Kuukauden edestä kuulumisia ja kuvia

Näin siinä näyttää käyvän joka kerta, kun lupailen päivittää blogia useammin... Päivityksiä on ihan turhaa odottaa seuraavaan kuukauteen. Pahoittelut hiljaiselosta. Tämä syksy/talvi on ollut jotenkin ihan ylitsepääsemättömän vaikeaa aikaa. Olen ollut ihan toivottoman väsynyt ja masentunut. Välillä on ollut päiviä, jolloin ei ole oikeasti ollut intoa mihinkään, joten on varmaan ihan ymmärrettävää, ettei blogin päivittäminen ole ollut prioriteettilistallani ykkösenä. Onneksi minulla on kuitenkin ihana poikaystävä ja maailman parhaat ystävät, jotka tuovat arkeeni paljon kaivattua iloa. Asiat ovat tällä hetkellä enemmän tai vähemmän perseellään ja voisin velloa tuntikausia angsteissa ja itsesäälissä, mutta koitan keskittyä tällä kertaa jälleen niihin hauskoihin tapahtumiin ja juttuihin viimeisen kuukauden ajalta!

Suurin osa kuvista on puhelimella otettuja, joten laatu on taattua omppua. Pahoittelut, jos jonkun verkkokalvot palavat puhki.

Rakas mummini täytti tammikuussa kunnioitettavat 90 vuotta ja tätä tietysti juhlittiin isosti. Äidin kanssa väkerrettiin juhliin viisi voileipäkakkua, jotka olivat ihan superhyviä!

Synttärisankari 90v!

Yllä kala / katkarapukakku 

ja

alla kinkkukakku

Vietin tipatonta tammikuuta, kuten teki myös Scoundrel ja tammikuussa meidän iltamme näyttivät hyvin usein tältä...

...tältä...

 ... ja tältä.

Ollaan siis syöty ihan tolkuttomia määriä ja katsottu O.C:ta. Scoundrel on katsonut sarjan läpi varmaan yhtä monta kertaa kuin allekirjoittanut Gilmoren tytöt, mutta minä en ole KOSKAAN aikaisemmin katsonut jaksoakaan O.C:ta. Oli siis ehkä aikakin aloittaa. Ihan huikean hyvä sarja ja vaikka tiedänkin olevani noin 10 vuotta jäljessä tämän hehkutuksen kanssa, niin: VOI HYVÄÄ PÄIVÄÄ miten söpö, hauska, ihana ja kaikkia muita ihania adjektiiveja Seth Cohen onkaan! <3

Ollaan päästy suunnilleen kakkoskauden puoleenväliin ja onneksi on vielä monta kautta jäljellä.

Toinen sarja, jonka äärellä olen viettänyt aikaani on Downton Abbey. Tätä on hehkutettu monelta taholta, eikä turhaan. Aivan loistava historiallinen draama, johon jäin itse koukkuun samantien. Hyvän juonen lisäksi on hauskaa seurata tapojen ja muodin muuttumista vuosien saatossa. Kaikkein parasta on ehkä kuitenkin hurmaava ja karismaattinen Maggie Smith.

Tämä tapahtui myös jossain vaiheessa tammikuuta... Hups! 

Scoundrel oli myös superihanana yllärinä tehnyt minulle uuden, hienon tunikan, jossa oli huikean hieno viittaus lempisarjaani Gilmoren tyttöihin. "Oy with the poodles already!" Loving it! <3 Samana iltana meillä oli tipattoman päättäjäiset ja pelattiin Cards against humanityä ihan superhyvässä seurassa. Posket olivat koko illan kipeät niin isosta hymystä. :) Kiitos ihanat!

"Look at my boobs, my boobs are amazing..." 

Paras, ihanin ja kivoin juttu tapahtui kuitenkin viime torstaina, kun lähdin Scoundrelin kanssa kohti Helsinkiä. Käytiin nimittäin keikalla, eikä millä tahansa keikalla, vaan Gerard Wayn keikalla! (Niille, jotka miettivät kuka ihme on Gerard Way, niin kerrottakoon, että mies on mm. laulanut sellaisessa yhdessä My Chemical Romance -yhtyeessä... ) Keikka oli ihan huikean hyvä ja Gerard oli supersöpö ja tosi rennon ja mukavan oloinen.

Keikan jälkeen meillä oli aikaa tapettavana parisen tuntia ennenkuin bussi lähtisi kotia kohti, joten käytiin myös takaovella kyttäämässä kun bändi siirtyi keikkabussiin. Nimmareita ei jaettu, mutta keikkabussi jäi paikalleen kadunvarteen, josta se jatkoi matkaansa aamulla kohti Pietaria. Niin turhauttavaa seisoa toiveikkaana bussin ulkopuolella, niin lähellä ihmistä, jonka musiikkia on kuunnellut niin monta vuotta ja toinen vaan menee nukkumaan sen sijaan, että tulisi ottamaan pari yhteiskuvaa! :D Noh, pientä vihjailua oli siitä, että parin vuoden sisällä olisi mahdollisesti uusi keikka tulossa. I'm so there!

Kotimatka oli tosi väsynyt ja koskaan ei ole ollut niin kivaa tulla neljältä yöllä kotiin. <3 Koti onkin yksi asia, josta olen kovin kiitollinen tällä hetkellä. Täällä on ihanaa hengähtää ja keräillä voimiaan. Olohuone varsinkin tuntuu juuri nyt kovin kotoisalta. Eniten ehkä siitä syystä, että täällä alkaa hiljalleen olla valmista ja näyttää juuri siltä kodilta, josta muuttaessa haaveilin.

Kuvasta saa suuremman klikkaamalla

Kuvassa oikealla meidän "toimistonurkkaus", jossa etummaisena minun valkoinen työpöytäni ja takana Pöwwön musta pöytä ja "hikikomero".  Vasemmalla on meidän ihana olkkari, jossa on superkivaa katsoa sarjoja ja leffoja ja vain olla. <3 Nyt suuntaankin sohvalle, otan ehkä vähän iltapalaa ja katson Downtown Abbeyta.

P.S. Olen myös kuvannut Ottoa. Paljon.

Otto ei ollut aina ihan messissä näissä kuvaustilanteissa.... :D 

Miten voi koira olla näin syyllisen näköinen? 

... tai väsyneen :)