maanantai 19. maaliskuuta 2012

I don't like mondays.

"I don't like Mondays
I want to shoot the whole day down"

Perjantaita lukuunottamatta viikonloppu oli ihan perseestä. Olisi voinut nukkua sen ylitse, niin olisi välttynyt paljolta. Päässä on hirvittävästi ajatuksia, enkä tiedä mistä päästä lähtisin tätä purkamaan. Tässä tekstissä ei tule välttämättä olemaan punaista lankaa, joten yrittäkää kestää!

Pahoitan hirvittävästi mieleni siitä, kun ihmiset jättävät kertomatta asioita ja valehtelevat, etten pahoittaisi mieltäni. En ole mikään lapsi, tai niin pieni ja särkyvä, että menisin rikki. Siitä tulee vain sellainen olo, että onko jotain muutakin valehdettu ja jätetty kertomatta?
Haluaisin vain kovasti osakseni sen saman luottamuksen, jonka annan muille... Ei se ihan hirveästi ole vaadittu, eihän?

Viime yönä tajusin ihmisen pienuuden ja sen tosiasian, että jokainen on loppupeleissä täällä ihan yksin. Ei sillä ole oikeastaan väliä onko yksi läheinen ystävä, tai sata kaveria, mutta joissain asioissa ihmisen on vaan pärjättävä yksin. Ei aina voi luottaa loputtomasti siihen, että joku vaan.... On paikalla, kun tarvitset. Eikä ikinä pitäisikään. Jotkut asiat ja kokemukset pitää vaan yrittää jaksaa yksin.


Mutta miksei se tunnu samalta, kun halaa itse itseään? 

Kuva täältä


Eikös se niin mene, että se mikä ei tapa, vahvistaa?
Aion kasvaa maailman isoimmaksi ja vahvimmaksi tytöksi!


lauantai 17. maaliskuuta 2012

Hyvää lauantaita!

Hiljaiseloni blogin puolella on johtunut epäonnien putkesta, joka on seurannut minua parin viikon ajan.
Pari viikkoa sitten nousi viikonlopuksi kuume, mutta pistin sen vaan normaalin vilustumisen piikkiin ja heitin buranaa nassuun. Mutta kun seuraavan viikon torstainakin kuume huiteli vielä yli 38 asteen ja seuraksi oli tullut todella inhottava ja piinaava yskä ja kipu rintakehässä, varasin ajan terveyskeskuslääkärille.

Lääkäri oli todella nuori ja teki varmasti diagnoosia varten kaikki juuri niinkuin oli opetettu, mutta olisi ollut hirvittävän mukavaa, jos olisi samalla selittänyt mitä tekee... Minä istuin tyhmänä kun lääkäri tutki korvat, kurkun, hengityksen ja ultraäänilaitteella poskiontelot, ja kaikki tämä täydessä hiljaisuudessa. Noh, diagnoosi oli kuitenkin keuhokuume / mykoplasma ja sain kymmenen päivän Amorion (750mg, 4x päivässä) antibioottikuurin. Vähän tuo lääke epäilytti, kun olen allerginen penisilliinille ja Amorion on penisilliinijohdannainen lääke. :S

Tällä viikolla kuume onneksi laski ja rintakehän kipukin hellitti. Yskä vielä vaivaa, mutta on kuulemma normaalia, että sitä voi kestää useamman viikonkin. Antibioottikuuria en kuitenkaan ehtinyt syödä ihan loppuun asti, sillä heräsin torstaina punaisten pilkkujen kera. Niitä tuli päivän mittaan vaan lisää ja lisää ja nyt näytän lähinnä ruttopotilaalta. Soitin tietysti terveyskeskukseen ja kyselin, että mitäs nyt... Sairaanhoitaja oli sitä mieltä, että 7 päivää on jo ollut riittävän pitkä kuuri, jos oireetkin ovat helpottaneet ja kuurin voi jättää kesken. Hain apteekista hydrokortison-voidetta ja olen vetänyt tässä nyt kaksi päivää lisäksi allergialääkkeitä. Onneksi nuo pilkut ovat toistaiseksi pysyneet kaulan alapuolella...

Ja jotta elämä ei olisi vaan liian helppoa, tajusin viimeviikolla, että en tiedä missä passini on... Muistan nähneeni sen laukussani edellisellä viikolla, mutta sen jälkeen en ole tarvinnut sitä ja nyt sitä ei ole missään!
Yleensä pidän passini visusti laukussa, koska se on ainoa henkilöllisyystodistukseni ja se kulkee laukussa aina mukana! Nyt se on kuitenkin pudonnut tai jotain. Enkä tiedä minne. :(
Eikai tässä muu auta kuin marssia poliisiasemalle todistelemaan, että minähän se tässä. Seuraavaksi hankin kyllä henkilökortin, sillä se kulkee sitten kätevästi lompakossa mukana!


Eniten ärsyttää se, että viikonloppuun kuuluu saunominen, mutta eihän sitä tämän ihottuman kanssa oikein uskalla mennä hikoilemaan löylyihin. Onneksi eilen sai kuitenkin herkutella valkosipuli-aurajuusto-kermaperunoilla ( :D ) ja pihveillä. Ja tänään tiedossa olisi illanistumista ja Wii-keilausta! Ehkä se viikonloppufiilis jostain ryömii vielä esiin. Kaupassakin myytiin sentään mulle pari siideriä, eikä kysytty henkkareita! :D


Ja tämän kesäisen kuvan myötä...

HAPPY ST. PATRICK'S DAY!!!!

perjantai 2. maaliskuuta 2012

It's friday!

Kevät on virallisesti saapunut.
Eilen oli maaliskuun ensimmäinen päivä ja tänään postimies kulki ulkona t-paidassa. Itse en ihan vielä moiseen iloitteluun lähde, vaan odottelen suosiolla että lumet sulaa ja lämpötila nousee.  Mutta kun sinne asti sinnittelee niin jokiranta kutsuu! Aurinkolasit tosin pitäisi kaivaa jostain esiin, sillä auringonpaiste + lumi saa silmäni siristelemään ja pääni särkemään.

Työasiat ovat edenneet siihen pisteeseen, että uskallan jo vähän hehkuttaakin. Menen tiistaina sopimaan työharjoittelusta, joka todennäköisesti vaihtuu heinäkuussa vakituiseksi työpaikaksi. Olen sanoinkuvaamattoman iloinen ja onnellinen tästä käänteestä. Mielessäni olen tietysti käyttänyt mahdollisista tulevista palkoistani jo suuren osan... Juuri tällaisia hyviä uutisia olen kaivannutkin. Jos sitä vaikka osaisi vaihteeksi nauttia elämästä ja siirtää murheet taka-alalle.
OIKEITA TÖITÄ!
En ole itseasiassa ikinä aikaisemmin ollut missään vakituisessa työsuhteessa. Olen kyllä tehnyt nuorempana kesätöitä, amiksessa opiskelun ohessa pätkätöitä ja viimevuonna olin työllistettynä kirjastossa, mutta en ihan aikuisten oikeissa töissä. Joten syystäkin olen täpinöissäni!


Hiukset ovat edelleen punaiset. No aika paljon jo haalistuneet, mutta punaiset. Ensiviikolla pitäisi varmaan ostaa väriä ja värjätä uudestaan. Vaikka itse tästä väristä kovasti pidänkin, niin äiti on hyvin vakuuttunut, että ne tummat olivat paljon paremmat ja enemmän minun näköiseni. No tottakai ne olivat enemmän minun näköiseni, kun omakin väri on tummanruskea :D Pointtina onkin ehkä saada vähän vaihtelua, eikä näyttää aina samalta. Väriä elämään! Lisäksi mun tukka haisee ihan superhyvälle! Sain yhdeltä ihanaiselta naiselta TRESemmén lämpösuojasuihkeen ja se tuoksuu ihan luvattoman hyvälle.

Tajusin tuossa yhtenä päivänä, että mulla on ollut yli puoli vuotta sama kirja kesken... Nimittäin Max Brooksin Sukupolvi Z.  (Olen kertonut kirjasta aiemmin täällä ) On vaan niin ihanaa lukea kirjaa, josta voi lukaista yhden kappaleen silloin tällöin ja palata taas parin viikon päästä sen ääreen. Nyt on kyllä ollut luvattoman pitkä tauko lukemisessa ja huomasin, että kirjasta tekeillä oleva leffa on tulossa ulos tämän vuoden puolella (olkoonkin, että vasta joulukuussa), joten ehkä pitäisi lukea vähän ripeämmin.

Lisäksi haluaisin lopuksi hehkuttaa tätä päivää yhdellä kuvalla ja biisillä. Tässä kuva ja biisin saatte ihan itse tunnistaa kuvista! <3


Vaikka bilejalkaa vähän vipattaisi, niin viikonloppu olisi tarkoitus ottaa ihan rauhallisesti ja levon kannalta. Leffoja ja herkkuja tiedossa siis. 
Aurinkoista ja iloista viikonloppua kaikille!