Matka viikonloppuun

Viikonloppu oli ja meni taas. Oli vähän poikkeuksellinen viikonloppu, sillä yleensä tulee lähdettyä vähintäänkin yhdelle (yleensä vähän useammallekin) kavereiden kanssa, mutta tämä viikonloppu olikin täysin tipaton. Se ei tosin estänyt pitämästä hauskaa. Siispä tervetuloa matkalle minun viikonloppuuni. :)

Lauantaina heräsin aika laiskasti ja katsoin sängystä Oton kanssa vähän telkkaria. Viikonloppuaamut on muutenkin melkein ainoa hetki, kun avaan telkkarin, koska sieltä ei yleensä tule MITÄÄN järkevää ja katson kaikki sarjat nykyisin lähes poikkeuksetta Netflixistä. Mutta lauantaisin tulee aamulla ihana neljän jakson pätkä Arvostele mun illallinen Ruotsissa -sarjaa ja se on ihan meidän lemppari.

Telkkarin katselemisen ohella me myös vähän rapsuteltiin ja hassuteltiin.

Ergonomia ennen kaikkea!

 Lauantaipäivää vietin Heiskun ja Juhan kanssa ja oltiin istuskelemassa puistossa. Aurinko paistoi, oli ihanan lämmintä ja elämä maistui vesimelonilta ja kylmältä kolalta. Oli sellainen ihanan lämpöinen ja pörröinen olo sisältä. Olen jo pitkän aikaa kirjoitellut tänne aika pintapuolisesti kuulumisia ja lätkinyt kuvia ihan urakalla, enkä oikeastaan ole jaksanut keskittyä siihen, että mitä kuuluu henkisen jaksamisen kannalta. Enkä kyllä nytkään jaksa siitä kirjoitella, vaan palaan aiheeseen kun taas jaksan. VIELÄ ON KESÄÄ JÄLJELLÄ!!!

Sain Heiskulta ihan ikioman kokispullon <3

Varpaatkin nauttivat auringosta ja kesästä

Hiuksetkin tuli taas värjättyä viikonlopuksi ja kyllä, edelleen pysyivät punaisena. Ensiviikolla on tiedossa yhdet bileet ja halusin ehdottomasti niihin vielä punaiset hiukset. Sen jälkeen voi taas alkaa miettiä seuraavaa väriprojektia. Ilokseni olen huomannut, että Vapaa Valinnasta saa taas Elean värejä ja värinpoistoa. Hinta-laatusuhde on enemmän kuin kohdallaan edelleen, vaikka hinta onkin hieman noussut. Lisäksi tämä punainen väri pysyy mielestäni paljon paremmin kirkkaana ja hyvänä, kuin monessa muussa kalliimmassa merkissä. 

Monsters University, here I come! Näitä kuvia ottaessa nauratti niin paljon, että posket ja masu on vieläkin kipeät.

Tykkäsin ihan superpaljon tuosta ylemmästä kuvasta, mutta Heisku pakotti minut kuvaan myös näiden nuorien miesten kanssa. Käytöstavat puuttuivat täysin, sillä mokomat nojasivat päähäni ja käyttäytyivät muutenkin huonosti. Niinpä niin, ei tarvitse paljon käyttää mielikuvitusta selvittääkseen mihin tuon takanani olevan nuoren  miehen käsi on laskeutunut selkäni takana. Siitä ehkä johtunee tuo yllättynyt ja maaninen ilmeeni. Ikinä en ole ollut yhtä kaunis <3

Kaikkeen siihen hassutteluun meni niin paljon energiaa, että sen jälkeen käytiin kahvilla ja koska minä olen vammainen, enkä tykkää juoda kahvia kuin ehkä kerran, tai kaksi kuussa, niin nautin kesäisesti jätskistä. Salmiakkia ja vanhan ajan vaniljaa. Namskis.

Ilta menikin sitten pelatessa. Yksi YleX:n suosikkijuontajistani, Aleksi, eli Juuso suositteli viimeviikolla eräänä aamuna Remember me -nimistä peliä ja piti kyllä niin hyvän myyntipuheen, että pakkohan se oli etsiä käsiinsä ja kokeilla. Ihan vähän vaan. Ja lopulta havahduin siihen, että kello onkin jo neljä yöllä. Hups!

Yritin aluksi pelata peliä näppäimistön ja hiiren avulla, mutta kyllä ensimmäisen viiden minuutin sisällä tuli harvinaisen selväksi, että ohjain on kaikkein optimaalisin tämän pelin pelaamiseen. Joten ei kun kaivelemaan kaapista ohjainta ja se sitten johtikin siihen, että siirsin kuvan telkkarin näytölle ja pelasin ah niin mukavasti ja ergonomisesti sängystä käsin.

Peli on mielenkiintoinen ja toistaiseksi ainakin se on ollut tarpeeksi monipuolinen ja olen tykännyt ihan tosi paljon siitä, että battlet käydään Tekkenin tapaan mäiskien, eikä tarvitse hiippailla ja heilua aseen kanssa. Se vähä, mitä olen fps-pelejä pelannut, niin en ole ikinä tykännyt niistä erityisemmin. Poislukien Team Fortress 2, mutta siihenkin olen jo vähän kyllästynyt ja kaivannut jotain uutta hyvää peliä. Remember Me on kyllä ollut positiivinen yllätys. Eli kiitos vaan Juuso, eli Aleksi @ YleX aamu.


Sunnuntaina nukuinkin sitten yöllisen pelaamisen jäljiltä pitkään ja iltapäivällä lähdin kävelemään Heiskun kanssa. Toki oli aivan meidän tuuria, että kun päästiin ovesta ulos, niin alkoi vesisade. Onneksi se oli vain pieni kuuro ja päästiin jatkamaan matkaa pian.

Hassua, miten olen käynyt koulua Topeliuksessa ja Juhana Herttuassa yhteensä 12 vuotta ja katsellut koulun ikkunoista koko tuon ajan Kakolan mäellä olevaa jylhää vankilarakennusta, mutta en ole koskaan varmaan oikeasti tajunnut, että miten lähellä se oikeasti onkaan ollut. Käytiin kiertelemässä mäen päällä ja vaikka siellä oli aitoja ja suljettuja kohtia paljon, niin päästiin kuitenkin aika lähelle fiilistelemään karua ja autiota vankilaympäristöä. Harmittaa ihan tosi kovasti, että en ottanut kameraa mukaan, sillä siellä olisi ollut PALJON ja vähän enemmänkin kuvattavaa, mutta sentään pari otosta sain omppuni kanssa.

Kuvasta saa isomman klikkaamalla

Tämä kuva on otettu vankien ulkoilualueelta ja täytyy kyllä sanoa, että todella aavemmainen olo oli, kun tuolla käveli ja katseli ympärilleen. Hyi! Aika paljon saisi maksaa, että lähtisin tuonne yöllä yksin kiertelemään. Muutama vuosi sitten järjestetty opastettu kierros vankilan tiloissa olisi varmasti ollut todella mielenkiintoinen kokemus ja harmittaakin vähän, että ei tullut käytyä. Nyt piti vain tyytyä ihmettelemään kauempaa ja ottamaan kunnon turistikuvia.

turkulainen turisti

Nyt tämä turisti tekee itselleen ison kupin Muumimaman voimajuoma -teetä ja menee katsomaan Buffya sänkyyn koira kainalossa. Toivottavasti teidänkin viikonloppunne oli yhtä kiva ja saitte viettää sitä kivojen ihmisten kanssa nauraen!