maanantai 16. joulukuuta 2013

Hello darkness, my old friend.

Olen tänä syksynä ja talvena onnistunut välttämään pahimman masistelun, toistaiseksi. Viime päivinä olen kuitenkin huomannut, kuinka olen huomaamatta laistanut kotitöistä ja jättänyt kaikki pienimmätkin askareet viime tinkaan. Tänään havahduin siihen, että keittiössäni vallitsee täysi kaaos, eikä tämä asunto muutenkaan kovin kotoisalta näytä. Olen vaan ollut niin uskomattoman väsynyt, etten ole jaksanut mitään ylimääräistä. Kaikki vapaa-aika on mennyt Pöwwön, tai kavereiden kanssa ja se on toki ollut kivaa, mutta kun olen ollut yksin, en ole saanut mitään aikaiseksi. Olen vain ollut kuin koomassa ja nukkunut. Ja tältä minusta on tuntunut herättyäni:



Tänään aamulla tiesin, että minun pitää soittaa työkkäriin ja sain itseni suht aikaisin hereille ja hoidin asian heti. Sen jälkeen toimin kuin automaatiolla pitkälle iltapäivään asti. Kävin töissä, tulin kotiin ja siivosin. Siivosin kuin viimeistä päivää. Kiukun vimmalla tiskasin, siivosin keittiön kaapit, järjestelin, pyyhin pölyjä, imuroin, vaihdoin lakanat, pesin pyykkiä. Vasta puoli viiden jälkeen pysähdyin ja istuin alas. Selkää särki ja oli nälkä, mutta ainakin kämppä oli siisti.

Tuntui hyvältä, kun oli saanut jotain aikaiseksi. Kävin kaupassa ja tein riisiä ja superhyvää kanakastiketta. Söin ja katsoin jakson Torchwoodia ja ihailin samalla sitä, miten siistiä ympärillä olikaan. Oli niin paljon seesteisempi olo ja mielen valtasi hyvä fiilis.

Se kokonaisvaltainen hyvänolon tunne on ollut jossain kadoksissa viime aikoina. Tuntuu, että tämä ainainen pimeys ja synkkyys imee kaiken energiani ja en vaan jaksa mitään. Kaipaan valoa, aurinkoa, lunta, ihan mitä tahansa muuta, kuin sadetta, mustaa asfalttia ja harmaita päiviä. Alan olla siinä pisteessä, että ei kiinnosta oikein mikään. Ja kuinka ollakaan, ulkona alkoi juuri sataa kaatamalla. Pfft.

Päivät ovat pimeitä ja synkkiä, aamuisin on yhä vaikeampaa saada silmät auki ja nousta taas yhteen masentavaakin masentavampaan päivään. Onneksi työaika on liukuva, niin voin tarvittaessa kääntää kylkeä ja torkkua vielä hetken. Päivisin olen ihan väsynyt ja illan tullen olen kyllä edelleen väsynyt, mutta uni ei tule. Olisihan se nyt aivan liian helppoa, jos saisi unta, kun menee nukkumaan. Vali vali vali vali vali vali vali. Tämä tunne alkaa olla jo niin tuttu, että taidan olla enemmän tai vahemmän turtunut tähän, kun en jaksa edes avautua ja valittaa enempää. Sekin kyllästyttää.

Jotta ei nyt ihan valittamiseksi menisi, niin olen minä oikeasti tehnyt kaikkea kivaakin viime aikoina. Olen mm. käynyt Robert's Coffeessa kahvilla ja teellä.



Viime torstaina olin Scoundrelin seuralaisena eräissä pikkujouluissa, joissa oli mukavia ihmisiä, hyvää ruokaa ja juotavaa.

Superhyvää glögi-juustokakkua + glögiä + valkoviiniä <3


Perjantaina oli edellisen päivän juhlien (ja jatkojen) jäljiltä vähän pää pipi, mutta silti urheasti lähdin illalla Pöwwön mukaan eräisiin pikkujouluihin, joissa olut virtasi ja miehet lauloivat sydämiensä kyllyydestä. Meno oli ehkä vähän turhan äänekästä, joten hirvittävän kauaa ei paikalla oltu.

Lauantai-iltana olimme Pöwwön kanssa kavereiden luona syömässä ja viettämässä iltaa. Ruoka oli ihan superhyvää, seura mitä parhainta ja illan kruunasi vielä aivan ihana lumisade, joka tosin oli aamulla muisto vain. :( Tarkoituksena olisi tällä kolmen pariskunnan porukalla kokkailla vuorotellen jotain hyvyyksiä toisillemme ja Pöwwö on mitä ilmeisimmin suunnitellut "meidän" menun jo täysin valmiiksi ja nähtäväksi jää, että pääsenkö edes keittiöön siinä vaiheessa, kun pitäisi kokata...

Eilen oli maailmankaikkeuden laiskin päivä. Löhöttiin koko päivä sohvalla ja katsottiin elokuvia. Pöwwö ei ollut koskaan nähnyt Pandorumia ja minua sivistettiin The Fifth Elementin kera. Eli roppakaupalla hyvää sci-fiä ja oman kullan kainalo. Ei tule ihan heti mieleen parempaa tapaa viettää sunnuntaita.

YÄK. LÄSSYN LÄSSYN LÄPÄTILÄÄ.

Tämän illan olen angstissa velloessani kuunnellut vain ja ainoastaan tätä yhtä kappaletta:




P.S. Blogin bannerikin koki muodonmuutoksen tuossa eräänä päivänä. Mitäs mieltä olette? Siitä on ehkä aistittavissa tämä hiipivä angstini. :D

4 kommenttia:

  1. Awww muru, älä angstaa. <3
    Vuoden pimein päivä on jo takanapäin ja nyt lähdetään jo kohti kevättä! Ja ehkä sitä luntakin sieltä vielä jossain kohtaa tulee (toivottavasti jouluksi, koska tämänkaltainen joulu on ehkä surkein ikinä...)

    Mä huomasin bannerimuutoksen, ja musta se edellinen oli parempi... tai siis ainakin pirteämpi. Hieno toki tämäkin mutta muistan aatelleeni tuossa pari päivää sitten että onpa synkän näköinen jotenkin... :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikös se päivä oo vasta ensviikolla? 21.12? Siinä uskossa mä oon ainakin elänyt. Kauheeta, jos oon angstannut turhaan! :D
      Banneri ehkä kielii siitä, että tekee mieli vähän synkistellä. Pitäisköhän kokeilla jotain uutta ja tehdä blogin ulkoasusta joku ihana pinkki ja koristella se sitten jollain glitterisydämillä tms? Not.

      Onneks ensviikolla on joulu ja saa (ehkä) levätä!

      Poista
  2. Toivottavasti olo paranee! Tuntuu olevan kaikilla vähän veto poissa, mikälienee pimeyden aiheuttama epidemia.

    Tulisi jouluksi lunta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se tästä. Mä luulen kans, että toi pimeys ja synkkyys on vienyt monilta energiat ihan nolliin. Tulispa lunta! <3

      Poista