja nyt vihdoin saatiin aikaiseksi mennä sinne. Pöwwö söi "Poleko kukhura masala" -annoksen, eli tandoorimarinoituja kananpaloja currykastikkeessa, joka sisälsi myös valkosipulia ja tuoretta chiliä. Maistoin hiukan Pöwwön annoksesta ja oli kyllä tulista! HUH! Mausteet oli ehdottomasti kohdallaan ja annos olisi varmasti maistunut myös minulle, mutta vähän vähemmän tulisena. Itse tilasin "Sunkosi kukhuran", eli tandoorimarinoitua kanaa tomaatti-voi-kermakastikkeessa. Oli muuten vaatimattomasti ehkä parasta kanakastiketta ikinä! Ihanan täyteläistä, just sopivan mausteista, ja pitää kyllä kokeilla tehdä itsekin mahdollisimman pian.

Sapuskan jälkeen käytiin kahvilla kaakaolla Cosmicissa ja omani oli tietysti minttuinen versio.


Loppuilta oltiinkin vaan kotona ja katsottiin leffaa. Meidän leffapurkki on pettänyt mut nyt ihan liian monesti! Sieltä on tullut pelkkiä Pöwwön lempileffoja ja tietty just sieltä päästä, josta mä en niin kauheasti innostu. Hermot meni siinä vaiheessa, kun kaiken muun jälkeen sieltä nousi tämä. Mä oon odottanut jotain vähän kevyempää (tai edes jotain itse purkkiin laittamaani) leffaa ja sitten sieltä tulee tuo. Päästiin kuitenkin kompromissiin ja sain veto-oikeuden tälle leffalle ja vastaisuudessa Pöwwö saa kieltäytyä yhdestä minun laittamastani leffasta. Lopulta purkista nostettiin uusi elokuva ja se oli historiallinen The Last Emperor. Leffa kertoo Kiinan viimeisestä keisarista ja tarina oli oikeastaan tosi mielenkiintoinen. Itselläni ei ole kovin hyvin hallussa Kiinan historia, joten sain tästä aika paljon irti ja uutta tietoa.

Eilen käytiin katsomassa kavereiden koiranpentua, joka oli ihan ylisöpö! Tässä Namu, joka otti aika rennosti koko vierailun ajan.



Nyt menen itse ottamaan rennosti! Ihana maanantai. <3