keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Otto-poika sairastaa, häntä hellikäämme...

Eilen oli iloisia juttuja ja tänään vähän vähemmän iloisia juttuja. Eilen illalla huomasin, että Oton toinen poski oli silmän alta selvästi turvoksissa. Koira aristi poskea koskettaessa ja kun yritin katsoa suuhun, niin sekin näytti tuottavan kipua. Otto oli vähän surkea, väsynyt, eikä ollenkaan sellainen energiapesä, kuin yleensä.


Googlettelin ja aika pian varmistuin epäilyksestäni, että tuo turvotus johtuisi nimenomaan jostain hampaiden / ikenien tulehduksesta. Tilanne ei ollut niin paha, että olisi pitänyt päivystykseen lähteä, joten peittelin Oton illalla viereeni ja päätin soittaa aamulla eläinlääkäriin. Otto nukkui suht rauhallisesti ja hyvin, mutta minäpä viisaana tyttönä menin googlettelemaan vielä vähän lisää kauhutarinoita hampaiden poistosta ja tuosta Turun Tuhatjalasta, joka tuntuu jakavan ihmisten mielipiteet aika radikaalisti kahtia.


Aamulla heräsin vähän vaille seiskan aikoihin ja soitin Tuhatjalan ajanvaraukseen heti sen auettua ja sain ajan vielä samalle aamupäivälle. Otto lähti kanssani reippaasti ulos ja oli vielä eläinlääkärin hoitopöydälläkin reipas poika. Lääkäri sanoikin kivasti, että "Niin selvästi haluaisit olla kiltti ja reipas poika, mutta taitaa hampaaseen sattua liikaa, että antaisit katsoa rauhassa."

Otto sai pistoksen rauhoittavaa ja sitten vaan odoteltiin ja seurasin, miten minun energiapallostani loppui virta ja lopulta sylissäni oli aivan täysin vetelä koira. Hirmuisen surkeana luovutin Oton hoitajan syliin, joka kertoi, että seuraavaksi laitetaan tassuun tippa, josta koira saa vielä vähän lisää rauhoittavaa ja sitten katsotaan läpi hampaat ja poistetaan hammaskiveä ja tarvittaessa myös kaikki hampaat mitä paikan päällä pystytään. Mikäli vaivan aiheuttaja on juurikin se poskihammas, jota epäilin, niin sen poistamiseen heillä ei ole tarvittavaa poraa. Parin tunnin päästä saisin tulla hakemaan koiruuden kotiin.

Seuraavat kaksi tuntia mietin jatkuvasti, että miten Otto jakselee, onkohan sillä reppanalla kovat kivut, saakohan se tarpeeksi hyvää hoitoa ja onkohan sillä kova ikävä, kun en ole paikalla. Todennäköisesti minä stressasin tilannetta paljon Ottoa enemmän.... Kahden tunnin päästä enimmät hammaskivet oli poistettu ja niiden lisäksi seitsemän huonokuntoista hammasta. Epäilyni osui oikeaan, sillä yhdessä poskihampaassa oli tuledus ja poisto odottaisi ainakin paria takahammasta vielä. Otto sai antibiootit, kipulääkityksen ja minä en ainakaan voi sanoa saaneeni huonoa palvelua Turun Tuhatjalasta. Henkilökunta kertoi todella tarkasti mitä kaikkea oli tehty, antoi suositukset useampaan paikkaan, jossa poskihampaiden poisto onnistuu ja hintakaan ei mielestäni ollut kohtuuton. Hammaskiven + seitsemän hampaan poisto + lääkkeet + poliklinikkamaksu oli yhteensä parisataa euroa.

Itku meinasi tulla siinä vaiheessa, kun heräämöstä minulle tuotiin vielä vähän tokkurainen poika, jolla oli verinen kuola poskella ja joka silti kaikesta inhottavasta huolimatta jaksoi heiluttaa häntää ja olla reipas poika. Pikaisten pissojen jälkeen kannoin Oton loppumatkan kotiin sylissä, sillä suoraan käveleminen oli vielä vähän hankalaa ja vilukin poloisella oli. Kotona piilotin pikaisesti kaikki purulelut ja yritin saada Oton nukkumaan vällyjen väliin. Sepä ei ollutkaan niin helppo tehtävä, sillä Otto ei päästänyt minua silmistään ja istui vain vahtimassa, että en varmasti katoa näköpiiristä. Vähän ajan päästä Pöwwökin tuli  käymään ja koiruus vahti meitä molempia silmä kovana. Jossain vaiheessa väsymys kuitenkin vei voiton ja Otto uskalsi nukahtaa meidän väliin.


Soitin myös heti kotiin päästyäni Raision koirakissaklinikalle ja varasin ajan noiden poskihampaiden poistoon ja se on edessä ensiviikon keskiviikkona. Ehkä ihan hyvä, että Otto saa viikon verran parannella tämän päivän operaatioita. Onneksi saatiin myös tulehdukseen auttavaa lääkettä, jonka pitäisi lievittää kipua ja auttaa Ottoa jaksamaan paremmin sen kipeän hampaan kanssa. Voin kertoa, että poika on saanut tänään miljoonasti ylimääräisiä rapsutuksia ja silityksiä ja Hattarainenkin lupasi tulla huomenna käymään ja rapsuttelemaan. :)


Tällaista vähän kurjempaa hauva-asiaa tällä kertaa. Nyt illalla Otto on ollut jo vähän reippaampi ja "oma itsensä". Olisi halunnut jahtaamaan kärpästä, joka pörräsi televisiossa. Selvä parantumisen merkki. Vähän harmitti se, että herkullisen velli-jogurtti-illallisen jälkeen ei saanutkaan sitä totuttua luuta jälkkäriksi, mutta nyt jo nukutaan taas huovan alla lämpimässä.


6 kommenttia:

  1. Voi pientä. Harmi, että niin monta hammasta lähtee, mutta pää-asia, että tulee terve. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hammaskartasta katselin, että yli puolet hampaista jää kuitenkin vielä suuhun, että ei tilanne ihan toivoton vielä ole. Noiden poskihampaiden poistaminen tosin vähän huolettaa... Saa nähdä pystyykö sen jälkeen enää syömään muuta kuin märkäruokaa ja miten mahtaa luiden syöminen onnistua? :( Mutta Otto on reipas poika! :)

      Poista
  2. Koirakissaklinikka on myös hyvä ja asiatunteva paikka :) Kukkaroa se aina satuttaa, mutta hyvästä hoidosta mielellään maksaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oton kanssa on pentuna kerran käyty koirakissaklinikalla ja en ole kuullut kuin hyvää sen paikan palvelusta. Kun soittelin sinne, niin oli vielä meidän tiedotkin tallessa tietokannassa, kahdeksan vuoden jälkeen. :D

      Poista
  3. Kuinka paljon koirakissaklinikalla tuli maksamaan poskihampaiden poisto? Meillä on sama tilanne pian edessä :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En nyt ihan tarkkaa summaa muista, enkä tähän hätään löytänyt niitä kuittejakaan, vaikka ne tallessa onkin jossain, mutta noin 200-250e pintaan taisi olla niiden poskihampaiden poisto.

      Poista