keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Minä kuvaajana

Olen alkanut kantaa kameraa taas mukanani joka paikkaan. Se on minulla mukana töissä, kaupungilla, kävelyllä, you name it! No okei, kauppareissulla, tai Oton kanssa lenkillä se ei ole mukana, mutta muulloin kyllä. Ihan liian monesti olen joutunut siihen tilanteeseen, että edessäni on jokin henkeäsalpaava näköala, hauska tilanne, tai muuten vaan hetki, jonka tahtoisin ikuistaa, mutta missä kamera? Ei ainakaan mukana.


© Stormiina, 2014

Muutaman kerran on myös käynyt niin, että olen kyllä muistanut ottaa kameran mukaan, mutta kuvanottohetkellä olen huomannut, että muistikortti on kotona. Voin kertoa, että siinä vaiheessa vituttaa ja paljon. Pitäisi hommata toinenkin muistikortti, jota kantaisi aina laukussa mukana, mutta kamerani käyttää niin aataminaikaista muistikorttia, että niiden hinnat ovat vähän eri luokkaa, kuin uudempien. Toisaalta, käytän rahaa moneen paljon turheempaankin asiaan, joten täytyy varmaan jossain vaiheessa vertailla hintoja ja tilata jostain uusi muistikortti.

© Stormiina, 2014


Tiirikka pohti jokin aika sitten omassa blogissaan suhdettaan kuvaamiseen ja se sai myös minut ajattelemaan sitä, miten paljon tämä harrastukseni on muuttunut vuosien varrella. Olen käynyt taideviestintälukion medialinjan ja kävin kaikki (huimat kaksi! :D) valokuvauskurssit ja sieltä saamani opit ovat kantaneet mukanani tähän päivään asti. Kursseilla käytössäni ollut vihko on edelleen tallessa jossain ja mikäli joskus haluan vielä kehittää mv-filmin ja kuvat itse, niin tiedän sieltä löytyvän ohjeet, joilla onnistun varmasti!



© Stormiina, 2014


Tykkäsin valokuvauksen opettajastamme todella paljon. Hän oli pienikokoinen, punatukkainen nainen, jolla oli pisamia täynnä olevilla kasvoillaan aina leveä hymy ja hän inspiroi minua jo pelkällä olemuksellaan. Vaikka taidoissa olisikin tuolloin ollut aika rutkastikin parantamisen varaa, hän oli aina kannustava ja antoi rakentavaa palautetta. Olen nähnyt tätä vanhaa opettajaani nyt kuukauden sisällä muutaman kerran, viimeksi perjantaina ollessani kahvilla Pöwwön kanssa ja paloin halusta mennä kertomaan hänelle, että olen hänen entinen oppilaansa ja harrastan edelleen valokuvausta. Mutta olen nynny, enkä mennyt sanomaan hänelle mitään, vaikka tiedän, että hän olisi varmasti tullut siitä hyvin iloiseksi. Jos minä olisin opettaja ja entinen oppilaani tulisi sanomaan jotain tuollaista, niin liikuttuisin varmaan kyyneliin.


© Stormiina, 2013

Toinen ihminen, jolta olen aikoinaan saanut lisäintoa valokuvaukseen on tbl. Hän osti Canonin EOS350D:n seurustellessamme ja perehdytti minut sen saloihin. Tuolloin olin vielä aika ujo kuvaaja, enkä oikein uskonut omiin kykyihini. Räpsin itse kuvia aika satunnaisesti ja katsoin mielummin sivusta, kun tbl otti ja muokkasi kuvia. Itsetuntoni ei muutenkaan ollut tuolloin parhaasta päästä ja koin ettei minusta olisi ikinä samanlaiseksi valokuvaajaksi, kuin muut. Mutta tbl oli kärsivällinen. Olen kiitollinen siitä, että hän jaksoi tuolloin opettaa minulle Photoshopin saloja ja nykyään olen huomannut käyttäväni samoja ominaisuuksia, joita tuolloin katsoin tuskastuneena ja totesin, etten ikinä opi. Tähän pätee sama, kuin niin kovin moneen muuhunkin harrastukseen; tekemällä oppii ja jos ei uskalla, ei  myöskään koskaan saavuta mitään! :)

© Stormiina, 2013


2007 ostin itselleni Canon PowerShot S5IS kameran, joka on ollut minulla vuosikaudet kovassa käytössä. On minulla se toki edelleenkin, mutta harvemmin tulee sen kanssa enää kuvattua. Paitsi selfieitä! Kääntyvä näyttö on ihan parhautta, kun pitää ottaa itsestään järkeviä kuvia. :) Nykyään kuvailen (jälleen) enimmäkseen Canon EOS350D:llä. Oli aika nostalginen fiilis pidellä sitä käsissä kaikkien näiden vuosien jälkeen. Vaikka olenkin kuvaillut kaikkea ja kaikennäköistä vuosien saatossa, niin pitkään olin aika varovainen ja arka kuvaaja. En uskaltanut heittäytyä tilanteisiin ja moni kuva jäi ottamatta tämän vuoksi. Nykyään ymmärrän, että joskus tilanne vaan vaatii sitä, että makaa maassa tyhmässä asennossa, jos se takaa onnistuneen kuvan kohteesta.

© Stormiina, 2008



Viimeaikoina olen huomannut olevani itsevarmempi kuvaaja muutenkin. Alan luottaa omiin kykyihini ja tiedän, että osaan oikeasti käyttää kameraani ja ottaa hyviä kuvia. Jopa siinä määrin, että suostuin kuvaamaan Scoundrelin ja Shepherdin häät viime syksynä. Niistä kuvista tuli hurjan kivoja ja olen suorituksestani aika ylpeä. ( Noita hääkuvia pääsee ihastelemaan postauksessani täällä. ) Siitä ja muistakin viime vuoden kuvausprojekteista olen taas saanut aika paljon lisää intoa ja halua kehittyä vielä lisää kuvaajana.


© Stormiina, 2008

Millainen kuvaaja minä sitten olen?
Sellainen, joka kuvailee fiiliksen mukaan. Sellainen, joka ottaa tilanteista aina vähintään tuplakuvat, ihan vaan varmuuden vuoksi. Tykkään kuvata vähän sitä sun tätä. Maisemia, ihmisiä, eläimiä, tapahtumia, tilanteita. Everything goes ja lähes mistä vaan voi saada mielenkiintoisen ja kauniin kuvan. Silmäkuvat ovat olleet ei-niin-salainen fetissini jo siitä asti, kun olen ensimmäisen kamerani kanssa kuvaillut ja molemmat ylläolevat silmäkuvat on otettu tuolla ihanalla, vanhalla PowerShotillani.



© Stormiina, 2013

Kuvaustilanteessa kiinnitän eniten huomiota kuvan asetteluun. Siihen, että kokonaisuus miellyttää silmää ja kuva on kauniisti rajattu. Sen suhteen olen toisinaan aika natsi ja pilkunviilaaja. Usein käy myös niin, että joidenkin huonona pitämieni kuvien mahdollisuudet aukeavat vasta, kun olen siirtänyt ne koneelle ja avannut Photoshopissa. Joitain kuvia muokkaan aika rankalla kädellä ja joskus kuva on itsessään jo niin täydellinen, ettei sille tarvitse tehdä mitään.



© Stormiina, 2014


Sellaisia kuvausjuttuja ja kuvia tällä kertaa. Millaisia valokuvaajia te olette? 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti