keskiviikko 20. marraskuuta 2013

Tired of being tired.



Vaikka miten olen yrittänyt ponnistella ja pinnistellä itseäni hyväntuuliseksi syysihmiseksi, niin alakuloisuus kolkuttaa jälleen ovellani. Rakastan alkusyksyn väriloistoa ja jopa niitä syksyisiä rankkasateita, mutta tällainen mitäänsanomaton kaikkialla vellova harmaus ei kyllä innosta mihinkään. Olen nukkunut viimeaikoina suht hyvin, mutta olen silti väsynyt. Joka ikinen päivä.

Viikonloppu tosin oli kiva. Käytiin Pöwwöpään kanssa leffassa katsomassa Gravity ja itse kyllä tykkäsin siitä kovasti, vaikka se olikin tunnelmaltaan aika ahdistava. Ja vaikka Sandra Bullock olikin "vähän" kiristetyn näköinen... :D  Tulipa taas todettua, että leffaa on ihan eri asia katsoa isossa teatterissa, jossa äänentoisto on jotain ihan muuta, kuin kotona sohvalla normikokoisesta telkkarista (vaikkakin mun äänentoisto on kyllä aika hyvä!). Viikonloppuna yhdistettiin myös meidän supervoimat ja viihdytettiin molempien kavereita Cosmicissa. Eeppistä. Ja kivaa, koska kaverimme tulivat toimeen keskenään!

Maanantai oli oikea superväsypäivä ja menin vasta kymmeneksi töihin, mutta silti luomet tuntuivat painavan ihan liikaa ja halusin vaan vetää peiton korviin ja nukkua lisää. Nukuinkin. Kahden ja puolen tunnin kevyet päiväunet, joilta herättyäni oli vain kiukkuinen olo. Noh, onneksi ihana MRV piristi iltaani ultimaattisella Girls night out -meiningillä.

Eilen vein Pöwwöpään näytille MRV:n ja hänen miehensä luo. Hassua, että en niinkään jännitä sitä hetkeä, kun ollaan näytillä vanhempien luona, mutta voin myöntää jännittäneeni kavereiden tapaamista. Onneksi ystäväni ovat niin ihania, että on ollut aika turha pelko, että he eivät pitäisi Pöwwöpäästä.
Scoundrelin miehen kanssa he ovat jo bondanneet vaikka ja mistä ja suunnitelleet jotain ultimaattisia poikienvälisiä pikku-ukkoiltoja. (Tällä oli ilmeisesti jotain tekemistä Warhammerin kanssa...) Olen itse myös tykästynyt Pöwwöpään kaveripiiriin, josta löytyy paljon kivoja ihmisiä, joiden kanssa tulee toivottavasti hengailtua paljon myös tulevaisuudessakin.

Olin viikko sitten vähän jännän äärellä hiusteni kanssa. Taisin mainitakin, että menin Hattaraisen saksien armoille ja haaveilin uudesta väristäkin... Huomatkaa todella söpö kontrasti hiusten ja katu-uskottavan bändipaidan välillä. :D



Tänään oli vähän liikaakin ohjelmaa yhdelle päivälle. Olisin oikeasti halunnut vaan kölliä sohvalla ja katsoa sarjoja ja olla itsekseni, mutta girl's gotta do what a girl's gotta do. Töissä on käytävä, vaikka olisi miten väsynyt ja ärtynyt. Töiden jälkeen kävin vaan pikaisesti kotona, ennenkuin lähdin hoitamaan asioita ja käymään äidillä. Kaverini on muuttamassa ja hänen varastossaan ollut astianpesukoneeni piti saada vähän kiireellä muuton alta pois. En saanut sille mistään ostajaa tähän hätään, joten piti vähän kikkailla uuden sijoituspaikan kanssa, mutta nyt se on taas varastoituna. Kaveriakin oli aika jännää nähdä. Tai jännä on ehkä väärä sana. Outoa ja ehkä tietyllä tavalla vähän haikeaakin, kun ollaan oltu hyviäkin kavereita ja nyt on yhteydenpito jäänyt aika minimiin ja nyt hän muuttaa toiselle paikkakunnalle, eikä tiedä koska tulee nähtyä seuraavaksi. Ehkä kuitenkin vielä joskus!

Siirto-operaation jälkeen menin vielä äidin luo hengailemaan ja syömään äidin tekemää piirakkaa, kuten kunnon tytär konsanaan. En osannut valita haluanko mansi- vai mustikkapiirakkaa (herp derp :D ), joten molempi parempi!


Tulin kotiin tuossa kolmisen tuntia sitten ja siitä asti olen istunut koneella ja ollut ihan täysin koomassa. Väsyttää ihan armottomasti, mutta tähän aikaan ei oikein viitsi ottaa enää päikkäreitä ja on vähän liian aikaista mennä yöunillekaan. Jospa sitä keittäisi kupin teetä ja siirtyisi sohvalle katsomaan Doctor Who:n viimeisiä jaksoja. Lauantaina tulee 50th anniversary -jakso, mutta koska olen ollut typerä luuseri, niin olen sopinut samalle päivälle omat pikkujoulut... Ei aina voi ajatella kaikkea ihan loppuun asti. Noh, onneksi on koko sunnuntai aikaa tohtoroida.

Huomenna onkin pakko olla maailman reippain tyttö ja siivota koko kämppä, että voi sitten viikonloppuna nauttia siististä kodista ja järjestää huoletta kauden parhaat pikkarit. Ainiin! Oikeasti niistä hiuksista tuli tällaiset:


Eli tuo viha-rakkaussuhteeni otsikseen jatkuu edelleen. Viime viikon perjantaina leikkasin, mutta ihme ja kumma, vieläkään ei kaduta! Hattarainen leikkasi ihan todella kivasti hiukseni, vaikka päästikin parit ärräpäät leikkauksen lomassa. Voin kertoa, että latvani eivät ole IKINÄ olleet näin huonossa kunnossa. Leikattiin varmaan lähemmäs 10 cm pois ja Hattarainen olisi leikannut enemmänkin, jos olisin antanut. Lupasin, että en hetkeen tee yhtä ainoaa värinpoistoa hiuksiini, vaan kasvatan niitä vähän lisää ja leikkaan tuota huonokuntoista latvaa pikkuhiljaa pois... Joten vihjaamani värjäysoperaatio jääköön vielä salaisuudeksi, sillä se vaatisi värinpoiston, jos toisenkin ja siirtyy siksi hamaan tulevaisuuteen. Höh.

Olen tykästynyt tähän punaiseen väriin nyt niin paljon, että taidan pitää siitä kiinni toistaiseksi. Ei ole tehnyt oikeastaan ollenkaan mieli palata siihen mustaan väriin. Tämä punainen sopii niin hyvin tämänhetkiseen elinvoimaiseen ja positiiviseen fiilikseen. Vaikka väsyttääkin ja tuntuu, että valitan siitä kavereille, Pöwwöpäälle ja täällä blogissakin jatkuvasti, niin asiat on silti aika kivasti ja olen onnellinen.




Erityisesti tämä muki ja päivittäinen tee(pussailu)hetkeni Matt Smithin kanssa tekee minut kovin, kovin onnelliseksi! Kiitos vielä kerran Scoundrel! <3

Blogini on saanut myös pari uutta lukijaa. Tervetuloa keskelle hallittua kaaosta!

3 kommenttia:

  1. Tosi kivat hiukset ja ihana väri! <3 muakin jaksaa aina naurattaa mansi- ja mustikat :DD -E

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Olen itsekin kovin tykästynyt tähän punaiseen. :) Jos joskus hankin kaksi koiraa, niin niiden nimiksi tulee takuulla Mansi ja Musti. :D

      Poista
    2. Jee. Heti huomenna koirakauppaan! :DD

      Poista