Viime lauantaina se kauhulla odottamani hetki koittii ja oli edessä muutto pois ihanasta asunnosta, josta olin vaivalla tehnyt kodin itselleni. Pakkaaminen ei todellakaan sujunut samanlaisella innolla, kuin aikaisempien muutttojen kanssa. Nyt siirtelin aikani toivottomana tavaroita paikasta toiseen, kunnes otin itseäni niskasta kiinni ja jätesäkit esiin. Muutettavan tavaran määrä väheni taas usealla jätesäkillä ja hyvä niin, sillä uuden kämpän säilytystilat eivät päätä huimaa. Muuttoapu oli jopa niin reipasta, että intoutui rikkomaan työpöytäni. Kahdesti. Onneksi se tuli myös korjattua kahdesti, joten nyt se toivotavasti kestää ainakin seuraavaan muuttoon. Taisin jo edelliseen kämppään muuttaessani luvata, että ainakaan kahteen vuoteen en muuta mihinkään, mutta kuinkas kävikään.
Pari päivää siihen meni, mutta kyllä kaikki huonekalut ja tavarat löysivät paikkansa. Vaikka tämä asunto ei mikään unelmien koti olekaan, niin on täällä muutamia hämmentäviä yksityiskohtia, joista olen jo saanut pienellä kikkailulla kivoja. Esimerkiksi tämän huoneen seinässä on keskellä arviolta 50 cm leveä kaappi, joka on upotettu seinään. Kaapin syvyys on suunnilleen 30 cm, joten en oikein tiedä mihin tarkoitukseen noin pieni kaappi on tehty. Ongelmana oli se, että kaappi on sellaisessa kohdassa, johon ehdottomasti halusin tv-tason ja telkkarin, joten ei siitä kaapista olisi ollut mitään hyötyä siinä. Joten minä reippaana tyttönä otin kaapista oven pois paikaltaan, maalasin seinustat ja hyllyt valkoiseksi ja nyt mulla on tv:n takana seinään upotettu hyllykkö, johon saan kätevästi mun dvd:t ja kaikkea muutakin kivaa.
Pienihän tämä on, kun vertaa edelliseen asuntoon, mutta tilavampi kuitenkin kuin se vanha yksiö, jossa asuin. Tänne mahtuu kaikki tarvittava ja se mitä ei mahdu, ei tarvita. Paitsi että tiskikonetta on jo ollut vähä ikävä. Onneksi se on varastoitu talteen seuraavaa asuntoa (tai ostajaa) varten. Se vähän harmittaa, että jääkaapissa ei ole edes pientä pakastinlokeroa, mutta eipä ainakaan tule ostettua jäätelöä. Eipä sitä tosin aikaisemminkaan tullut ostettua ja syötyä usein. Ei noi makeat herkut oikein ole se mun heikko kohtani. Uuden vuoden lupauksena tosin lupasin vähentää sipsienkin syöntiä. Tai en edes vähentää, vaan lopettaa kokonaan. Tästä tulee vielä tuskainen projekti. Juustonaksut. Niitä tulee eniten ikävä...
Sen jääkiekkomatsin kanssa kävi muuten todella jännästi. Kyseessähän oli vapaaliput, jotka olin saanut työhaastatelusta ja se oli myös elämäni ensimmäinen peli, jota olin paikan päällä katsomassa. Pyysin siis elliksen mukaan ja käytiin katsomassa miten TPS hävisi nöyryyttävästi Pelicansille ja samalla voitin paikan päällä Maskun kalustetalon VIP-liput seuraavan lauantain peliin. Tällaisissa asioissa mulla siis ilmeisesti käy hyvä tuuri. Seuraava peli oli TPS - Lukko, joten ei ollut oikeastaan muita vaihtoehtoja, kuin pyytää mukaan Reettaa, joka kannattaa Lukkoa. Niin me tytöt sitten lähdettiin juomaan ja katsomaan peliä, joka oli huikean jännä!
Katsoin Stargate Atlantiksen uudestaan läpi. Se on vaan.... niin hyvä. Perään katsoin Sherlock -nimistä sarjaa, jota yksi kaveri on suositellut jo joskus aiemmin. Kaikenkaikkiaan loistava sarja. Tarina ja henkilöt on tuotu todella onnnistuneesti nykypäivään ja hahmojen väliset kemiat toimii ja itse ainakin hykertelin useamman kerran hyvin kirjoitetulle dialogille. Jaksoja ei ole kuin kolme per kausi, mutta ne myös kestävät 1,5 tuntia, joten ne muistuttavat enemmänkin lyhyitä elokuvia. Käsittääkseni Yle on sarjaa joskus näyttänyt, mutta ensimmäinen kausi löytyy myös Netflixistä. Vink vink. Itse ainakin suosittelen lämpimästi kaikille. Jotenkin tuli todella suuri kaipuu jo lopetettua lempisarjaani, Housea kohtaan.
Sellaista kaikkea on ehtinyt tapahtua mun elämässä. Muuttoahdistus on vähän helpottanut, mutta on tää elämä vieläkin aika vuoristorataa. Jotkut päivät on vaan ihan totaalisen paskoja ja tuntuu, että ei jaksaisi nousta ylös sängystä. Parina päivänä oli ihanaa, kun aurinko paistoi ja sai energiaa valosta. Nyt on taas sellaiset loskapaskakelit, että tekisi mieli vaan vetää peitto korviin ja nukkua, nukkua, nukkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti