Nahkatakkinen tyttö ja muita kertomuksia

Rakas päiväkirja,

tänään keksin, mikä minusta tulee isona!

Oikeastihan tilanne on se, että on jo pitkään tuntunut kaikkien työpaikkojen olevan kiven alla. Vaikka miten hakisi, hakisi ja hakisi, niin kutsua haastatteluun ei vaan tule. Työkkäristä mulle ei ole ollut apua oikein missään vaiheessa ja tuntuu että siellä ei aina henkilökunta itsekään ole ihan perillä asioista. Tänään kuitenkin oli ehkä onnistunein työkkärikäynti piiiiitkään aikaan, jossa opin jotain hyödyllistä ja josta mulle jäi sellainen olo, ettei tää tilanne ole ihan mahdoton.

Ensinnäkin olen viime aikoina alkanut epäillä jopa omia taitojani kirjoittaa työhakemuksia ja toisinaan on mietityttänyt, että onkohan mun CV oikeasti ihan paska. Tänään olin varannut mukaani ansioluetteloni ja käytiin se läpi yhdessä. Pari pientä korjausta siihen ehdotettiin, mutta muuten se oli hyvä. Siitä ei siis pitäis jäädä kiinni mun työnsaanti. Se, mistä se sitten jää kiinni, on klassinen "ei kukaan palkkaa, jos ei ole työkokemusta". Mulla on toki ammatillinen koulutus, mutta ei se paljoa paina, kun en ole valmistumiseni jälkeen ollut juuri yhtään oman alan töissä. En minäkään itseäni välttämättä palkkaisi pelkästään näiden meriittien valossa.

Tänään se kaikki kuitenkin vaan jotenkin sitten kirkastui... Aloin miettiä opiskelua ja mitä enemmän sitä pähkäilin, niin sitä paremmalta idealta se tuntui. En halua jinxata* tätä, joten sen enemmät tiedot jääköön vielä itseni ja lähipiirin tietoon. (* SORI tämä kielellinen riemuvoitto, mutta sanalle jinx ei oikeasti ole suomenkielessä mitään järkevää käännöstä ja kirous olisi kuulostanut aivan liian dramaattiselta. :D ) Joten se siitä koulujutusta, moving on!

Tiistaina kävin iTapsassa Eerikinkadulla, koska puhelimeni akku veteli viimeisiään. Yön yli päällä ollessaan se kulutti akkua 30%, vaikka en tosiaan tehnyt sillä mitään. Myös yllätyssammumiset akun näyttäessä vielä reippaasti yli 20% lukemia oli ihan normaalia. Pakkasilla se saattoi sammua, vaikka akkua oli lähestulkoon puolet jäljellä. Akku kului käytössä ihan supernopeasti ja ei paljoa tarvinnut facebookia / instagramia selata, kun se jo olikin yhtäkkiä tipahtanut puoleen ladatusta. iTapsassa palvelu pelasi ja akku vaihdettiin ihan parissa minuutissa odottaessa. Elämäni ehkä parhaiten käytetty 39 euroa. Nyt akku toimii taas kuten aluksi ja eipä tarvitse enää kanniskella laturia mukana joka paikkaan. iTapsalle 5/5 ja ekstraplussaa niistä superhyvistä karkeista. Nam!

Eilen olin Jutinan kanssa kaupungilla ja löysin kaikkea kivaa ja söpöä. Tiedättekö, kun (ainakin) jenkeissä on niitä pieniä sydämenmuotoisia karkkeja, joissa lukee kaikkea ällöä, kuten "you're cute", "I love u" jnejnejne? Ostin paidan, jossa on niitä samaisia pastellisydämiä, paitsi että näissä on tekstit vähän toista luokkaa...

Löytyy mm. "Loser", "As if", You suck" ja "Whatever". Aivan loistava. Oikeasti halusin vaan söpön paidan ja tätä käyttäessäni voin sanoa tämän olevan sellainen "ironisesti söpö" paita.
Löysin myös paitaan sopivaa ihanaa kynsilakkaa. (Yleensä kehotan klikkaamaan kuvia suuremmaksi, mutta tällä kertaa olen ollut niin huono bloggaaja, että kuvat ovat oikeasti ihan hirveää puhelinkameralaatua ja suosittelen tyytymään siisteihin ja kivoihin pikkukuviin.)

Paras löytö oli kuitenkin tämä nahkatakki!

Lindexin alennusmyynnistä, alkuperäinen hinta oli 59,95e ja minä maksoin tästä parikymppiä! Takki on ihan superkiva, istuu hyvin ja nyt kaapissani on vihdoin myös nahkatakki. Kotiin tullessani esittelin takkia Pöwwölle, joka tuntui olevan vähän hämmentynyt. "En mä oo koskaan ajatellut sua sellaisena tyyppinä, joka käyttäis nahkatakkia." Mitäköhän tuostakin nyt sitten ajattelisi?

Ystävänpäiväviikonloppu edessä ja aion viettää sen ihan parhaalla tavalla! Huomenna O.C. -överit, herkkuja ja siideriä Scoundrelin kanssa, lauantaina syömään Pöwwön isän luo ja illalla sitten söpöilyä kivasti kahdestaan (tai vaihtoehtoisesti meidät löytää jostain kavereiden kanssa istuskelemasta) ja sunnuntaina jotain tosi jännää tuplatreffiaktiviteettia! Hyi pervot, ei mitään sellaista, vaan kivaakin kivampi ylläri. Raportoin tästä aivan varmasti sunnuntain jälkeen lisää.

Lähettelin myös pari ystävänpäiväkorttia ja yhteen niistä ikuistin uuden suosikkirunoni:

"Roses are red

zombies are green.

When the dead start to rise

I want you on my team!"

Toinen yhtä hyvä, ellei jopa parempi vaihtoehto on tämä:

"Fezzes are red,

tardis is blue.

Bowties are cool

and so are you!"

Näihin ällösöpöihin tunnelmiin kuittaan tällä kertaa!