keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Fiction boys!

Törmäsin jokin aika sitten Scoundrelin kanssa Buzzfeedissä postaukseen, joka käsitteli kirjallisuuden henkilöitä, joihin ihmiset ovat ihastuneet. Listalla oli pari, joista olin samaa mieltä, mutta suurimmaksi osaksi hahmot olivat minulle tuntemattomia, joten tässähän onkin oikein hyvä tekosyy tehdä oma lista. Suurin osa listan hahmoista on lapsuudestani (olin kova tyttö ihastumaan!) ja nuoruudestani, mutta kyllä yhdessä kohdassa listaa saattaa pulssi nousta vielä tälläkin iällä... :D


BIRK BORKANPOIKA
(Astrid Lindgren: Ronja Ryövärintytär)


Ronja Ryövärintytär oli lapsena yksi ehdoton lempikirjani ja se löytyy kirjahyllystäni edelleen. Takakansi kuvaa kirjaa seuraavalla tavalla: "Ronja, ryövärintytär, eli silloin kun ryövärit vielä vaanimat matkustavaisia ja kauppamiehiä metsissä, villihevoset kirmasivat niityillä ja maahiset ja pönthiittiset tanssivat kuutamossa. Ronjan tarina on kertomus ystävyydestä, joka voittaa kaiken."

Ja arvaatteko yhtään, että kenen kanssa Ronja ystävystyy? No kilpailevan ryöväriperheen pojan, Birkin kanssa tietysti! Birk on valloittava, punatukkainen (GINGER MAINITTU!) ja tempperamenttinen poika. Yhtä itsepäinen kuin Ronjakin, mutta myös yhtä lämminsydäminen ja iloinen.


SAM
(Anu Jaantila: Sannan jenkkivuosi)

Sannan jenkkivuosi kertoo suomalaistytön vaihto-oppilasvuodesta jenkeissä ja tottakai Sanna ihastuu tuon vuoden aikana ihanaan ja kivaan poikaankin. Ja tottakai myös minä ihastuin lukiessani Samiin, joka soittaa pianoa, kitaraa, puhuu äidinkielenään espanjaa, on kiinnostunut psykologiasta ja on muutenkin sellainen oikein tunteellinen ja herkkä poika. :) Minun salaisissa kuvitelmissani Sam näytti suunnilleen tältä:


Luen tämän kirjan aina muutaman vuoden välein ja se on yksi niistä kirjoista, joita lukiessa tulee tuttu ja turvallinen olo. Hyvin pitkään luulin kirjan perustuvan oikeasti tositapahtumiin, mutta tämä tarina (ja Sam) olisikin ollut ihan liian hyvää ollakseen totta...


FRED & GEORGE
(J.K. Rowling : Harry Potterit)



Enhän minä vaan voi tehdä tällaista listaa ilman Weasleyn kaksosia... Tunnen niin suurta rakkautta näitä poikia  kohtaan, että en osaa edes sanoin kuvailla.

Potterit ovat muutenkin täynnä rakastettavia hahmoja, mutta nämä kaksi ovat jotain ihan muuta ja ovat alusta asti olleet ehdottomia suosikkejani. Jokaisessa kirjassa oikein odotin, että mitä nämä rämäpäiset ihanat hassutukset keksivätkään seuraavaksi. Molemmat ovat kyllä todella älykkäitä ja lahjakkaita velhoja, mutta jättävät lopulta koulun kesken ja perustavat oman yrityksen. Itkin ja nauroin niin monet kerrat näiden ihanuuksien seurassa. RAKKAUTTA, NIIN PALJON RAKKAUTTA! (Ai mikä ihmeen ginger-fetissi?)

Ja niin paljon kyyneleitä viimeisen kirjan aikana. <3




PETER PAN
(J.M. Barrie)

Kaikille on varmaankin tuttu tarina Peter Panista, orpopojasta, joka asuu Mikä-Mikä-Maassa kadotettujen poikien kanssa... Olen lukenut kirjan monta kertaa ja suorastaan rakastan tuota 2003 valmistunutta elokuvaa. Enkä vähiten siksi, että Jeremy Sumpter on suorastaan täydellinen Peter Pan. Juuri sellainen, kuin hahmo on ollut minun päässäni kaikki nämä vuodet.


Lapsena käsitykseni Peter Panista oli täysin erilainen, kuin mitä se on tänä päivänä. Teini-iässä tätä kirjaa lukiessa mielikuvani mureni ja tajusin, että Peter Pan ei ole oikeasti mikään kiva ja mukava hahmo. Hän on loppujen lopuksi itsekäs ja jopa aavistusken narsistinen pikkupoika, joka on tottunut saamaan kaiken ja kun ei saa tahtoaan läpi, niin ei kykene ymmärtämään miksi maailma ei pyörikään hänen ympärillään. Hän ei myöskään halua kasvaa koskaan aikuiseksi, koska se tarkoittaisi sitä, että pitäisi oppia ottamaan vastuuta ja käsittelemään vaikeita asioita. Impossible!


Tästä kaikesta huolimatta sympatiani ovat aina olleet Peter Panin puolella ja kärsin varmaan itsekin jonkinasteisesta Peter Pan -syndroomasta, koska vielä 27 21 vuoden iässäkin ajatus elämästä aikuisena kauhistuttaa minua. Koen itseni aika onnekkaaksi, sillä olen onnistunut säilyttämään kaikki nämä vuodet lapsen sisälläni ja pystyn helposti eläytymään lastenkirjojen ja -elokuvien maailmaan. Mielikuvitukseni on jotain ihan muuta ja minä rakastan sitä. <3


En ole nähnyt tätä elokuvaa ihan liian pitkään aikaan! Tämähän voisi olla oiva elokuva ystävänpäiväksi... Voi Pöwwö parkaa... :3



2 kommenttia:

  1. Siis mä en kestä!!! SAM! Mullakin oli juuri täysin tismalleen samat fiilikset tuosta kirjasta ja Samista! Luin sen ekan kerran ehkä n.13v ja olin täysin myyty. Ja tietty sen jälkeen useaan kertaan uudestaan. Sannan ja Samin suhde oli mielestäni niin täydellinen ja ihanan aidosti kirjoitettu että halusin elää samanlaista elämää. Nyt tuli hirmuinen mieliteko kaivaa se ja jatko-osa uudelleen luentaan! :) Kiitos tästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei vaan hei Tiina ja olepa hyvä!
      Mä olin muistaakseni kans 13-vuotias, kun sain tän kirjan (tai oikeastaan sen paksun opuksen, jossa on ne kolme ensimmäistä kirjaa) lahjaksi ja vasta muutaman vuoden päästä bongasin kirjastosta sen neljännen osan. Mä perustan edelleen osaksi hyvän parisuhteen mallin näihin kirjoihin, koska vaikka hahmot ovatkin fiktiivisiä, niin mun mielestä näissä annetaan aika terve kuva siitä, miten kommunikaation tärkeyttä ei voi tarpeeksi alleviivata. :)

      Poista