perjantai 29. marraskuuta 2013

VOLBEAT, VOLBEAT, VOLBEAT!

Takana aivan huikea keikka ja väsynyt päivä, jolloin päässä on soinut vain ja ainoastaan VOLBEAT!

Matka kohti Helsinkiä alkoi viiden jälkeen ja vähän oli ehkä levottomat jutut jo ennenkuin päästiin autoon asti. Ymmärtäähän sen, että kun tunkee tällaiset kierot mielet samaan pieneen tilaan pariksi tunniksi, niin juttujen taso on juuri niin kaksimielistä, kuin vaan voi kuvitella. Ihanainen Soile oli leiponut meille matkaevääksi mokkapaloja ja lisäksi pysähdyttiin matkalla huoltikselle syömään vähän lämminmunalo- eiku.... savumunale- eiku... lämminsavulohimunaleipiä. Varsinainen sanahirviö. Yhtä mieltä oltiin Hattaraisen kanssa siitä, että ihan lämpimälle munalle se leipä maistui!

Pian alkoikin näkökentässä jo häämöttää Hartwall-areenaa ja hetki hetkeltä kävi meno levottomammaksi. Autosta pois päästyämme tilanne alkoi olla jo aika paha. Tässä Soilen ja Hattaraisen fiiliksiä... :D


Oltin hyvissä ajoin paikalla ja toinen lämppäribändi (Iced Earth) aloitteli juuri soitteluaan lavalla. Me otimme luppoajasta hyödyn irti ja kiertelimme areenaa ja ostimme maailman cooleimmat ja viileimmät paidat muistoksi keikasta.

Stormiina, Hattarainen ja Soile - Team Boobies. 

Stormiina approves. 
Soilella ja Kuskilla oli jo etukäteen hankitut superhienot hupparit, joita kelpasi myöskin esitellä.



Vaelsimme paikoillemme ylös, ylös ja vielä vähän ylemmäs ja näkymät olivat aika hyvät! Väkeä valui areenalle tasaiseen tahtiin ja ihmiset etsivät paikkojaan. Tai ainakin ihmisten olisi pitänyt tehdä niin... Minun viereeni istahti ensin keski-ikäinen pariskunta, joka ei löytänyt omia paikkojaan ja mies totesi, että "eikai sillä niin väliä ole, että missä sitä istuu." No eipä kai, mutta loppuunmyydyllä keikalla on aika todennäköistä, että kyseisten paikkojen haltijat haluavat istua omilla paikoillaan, eivätkä metsästää joidenkin muiden urpojen tyhjäksi jättämiä paikkoja. Tämä pariskunta siirtyi lopulta kolme kertaa, kunnes löysivät muutamaa riviä edempää pari paikkaa, joihin mahtuivat.


Kaiken huippu olivat kuitenkin kaksi rokkimummoa, jotka ensinäkin olivat kännissä, toisekseen eivät löytäneet omia paikkojaan humalaltaan ja kolmanneksi istuivat vielä meidän vieressä olleen nuoren miehen SYLIIN kuuntelemaan keikkan alkua. Lopulta he päätyivät minun viereeni istumaan ja joraamaan niin auttamattoman vanhanaikaisesti (enpä ole ennen nähnyt kenenkään OIKEASTI twistaavan). Ärsytti, että keikasta meni ensimmäiset biisit vähän ohi ihmisten ramppaamisen, keskustelun, evottamisen ja yleisen säätämisen vuoksi. Olisihan se nyt ollut IHAN JUMALATTOMAN vaikeaa tulla ajoissa paikalle (eli silloin, kun bändi ei vielä ole aloittanut) etsimään sitä omaa paikkaa niin, ettei tarvitse häiritä muiden konserttielämystä, JUMALAUTA!

Muilta osin keikka oli AIVAN MAHTAVA! Areena oli täynnä ihmisiä ja fiilis oli korkealla. On aika huikeaa kuulla livenä bändiä, joka osaa hommansa. Levyllä kaikki kappaleet ovat niin viimeisteltyjä ja niissä on loppuun asti mietitty se, miltä ne kuulostavat radiosoitossa. Ei voi sanoin kuvailla sitä fiilistä, kun kuulee livenä ne lempikappaleensa juuri sellaisena, kuin ne on soittoon tarkoitettu.


Volbeat soitti uuden levyn materiaalin lisäksi onneksi paljon myös vanhempia biisejään, sillä niitä meidän porukka vähän enemmän lähti kuuntelemaankin. En kuullut odottamaani Soulweeperiä (kumpaakaan!), mutta sen sijaan olin todella liekeissä, kun bändi alkoi soittaa coveriaan "I only wanna be with you" -kappaleesta. Parhautta! <3 Yllättäen vieressä istuvat rokkimummot osasivat vain ja ainoastaan tämän (alunperin) kasarihitin sanat ulkoa.



Illan viimeinen biisi oli "Still counting" ja yleisö oli ihan liekeissä! Meitä oli assholeja koko areena täynnä, eikä kukaan ollut yksin. Lopuksi bändi heitteli lavalta yleisöön vielä plektrojen ja rumpukapuloiden lisäksi laulaja Michael Poulsenin vesipullon ja basistin paidan. Grrrrrau. Eipä vissiin olis kelvannut matkamuistot tuolta keikalta.


Volbeatin Facebook-sivulla julkaistiin keikan jälkeen tällainen viesti:

"We'll return to Finland next summer! Who's up for Qstock?"

Eli Ouluun ovat pojjaat tulossa kesällä. Ei ehkä ihan se mielekkäin paikka lähteä katsomaan bändejä. Vaikka Volbeatin takia voisi vähän pidemmälle kyllä matkustaakin.


Mutta sellaista elämysmeininkiä tällä kertaa. Kiitos vielä Hattaraiselle, Soilelle ja Kuskille seurasta. Ja etenkin Hattaraiselle, joka jo kesällä ilmoitti varaavansa minut marraskuussa yhdeksi illaksi itselleen. Paras ylläripylläri ikinä! <3 Seuraavaksi suuntaankin elokuviin Pöwwön kanssa. Elämyksiä toisensa jälkeen. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti