tiistai 30. joulukuuta 2014

Goodbye 2014!

Aika taas tehdä katsaus kuluneeseen vuoteen ja sen kohokohtiin. Olen tehnyt tämän saman kyselyn jo viime vuonna, mutta katsotaan, josko jotkut asiat olisivat muuttuneet vuodessa! :)

1. Kuka oli paras uusi tuttavuus?
- Hmm.... HMMM. En ole kauheasti (valitettavasti!) tutustunut uusiin ihmisiin tänä vuonna, mutta tähän täytyy varmaan vastata, että Pöwwön kaverit. Toki tapasin heidät jo viime vuoden puolella, mutta tänä vuonna ollaan varsinaisesti tutustuttu ja hengailtu enemmän porukalla.


2. Oletko tehnyt jotain sellaista, mitä et ole ennen tehnyt?
- Vietin jouluaaton poissa kotoa. Aina aikaisemmin olen viettänyt joulua äidin ja muiden sukulaisten kanssa, mutta tänä vuonna oltiin aattona Pöwwön sukulaisten luona. Näinkin jännittävä elämä minulla! :D Eikun hei! Olin ensimmäistä kertaa elämässäni moottoripyörän kyydissä! Kiitos track08! <3


3. Oletko seurustellut tämän vuoden aikana?
- Kyllä.

4. Kerro pari parasta muistoasi tältä vuodelta?


Risteily ihanaisten naisten kanssa.



Aurinkoinen ja lämmin mökkireissu track08:n kanssa.





Muutto ja synttärit uudessa kämpässä.




Kuvausreissu Kuusistoon, josta tuloksena mm. tämä taulu olkkarissa <3



Lindsey Stirlingin keikka!!

Ja paljon muutakin kivaa tapahtui vuonna 2014. Olin Pöwwön kanssa Finntrollin keikalla ja katsomassa Monty Pythonia. Otin paljon aurinkoa ja kävin tyttösten kanssa uimassa. Vietettiin myös monet tuplatreffit Scoundrelin ja Shepherdin kanssa ja kivaa on ollut! :)


5. Oletko riitaantunut kenenkään ystäväsi kanssa kuluneen vuoden aikana?
- En

6. Oletko muuttunut paljoa viimeisen vuoden aikana?
- Ulkoisesti jonkin verran, sillä kesällä leikkasin pitkät hiukseni aika lyhyiksi ja pidin niitä syksyyn asti paljon totuttua vaaleampana.


Henkisesti toki myös, sillä muutto Pöwwön kanssa yhteen on vaatinut välillä vähän hermoja ja sopeutumista uuteen elämään. Kaikki muutos on kuitenkin mielestäni ollut positiivista. Paitsi että niitä pitkiä hiuksia on välillä ikävä. :(

7. Oletko oppinut uusia taitoja?
- Opettelin tekemään palmikkoneuletta kolmella "letillä" ja öh... siihen se kai sitten jääkin? Hurja oppimisvuosi! :D

8. Oletko saanut porttikieltoa minnekään tämän vuoden aikana?
- En.

9. Oletko ollut elokuvissa YKSIN tämän vuoden aikana?
- En vieläkään :(

10. Oletko ottanut tatuointia/lävistystä viimeisen vuoden aikana?
- En vieläkään! Nyt en voi enää vain huudella, että "ensi vuonna sitten" vaan asialle on oikeasti jo ruvettava tekemään jotain! :D

11. Synnyttikö kukaan läheisesi?
- Minä kun olen niin hyvä näissä lapsijutuissa... Uskaltaisin sanoa, että ei. Kai? Ei kukaan ihan lähipiiristä ainakaan. :D

12. Kuoliko kukaan läheisesi?
- Onneksi ei.

13. Missä maissa kävit?
- Lasketaanko se, että laiva oli vähän aikaa Tukholman satamassa? Ai ei? No en sitten missään! :(

14. Mitä haluaisit vuodelta 2015 sellaista, joka ei onnistunut vuonna 2014?
- Sen paremman työpaikan perään haikailen vieläkin... Puuduttavaa, kun se tilanne ei tunnu etenevän mihinkään, vaikka mitä tekisi. :(

15. Mikä päivämäärä säilyy muistissasi vuodelta 2014?
- Ai joku yksittäinen päivämäärä? Hmm... HMM... En kyllä osaa YHTÄÄN etsiä aivoistani jotain yksittäistä tärkeää päivämäärää.

16. Vuoden suurin saavutuksesi?
- Se, että sain houkuteltua Pöwwön muuttamaan kanssani yhteen. Muahhhah.



17. ...ja suurin epäonnistuminen?
- Missäs mä olisin failannut pahasti tänä vuonna... Varmaan siinä uuden työpaikan etsimisessä.

18. Kärsitkö vammoista?
- Rasitusvammana oli kesällä se tulehdus rintalastassa, mutta mitään sen suurempaa vammaa ei ole ollut. Paitsi ikuinen aivovamma.


19. Mikä oli paras asia, jonka ostit?
- Varmaan kaikki ihanat jutut, joita olen ostanut kotiin, vaikka Pöwwön mielestä puolet olisi voinut jättää ostamatta. Siitä ollaan kuitenkin yhtä mieltä, että TISKIKONE ON EHDOTON! <3

20. Kenen käyttäytyminen ansaitsi kiitosta?
- Pöwwön, kun se on jaksanut kaikkia höpöhöpö-juttujani. Samoin Scoundrelin, Jutinan ja Hattaraisen, jotka ovat tehneet kanssani kaikkea kivaa ja autelleet vähän siinä sun tässä. :)

21. Kenen käyttäytyminen aiheutti ahdistusta?
- Hmph. Erään ihmisen, joka laittoi kanssani vähän yllättäen välit poikki ja se vähän kaihertaa vieläkin.

22. Mihin käytit suurimman osan rahoistasi?
- Varmaankin kaikkiin kodin hankintoihin, vaikkakin ollaan saatu kaikki aika edulliseen hintaan.

23. Mistä innostuit eniten?
- No varmaan just niistä sisustusjutuista. :D Sen lisäksi tietty kesästä, auringosta, kylmästä siideristä ja kivoista kavereista.



24. Verrattuna tähän aikaan viime vuonna, oletko onnellisempi vai surullisempi?
- Ehkä vähän onnellisempi! :)

25. ...lihavampi vai laihempi?
- Näin joulun jälkeen voin aika suurella varmuudella sanoa, että lihavampi :D

26. ...rikkampi vai köyhempi?
- Ehkä vähän rikkaampi, vaikka ei tässä missään rahavuoressa kyllä vieläkään kieritä.

27. Mitä olisit toivonut tekeväsi enemmän?
- Ehkä olis vieläkin enemmän voinut lähteä pois kotoa ja tehdä kaikkea kivaa kavereiden kanssa. Matkustelu olis myös ollut pop!

28. ...entä vähemmän?
- "Tjaah, mitään tehtyä en kadu. Kaikki kokemukset tuovat elämään lisämaustetta ja kasvattavat ihmisenä." - viime vuoden vastaus oli niin hyvä, että mennään sillä.

29. Miten aiot viettää joulun?
- Vietettiin aattoa Pöwwön sukulaisten luona Ruskolla, joulupäivänä oltiin sukuloimassa minun porukoiden kanssa ja tapanina oltiin kahdestaan kotosalla. <3

30. Jos voisit mennä ajassa taaksepäin ja muuttaa yhden hetken menneestä vuodesta, mikä se olisi?
- Hmm... pitäisin varmaan kesäloman yhdessä pitkässä pötkössä neljän viikon mittaisen loman sijaan.

31. Rakastuitko vuonna 2013?
- Joka päivä! ;)

32. Kuinka monta yhden illan juttua sinulla oli?
- Ei yhtään

33. Mikä oli mieluisin tv-sarja, jota seurasit?
- Tänä vuonna tuli aloitettua parikin uutta sarjaa, niistä mieluisimmat oli Holmes NY, Glee ja uusimpana ja kivoimpana vanha kunnon O.C.

34. Vihaatko tällä hetkellä ketään, jota et vihannut viime vuonna samaan aikaan?
- Viha on aika turha tunne, joten yritän olla käyttämättä energiaani siihen. :)

35. Mikä oli paras lukemasi kirja?
- Kesällä luin paljon Cathy Kellyn hömppää, mutta niiden lisäksi mieleen jäi Audrey Niffeneggerin "Hänen varjonsa tarina", joka oli ihan todella mielenkiintoinen ja myöskin jokseenkin creepy.

36. ...entä musiikillinen löytö?
- En ihan kauheasti bongaillut uutta musiikkia tänä vuonna. Lasketaanko se, että Glee:ssä oli paljon hyviä laulajia? :D

37. Mitä halusit ja sait?
- Aurinkoisen kesän ja valkoisen joulun. Myöskin jo moneen kertaan mainitun ihanan uuden kodin.

38. Mitä halusit, muttet saanut?
- Nooooh, sen tatuoinnin olen jo halunnut pitkän aikaa...

39. Mikä oli vuoden suosikkielokuvasi?
- Hmm... kai tähän täytyy vastata Interstellar. Se tulee viimeisimpänä hyvänä mieleen.

40. Mitä teit syntymäpäivänäsi?
- Vietin syntymäpäivääni kavereiden kanssa bilettäen ja boolista nauttien. Myös Ozrius ja track08 olivat paikalla, josta olin kovin iloinen.






41. Ketä kaipasit?
- En kauheasti ketään. Alkuvuodesta varmaan Jutinaa, mutta mepä ollaankin tehty paljon kaikkea kivaa sitten loppuvuodesta!

42. Mikä sai sinut pysymään järjissäsi?
- Pöwwö ja kaikki ihanat ystävät.

43. Mikä yksi asia olisi tehnyt vuodestasi paremman?
- Olin syksyn ja alkutalven vähän mieli maassa, mutta se nyt on sellaista jokavuotista syysmasennusta. Uusi työpaikka olisi kyllä kruunannut vuoden täysin.

44. Miten kuvailisit vaatemuotiasi vuonna 2014?
- Rentoa, kivaa, tyttömäistä, kotoisaa. Paljon mekkoja ja hameita, mutta myös housut ovat tehneet comebackin vaatekaappiini! :o

45. Kenestä julkisuuden henkilöstä pidit eniten?
- Tähän on aivan pakko vastata Chris Colfer. Mikä ihana ääni ja miten hyvä näyttelijä! Katsokaa vaikka tätä! :)

46. Kerro elämänohje, jonka opit vuonna 2014?
- Mitäköhän tähänkin nyt sitten keksisi? Varmaan se, että pitää muistaa ottaa omaa aikaa, vaikka asuukin jonkun kanssa yhdessä. :) Siitä joudun aina välillä itseänikin muistuttamaan.

47. Vuodelle 2014 sopivat lyriikat?
- Villinä korttina siteeraan tähän väliin Leevi And the Leavingsin Onnelliset kappaletta:

"Vaimo, älä ole onneton
meillä melkein kaikki laitteet on
jotka kehitys on tuonut tullessaan
vaikka kaikki eivät niistä piittaa

Kerää kynttilät pois
emme tarvitse nyt romantiikkaa
Kun olen hankkinut meille tuvan täydeltä elektroniikkaa

On meillä stereot, televisio, mikroaaltouuni ja videonauhuri
on pakastin, kahvinkeitin, mikroprosessori ja pölynimuri

Ei, en ole onneton
nyt kun tiedän mitä onni on
Se on sitä kun töistä tullessaan
voi vaikka tunnelmoida kahden kesken"


Didn't see that one coming! Mutta näinhän se tuntuu tällä hetkellä menevän. Mihin sitä romantiikkaa tarvitsee, kun on kämppä täynnä elektroniikkaa? :D


Eiköhän tässä ollut taas tarpeeksi muisteloa yhdelle vuodelle. Ensi vuonna sitten taas uudestaan. Tehkää tekin ja laittakaa mulle linkkiä, josta pääsen lukemaan teidän vastauksia! :)

maanantai 22. joulukuuta 2014

Tatuointihommia

Näin joulun alla ajattelin kirjoittaa vähän tiukkaa tatuointiasiaa! Nimittäin olen jo varmaan kolme vuotta ollut menossa ottamaan ensimmäistä tatuointiani... Olen jo kerran käynyt kyselemässä hintoja, mutta aikaa en ole saanut aikaiseksi varata. Olen kuitenkin aika ahkerasti tehnyt taustatutkimusta sen suhteen, että missä haluan ottaa ensimmäisen tatuointini, koska sen suhteen minulle kelpaa vain ja ainoastaan paras. Tällä hetkellä olen rajannut mahdolliset paikat kahteen turkulaiseen tatuointipaikkaan; Individual Inkiin ja Tattoo Parlouriin. Kummastakin olen kuullut vain ja ainoastaan hyvää ja kummankin sivuilta löytyy vain ja ainoastaan laadukasta ja todella hyvännäköistä jälkeä. Hinnatkin taitavat molemmissa pyöriä samoissa lukemissa.

Noh.... tatuointi-ideoitahan minulla on, jos ei nyt satoja, niin ainakin kymmeniä. Tai vähintäänkin se kymmenen. Ensimmäisen tatuoinnin idea on muuttunut jo monta kertaa, vaikkakin suurin osa niistä on sellaisia, jotka haluaisin kuitenkin jossain vaiheessa toteuttaa. Tällä hetkellä suht tuore idea on päätynyt listalleni ykköseksi ja nyt on edessä vain se ongelma, että MIHIN haluaisin sen. Ai minkä? No tämän tietysti:



Alustavasti suunitelmana olisi tatuoida tämä ylös olkapäähän/hartiaan, tai selän puolelle lapaan. Pidemmällä tähtäimellä se olkapää kiinnostaisi ehkä enemmän, koska ehkä jonain päivänä tätä olisi sitten kiva jatkaa hiljalleen jotenkin teemaan sopivasti hihaksi. Serkkuni Vili oli sitä mieltä, että YÖK, ei mitään hihoja, mutta onneksi Vili on ennenkin ollut väärässä. ;) Mutta kysymys kuuluukin nyt, että kumman puoleen SINÄ kallistut, vai olisiko vielä jotain villejä tatuointipaikkoja, johon tämä sopisi ja joita en ole tullut ajatelleeksi. Kaikki palaute tervetullutta!

Ja niin, se miksi tämä asia on nyt nostettu jälleen pöydälle on se, että joululahjani Pöwwöltä on se, että hän kustantaa osan tatuoinnistani. Joten pakkohan tässä on ottaa itseään niskasta kiinni ja tehdä asian eteen jotain. Muutakin kuin piirrellä tussilla ihoon. :D

Tarkkasilmäiset ja asiaan perehtyneet ehkä tunnistavat kuvan Doctor Who:sta tutuksi Gallifreyan kirjoitukseksi. Käännöstä en teille nyt vielä ainakaan paljasta, mutta ehkä sitten myöhemmin, kun tämä koristaa ihoani. :)

torstai 18. joulukuuta 2014

same old, same old.

Päivittely on taas jäänyt, kun olen ollut niin kovin "kiireinen". Olen mm. katsonut Gleetä ja... nojoo, siinä se sitten onkin ollut. Netflix on suositellut kyseistä sarjaa jo pitkään ja päätin katsoa ensimmäisen jakson, sitten katsoinkin jo toisen, kolmannen... ja jäin totaalisesti koukkuun. Hups. Onneksi näin ei käy usein, vaan ihan joka kerta. Sarjasta en nyt ainakaan tällä erää avaudu sen enempää, paitsi että Kurt on ihan paras. <3

Noin muuten ei kuulu oikeastaan mitään uutta. Olen lähettänyt muutamia työhakemuksia, mutta en pidätä hengitystäni niiden suhteen. Aivan sama millaisena superihmisenä sitä itseään yrittää markkinoida, niin ketään ei tunnu kiinnostavan. Olen tehnyt myös työkkärin CV-nettiin oman ilmoituksen, joka on mielestäni aika jees ja oli todella mieltä ylentävää huomata, että kahden kuukauden aikana sitä oli käyty katsomassa kerran. Yhden **tun kerran. Olen muutenkin miettinyt, että moniko työnantaja jaksaa edes selata CV-nettiä läpi etsiessään työntekijää, kun tässä taloustilanteessa hakemuksia tulee ovista ja ikkunoista, kun laittaa oman ilmoituksen nettiin, että "tuuppa meille töihin".

Oon muutenkin ollut viimeaikoina tosi tyytymätön työkkärin toimintaan. Sieltä soitettiin kesäkuussa ja ohjeistettiin mua hakemaan yhtä työpaikkaa ja samalla sovittiin, että uusi yhteydenotto heiltä päin olisi syyskuussa. Syyskuu kului, mitään ei kuulunut ja kun kävin netissä katsomassa, niin siellä oli soittoaika siirretty 3kk eteenpäin, joulukuulle. Mitään ei ole kuulunut ja nyt kun kävin katsomassa, niin soittoaika oli taas siirretty 3kk eteenpäin, maaliskuulle tällä kertaa. Onhan tämä vähän turhauttavaa olla työkkärin "asiakkaana", kun asiointi mun kanssa on siirtynyt jo puoli vuotta eteenpäin sovitusta. Jos tilanne olisi se, että mun olisi pitänyt soittaa työkkäriin ja olisin ollut päivänkin myöhässä, niin karenssihan siitä olisi napsahtanut heti. Näin se pieni ihminen kokee suurensuurta vääryttää, eikä ketään kiinnosta. Jotenkin tosi turhautunut olo koko työtilanteen vuoksi.

Jotta tämä ei nyt menisi ihan täysin angstaamiseksi ja valittamiseksi ja negatiivisuuden purkamiseksi näin joulun alla, niin täten ilmoitan, että MEILLÄ ON JOULUSIIVOUS SUORITETTU! Nyt saa vaan olla ja no niin... sotkea. Kyllä tässä ehkä täytyy vielä enimmät koirankarvat imuroida matoista vielä ennen aattoa, mutta pölyt on pyyhitty ja jouluisa tunnelma saavutettu. Meillä on olkkarissa maailman pienin joulukuusi ja sen alle on jo ilmestynyt muutama paketti. Niistä tosin ei ole yksikään mulle. :( Oon ollut joku maailman tuhmin tyttö.

Ei mulla muuta! Joulua odotellessa ja joulun jälkeen talvilomaa odotellessa!

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Kotihiiren terveiset ruudun ääreltä

Energiatasoni on tällä hetkellä jossain muutaman metrin jalkojeni alapuolella. Olo on vetelä, väsynyt ja useimmiten myös ärtyisä. Tuntuu, että tämä pimeys imee viimeisetkin energianrippeet minusta. Töiden jälkeen ei ole oikein ollut intoa tehdä mitään. Yleensä käperryn sohvalle katsomaan sarjoja ja huomaamatta onkin jo ilta ja pitää mennä nukkumaan. Onneksi koti on muokkautunut superviihtyisäksi ja täällä on kivaa löllöillä ja katsella pimeyttä ikkunan toisella puolella.

Kaiken kurjuuden keskellä flunssakin tekee tuloaan. Kurkku on kipeä, lihakset särkee ja on muutenkin puolikuollut olo. En siis ole pudonnut maailmankartalta, olen vaan ottanut aikaa itselleni ja yrittänyt latailla akkuja.  Vaikka en ole kauheasti jaksanut sosialisoida, niin olen kuitenkin ehtinyt tehdä kaikkea pientä kivaa, kuten pelata Cards against humanityä ja tanssia baarissa pilkkuun asti. Jälkimmäinen oli erityisen kivaa pitkästä aikaa, mutta sitä seurasi kahden päivän krapula.

Jokin aika sitten minulle suositeltiin sarjaa nimeltä Elementary (Holmes NYC). Olen karttanut sarjaa ihan tietoisesti, koska olen vannoutunut Sherlock -sarjan fani ja jotenkin oletus on ollut se, että Elementary on vaan amerikkalaisten huono kopiointiyritys tuoda Sherlock Holmesin tarina nykypäivään. En ole oikeastaan suonut sarjalle ajatustakaan sen jälkeen, kun ensimmäisen kerran siitä kuulin ja muodostin todella aikuismaisesti ja sivistyneesti oman mielipiteeni (HYI, EI VOI OLLA HYVÄ!). Noh, en voinut kuitenkaan ihan täysin jättää huomioimatta suosittelua, joka tuli taholta, joka on aika harvoin väärässä hyvien sarjojen suhteen. Vajaa kuukausi sitten aloin katsoa ensimmäistä jaksoa ja nyt koko ensimmäisen kauden katsoneena voin antaa virallisen lausuntoni aiheesta...

New Holmes. New Watson. New York.


Elementary on... oikeasti hyvä sarja. Perun sanani siitä, että se olisi vain amerikkalaisten huono kopio Sherlockista. Elementary onnistuu tuomaan oman versionsa tarinasta nykypäivään luontevasti, ja jopa Lucy Liu Watsonina sopii kuvioon paremmin kuin hyvin, Myönnän, että ennakkoluuloni eivät kaikonneet heti ja aluksi etsimällä etsin samankaltaisuuksia Elementaryn ja Sherlockin välillä. Holmesin hahmossa esimerkiksi on paljon samaa molemmissa sarjoissa, mutta miksipä ei olisi? Kumpikin sarja kuitenkin pohjautuu samoihin kirjoihin ja samaan hahmoon. Mitä enemmän Elementarya katsoi, sitä selvemmäksi kuitenkin tuli myös eroavaisuudet. Jonny Lee Millerin Sherlock Holmes alkoi alusta asti kasvaa omaksi persoonakseen. Hahmossa oli yllättävää pehmeyttä, empaattisuuta ja ihmisläheisyyttä, johon en ollut tottunut Sherlockin myötä. Täytyy kuitenkin sanoa, että vaikka Jonny Lee Miller onkin uskottava, karismaattinen ja loistava Sherlock, niin ei ole Benedict Cumberbatchin voittanutta... Tässä tosin vielä itse herra Cumberbatchin mielipide asiaan:

"[Jonny Lee Miller is] phenomenal; he’s completely different; he’s far more contained. He’s stunning to watch as well – he’s just a beautiful specimen, Jonny – and he really knows what he’s doing, he’s completely got under his skin and it’s another Sherlock for he 21st century." (lainaus täältä)

(ja onhan se Jonny Lee Miller aikamoinen ilo silmälle ;) )

Toinen sarja, joka on vienyt viimeaikoina aikaani, on tietysti Doctor Who, jonka uutta kautta olen seurannut jännittyneenä. Kahdeksas kausi starttasi täysin uudella tohtorilla ja kuten lupasin, olen pitänyt avoimen mielen Peter Capaldin suhteen ja nyt voin jo antaa jonkinlaisen rehellisen mielipiteen 12. tohtorista.


Tässäkin suhteessa olen joutunut kääntämään kelkkani. Tai no en ehkä ihan yhtä isosti, kuin Elementaryn kanssa, sillä minulla ei suoranaisesti ollut mitään Peter Capaldia vastaan, mutta epäilin suuresti, ettei hän täyttäisi Matt Smithin kenkiä. Noh, täytyy sanoa, että Capaldi tulee varsin hyvin toimeen ihan omilla kengillään. Alusta asti oli selvää, että tämä tohtori on täysin erilainen persoona, kuin edeltäjänsä, mutta sehän on vaan hyvä asia! Tämä tohtori on astetta synkempi, rajumpi ja ilkeän piikittelevä vanha ukko. Paikoitellen mieleen tulee väkisinkin eräs toinen tohtori, nimittäin Hugh Laurien House, joka on edelleen mielestäni yksi tv-historian mielenkiintoisimpia hahmoja.

Yksi asia, josta olen tykännyt tällä kaudella on se, että vaikka tohtorin ja Claran välillä on kemiaa, se ei kuitenkaan ole sellaista veitsellä leikattavaa siirappista hattaramassaa. Juuri kun aloin tottua Claraan uuden tohtorin rinnalla, hahmo alkoi ärsyttää suunnattomasti. Ensi kausi on tosin jälleen yksi suuri mysteeri, mutta jos minä saisin päättää, niin toisin tämän tohtorin rinnalle aiemmilta kausilta tutun Donnan. Siinä olisi yhdistelmä, jonka sanailua olisi hauska seurata.

Mutta siis, minun mielipiteeni Peter Capaldista on se, että hän on TÄYDELLINEN 12. tohtori. En voi kuvitella parempaa näyttelijää juuri tämän tohtorin rooliin. On hauskaa vaihtelua, että Matt Smithin kiiltokuvapoikamaisen tohtorin jälkeen uusi onkin vanha (mutta toki uskomattoman karismaattinen) äijä, joka puhuu skotlantilaisella murteella ja jonka sanoo mielipiteensä suoraan välittämättä siitä, mitä muut siitä ajattelevat.

Eipä siihen kai sitten mitään lisättävää. Asunto huutaa imurointia ja siivoamista, joten kai sille pitää antaa vähän huomiota seuraavaksi. Niin, että voin sitten loppuillan istua sohvalla katsomassa Elementaryn kakkoskautta. ;)

maanantai 3. marraskuuta 2014

Some random pics from here and there

Häpeällisen huono bloggaaja tässä hei... Minulle ei vaan oikeastaan ole tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista viimeisen kuukauden aikana. Olen linnoittautunut sohvalle tuntikausiksi katsomaan Frendejä ja neulomaan sukkia ja lapasia.

No okei, on tässä tapahtunut kaikkea vähän jännääkin, joista en ole ehtinyt / jaksanut / muistanut kirjoittaa. Onneksi olen muistanut ottaa kuvia. Tässä teille siis muutama viime viikkojen tähtihetki:

Yhtenä aamuna minulla oli todella, todella, todella, TODELLA bad hair day. Ilmeeni kuvastaa aika hyvin sen aamun fiiliksiä noin muutenkin...


Koirani on ergonomisten nukkumisasentojen kruunaamaton kuningas. Miten tuosta muka voi herätä ilman jäätävää niskakipua? Kysynpähän vaan.



Menetin Sushi-neitsyyteni! 


Olen jo pitkään kuunnellut ihmisten hehkuttavan sushia ja sitä, miten se on "niin paljon enemmän kuin vaan raakaa kalaa ja levää", joten otin riskin ja kävin Nuoren Huntzbergin kanssa sushi-lounaalla. Noh, itselleni jäi päällimäiseksi mieleen nimenomaan levän maku ja se, miltä se raaka kala tuntui suussa. (ps. ei niin kovin kivalta!) Makuelämys oli siis aikamoinen, mutta ei sentään niin pelottava, ettenkö toistekin menisi samaan paikkaan syömään. Listalla oli meinaan jotain todella hyvännäköisiä kanavartaita! :D



Perjantaina olin superreipas tyttö ja kävin luovuttamassa verta. Edellisestä kerrasta oli aikaa jo useampi vuosi ja nyt päätikin mennä luovuttamaan taas heti kun mahdollista. Todella pieni vaiva hyvän asian puolesta. :) Tuli hyvä mieli!

Lauantaina vietimme tupareita halloweenin merkeissä. Asuvaihtoehtoja oli muutamakin, mutta lopulta päädyin Punahilkkaan, joka oli vähän ottanut yhteen susihukan kanssa.

"Ai tämä pikku haava? Näkisittepä sen suden!"
Pöwwö oli ruttolääkäri ja aikamoisen creepy sellainen, jos minulta kysytään... 

"Trust me, I'm the doctor."

There must be something wrong with this couple...


Scoundrel oli pukeutunut valloittavaan tardis-mekkoonsa. ^^ 

"Look at me! I'm bigger on the inside!"


Suloinen (ja jonkin verran mielipuolinen) myrkynkeittäjä


Kaiken tämän keskellä olen ollut aika väsynyt ja uupunut, mutta se menee varmaankin tämän syksyn pimeyden piikkiin...

Siinäpä ne kuulumiset taas tällä kertaa. Nyt voisin käydä keittämässä teetä ja palata sohvalle Frendien pariin... Yhdeksäs kausi ja jännät hetket menossa!

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Leffaillan pelastus

Ahoy there! 

Tänään ajattelin esitellä teille meidän parisuhteen pelastajan. Tai noh, ainakin leffailtojen pelastajan. Me molemmat tykkäämme katsoa leffoja ja yhdessähän se on varsin kivaa puuhaa. Ainoa ongelma on se, että me ei ikinä päästä yhteisymmärrykseen siitä, että mikä leffa juuri tänään katsottaisiin. Yleensä toisen tekee mieli katsoa joku lempileffansa ja toinen haluaa katsoa jonkun uuden elokuvan ja sitten siinä selaillaan tarjontaa pari tuntia päätymättä mihinkään lopputulokseen ja parisuhdeilta on pilalla. Nyt meillä on kuitenkin tähän ongelmaan ratkaisu, nimittäin LEFFAPURNUKKA!




Purkin sisällä on lappuja, joihin olemme yhdessä kirjoittaneet leffoja, joita olisi kiva katsoa yhdessä. Siellä on niin Pöwwön, kuin minunkin lempileffoja ja sen lisäksi paljon sellaisia, joita kumpikaan ei ole vielä nähnyt. Tällä hetkellä purkissa on lappuja jotain sadan kieppeillä (ehkä vähän enemmänkin) ja sinne lisätään lappuja sitä mukaa, kun katsomisen arvoisia elokuvia tulee mieleen. Purkkiin liittyy kaksi sääntöä:

1. Kun laittaa purkkiin elokuvan, se pitää hyväksyttää toisella (näin vältetään mm. se, ettei purkissa ole samoja elokuvia kahteen kertaan).

2. Kun purkista nostaa leffan, sitä ei saa vaihtaa toiseen. Ei ikinä, missään tilanteessa. 

Ihanan vaivatonta, kun leffaillan koittaessa ei tarvitse enää miettiä ja tehdä valintaa päänsärkyyn asti. Senkun nostaa purkista leffan ja that's it. <3 Siellä on paljon elokuvia, joista emme tiedä paljon mitään ja jotka muussa tapauksessa saattaisivat jäädä katsomatta ja elämys jäisi kokematta. Molemmat joutuvat myös välillä oman mukavuusalueensa ulkopuolelle ja sekös se vasta jännää onkin! 

Pari viikkoa sitten korkkasimme leffapurkin. Minä sain kunnian poimia sieltä silmät kiinni ensimmäisen lapun ja sinä iltana katsoimme Watchmenin. Onneksi olin nähnyt leffan aikaisemminkin, sillä taisin ehkä vähän nukahtaa viimeisen 20 minuutin aikana. Toisella kerralla oli Pöwwön vuoro poimia purkista elokuva ja silloin sattui olemaan tuulinen ja syksyinen ilta ja minä huokaisin, miten ihanaa olisi katsoa Love Actually juuri nyt ja samalla hetkellä Pöwwö nosti samaisen elokuvan purkista. Voitte arvata, kumman käsialalla tuo lappunen oli kirjoitettu... ;)

Kolmannella kerralla meillä oli molemmilla sormet ja varpaat ristissä sen suhteen, minkä leffan halusimme katsoa, mutta purkki ei toteuttanut kummankaan toivetta, vaan katsoimme Braveheartin. Kumpikaan meistä ei ollut nähnyt leffaa koskaan aikaisemmin ja se olisi takuulla jäänyt katsomatta, ellei se olisi ollut purnukassa. 

Purkin sisältö on onneksi suht monipuolinen, mutta varmastikin eniten sieltä löytyy sci-fiä... Lisäksi kuitenkin myös vanhoja klassikoita, lapsuuden suosikkielokuvia, kauhua, romantiikkaa, komediaa ja muutama leffatrilogia. Nyt jokainen leffailta on seikkailu, ikinä ei tiedä millaisiin tunnelmiin purnukka meidät vie. Jännityksellä odotan seuraavaa leffailtaa! <3


maanantai 6. lokakuuta 2014

The amazing Lindsey Stirling @ HKI

IIK IIK IIK IIK!!!

Viime lauantaina oli aika huikea päivä, sillä Lindsey Stirling aloitti Euroopan kiertueensa Helsingistä ja keikallehan oli luonnollisesti AIVAN PAKKO päästä. Scoundrel hankki liput heti niiden tultua myyntiin maaliskuussa ja hyvä niin, sillä keikka oli lopulta loppuunmyyty. Eli maaliskuussa alkoi puoli vuotta kestänyt kärsimätön odottelu, joka palkittiin vihdoin lauantaina.

Ensimmäinen muistikuvani Lindsey Stirlingistä on tämä hurmaava Lord of the Rings Medley, johon törmäsin youtubessa etsiessäni erilaisia versioita LotRien musiikeista. Tykkäsin versiosta jo tuolloin kovasti, mutta jostain syystä en ottanut sen enempää selvää artistista.


Aika pian tämän jälkeen Scoundrel hehkutti minulle jotain viulistityttöä ja halusi näyttää minulle yhden videon youtubesta... Lopulta yksi video muuttui kokonaiseksi Lindsey Stirling -maratoniksi ja siitä lähtien olen ihaillut tätä naista ja hänen musiikkiaan, tanssitaitojaan ja tyyliään suuresti. Minulla on viime vuodelta paljon ihania muistoja, joihin liittyy Scoundrel, Uusiksen tanssilattia ja Lindsey Stirlingin musiikki. Parhautta. 

Lauantai-iltapäivällä alkoi matka kohti Helsinkiä ja innostus oli käsinkosketeltavissa. Tai ainakin kuvattavissa. :D




Juna saapui Helsinkiin (ajallaan!) neljältä ja koska keikkapaikan ovien aukeamiseen oli vielä kolmisen tuntia aikaa, kävimme syömässä Kampissa kiinalaisessa. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun söin Kanaa kung po, jossa ei ollut cashew-pähkinöitä, vaan ihan tavallisia maapähkinöitä... o_O Lisäksi ainakin minä olin kunnon maalaistollo-turisti ja ahdistuin Helsingin keskustan vilskeessä ja vilinässä.  Toivon, ettei minun tarvitse ihan hetkeen uudestaan eksyä mennä Helsingin Stockmannille. Huhheijaa. Vähän ennen kuutta haettiin kahvit ja mentiin lyhyehkön jonon hännille odottamaan ovien aukeamista. Suht hyvään aikaan mentiinkin, sillä hiljalleen meidän taakse alkoi ilmaantua lisää ihmisiä jonoon ja jonkun ajan päästä jono olikin jo aikamoinen.

Kuva: Scoundrel

Ovet aukesivat ja rynnittyämme sisään saimme kohtalaisen hyvät paikat aika edestä. Scoundrel ja Shepherd astetta paremmat, mutta se tosin johtuu heidän pituudestaan, eikä niinkään niistä paikoista. Minä pikkuinenkin pääsin kuitenkin niin eteen, että näin hyvin lavalle ja ei tarvinnut hyppiä ja varpistella turhaan. Ja vaikka saimmekin vielä sisällä seisokella pari tuntia odottamassa Lindseyn esiintymistä, niin IT WAS TOTALLY WORTH IT! (Kaikki keikkakuvat ottanut Scoundrel)



Täytyy sanoa, että tämä oli ehkä paras keikkakokemus ikinä. Lindseyn show oli energinen, visuaalisesti näyttävä ja tietysti täynnä ihanaa musiikkia. Lindsey itse vaikutti juuri sellaiselta, millaisen kuvan olen hänestä saanutkin; iloiselta, hauskalta ja todella lämpöiseltä ihmiseltä.



Scoundrel oli tehnyt omin pikku kätösin pienen ja söpön monsterin, joka lavalle lennettyään päätyi samantien Lindseyn syliin ja jolle hän antoi nimen "Kumquat" (aww...). Me tietysti olimme molemmat niin fiiliksissä ja tohkeissamme koko hommasta, että emme tajunneet ottaa edes kuvaa Lindseystä ja Kumquatista, eli jos sinulla, tai jollain kaverillasi on kuvaa / videota aiheesta, niin olisin enemmän kuin kiitollinen, jos voisit kommentoida tähän postaukseen! :)









Nyt on vähän sellainen keikanjälkeinen tyhjyysolo, mutta onneksi videokuvaa keikalta löytyy youtubesta ja TÄSSÄ teille maistiaiseksi yksi keikan hienoimmista vedoista. Omaa suosikkibiisiäni (Shadows) en kuullut ja se onkin ainoa asia, joka jäi harmittamaan. Bussi oli takaisin rakkaassa Turussa yhden pintaan ja jalat olivat aika kipeät kaikesta seisomisesta, hyppimisestä ja täysillä bailaamisesta, mutta kokemus oli aivan huikea. Toivon, että Suomi saa nauttia toistekin Lindsey Stirlingin vierailusta. Ja kun se hetki koittaa, satavarmasti nakitan Scoundrelin varaamaan lippuja aamulla heti lipunmyynnin auettua. ;)

Kiitos Scoundrel kun jaoit tämän ihanan kokemuksen kanssani ja kiitos myös kaikki muut, jotka olitte keikalla tuomassa sinne juuri sen mahtavan fiiliksen, jonka minä ainakin sain sieltä mukaani!

Keep spreading Lindsey Love! 


torstai 11. syyskuuta 2014

Tiezen oireyhtymämuffinit

Viimeksi oli niin kuvapainotteinen postaus, että tällä kertaa ajattelin taas vähän purkaa pääni sisältöä kirjallisessa muodossa. Tällä hetkellä isoin stressi kohdistuu työasioihin, jotka ovat viime aikoina olleet enemmän ja vähemmän sekavia.

Pari kuukautta sitten kävin ensimmäisen kerran lääkärillä näyttämässä rintakehääni, jossa tuntui varsinkin työpäivän jälkeen aivan sietämätöntä kipua. Kipu tuntui samalta, kun joku olisi veitsellä iskenyt rintakehään. Heti ensimmäisellä kerralla sain diagnoosiksi Tiezen oireyhtymän ja sain jopa yhden päivän sairaslomaa. Noh, eihän tuollainen tulehdus nyt millään yhden päivän sairaslomalla parane ja seuraavalla viikolla löysin taas itseni lääkärin vastaanotolta. Tälläkin kertaa diagnoosi oli sama, mutta sain vaivaan sentään tulehduskipulääkkeitä ja viikon sairasloman.

Tällä hetkellä tilanne on se, että olen käynyt yhteensä kolmen lääkärin ja fysiatrian erikoislääkärin ja fysioterapeutin vastaanotoilla, olen ollut korvaavassa työssä ja sairaslomalla ja viime perjantaina sain jopa kortisonipiikit kahteen kipeimpään tulehduskohtaan. Voin kertoa, että jos tuo kohta sattui jo ihan paineltaessa niin että meinasi huuto päästä, niin se piikki siellä tulehtuneessa kohdassa vasta tuntuikin herkulta!

Noh, pointti on nyt kuitenkin se, että edes kortisonipiikit eivät tuntuneet vievän kipua pois. Pistoksen jälkeen rintakehä oli pari päivää ihan jumalattoman kipeä ja siihen päälle sairastin vielä flunssankin ja yskiminen, se vasta namia tekikin! Ärsyttävintä on se, että kukaan ei oikeastaan osaa sanoa mistä tämä vaiva on tullut, tai koska se menee ohitse. Todennäköisintä on, että se on tullut rasituksesta työssä, jossa ylävartalo kuormittuu ja altistuu kiertoliikkeelle. Toistaiseksi lääkäri on määrännyt, että en saa tehdä mitään kurottelua tai kiertoliikkeitä vaativaa työtä ja nyt vaan odotellaan, että tulehdus parantuisi itsestään. Ai niin, huvittavintahan on, että tämä vaiva kestää todennäköisesti jotain parin viikon ja muutaman vuoden väliltä. Ihan jees aikahaarukka.

Tämä viimeisen viikon "sairasloma" on mennyt oikeastaan siihen, että olen ravannut lääkäristä toiseen. Jokainen on tehnyt tasan samat testit, painellut sitä kipeää kohtaa, joka on tullut tietysti painelusta vielä kipeämmäksi ja asian suhteen ei olla yhtään viisaampia. "Lepoa, lepoa, lepoa." Huomenna palaan takaisin korvaavan työn pariin ja arvatkaapa kuka aloittaa työpäivän 6:30 RAISIOSSA? Eipä varmaan ketuta lähteä bussipysäkkiä kohti ennen kuutta aamulla. Onneksi huomenna on sentään perjantai ja PÖWWÖN SYNTYMÄPÄIVÄ. Sen kunniaksi voisin vaikka tehdä suklaamuffinseja. Löysin yhdestä keittokirjastani (Hyvä kokki, 2000 parasta ruokaohjetta) reseptin superhyviin ja kuohkeisiin muffinseihin, joita on vähän turhankin helppoa tehdä...


SUPERHYVÄT JA HELPOT SUKLAAMUFFIN(S)IT*
(20 kpl pieniä tai 12 kpl isoja)

*) ihan miten kukin haluaa muffineitaan kutsua. Mulle tulee muffinista mieleen vaan "are you bluffin with my muffin?"

  • 125 g margariinia
  • 1 1/2 dl sokeria
  • 2 munaa
  • 100 g taloussuklaata
  • 1 tl vaniliinisokeria
  • 2 tl leivinjauhetta
  • 3 1/2 dl vehnäjauhoja
  • 2dl piimää tai kermaviiliä

Vatkaa rasva ja sokeri vaahdoksi. Lisää munat yksitellen hyvin vatkaten. Sulata taloussuklaa kattilassa vesihauteessa, tai leikkaa se kuutioiksi ja lisää taikinaan. 
(Itse tykkään pilkkoa suklaan paloiksi, koska silloin taikinaan jää superhyviä suklaaylläreitä. Olen myös lisännyt taikinaan vähän kaakaojauhetta, niin muffinseista tulee suklaisempia ja tummempia.)

Sekoita kuivat aineet keskenään ja lisää ne joukkoon yhdessä piimän kanssa. Sekoita taikina tasaiseksi ja jaa taikina paperivuokiin. (Jos käytit alussa sähkövatkainta, niin suosittelen suklaan lisäämisen jälkeen vaihtoa puukauhaan tms ja sekoittamista käsin. Lisään vuorotellen jauhoja ja kermaviiliä ja sekoittelen taikinaa hiljalleen, jolloin muffinseista tulee kuohkeampia. Mikäli haluat kunnon suklaaöverit, niin laita muffinsivuokiin ensin ihan vähän taikinaa pohjalle, sen jälkeen pilko päälle pala Pätkistä ja lisää taikinaa.)

Paista uunin keskitasossa noin 15 min. (isompia muffinseja saa paistaa kauemmin, n 20-25 min)

HERKUTTELE!




Kerran muuntelin reseptiä niin, että jätin suklaan pois (le gasp!) ja lisäsin joukkoon sen sijaan kolme omenaa raastettuna ja pari tl kanelia (eli tein terveysmuffinseja! ;) ). Niistäkin tuli aika hyviä! Viimeksi ei ollut piimää, eikä kermaviiliä, mutta kreikkalainen jugurtti toimi ihan yhtä hyvin. 

Nyt menen suihkuun ja peiton alle lukemaan. Tässä käy tasan tarkkaan niin, että kun pitäisi herätä joskus viiden jälkeen, niin meikäläinen on vielä kahdelta yöllä pirteä kuin peipponen. 

P.S. Joku tarkkasilmäinen pikku mussukka ehkä huomasikin, että banneri on jälleen muuttunut. Se vanha jotenkin ärsytti, kun se oli niin tylsä ja jotenkin massiivinen, eikä sitten kuitenkaan mielestäni ihan sopinut blogin muun ulkoasun kanssa... Saati sitten jäänyt mieleen. Jouduin itsekin äsken miettimään, että millainen se vanha banneri olikaan, vaikka vaihdoin sen noin tunti sitten. :D 

Mielipiteet ovat tervetulleita, mitäpä tykkäätte uudesta? 

perjantai 5. syyskuuta 2014

Fairy tales

Hei vaan hei kaikki karvaiset lukijani ja terveisiä täältä teekupposen ääreltä. Menossa on varmaan jo joku sadas kuppi tänään. Meillä taistellaan alkavaa flunssaa vastaan ja teetä kuluu litrakaupalla. Lupailin teille jo aikoja sitten, että seuraavalla kerralla postauksessa olisi muutakin sisältöä, kuin vaan tylsää tekstiä ja kuulumisia. Noh, täältä pesee! Eilen olin nauttimassa kauniista säästä Kuusiston Linnan raunioilla Scoundrelin kanssa ja kyseessä ei ollut mikä tahansa hassutteluretki, vaan lähdimme ottamaan valokuvia. Vakavasti otettavia taidekuvia. Painotus sanalla VAKAVIA.




Kuten kuvista näkyy, niin onnistuttiin ihan kympillä.




Ette arvaakaan, miten paljon hirnuin kotona kun selasin näitä kuvia läpi. Itselläni on ollut kyllä ajoitus kohdallaan näissä kuvissa. Onneksi joukossa oli muutama onnistunutkin otos, joista saatte nauttia aivan hetken kuluttua tässä postauksessa.

Scoundrel oli pukeutunut linnanneidoksi ja jos joku ei vielä arvannut, niin minä yritän epätoivoisesti tehdä kunniaa Punahilkalle. Superawesome viittani on Scoundrelin käsialaa ja samoin taitaa olla suurin osa neidin omistakin vaatekappaleista. :D Tarkoituksena oli siis ottaa vähän historiallisia / satumaisia kuvia raunioiden luomissa puitteissa ja suurimmaksi osaksi saimme onneksi olla rauhassa, eikä paikalle sännännyt mitään satapäistä turistiryhmää kamerat kourassa.


Tässä teille ensin vähän kuvia Linnanneidosta tiluksillaan. Kuvat ja muokkaus (c) Stormiina.

(Kuvista saa suurempia klikkaamalla!)





Pilvenhattarat kelluivat taivaalla ja sää oli kuin morsian. Ja niin oli kyllä Scoundrelkin parissa kuvassa. Valkoinen puku vaan puuttuu ja menisi varmasti ihan täydestä.





Muutamassa kuvassa on vähän Tuhkimomaista fiilistä ja noh, mitäpä sitä hyvää ideaa hylkäämään. Voi pojat, että tätä tehdessä nauratti. Naurattaa vieläkin. :D Tässä teille pientä Disney-revittelyä.




Kaikki, jotka yhtään minua tuntevat, eivät ole varmastikaan yhtään yllättyneitä siitä, että (luonnollisesti) osa kuvista muokkautui mustavalkoisiksi, mutta vähän yllättäen niistä tuli tunnelmaltaan aika synkkiä. Kai se sitten on jonkinlaista vastapainoa sille satumaiselle väriloistolle ja iloiselle Disney-meiningille. Tykkään näistäkin kuvista ihan kympillä (vaikka itse sanonkin).


Erityisesti tämän kuvan värimaailma miellyttää silmääni. Scoundrel oli itse sitä mieltä, että värillinen versio on parempi, mutta jotenkin tämän kuvan synkkyys viehättää minua.  Laitetaan nyt alle vielä se värillinenkin versio, niin tekin saatte muodostaa ihan ikioman mielipiteen aiheesta.





Mustavalkoisuus tuo kuviin myös vähän lisää historian siipien havinaa.


*Qrk* Linnanneito ja prinssin metsästys. Prinssiä ei löytynyt, mutta raunioilla kuljeskeli eräs mies, joka kyseli meiltä ensin, että ollaanko jotain linnanneitoja ja kun vastaus oli myönteinen, niin setäpä ohi mennessään totesi vielä naureskellen olevansa sitten varmaan itse se kuningas... Sedälle ei kyllä nyt tällä kertaa herunut pisteitä omaperäisyydestä, mutta papukaijamerkki hyvästä yrityksestä kuitenkin!



Jossain vaiheessa flunssahöyryjä ja Finrexinin yliannostusta taiteellinen sieluni pääsi valloilleen ja kuvista tuli jotain aivan muuta, kuin olisi pitänyt. Näistä parista seuraavasta en osaa vieläkään sanoa, että tykkäänkö ihan täysillä, vai ovatko ne oikeasti ihan hirveitä. :D



Myös näistä seuraavista piti tulla jotain aivan muuta, mutta lopputulos oli sen verran mielenkiintoinen, että harkitsen teettäväni jonkinlaiset taulut näistä kahdesta...









Nyt kun olette saaneet ihnailla pitkänhuiskeaa linnanneitoa, niin seuraavaksi vähän pikkuista Punahilkkaa! Scoundrel on ottanut seuraavat kuvat minusta ja omin pikku kätösin olen muokannut ne.

(Kuvista saa isompia klikkaamalla!)




Asuuni kuului alunperin myös mustat hanskat, mutta jossain vaiheessa meni hermot niiden kanssa säätämiseen, kun otti kuvia. En jaksanut joka kerta ottaa niitä pois ja laittaa uudestaan takaisin käteen, kun vaihdoin kameran toiselle puolelle. Oh well, olen aika varma, ettei kukaan olisi edes huomannut asiaa, ellen olisi siitä huomauttanut. :D


Kuten kuvista näkyy, niin nämä kuvat ovat poikkeuksetta muokattu samanlaisiksi. Mustavakoinen tausta ja punainen punahilkka. Toimii mielestäni ihan älyttömän hyvin. Jotenkin tuo asun punaisuus riiteli pahasti aurinkoisen ja vihertävän ympäristön kanssa. Punahilkka on kuitenkin aika synkkä ja metsään sijoittuva satu ja halusin kuviinkin samaa tunnelmaa.


Ja koska Scoundrelista otettiin kurkkauskuva, niin tietysti minäkin halusin. En ole ihan yhtä vakuuttava, mutta parhaani yritin. Nämä alla olevat kuvat sen sijaan ovat onnistuneet mielestäni todella hyvin. Tuo takana oleva muuri on mitä parhain tausta näille kuville ja Punahilkkakin on aika söpönä!







Nämä kaksi kuvaa säästin viimeiseksi, koska ne ovat omat suosikkini tästä kuvasarjasta. Jotenkin niihin vaan kiteytyy juuri oikeanlainen tunnelma ja värimaailma on mitä täydellisin.





Tällaisin kuvaterkuin tällä kertaa. Olen innokas kuulemaan, että mitä te tykkäsitte kuvista ja mitkä olivat suosikkejanne. Tällaisten kuvausjuttujen tekeminen on superhauskaa ja mitä parhain harrastus kavereiden kanssa. Lisäksi saa laittautua nätiksi ja käyttää mielikuvitusta. Meillä on suunnitteilla jo ainakin yksi talvisempi kuvaussessio näihin samoihin maisemiin.

Lopuksi vielä se onnistunut otos meistä molemmista. 


Syysterkuin: Lady of the Castle (Scoundrel) & Little Red Riding Hood (Stormis iha itte!)