keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Valopilkkuja

Vaikka olenkin ihminen, joka pitää syksystä sateineen päivineen, niin olen alkanut jo todenteolla kaivata lunta. Tuota ihanaa valopilkkua tämän pimeyden keskelle. Pimenevä ilta, jossa leijailee maahan isoja lumihiutaleita hiljalleen. Täydellisyyttä hipova hetki. Missä olet ensilumi?!

Olen itse yrittänyt karkottaa syysmyrtsiä mm. tyttöjenillalla, kahvittelulla ja vähän ehkä söpöilylläkin. (YÄK!) Eilen olin kävelemässä nälkäisenä ja kiukkuisena vesisateessa kotiin, kun puhelimeni soi ja ilmoitti soittajaksi Pöwwöpään, joka lausui ehkä kauneimmat sanat, jotka olen hetkeen kuullut: "Mulla on vähän nälkä, jos mä hakisin kiinalaista ja tulisin sun luo?"
Voiko olla mitään romanttisempaa, kuin mies joka tuo minulle lempiruokaani, vesisateesta huolimatta? Ei voi! Tai no voi, jos se ruoka syödään katsoen Doctor Who:ta. (viimeinen kausi menossa! :F)

Toiseksi parasta eilisessä oli se, kun kaivoin esiin vanhan pleikkarini ja haastoin Pöwwöpään pelaamaan kanssani Tekkeniä. Aluksi oli liikkeet todella hakusessa, pelaamisesta ei meinannut tulla mitään ja vastapuoli hallitsi peliä aika vahvasti, mutta sitten... Sitten muistin minun ja Tiirikan tärkeimmän säännön: "ÄLÄ KESKITY SIIHEN PELAAMISEEN! Mieti kaikkea muuta, niin liikkeet löytyvät kuin itsestään." Toimii joka kerta! Siinäpä sitten vastapuoli nujerrettiin aika tehokkaasti erä toisensa jälkeen ja lopulta pöwwöpää nöyryytettiin täydellisesti. Saatan ehkä vähän liioitella, mutta kyllä minä ihan oikeasti lopulta voitin!



Yritin karkottaa tätä pimeyttä myös kotonani ja askartelin kivan pikkuisen sisustuselementin, joka tuo vähän valoa iltojeni iloksi... Tuolla on aika kivaa lukea kirjaa, katsoa sarjoja ja leffoja, tai ihan vaan olla ja köllötellä. Parhautta.






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti