tiistai 1. lokakuuta 2013

Kiukkupeppu ja tyhmät ihmiset

You have been warned: Tämä merkintä on täynnä avautumista ja asioita, jotka ärsyttävät minua.

Olen tällä hetkellä aikamoinen kiukkupeppu. Ai miksikö? No siksi, että ihmiset ovat tyhmiä. Olen yleisesti ottaen aika pitkäpinnainen ihminen, enkä suutu oikeastaan kenellekään, tai mistään kovin helposti. Osaan ottaa vastaan hyvinkin paljon kritiikkiä ja varsinaista ilkeilyäkin päin naamaa ja hymyillä päälle. Osaan myös peittää pettymykseni asioihin ja ihmisiin, enkä välttämättä edes sano suoraan, jos jokin harmittaa, koska en myöskään halua aiheuttaa toiselle pahaa mieltä, tai syyllisyydentuntoa asiasta. Hyvin pitkälle yritän ymmärtää toisten motiivit ja syyt käytökselleen ja sanoilleen.

Mutta mitä sitten käy, kun näitä asioita kertyy monesta suunnasta ja nielen kaiken sisääni? Noh... Tänään tuli mitta täyteen ja se purkautuu räjähdysmäisesti juuri tähän ja nyt.

Älkää hyvät ihmiset luulko, että vaikka olenkin pohjimmiltani kiltti ja hyväsydäminen ihminen, että sitä saisi käyttää hyväkseen ihan miten sattuu... On totta, että tärkeiden ihmisten eteen olen valmis tekemään paljon kaikkea ja jopa raatamaankin ihmissuhteiden eteen, mutta se ei tarkoita sitä, että saisit ottaa siitä kaiken irti antamatta minulle mitään takaisin. Jos et ole valmis tulemaan puolitiehen vastaan, niin miksi minunkaan pitäisi?

Olen tällä hetkellä hyvin pettynyt yhteen hyvään ja rakkaaseen ystävääni, jonka kanssa, myönnettäköön, on ollut ylä- ja alamäkiä, mutta jonka ystävyyssuhteen eteen olen nähnyt enemmän töitä, kuin minkään muun eteen todella pitkään aikaan. Enkä pelkästään minä, sillä myös hän on ollut minulle korvaamaton tuki ja turva vaikeina hetkinä ja olen aina ollut todella kiitollinen hänelle hänen ystävyydestään. Mutta nyt... mihin se ystävyys on kadonnut? Ei sellaisen pitäisi vain lakata olemasta. Olisiko se oikeasti niin vaikeaa joskus ottaa se puhelin käteen ja soittaa? Tai vaikka laittaa tekstiviestiä, että "mitä kuuluu?".  Tiedän, että meidän tilanteemme on tällä hetkellä enemmän tai vähemmän awkward, mutta hitot, mitä sitten? En vaadi paljoa, mutta haluaisin sentään edes olla tekemisissä tämän ihmisen kanssa. Eniten loukkaa ja satuttaa se, että minulle tulee sellainen olo, kuin hän vaan olisi lakannut välittämästä. Ettei ystävyytemme ole koskaan merkinnytkään hänelle mitään.

Ja sitten vielä viimeiseen asiaan, johon meni hermot tänään. Olen itse suhteellisen järjestelmällinen ihminen ja olen yleensä aina ajoissa paikalla tapaamisissa yms. niin voi hyvää päivää miten paljon voikaan ärsyttää ihmiset, jotka ovat myöhässä, tai peruvat viime hetkellä. Olen ihminen, joka tykkää kavereistaan ja jonka mielestä on ihanaa nähdä ihmisiä ja olla sosiaalinen. Vie minulta pois tilaisuus hengailla kanssasi ja ärsyynnyn. Tottakai ymmärrän, että on ihan inhimillistä myöhästyä joskus ja ymmärrän kyllä senkin, jos joskus tulee esteitä, eikä jokin asia sovikaan. Ja jotkut ihmiset vaan ovat luonnostaan aina myöhässä, vähän niinkuin minä olen aina ajoissa. Hyvin pitkälle olen kyllä ymmärtäväinen tässäkin suhteessa, mutta jos lyhyen ajan sisällä feidaat useammin kuin kerran tapaamiset juuri minun kanssani, niin voin kertoa, että loukkaannun ja minulle tulee ihan tavattoman paha mieli. *sadface*

Tähän avautumisen lopuksi haluan todella aikuismaisesti todeta teille kaikille, että "SENKIN TYHMÄT KAKKAPÄÄT!"   >.<

Teidän onneksenne en ole kuitenkaan pitkävihainen. Lepyn todella helposti ja annan kyllä anteeksi, jos sitä kauniisti pyydetään ja tarkoitetaan oikeasti. Mutta älä kuitenkaan kuvittele, että se tarkoittaa sitä, että voit toistuvasti kävellä ylitseni ja talloa minua maahan. Been there, done that, and I've learned my lesson.

Huh! Tätä kirjoittaessani ehdin kuunnella lähes kaikki Linkin Parkin (teiniangsti, paras angsti) parhaat biisit läpi ja johan alkoi helpottaa. Tuntuu, kuin pitkään jumissa ollut lihas olisi lähtenyt rentoutumaan ja avautumaan. Kuinka voi asioiden saattaminen sanoiksi helpottaa näin paljon? Kyllä, olen edelleen kiukkuinen ja ärtynyt, mutta olen saanut sen kaiken purettua ulos ja toivottavasti ylläolevat ihmiset yrittävät ymmärtää myös minua.



Peace out.

7 kommenttia:

  1. En tiedä tarkotitko mua, mutta me nyt ei ainakaan olla oltu yhteyksissä hetkeen. Mä en ainakaan ole lakannut välittämästä. Asiat meni vaan vähän vaikeeksi ja päätin antaa sulle aikaa ite ottaa yhteyttä kun sitä haluat. Jos haluat, laita viestiä ja sovitaan joku päivä, niin nähdään ja jutellaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi eikä! En tarkoittanut sua ollenkaan missään kohdassa! :)

      Poista
  2. "Tuntuu, kuin pitkään jumissa ollut lihas olisi lähtenyt rentoutumaan ja avautumaan."

    Tää oli niin paras. :D Repesin. Mut hyvä kuvaus. Jos ihminen alkaa toistuvasti perua ja selitellä miksei voi nähdä, niin luultavasti hän potee syyllisyyttä siitä, ettei kerkeä näkemään/halua nähdä. Siitä tulee helposti kierre, mut senkin sais katkastua suoraan puhumalla, jos tietää itse, miksi välttelee jonkun seuraa. Koska jos kyse ei ole välttelystä, silloin ottaa sen puhelimen kauniiseen käteen ja soittaa silloin, kun on aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi kuten Jutina totesi, jos on toisin sovittu ;)

      Poista
    2. Ei onneks (toivottavasti :D ) ollut kyse siitä, että henkilö välttelis mun seuraa, tai koittais selitellä kauheesti sitä miks feidaa, mutta lähinnä kiukustuin ku olin omat menoni aikatauluttanut sen mukaan, että nähtäis ja sitte viime hetkellä perutaan ni pistää kiukuttamaan.

      Poista