tiistai 26. marraskuuta 2013

Doctoooor!

Lupasin Doctor Who -aiheisen postauksen ja tässä se tulee!

(EDIT: Niinhän siinä taas kävi, että innostuin aivan liikaa tämän postauksen tekemisestä ja koneeni on nyt pullollaan erilaisia Doctor Who -aiheisia kuvia ja giffejä ja en MITENKÄÄN saa kaikkea haluamaani järkevästi mahtumaan yhteen postaukseen, joten... luvassa on useampia postauksia tämän aiheen äärellä. HUPS :D )


Viime sunnuntaina koitti se hetki, kun sain viimeisetkin jaksot katsottua ja tietysti katsoin heti perään tuon 50th Anniversary -jakson, joka oli EEPPINEN, mutta siitä lisää myöhemmin. Olen niin tohkeissani, että en oikein tiedä mistä aloittaisin... Ehkäpä olisi aika vertailla vähän Tohtoreita?

WELL HELLO THERE CHRISTOPHER ECCLESTON, AKA 9TH DOCTOR! :)

Kuten jo aiemmin mainitsin täällä, pidin kyllä yhdeksännestä Tohtorista ja hänen vähän kuivakastakin huumorintajustaan, mutta jotenkin tuo Cristopher Ecclestonin roolisuoritus jäi lopulta itselleni vähän etäiseksi. Minulle ei koskaan muodostunut samanlaista tunnesidettä yhdeksänteen Tohtoriin, kuin hänen seuraajiinsa, mutta kyllähän ensimmäisen kauden lopussa oli vähän haikeat fiilikset...


 "You never forget your first doctor!"


10. Tohtori (David Tennant) sulatti kuitenkin sydämeni samantien. Eikä vähiten pukeutumisensa vuoksi. Katsokaa nyt tuota puku + Converset -yhdistelmää! Parhautta. Ihana David Tennant!


Kymmenennellä Tohtorilla oli myös astetta eeppisemmät hiukset...


... ja yksi suloisimmista hymyistä ikinä!



Sarja tuntui vaan kokoajan paranevan David Tennantin myötä ja tykkäsin tästä Tohtorista ihan hirvittävästi. Hänen ja Rosen kemiat sopivat niin täydellisesti yhteen.


Pidin ehkä eniten siitä, kuinka he saivat toisensa nauramaan.



Heidän välillään oli niin uskomattoman paljon kemiaa...


... ja välittämistä.


Ja pelkkä seuraavan giffin katsominen saa minut surulliseksi... :(



10. Tohtori oli edeltäjäänsä verrattuna paljon seurallisempi, vilkkaampi ja toisinaan varsinainen vitsiniekka. Taustalla painoi kuitenkin edelleen syyllisyys menneisyydestä (Last Great Time War) ja ajoittain sarja avasi myös Tohtorin synkempää puolta. Rakastin tämän Tohtorin moniulotteisuutta, ilmeitä, eleitä, tapaa puhua nopeasti ja vitsailla kaikesta. Olin aivan varma siitä, että olin löytänyt oman Tohtorini ja kun tämä hetki koitti....



... itkin niin suunnattomasti ja velloin siinä tunteessa, ettei KUKAAN voisi koskaan korvata David Tennantin jättämää aukkoa.


Kunnes...



Ladies and Gentleman, 11th Doctor, Matt Smith.


Ei ollut varmastikaan helppoa hypätä niin suuresti pidetyn David Tennantin jalanjälkiin ja tuoda omaa persoonallisuutta tähän rooliin. Matt Smith onnistui siinä mielestäni kuitenkin loistavasti ja myönnettäköön, että olin aika myyty jo ensimmäisestä jaksosta alkaen...

Regeneroitumisen jälkeen uuden Tohtorin tärkein tehtävä on tietysti etsiä itselleen sopiva tyyli. Tässä 11. Tohtorin mielipide kravatteihin.



Mutta viis kravateista, kun on keksitty myös RUSETIT!


Bow ties are cool. Indeed.


Rusettien lisäksi, mikä minua sitten viehätti tässä yhdennessätoista Tohtorissa? 

Hän oli todella herttainen, 


ja todella, todella syötävän söpö.


Toisinaan hän oli varsinainen ilmeilijä, 

 ( see? see?! )
(*giggles*)


 ja muutenkin vekkuli hassuttelija,



mutta osasi olla myös todella superübercool.


Mainitsinko jo, että hän oli syötävän söpö ja suloinen?


Tämän hymyn myötä luulisi Dalekienkin riisuvan aseensa. Itsehän en jättäisi riisumista pelkkiin aseisiin... If you know what I mean...? ;) 


KRHM! (Where was I?)

Yksi merkittävä syy oli myöskin se, että rakastin sitä, miten 11. Tohtori toi välillä mieleeni hyvinkin paljon Benedict Cumberbatchin Sherlock Holmesin. Samanlainen tapa puhua itsekseen ja kävellä ympäriinsä niin, että sivustaseuraajan on mahdotonta pysyä kärryillä. 


11. Tohtorin myötä pääsimme sukeltamaan vielä syvemmälle hänen menneisyyteensä ja taustoihinsa. Näimme tästä rakkaasta hahmosta myös vakavamman puolen, joka vetosi ainakin minuun ihan täysillä.


Toisinaan hahmon yksinäisyys ja haikeus olivat todella riipaisevan käsinkosketeltavissa. Tuo vähän alakuloinen hymy sulatti sydämeni aivan täysin. 


Kaiken tämän jälkeen voin ylpeänä todeta, että Matt Smith on todellakin "My Doctor". Se Tohtori, jonka mukaan minä haluaisin lähteä kaikkein eniten. Odotan kauhulla uusia jaksoja ja regeneroitumista. Minun rakas Tohtorini on tullut tiensä päähän.

Onneksi 11. Tohtori jätti meille hyviä elämänohjeita!




 Oh Doctor, I will! 

2 kommenttia:

  1. Voih. Harmittaa entistä enemmän etten ole päässyt vielä Tohtoreihin tutustumaan. Iloksesi, heitän sinulle nyt linkin.

    http://grypwolf.tumblr.com/post/68171213425/sirens-are-real-colossal-frappuccino

    Koita selvitä tästä mielikuvasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wait... What?! :D

      Kannattaa ehdottomasti tutustua Tohtorin ihmeelliseen maailmaan! :)

      Poista