Pitkä pitkä pitkä hiljaisuus ja mitään ei oikeastaan ole tapahtunut.
Lähinnä olen enemmän ja vähemmän sairastellut ja elänyt tätä työttömän tylsää elämää. Parastahan tässä on se, että saa nukkua niin pitkään kun huvittaa, eikä ole pakko lähteä kovillakaan pakkasillakaan ulos (koiran ulkoiluttamisen lisäksi tietysti). Tosin viimeaikoina olen kärsinyt univaikeuksista ja nukkuisin ihan mihin aikaan vuorokaudesta vaan, jos se uni tulisi. Asiat painaa mieltä ja heti kun laittaa pään tyynyn, aivot lähtevät ylikierroksille.
Päivät vaan vilahtelee ohitse ja yritän saada ajan kulumaan lähinnä sarjojen ja leffojen kanssa. Harmikseni tuntuu, että olen jo löytänyt kaikki hyvät sarjat ja uusia jaksoja joko ei tule, tai tulee liian harvakseen. Todennäköisesti itken verta, kun Housen viimeinen jakso koittaa. Eikä se nyt niin kovin monen jakson päässä ole enää :( Vähän jännittää, että saako se arvoisensa lopun.
Niin epätoivoinen en sentään vielä ole, että olisin taas aloittanut Gilmoren tytöt alusta. (Mieli oikeasti tekisi, vaikka edellisestä kerrasta on vasta pari kuukautta...) Sen sijaan katsoin (taas) kaikki Sinkkuelämän jaksot ja leffat vielä perään ja aloitin Sarah Connorin aikakirjat, jotka tosin olen myöskin nähnyt jo. Tuli juuri katsottua Terminatorit 1, 2 ja 4 ja tuli vaan sellainen fiilis, että olis ehkä aika.
Koko alkuviikko menee taas siihen, että yrittää pitää oman päänsä kasassa. Etsiä töitä. Mikä naurettavuus. Monet työttömät ystävät ja tutut ovat allekirjoittaneet sen, miten tuskallista on lähettää kasa työhakemuksia, joihin ei KOSKAAN saa vastausta. Olisiko oikeasti liikaa pyydetty, että jokaiselle hakijalle lähetettäisiin sama viesti. "Pahoittelumme, mutta tällä kertaa ette tulleet valituksi hakemaanne työhön."
Joka kerta tulee kasattua toiveita niiden työhakemusten myötä. Muutaman päivän jaksaa toiveikkaana odottaa puhelimen vieressä. Sitten päivät ja viikot kuluvat ja itseluottamus omasta osaamisesta ja pätevyydestä ovat jossain ojan pohjalla.
Olisipa jo viikonloppu. Pienen elämäni valopilkku.
Perjantaisauna, hyvää ruokaa + juotavaa, leffoja, ja ihminen joka saa nauramaan. Itse en ainakaan keksi juuri nyt mitään muuta, jota toivoisin enemmän viikonlopulta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti