Mutta takaisin viikonloppuun! Ihan koko viikonloppua en sentään ole ollut neljän seinän sisällä, sillä eilen kävin Scoundrelin kanssa kirpparikierroksella. Lähtiessäni etsin kaapistani kuumeisesti pitkähihaista, vain todetakseni, että omistan niitä ihan liian vähän. Olen muutenkin saanut palautetta, että vaatekaappini on todella epänaisellinen, sillä vaatteeni mahtuvat kahdelle hyllylle. Tosin onhan minulla sitten vielä sellainen pikkukaappi, jossa on tangolla henkareissa roikkumassa kaikki hameet ja mekot, mutta ei niitäkään nyt mitenkään ylenpalttisen paljon ole. Edellisessä muutossa hankkiuduin aika rankalla kädellä eroon kaikista sellaisista vaatteista, joita en ollut käyttänyt ikuisuuteen ja jätin vain sellaiset, joille tiesin olevan käyttöä. Noh, onneksi on ystäviä, jotka pitävät huolen siitä, että vaatekaappi täyttyy jälleen... ;)
Tällä kertaa täydensin vaatevarastoani parilla paidalla ja takilla. Yrittäkää olla välittämästä dorkista ilmeistäni ja kipeästä olemuksestani ja kiinnittäkää sen sijaan huomiota hiuksiini, jotka värjäsin viime viikolla. Tuli jälleen suhteellisen herkut, vaikka itse sanonkin!
Tämä musta peruspaita maksoi 4 euroa ja oli ehkä paras ostokseni. Ihanan lämpöinen ja pehmoinen ja mikä parasta - pitkähihainen!
Tämä vihreä paita sen sijaan oli päivän ensimmäinen wild card. Scoundrelin ilme oli näkemisen arvoinen, kun sanoin sovittavani tätä. "Mutta sehän on... kirkkaan vihreä!" Indeed it is! Jollain sairaalla tavalla tykkäsin paidasta ja totesin, että väriä elämään tässä kaivataankin. Paita oli ihan uusi ja siinä oli vielä alkuperäinen hintalappukin jäljellä, joka kertoi paidan maksaneen 12,95e, mutta minäpä maksoin tästä 6e.
Huppareitahan ei ihmisellä vaan voi olla liikaa, joten kun löysin tämän pinkinsävyisen hupparin -80% alennusrekistä, niin en kauheasti kysellyt. Neljän euron alkuperäisestä hinnasta jäi lopulta maksettavaa 0,80e. Ihan kuin laittaisi rahaa pankkiin!
Tämä takki oli päivän toinen wild card. Olen aina tykännyt takeista ja paidoista, joissa on epäsymmetrisiä linjoja ja tässä niitä ainakin on. Vetoketju, joka ei ole keskellä ja hassuja taskuja, jee! Tällä hassutuksella oli hintaa 4e.
Eli aika hyviä löytöjä tein ja juuri sellaisia kuin lähdin etsimäänkin. Vaatekaappini on jälleen vähän lämpimämpi ja hyvä niin, sillä viikonloppuna se tuli todettua:
WINTER IS COMING!
Toissayönä satoi rakeita ja eilenkin oli ihan sanoinkuvailemattoman kylmä! Onneksi minä pääsin kirppisreissun jälkeen sisälle peiton alle, juomaan mustaherukkateetä ja katsomaan Doctor Who:ta eteenpäin. Ja kun muut ihmiset saavat keskellä yötä bootycalleja, niin minä tyttöpä saan HIMYM-calleja. Olen katsonut How I met your motherin uusinta kautta Nuoren Huntzbergerin kanssa ja tällä viikolla on ollut kaikennäköistä säätöä niin, että ei olla missään välissä ehditty uusinta jaksoa katsomaan. Aika random tuo ajankohta oli, mutta mitä parempaakaan tekemistä sitä ihmisellä olisi perjantain ja lauantain välisenä yönä? Ei niin yhtään mitään.
Vaikka tykkäänkin katsoa sarjoja yksin, niin varsinkin HIMYMin viimeinen kausi on sellainen, että sen mielellään katsoo jonkun sellaisen kanssa, joka on myöskin nähnyt kaikki aikaisemmat kahdeksan kautta ja elää sen saman tunneskaalan, kun sarja on loppumassa. Itse odotan viimeistä jaksoa jo nessupaketin kanssa ja mikäli katson sen Nuoren Huntzbergerin kanssa, niin lupaan raportoida, että pysyivätkö hänen silmänsä kuivina, vai pillittikö hän kuin pikkutyttö! ;)
Heräsin tänään aika myöhään ja huomaa kyllä, että kipeily on vaatinut veronsa. Näin aamulla jotain maailman häröintä unta, jossa olin 42 asteen kuumeessa, mutta kaikkein huvittavinta oli tapa, jolla mittasin kuumeen. Luonnollisesti iPhonessani oli app, joka mahdollisti tämän. Eli ei muuta kuin puhelin kainaloon ja ohjelma mittasi kuumeen kymmenessä sekunnissa. Kuinka kätevää?! Aamulla oli pakko mitata kuume (ihan perinteisellä tavalla), mutta onneksi mittari näytti ihan normilukemia. Silmät oli kuitenkin ensimmäisen tunnin heräämisen jälkeenkin ihan ristissä ja tuntui, ettei tästä päivästä tule yhtään mitään. Sitten kuitenkin keräsin kaikki voimani (USE THE FORCE!) ja siitä se ajatus sitten lähti... Pesin kaksi koneellista pyykkiä, imuroin ja vaihdoin lakanat. Siistimpi koti, parempi mieli. <3
Olen huomannut, että aina kun jään pidemmäksi aikaa koneelle kirjoittamaan blogia tms, niin koira ilmestyy aina jalkoihin, laskee päänsä polvelle ja tuijottaa syyttävästi. "Taasko sä oot siinä, mikset tuu mun kanssa köllöttelemään?" Ratkaisin ongelman ja nytkin me vietämme laatuaikaa yhdessä. Minä kirjoitan ja Otto saa kollötellä uudessa, ihan ikiomassa unipesässä työpöytäni alla. :)
 |
| Virallinen valvoja ja villasukkien lämmittäjä <3 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti