lauantai 10. toukokuuta 2014

Salaisuuksia ja vähän muutakin

Olo on kummallinen. Mikään ei erityisemmin vituta, tai harmita. Vellon tällä hetkellä sellaisessa ihanassa, vaaleanpunaisessa massassa. Tätäkö se onnellisuus on? Olen iloinen, innoissani ja totaalisen in love. Vaikka pari viime viikkoa ovat olleet äärimmäisen stressaavia, se on ollut sellaista kivaa stressiä. Tai ei kai stressi ole koskaan kivaa, mutta näitä juttuja on ollut kivaa hoitaa.

Vielä kaksi viikkoa ja sitten hyppy uuteen, jännittävään ja vähän tuntemattomaankin. Paljon uutta, mutta myös tuttua ja turvallista. Aina välillä jännitys kouraisee vatsanpohjassa, mutta muuten olen aika rauhallisin mielin. En oikein tiedä, että miten tässä näin kävi, mutta kaikki tuntuu kuitenkin aika luonnolliselta ja... oikealta. Enkös olekin ärsyttävä, kun heittelen tällaisia ilmoille, mutta en oikeastaan kerro, että mistä on kyse? :D Vihaan ihmisiä, jotka tekevät juuri näin, mutta minun on aivan pakko purkaa mieltäni ja oloani johonkin! En kuitenkaan voi (vielä) paljastaa mistä on kyse, mutta lupaan ja vannon, että parin viikon päästä tekin tiedätte kaiken, KAIKEN!

Yritin pitää salaisuutta äidiltäni. Se ei mennyt ihan niinkuin piti... Äiti soitti juuri kun olin kauhean kiireen keskellä ja puhuin vähän ohi suuni. Hiljaisuus ja kysymys. Nauratti. Se siitä salaisuudesta. Olisin halunnut yllättää äidin, mutta eihän sellaista salaista agenttia pysty yllättämään kukaan.

Nämä kaikki muutokset ovat saaneet aivoni ylikierroksille. Vaikka miten yritän ajatella kaikkea muuta ja unohtaa edes hetkeksi, niin mieli karkaa jatkuvasti asian äärelle. Uusia ideoita, pieniä haaveita. Olen muutenkin sellainen haaveilija, joka tulee usein pilvilinnoistaan alas ryminällä. Nyt yritän kovasti pitää ainakin varpaat maan tasalla. Ainakin toisen jalan...

On kivaa huomata, että ympärillä olevillakin ihmisillä menee hyvin. Tuntuu, että ollaan selvitty niistä pahimmista nuoruusvuosista ja nyt on meidän vuoro rakentaa tulevaisuutta ja olla onnellisia. En tarvitse paljoa onnellisuuteen. En tarvitse lasta, en koe mitään palavaa tarvetta jatkaa sukuani ja kasvattaa omaa lasta. Riittää, että saan kasvattaa itseäni eheäksi ja kokonaiseksi ihmiseksi. Ja olisi aika kivaa, jos saisin jakaa senkin kokemuksen ja matkan Pöwwön kanssa. :3

Tulipas tästä nyt taas tällainen tajunnanvirran räjähdys. Kevennyksenä voin tarjota hassunhauskan aamuisen selfien itsestäni.


1 kommentti:

  1. Tietysti ekana tulee mieleen, että olet raskaana! :) tai suunnittelette kihlajaisia, tai olet saanut huippumageen työpaikan? -E

    VastaaPoista