torstai 26. helmikuuta 2015

Superväsynyt stressipallo

Piti raportoida ystävänpäiväviikonlopun aktiviteetista teille, mutta jää raportti vähän lyhyeksi tällä kertaa. Olimme menossa Scoundrelin ja Shepherdin kanssa Room escapeen sunnuntaina, mutta aamulla herätessä jalkani oli niin kipeä, etten uskaltanut laittaa painoa sen päälle ollenkaan. Minulta jäi siis Room escape välistä, mutta muut onneksi pääsivät paikan päälle. Oli kuulemma ollut huikean hauskaa. HMPH! Turkuun on kuitenkin suunnitteilla jo uusi huone ja ollaan myös mietitty, että voitais käydä Helsingissä kokeilemassa paikallista Room escapea. Eli virallinen raporttini jää tuonnemmaksi.

Samaisena sunnuntaina kärsin myös aivan räjähdysmäisestä päänsärystä. Jälkeenpäin tajusin, että sehän taisi olla elämäni ensimmäinen migreeni. "Jee?" Joskus aikaisemmin olen kovan päänsäryn yhteydessä pohtinut, että voisko tää nyt olla sitä surullisen kuuluisaa migreeniä, josta meillä kärsii koko muu perhe. Noh, enää ei tarvitse ihmetellä. Makasin koko päivän sängyssä ja mitä vähemmän valoa huoneessa oli, sitä parempi. Kun laitoin silmät kiinni, näin vaan kirkkaita valoraitoja, jotka viuhahtelivat edestakaisin. Samalla tuntui, kuin joku olisi koittanut porata kallosta läpi katuporalla. Sen jälkeen oli pari päivää superväsynyt olo.

Oikeastaan on superväsynyt olo edelleen. Lisäksi pää on särkenyt koko viikon. Nukun riittävästi, syön hyvin ja olen yrittänyt pitää huolta myös siitä, että juon tarpeeksi. Päänsärkyni johtuu useimmiten siitä, etten ole juonut läheskään tarpeeksi nestettä päivän aikana. Tällä kertaa kyse on kuitenkin jostain muusta ja itse epäilen säryn olevan ihan puhtaasti stressistä johtuvaa. Hartiat ovat myöskin todella jumissa ja entuudestaan tiedän sen vain pahentavan päänsärkyä.

Tästä päästäänkin oivasti aasinsiltaa pitkin siihen stressin aiheuttajaan... Eli siihen, että huomenna on viimeinen työpäiväni ja sen jälkeen päiväni ovat taas täynnä ei-mitään. Toisaalta olen jotenkin jopa helpottunut siitä, että ei enää tarvitse tehdä työtä, josta ei erityisemmin pidä ja joka myöskin aiheutti stressiä. Kolikon toinen puoli onkin sitten se, että kuka nyt oikeasti haluaa olla työtön? Siinä mielessä tämä töiden loppuminen tuli juuri sopivaan väliin, että sain työkkäristä infoa koulutusta koskien ja voin hakea syksyksi kouluun kevään yhteishaussa. Pidän kaikki sormet ja varpaat ristissä, että pääsisin opiskelemaan. Sain sen verran hyvät arvosanat edellisestä koulusta, että ei ainakaan siitä pitäisi jäädä kiinni.

Kaikki tämä epävarmuus ja odottelu kuitenkin raastaa hermoja ja edessä on tuskallinen papereiden pyöritys. Yksi taho pyytää paperia, joka pitää hankkia toisesta paikasta, jossa se delegoidaan parin ihmisen kautta eteenpäin ja vasta sen paperin toimittamisen jälkeen voin tehdä listallani olevia muita asioita eteenpäin. Eli tällä hetkellä odotan sormia pyöritellen, vaikka olisi miljoona asiaa hoidettavana.

Huomenna aion kuitenkin ottaa rennosti! Perjantai, Scoundrel, O.C. ja maailma on taas vähän parempi paikka. <3


2 kommenttia:

  1. Meikä. Meikä haluaa oikeesti olla työtön. Joillekki se on vaan ihan käsittämätön ajatus ja mahoton ymmärtää. Mutta ei niitten tarvikkaan.

    VastaaPoista
  2. No jos pitää valita paskan duunin ja työttömyyden välillä, niin kyllä munkin kohdalla vois työttömyys voittaa... :D Mutta jos oletuksena olis, että pääsis hyvään ja kivaan duuniin, niin en mä näe mitään syytä miks en olis töissä tienaamassa rahaa.

    VastaaPoista