keskiviikko 20. maaliskuuta 2013

"Kyl teilt on viimesetki järjen rippeet hävinny."

Näin kommentoi eräs ystäväni lauantaina facebookissa, kun luki, että oltiin bilettämässä Suomen kovimmassa bilemestassa, eli Ulvilassa.

Matkaan tuli lähdettyä aika extempore, sillä torstaina mulle ilmoitettiin, että olis ehkä jotain jännää tiedossa lauantaina, jos saisin koiralle hoitajan lauantaiksi. Onneksi ihanainen Heisku suostui koiravahdiksi ja perjantaina selvisi, että seuraavana päivänä olisi tarkoitus lähteä kahdeksan hengen seurueella Ulvilaan. Saatat kysyä, että MINKÄ IHMEEN TAKIA? No tietysti siksi, että lähdimme kannustamaan erästä neitokaista karaokekisassa, jonka finaaliin hän oli päässyt. 

Perjantai-iltana oli selvillä lähtijöiden määrä ja kuski, mutta ajoneuvosta ei tietoakaan. Sanomattakin selvää, että kahdeksaa ihmistä ei ehkä kovin laillisesti saa tungettua normaaliin  henkilöautoon. Pienen etsimisen jälkeen löysimme kuitenkin Turusta yrityksen, jolta sai vuokrattua kohtuuhintaan minibussin vuorokaudeksi. Soittoa lauantai aamuna ja hiphei, meillä oli auto! 

Iltapäivällä pakkasimme tytöt ja pojat autoon ja kohdistimme nokan kohti Ulvilaa. Matka sujui leppoisasti suomihittejä laulaen ja ääntä (tölkkejä) availlen ja vaikka matka oli uskomattoman pitkä, niin pysähdyimme vain kahdesti... Sen on pakko olla jonkin sortin ennätys, sillä matkaa oli karskisti arvioituna 120 km.

Valmiina lähtöön! 

(mini)bussissa on tunnelmaa.

Tauko numero 1
Tauko numero 2

Harmi, ettei mulla ole itse baarista kuvaa ulkopuolelta. Sillä se oli kyllä niin omituisessa paikassa, että meinattiin ajaa ohi. Onneksi kunnollisina turkulaisina meidän huomion kiinnitti keskellä ei mitään oleva Hesburger ja siinähän se baarikin oli... Rakennuksen toisessa päässä. Keskellä ei mitään ja Hesburgerin yhteydessä. Siis wtf? Tovi siinä parkkipaikalla ihmeteltiin, että mitäs toffeeta, sillä kartan ohjeiden mukaan meidän olisi pitänyt jatkaa matkaa vielä eteenpäin useita kilometrejä. Kävi kuitenkin ilmi, että ihan oikeassa paikassa oltiin ja kellokaan ei ollut vielä edes kuutta. Toimitettiin siis laulutähtönen ajoissa paikalle. Success!

Itse baari oli... noh... Mitenköhän mä edes kuvailisin sitä realistisesti? Yökerhoa se ei ollut nähnytkään, mutta ei se ihan pelkkä pubi/räkäläkään ollut. Astuttiin sisään ja vastassa oli baaritiski, pieni lava, muutama pöytä, joissa istua ja paljon tyhjää tilaa. Ilmeisesti ns. normi-iltoina paikassa käydään enemmänkin tanssimassa (siis oikeasti tanssimassa, eikä baaribilettämässä) ja kyllähän yleisöä kehotettiin nytkin ottamaan parketti haltuun. Onneksi bongattiin vielä yksi vapaa pöytä ja baarijakkaroita. Baarijakkarat on kyllä niin jonkun pitkän ihmisen keksintö! Voin kertoa, että tällainen pieni ja pyöreä ei voi MITENKÄÄN olla näyttämättä tyhmälle kavutessaan sellaisen päälle.

Vaikka paikka ei mikään maailman korein ollutkaan, niin hintataso oli ihan kohtalainen. Viidellä eurolla sai lähes minkä tahansa siiderin, tai lonkeron valikoimasta, joka ei nyt tietystikään ollut mikään päätä huimaava, mutta kyllä siellä yllättävän paljon oli valinnan varaa kuitenkin. Tiesimme jo lähtiessä, että ilta tulisi olemaan pitkä, sillä laulajia oli yli 30 ja jokaisen oli tarkoitus laulaa kaksi kappaletta illan aikana. Joukkoon mahtui todella hyviä laulajia, mutta joidenkin kohdalla mietti pakostakin aiempien karsintojen tasoa, jos tämä oli ollut parasta antia... Siinä ne tunnit sitten vierähtivätkin laulamista kuunnellessa ja juodessa. Päivän shottina suositeltiin jotain johon tuli jotain mystistä oranssia likööriä ja PIIMÄÄ. Oltiin lopulta niin hyviä asiakkaita, että piimäkin loppui kesken :D

Jukka x3, Bettina, Ellis ja Minski!

Välillä piti myös tankata kahvia ja käydä tupakalla. 

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että voittoa ei meidän Bettinalle herunut, mutta me ollaan vakuuttuneita, että taustalla oli salaliittoteoriat ja sopupelit... Meille Bettina oli illan tähti! Ja mitä olisikaan voittaja ilman kukitusta? Tässä Bettina ja valtava kukkakimppu, joka käytiin hakemassa kesken illan kukkatilalta.

Voittajan on helppo hymyillä.



Turun kovimmat bilettäjät in action @ Ulvila 

Stormiina @ Bar Cactus

Itse kun heiluu kameran takana, niin harvaan kuvaan päätyy oma pärstä, mutta tällä kertaa kamerasta löytyi tällainenkin otos. Kiitos ellis! Paljon olisi lisääkin hassunhauskoja kuvia, mutta tässä ne kaikkein julkaisukelpoisimmat. Mukana oli tällä kertaa se vanhempi ja huonompi kamera, joten laatu on mitä on. Hukkasin muuten toisen noista todella rakkaista kirsikkakorviksistani illan aikana. :( 

Kotimatkasta ei sitten olekaan kuvia, sillä siitä ei ole enää niin hehkeät ja hyvät muistikuvat. Sen muistan, että oli AIVAN HELVETIN KYLMÄ. Auton lämmitys ei ilmeisesti ollut sieltä parhaasta päästä (lue: sitä ei ollut!) Muistan heränneeni aamulla kahdeksan aikoihin Paattisilta sohvalta siihen, että varpaat oli vieläkin kuin jääpalat. 

Sellainen reissu tällä kertaa. Kiitos kaikille, jotka olivat mukana ja tekivät illasta ikimuistoisen! :) (Ja kiitos Janne (?) siitä kuvasta, jonka olit aamulla ikuistanut nukkuvasta elliksestä kameraani! :D )


2 kommenttia:

  1. Eiiii, ootte ollu Cactuksessa! :D Siellä viimeks Aleksa pelasti mut turpaansaamiselta, jonka seurauksena joku junttiäijä löi sitä huutaen "Mä en epäröi lyödä naista!" Ja sen miehen äiti uhkas tappaa meidät :D Kung fu -portsari ei tehny mitää. Ulvila <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi morjes :D Kyllä meidänkin pöydässä kävi joku keski-ikäinen setä uhoamassa, että "antakaa mulle noi tuolit, mä oon sentään MAKSANUT siitä että olen täällä". Mutta pidettiin penkkimme ja pappa meni takas omaan pöytäänsä (jonka ympärillä oli kyllä vapaita tuoleja).

      Poista