Postia, herkkuja, leffoja, lunta!

Mikä ihana tunne herätä, kun ulkona paistaa aurinko ja maassa on lunta. Olen tuntenut itseni heti virkeämmäksi ja reippaammaksi, kun saatiin vähän valoa ja valkeutta tähänkin talveen. Olen ollut koko talven niin uskomattoman väsynyt, että on hämmentävää olla näin pirteä ja nauttia jopa tuosta poskia nipistelevästä pakkasesta.

Perjantaina oli jotenkin todella ärsyttävä ja rasittava työpäivä. Väsytti, selkä oli kipeä ja jalatkin särkivät. Silti jaksoin töiden jälkeen urhoollisesti käydä vielä postissa hakemassa erään paketin ja kotona minua odotti vielä pari muutakin iloista yllätystä.

Alin on postista noutamani paketti, joka sisälsi minun ja Hattaraisen tilaamia juttusia, joihin palaan kyllä vielä uudestaan. Viimeistään tämän kuun lopulla, eräiden bileiden yhteydessä. ;) Keskimmäisestä paketista paljastui imuriini uusia pölypusseja. Huomasin torstaina siivotessani, että imurini vetää todella huonosti ja kun etsin netistä sopivaa pölypussin mallia päädyin tälle sivustolle. Todella kätevä sivusto, hyvät hinnat ja ilmaiset postikulut. Etsin imuriini sopivat pölypussit, valitsin mieleiseni ja laitoin tilauksen menemään. Ja seuraavana päivänä oli pussit tulleet kotiin ykkösluokan kirjeenä. Hyvää palvelua, ei voi muuta sanoa! :)

Kirsikkana kakun päällä on kirje Simolta, Helsingistä. Keitin itselleni kupin teetä, luin kirjeen pariin kertaan läpi ja kirjoitin takaisin samalta istumalta. On kivaa kuulla kaverin kuulumisia tänä pikaviestittelyn kulta-aikana vielä ihan tavallisen kirjeen muodossa. Parhautta. :)

Perjantai-ilta meni sohvalla rötvätessä Pöwwön kanssa. Katsottiin Shaun of the dead ja herkuteltiin suklaamuffinseilla, joita olin leiponut viikonlopun kunniaksi. Muffinssit olivat niin hyviä, että jaan nyt heti reseptin teidänkin iloksenne:

Superit suklaamuffinssit:

• 100 g voita tai margariinia
• 2,5 dl sokeria
• 2 kpl munaa
• 1 dl maitoa
• 4 dl vehnäjauhoja
• 1 dl kaakaojauhetta
• 2 tl vaniliinisokeria
• 2 tl leivinjauhetta
• 0,5 tl suolaa
• 100 g tummaa suklaata

Sekoita pehmennyt rasva, sokeri, munat ja maito.

Sekoita kuivat ainekset keskenään ja lisää vähitellen rasvaseokseen. 

Rouhi suklaa ja lisää taikinan joukkoon. 

Jaa taikina muffinsivuokiin ja paista uunissa 200 asteessa noin 15-20 minuuttia.

Pala taivasta taikinan muodossa. 

Itse en tällä kertaa laittanut joukkoon tummaa suklaata ollenkaan, vaan lisäsin taikinaan Marianne-rouhetta reippaalla kädellä ja sopi kyllä ihan törkeän hyvin sekaan. Lisäksi kuorrutin uunista tulleet muffinsit valkosuklaalla. Nom nom nom nom! Ai mikä laihis? 

Lauantaina heräsin virkeänä ja melkein hypin ympäri kämppää riemuissani, koska ulkona satoi lunta. Pöwwö tyynen rauhallisesti käänsi kylkeä ja luuli voivansa jatkaa unia. Not on my watch! Käytiin Oton kanssa vuorotellen tökkimässä unista Pöwwöä ylös, ulos ja lenkille ja heräsihän se lopulta. Ja päästiin tekemään talvinen kävelyretki. :) Iltapäivällä lähdin käymään isoäitini talolla, jossa vietettiinkin mummin syntymäpäivää. Mummi täytti huikeat 89 vuotta! 

Otin matkalla itsestäni myös äärimmäisen trendikkään selfien, jossa näkyy ihana karvalakkini, joka on odottanut tällaisia pakkaskelejä hattuhyllyllä! Ostin sen syksyllä kirpparilta ja maksoin siitä 7 euroa. Kummastakin korvaläpästä roikkuu vielä herttaiset karvapallot narun päissä. Eli todella trendikäs ja jokaisen muotitietoisen naisen ykkösvalinta! ;)

Trenditietoinen karvalakkineito

Pöwwön jätin synttäreiden ajaksi torkkumaan ja hengailemaan Oton kanssa. Oli minulla tietysti oma lehmä ojassa tässä(kin) asiassa, sillä ilmoitin Pöwwölle, että olisi hänen keittiövuoronsa. Oli ihanaa tulla kotiin talvipakkasen keskeltä, kun ovella oli vastassa superiloinen Otto ja huumaava ruoan tuoksu. Istuin sohvalle, vedin huovan palelevien varpaiden päälle ja sain viinilasin käteeni. Parhautta. Tällä kertaa ruokana oli lohta, uunivihanneksia ja skånenperunoita. Nälkä tulee, kun vain katsookin tätä kuvaa...

Illalla koitettiin saada kavereita kiinni, jos joku vaikka olisi halunnut lähteä parille keskustaan, mutta kaikilla tuntui olevan jotain muuta, tai muuten vaan heikotus edellisen illan biletyksen jäljiltä. Alkoi näyttää siltä, että koti-ilta kutsuisi taas ja minua kiukutti. Yritin olla kiukkuilematta Pöwwölle ja parhaani mukaan selittää, että miksi kiukutti... Arkisin olen yleensä yksin kotona ja katson sarjoja tai leffoja, niin viikonloppuna haluaisin edes toisena päivänä lähteä ulos ja nähdä kavereita. Kaipaan sosiaalisuutta ja kavereiden kanssa hengailua. Toki sitä voi viikollakin nähdä kavereita ja olla sosiaalinen, mutta viikonloppuna sen voi tehdä paremmalla ja ajalla ja muutenkin kiireettömästi, kun ei ole kiire kotiin ja aamulla saa nukkua. Pöwwö oli sitä mieltä, että minun pitäisi osata ottaa rennommin ja rauhoittua joskus paikalleen. Olen aina ollut tällainen elohiiri ja jos olen liian kauan paikallani, niin voi tylsyyyyys. Tässä asiassa tullaan varmaan tekemään tulevaisuudessa kompromisseja suntaan, jos toiseenkin. Ei minulla siis mitään ole koti-iltoja vastaan, mutta mielestäni on ihan yhtä tärkeää olla sosiaalinen ja tavata kavereita. Sopivassa balanssissa molempia. :) 

Onneksi ihanainen Jonna kuitenkin pelasti minut kiukkupeppuilulta ja lähti kanssamme parille Kouluun. Olen käynyt Koulussa vain kesäisin ja silloinkin olen nauttinut siiderini sisäpihalla terassilla. Paikka oli ihan yhtä viihtyisä ja mukava myös sisältä. Oli ihanaa nähdä Jonnaa, joka on muutaman vuoden tauon jälkeen palannut taas Turkuun. Tutut kasvot, tuttu ääni ja tuttu nauru, mutta niin paljon kasvanut nainen. Olen kaivannut Jonnan seuraa, sillä hänen kanssaan on juttu luistanut aina. Välillä se on aivan päätöntä huutonaurua ja pinnallista miesten arvostelua, mutta hyvin usein puhutaan myös asioista suoraan, analysoidaan ja sukelletaan syviin vesiin. Myöhemmin saimme seuraamme myös Pöwwön kavereita (tai kai sitä voisi nyt jo sanoa, että MEIDÄN kavereita... o_O ) ja jatkoimme iltaa kuulumisia vaihdellen. Valomerkki tuli aivan liian aikaisin ja lähdimme taapertamaan tuulessa ja tuiskeessa kotia kohti.

Eilen oli kiva perussunnuntai. Nukuttiin pitkään, rötvättiin sohvalla ja katsottiin The Holiday. TV5 on näyttänyt tuota elokuvaa varmaan sata kertaa tämän vuoden aikana ja olen onnistunut näkemään sen vain puoliksi ainakin viidesti ja joka kerta olen missannut alun. Tällä kertaa näin elokuvasta myös ensimmäiset 30 min ja noh... ihan yhtä höttöinen romanttinen komedia se oli silti. Mutta mutta, pitänee kuitenkin myöntää, että pidin siitä siitäkin huolimatta. Jude Law ja Jack Black, what's there not to like?  Voin kyllä samantien myöntää myös sen, että tämän(kin) elokuvan lopussa kyyneleet valuivat poskia pitkin. Koska ja miten minusta on tullut tällainen ällöttävä nyyhkyttäjä ja vollottaja? :D

Nyt taidan keittää itselleni kupin kuumaa kaakaota, ottaa koiran kainaloon ja siirtyä sohvalle katsomaan Torchwoodin viimeisiä jaksoja. Ah, Jack Harkness. <3