keskiviikko 21. elokuuta 2013

Stormiinan leffanurkka

Koska leffamakuni on vaatimattomasti maailman paras, niin ajattelin esitellä teille muutamia lempielokuviani, jotka kaikkien pitäisi nähdä edes kerran elämässään. En todellakaan ala laittamaan näitä mihinkään järjestykseen, koska se olisi täysin mahdotonta. Enkä myöskään ala luetella kaikkia suosikkielokuviani, koska niitä on PALJON. Tässä kuitenkin muutamia!




Ilmestyttyään vuonna 1998 tätä elokuvaa esitettiin vain viidessä elokuvateatterissa yhden viikon ajan ja se vedettiin pois teattereista lopullisesti Columbinen koulusurmien takia. Elokuva sai tuolloin huonot arvostelut, mutta kasvatti suosiotaan DVD:n (ja VHS:n :') ) ilmestyessä kauppoihin. Nykyään elokuva on jo nauttinut pitkään kulttimaineesta ja minun jakamattomasta rakkaudestani. Jos pitäisi mainita yksi elokuva, jota rakastan ihan vähän enemmän kuin muita, niin se olisi ehdottomasti tämä.

Kaikessa yksinkertaisuudessaan elokuva kertoo irlantilaisista veljeksistä, jotka kokevat saaneensa Jumalalta kutsumuksen ottaa laki omiin käsiinsä ja tappaa maailmasta rikolliset yksitellen.
Jos juoni ei kuulosta mielestäsi kovinkaan hyvältä, niin älä välitä. Ensimmäisen kerran kun kuulin tästä elokuvasta, niin en siitä innostunut itsekään. Mutta yllätyin todella iloisesti, sillä tämä elokuva on toteutettu niin hyvin, että se nostaa juonen aivan uudelle tasolle. Etenkin elokuvan taistelukohtaukset ovat omia suosikkejani, koska ne ovat tehty niin nerokkaasti. En osaa oikein sanoin kuvailla, että MIKSI tykkään tämän elokuvan kohtauksista ja toteutuksesta niin paljon. Se on vaan se tunne, joka leviää kylminä vilunväreinä ympäri vartaloa joka ikinen kerta, kun katson tämän. 



Lisäksi Boondock saints tarjoilee komeita miehiä, jotka puhuvat irkkuaksentilla. What's there not to like? 
Ja kyllä, toinen veljeksistä on Norman Reedus, joka nykyään tunnetaan lähinnä Walking Deadin Daryl Dixonina. (Kuvittele tähän väliin avautumista siitä, että miten MINÄ tykkäsin Norman Reeduksesta jo paljon ennen Walking Deadin tuomaa julkisuutta, myh myh :D ) Myöskin Willem Dafoe, joka on aivan loistava näyttelijä, tuo omalla roolisuorituksellaan paljon hyvää tähän elokuvaan. 

10 vuotta myöhemmin julkaistiin jatko-osa Boondock saints II: All saints day, mutta sitä en valitettavasti voi suositella läheskään yhtä suurella lämmöllä, kuin edeltäjäänsä.




Tämä elokuva on minulle siitä merkittävä, että se on ensimmäinen sci-fi elokuva, jonka muistan nähneeni ja jo tuolloin sisälläni sykki pienen nörttitytön sydän, sillä katsoin tämän todella monta kertaa. VHS:ltä tietenkin ja telkkarista nauhoitettuna, kuinkas muutenkaan.

Event horizon on alus, joka katosi neitsytmatkallaan 2040 mustaan aukkoon ja 7 vuotta myöhemmin se palaa mysteerisesti takaisin. Alukselle lähetetään pelastusmiehistö selvittämään aluksen ja miehistön kohtaloa.


Olin varmaan arviolta 12-vuotias, kun näin tämän elokuvan ensimmäisen kerran ja hyiiiii, kun pikkustormista pelotti! Katsoin varmaan puolet elokuvasta sormien lävitse ja kauhusta kankeana, mutta pakkohan se oli katsoa. Katsoin tämän edellisen kerran alle vuosi sitten ja kyllä se vaan edelleenkin oli hyvä. Hyvää sci-fiä, hyvä tarina, juoni kulkee sujuvasti ja ei tarvitse olla mikään ydinfyysikko, että ymmärtää asioita. :D Ja kyllä se vieläkin vähän pelotti. Olen toki tämän jälkeen nähnyt parempiakin sci-fi -elokuvia, mutta halusin nostaa juuri tämän esille, koska se on minulle niin nostalginen elokuva.

Ja KYLLÄ, se on Matrixin Morpheus, aka Laurence Fishburn. :)


(Unelmien sielunmessu)


Tämä elokuva koskettaa minua joka kerta ahdistavuudellaan. En ole tähän päivään mennessä nähnyt toista elokuvaa, josta tulisi yhtä ahdistava ja paha mieli, kuin tästä. 

Requiem for a dream kertoo riippuvuuden eri muodoista päähenkilöidensä kautta. Kolmen vuodenajan ajan elokuvassa seurataan heidän elämäänsä riippuvuuksien keskellä. Hiljalleen he uppoavat syvemmälle ja joutuvat riippuvuuksiensa ja pakkomielteidensä vangeiksi. 

Harry ja Marion ovat syvästi toisiinsa (ja heroiiniin) rakastunut pari ja yhdessä ystävänsä Tyronen kanssa Harry ajautuu lopulta myymään heroiinia. Kaikkein raastavinta oli kuitenkin seurata Harryn äidin, Saran kohtaloa. Yksinäinen leskinainen, joka saa yllättäen kutsun lempiohjelmansa kuvauksiin ja tämän seurauksena hän haluaa pakkomielteisesti mahtua vanhaan upeaan mekkoonsa. Hän hakee apua lääkäriltä, joka määrää hänelle laihdutuslääkkeitä. Sara ottaa lääkkeet ilolla vastaan aavistamatta, että ne eivät olekaan vain tavallisia laihdutuspillereitä, vaan spiidiä. Lopulta Sarankin todellisuudentaju hämärtyy ja hän jää koukkuun lääkkeisiinsä.

Elokuva on toteutettu niin riipaisevasti ja paikoitellen jopa inhorealistisesti, että se ei todellakaan ole mikään helppo ja kevyt katsottava. Ja vaikka elokuvassa onkin keskeisessä osassa huumeet, niin mikään Trainspottingin tai Fear and loathing in Las Vegasin kaltainen huumekuvaus se ei ole. Elokuva keskittyy enemmänkin siihen, miksi ihmiset ovat niin heikkoja riippuvuuksille ja miten helposti ne voivat murentaa ihmisen. Ihan kenet vaan meistä. Se tästä elokuvasta tekeekin niin ahdistavan, että päähenkilöihin on pelottavan helppoa samaistua ja peilata heidän tarinoitaan omaan elämäänsä. 

Edelleenkään en osaa kuvailla tämän elokuvan ahdistavuutta mitenkään paremmin, kuin tämän kappaleen kautta...


Requiem for a dream löytyy kyllä dvd-hyllystäni, mutta en ole pystynyt katsomaan sitä lähes kolmeen vuoteen, koska muistan vieläkin miten paha olo sen jälkeen velloo sisällä. Ehkä pitäisi, niin voisi ainakin todeta, että itsellä on asiat kuitenkin ihan hyvin...



Tässä oli muutamia lempileffojani! Palaan kyllä aiheeseen vielä myöhemmin, joten älkää pelätkö / huokaisko helpotuksesta ihan vielä. ;)

Jos olet nähnyt jonkun (tai vaikka kaikki) näistä elokuvista, niin otan mielelläni muiden mielipiteitä vastaan. Miksi tykkäsit? Miksi et tykännyt? Oliko sinulla johonkin jotain näkökulmaa, jota en tuonut esille? Kertokaa hyvät ihmiset! :)





2 kommenttia:

  1. *asettaa hipsterilasit nenälleen* Niin siis liityn tähän samaan kerhoon että MÄÄ TYKKÄSIN NORMAN REEDUKSESTA ENNEN KU SE OLI WALKING DEADISSA NIIH! Voisin vielä sanoa että oon niin vitun hipsteri etten oo ees nähny yhtään jaksoa Walking Deadia, niih. :D

    *ahem!*

    Mutta siis joo, Boondock Saints, aaaaah. Ja Requiem for a Dream on kyllä tosi ahdistava, itekään en oo pystyny kattoo sitä vuosiin...

    Muistan ehkä nähneeni tuon Event Horizonin joskus yläasteella maybe? Ja muistan siitä about sen kuinka se Sam Neill oli ihan hiton creepy? Tai sit vaan sekoitan sen johonkin toiseen leffaan missä Sam Neill oli creepy, dunno... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Arvasin, että olet ensimmäinen joka kommentoi tähän ja arvasinpa senkin, että ilmoittaudut tähän hipsterikerhoon! :D Se Walking Dead on oikeasti hyvä sarja, kyllä sitä kannattaa katsoa. :)

      Toi Event Horizon on todennäköisesti juuri se elokuva, jonka olet nähnyt, koska Sam Neill on siinä creepyin ikinä. :S

      Poista