maanantai 25. marraskuuta 2013

Kivoista kivoin viikonloppu!

Viikonloppua tuli taas vietettyä ihanien ja vielä vähän ihanampien ihmisten kanssa. Perjantaina tein ruokaa yhdessä Pöwwöpään kanssa, tai se ainakin oli tarkoitus... Lopputulos oli kuitenkin se, että minä siemailin viiniä ja katsoin herkkujen valmistumista sivusta. Ehkä ihan hyvä niin, sillä lopputulos olisi tuskin ollut näin herkullinen, jos minä olisin lisännyt oman lusikkani soppaan. Oikeasti ei siis syöty soppaa, vaan lautaselta löytyi lohimedaljonki ja uunikasviksia. 


Perjantai-iltana kävimme myös leffassa ja elokuvaksi valikoitui Don Jon. Pieni sali oli täynnä tyttöporukoita ja pariskuntia ja lähes kaikilla miehillä oli saliin astuessa yhtä kärsivä ilme, kuin Pöwwöpäälläkin. :D Elokuva oli kuitenkin yleisöstään huolimatta hyvä. Olen jo ennenkin mainostanut olevani aika suuri Joseph Gordon-Levitt fani, joten eihän tätä voinut jättää väliin. Sen lisäksi, että mies näyttelee elokuvassa pääosaa, hän on myös käsikirjoittanut ja ohjannut sen. 

Don Jon ei ollut mikään mieltä räjäyttävä kokemus, mutta pidin siitä silti. Elokuva kuvaa aika raadollisesti parisuhteita ja sitä, millaiseksi ne ovat nykypäivänä muodostuneet. Kuinka ihmiset asettavat toisilleen aivan liian suuria vaatimuksia ja kuinka pariskunnat yrittävät muokata toisesta ihmisestä rakastettavamman ja paremman. Oma mielipiteeni asiaan on se, että pitäisi keskittyä löytämään sellainen ihminen, joka saa nauramaan ja jonka kanssa on helppoa olla ja jota ei tarvitse muuttaa rakastaakseen. (Lässyn lässyn läpätilää)

Elokuvan naispääosissa nähdään Scarlett Johansson ja Julianne Moore, jotka sopivat kyllä rooleihinsa aivan loistavasti. Scarlett Johanssonista en ole koskaan erityisemmin pitänyt. Älkää kysykö miksi, koska en osaa vastata mitään sen järkevämpää, kuin että "jokin siinä vaan ärsyttää!" Julianne Moore sen sijaan... Aivan ihastuttava, karsimaattinen ja kaunis nainen. Joseph Gordon-Levittistä sanottakoon tämän elokuvan yhteydessä vielä sen verran, että HUHHUH! Kuuma, kuumempi, kuumis. Puku päällä, salilla ja voi kyllä, ilman paitaa, sängyssä. 

Illan kruunasi "vielä yhdet" Cosmicissa, jossa Scoundrel ja Shepherd olivat istumassa iltaa oman ällösöpön leffailtansa jälkeen. Minusta on vieläkin kovin hämmästyttävää (mutta toki kivaa ja ihanaa), että miten hyvin Pöwwöpää tulee toimeen ystävieni ja varsinkin Shepherdin kanssa. Useammin kuin kerran illan aikana pöydässämme lausahdettiin "Great minds think alike..." Scoundrelin kanssa tämä ei ole mitenkään uutta, sillä olen ihan varma, että suurimman osan ajasta hän osaisi päättää lauseeni, mutta oli vähän hämmentävää, että neljän ihmisen pikkutuhmat ja vähän vähemmän pikkutuhmat mielet ovat näinkin samalla aaltopituudella. 

Myös me olimme Pöwwöpään kanssa samalla aaltopituudella siitä, että Scoundrel ja Shepherd voisivat VÄHÄN rajoittaa tuota julkista pussailua, lääppimistä ja hunajan valuttamista pöytiin! GET A ROOM!

Kuva: Scoundrel


Vai miten se nyt oli?

Kuva: Scoundrel


Aaand moving on! Lauantaina pidin Pikkuiset joulutuparit, sillä olenhan asunut nykyisessä asunnossani jo vaatimattomat 9kk. Oli ehkä aikakin pitää tuparit. Ja koska joulu on kovaa vauhtia lähestymässä, niin pitihän jonkun avata pikkujoulukausi! Olin valinnut hyvän päivän, sillä lauantaina oli myös Turun joulukadun viralliset avajaiset ja mikä olisikaan ollut parempi tapa aloittaa pikkujoulut, kuin mennä paikan päälle katsomaan, kun jouluvalot syttyvät?

Kuva: Scoundrel

Kuvassa me urheat tärähtäneet kolme joulutonttua! Pöwwöpää, Stormis ja Scoundrel. 
En muista olenko koskaan aiemmin ollut paikan päällä joulukadun avajaisissa... Ehkä joskus ihan lapsena, mutta siitä ei kyllä ole mitään muistikuvia. Valot kävi sytyttämässä Lumikuningatar, joka näytti siltä, että olisi nielaissut kasan jouluvaloja. Todella pelottava ilmestys! Enkä kyllä voi sanoa muistavani sanaakaan Jouko Lehmuston puheesta, mutta valojen syttyessä tuli aika lämpöinen ja lapsekas olo! Ja koska minulla kerrankin on tarjota teille söpöjä pariskuntakuvia, niin tässä vielä yksi! Ai mikä pituusero? :D


Kuva: Scoundrel

Joulukadulta suuntasimme luokseni odottamaan vieraiden saapumista. Olimme Scoundrelin kanssa käyneet aikaisemmin päivällä kaupungilla hakemassa herkkuja syötävän ja juotavan muodossa ja ehkä vähän poikkesimme myös kirppiksellä samalla reissulla. Suunnitelma oli piipahtaa äkkiä kirpparilla ja sen jälkeen käydä pikaisesti hakemassa jotain pientä naposteltavaa iltaa varten. Kaksi ja puoli tuntia ja kuusi kassillista myöhemmin olimme löytäneet sen mitä etsimme + vähän muutakin kivaa. Laita nainen ostoksille ja hän kyllä ostaa kaiken mitä on hakemassa, mutta ei lopeta siihen. Olimme molemmat etsimässä kirpparilta uutta boleroa, minä mustaa ja Scoundrel punaista ja kuinka ollakaan, löysimme sellaiset HETI, kun vaan sanoimme ääneen mitä etsimme. Saatoimme löytää vähän muutakin kivaa, mm. uudet takit, mutta ei niistä sen enempää tässä postauksessa. 

Olen kovin iloinen siitä, että bileisiini pääsi niin monia kivoja ihmisiä ja erityisen iloinen olen siitä, että Track08 pääsi käymään. Kirjoitellaan kyllä kirjeitä usein, mutta ei se ole ollenkaan sama asia, kuin kasvotusten näkeminen. Nytkään ei kyllä ehditty kauheasti vaihtaa kuulumisia, mutta oli kivaa nähdä! 

Tässä vähän illan pikkujoulutunnelmaa:

Kuva: Scoundrel

Kynttilöitä, jouluvaloja ja takkatuli telkkarissa, kuinkas muutenkaan. Pöydän antimina mm. pipareita, sinihomejuustoa, pähkinöitä, porkkanaa, kurkkua, paprikaa, omenaa, dippiä ja salamia. Juomana oli tietysti punaviiniglögiä. Scoundrelin ja Shepherdin kanssa juhlistimme myös erästä todella tärkeää ja hienoa päivää, sillä lauantaina oli myös Doctor Who:n 50th Anniversary! Siitä jatkankin seuraavalla kerralla, sillä olen VIHDOIN katsonut kaikki Tohtorit + tuon 50th anniversary -jakson ja minulla on niin paljon sanottavaa, että en avaudu tämän kaiken jatkoksi vielä siitäkin. :D 

Sunnuntai meni armottomasta päänsärystä kärsiessä, jota koitin lääkitä pizzalla ja Tohtorilla, mutta itsepintaisesti särky on jatkunut vielä tänäänkin. Nyt onneksi alkaa jo vähän helpottaa ja hyvä niin, sillä lauantaina olisi taas edessä paritkin pikkujoulumeiningit. Raskasta tämä pikkujoulukausi! Parasta sunnuntaissa oli ENSILUMI! Oli aivan pakko lähteä koiran kanssa ulos juuri silloin, kun lunta pyrytti kaikkein eniten ja siellä minä sitten virnuilin typerästi ja seisoin keskellä lumisadetta. Parhautta! 

Ja ihan teidän kiusaksenne vielä yksi lässyn lässyn läpätilää -kuva! Hunajaa näytöillene, olkaa hyvät! ;)

Kuva: Scoundrel


4 kommenttia: