Tired of being tired

Olen viime päivinä huomannut, että energiatasoni on todella matalalla. Tuntuu, että voisin vaan vetää peiton korviin ja nukkua loputtomasti. Väsyttää ja olo on kaikinpuolin voimaton. En ole koskaan aikaisemmin huomannut vuodenajan vaihtumista omassa mielialassani näin selkeästi. Tiedän kyllä, että olen taipuvainen vajoamaan angstin valtaan syksyisin ja talvisin, mutta nyt tuntuu kuin joku olisi kääntänyt kytkimestä ja olisin sammunut samalla sekunnilla. Voi tosin olla, että osasyy on se, että en ehkä ole vieläkään täysin toipunut viikonlopusta. Ei näin vanha jaksa enää!

Parhaiten tämän väsymyksen huomaa siitä, että tiskaamisen sijaan olen keksinyt tekosyyn toisensa jälkeen, ettei tarvitsisi tarttua harjanvarteen. Vähän on myös hiipinyt sellainen epäsosiaalinen olo ja välillä tekisi mieli olla vastaamatta puhelimeen kun se soi. Okei, myönnettäköön, että puhelimeni on viimeisen parin päivän aikana soinut ehkä kerran ja silloinkin soittaja oli äiti. Mutta melkein olin silti vastaamatta. Tuntuu, että hajoan palasiksi, jos minulta vaaditaan juuri nyt jotain.

Olen yrittänyt kuumeisesti miettiä, että mikä auttaisi parhaiten jaksamaan tämän pitkän ja pimeän syksyn ja talven läpi? Vaikka vitamiinit ja luonnonvalolamput ovat varmasti myös hyvä apu, niin olen tullut siihen tulokseen, että itse kaipaan eniten ystävien seuraa. Tällä kertaa aionkin selättää tämän kiukkupeppuisuuden ja angstin sillä, että teen ihania asioita ystävieni kanssa ja en keksi tekosyitä ja jää kotiin peiton alle, jos minua pyydetään johonkin. Scoundrel ja MRV, teitä on varoitettu. Sama koskee toki kaikkia muitakin ystäviä, kavereita ja etenkin kaikkia söpöjä poikia. ^^

Sinänsä hassua, että ei tätä syysangstiani huomaa, jos olen ihmisten seurassa. Kun pääsen pois kotoa ja ihmisten ilmoille, niin olen ihan yhtä sosiaalinen eläin kuin aina ennenkin ja nautin suunnattomasti kaikesta mitä teen ystävieni kanssa. Mutta kun olen yksin kotona, niin olen väsynyt ja vain varjo itsestäni.

On kuitenkin pari asiaa, jotka piristävät näin syksyn keskellä ja ne ovat tässä:

Ihanat, ihanat, ihanat, punaiset hiukseni. En saa tarpeekseni siitä, miten pirteät ja syötävän herkulliset ne ovat. <3

Tarvitseeko tätä edes selittää? Otto <3

Toivon kuitenkin, että tämä yhtäkkinen energiavaje johtuisi jostain ohimenevästä, kuten syysflunssasta, joka tuntuu tekevän tuloaan hitaasti, mutta varmasti. Pari päivää olen palellut ja nytkin on sormet ja nenänpää ihan jäässä. Ehkä pieni parin päivän flunssasaikke tekisikin ihan hyvää? Peitto, Finrexiniä, keittoa ja piirrettyjä. Lataisi akkuja kummasti.

Tämän kaiken keskellä alkoi tänään myös Lihaton lokakuu, johon allekirjoittanut aikoo osallistua. Kalan sallin itselleni, mutta muille lihatuotteille se on hei hei kuukaudeksi. Onneksi nykyään löytyy vaikka millä mitalla toinen toistaan herkullisempia kasvisreseptejä internetin ihmeellisestä maailmasta ja jos laiskottaa, niin kaupoissakin on ihan hyvät valikoimat valmiita kasvispihvejä jne. Vähän jännityksellä odotan, että missä vaiheessa iskee joku lihanhimo ja mihin siinä vaiheessa isken hampaani kiinni. :D