perjantai 19. huhtikuuta 2013

Musafiilistelyä

Avasin tänään hyvin pitkästä aikaa winampin, kun en löytänytkään Spotifyn kautta erästä etsimääni kappaletta. Joskus aikoinaan vietin hyvin pitkän päivän siirrellen kaikki cd-levyni säilöön koneelle, joten tiesin että etsimäni kappele löytyisi jostain koneeni syövereistä. Sitä sen sijaan en aavistanut, millaisen matkan vuosien ja taas vuosien päähän tuo soittolistan avaaminen aiheutti. Siinä kaikkia ihania kappaleita fiilistellessäni unohdin jopa sen kappaleen, jota alunperin olin etsimässä. Joskus käy näin. :)
(löysin mm. The Arkia, The Crashia, Sarah Brightmania, leffojen soundtrackeja ja miljoonasti kasarimusiikkia! <3)

Tänään on muutenkin ollut hyvä musiikkipäivä. Kuuntelen töissä aina aamuisin YleX:n aamua ja sen jälkeen kymmeneltä starttaavaa Venla Kokkosen Uuden musiikin aamuvuoroa ja tänään UMA:n starttasi ihana ihana ihana ihana The Curen Friday I'm in love. Kuinka hyvä voi biisi olla vielä yli 20 vuoden jälkeenkin? No ainaski NÄIN hyvä:




Loppuuhan tuo sade viikonlopun ajaksi, loppuuhan? Tuntuu kuin sää olisi salakavalasti hypännyt kesän yli suoraan syksyyn. Aurinkoa täällä kaivataan, eikä mitään vesisadetta enää!

tiistai 16. huhtikuuta 2013

Keväinen ostovimma

Note to self : Älä mene ostoksille heti palkkapäivän jälkeen.
Älä ainakaan ajatellen, että "jos nyt jotain pientä kivaa löytäisi". Minähän löysin vaikka ja mitä. :)


Monet, jotka tuntevat minut tietävät myös sen, että päälläni näkee hyvin harvoin housuja. Käytän niitä lähinnä vain pakosta töissä, tai kotona rötvätessäni. Minut siis näkee yleensä hameessa, tai mekossa ja nyt löysin kevääksi ja kesäksi itselleni uuden kivan hameen H&M:stä ja hintaa oli vain 10 euroa.


Olipa muuten valtavan kokoinen se uusi myymälä, joka avattiin Hansakortteliin. Ihan kokonaan en sitä ehtinyt vielä tutkia, kun kiertelin vähän päämäärättömästi ympäriinsä, mutta se pisti silmään, että sovituskoppeihin oli ihan älyttömän pitkä jono... Niin pitkä, että en jaksanut mennä jonon jatkeeksi ja ostin tämän hameen sovittamatta. Yleensä en pysty ostamaan mitään vaatteita sovittamatta, mutta nyt riski kannatti, sillä tämä oli viimeinen kokoaan ja sopiva. :)

H&M:stä tarttui mukaan jotain muutakin kesäistä, nimittäin uudet aurinkolasit!


Juuri tällaisia vähän isompia ja pyöreäreunaisia laseja olen yrittänyt epätoivoisesti etsiä sen jälkeen kun toissavuonna rikoin ihanat lempiarskani. Nämä eivät ihan yhtä ihanat ole, mutta hyvin lähellä ja eivät nämäkään olleet hinnalla pilattu (5,95e). Nyt annan tälle sateelle luvan loppua ja aurinko saa paistaa taas!


Olen viimeaikoina tykästynyt boleroihin ja musta boleroni alkaa olla jo parhaat päivänsä nähnyt. Talvella ostin alennusmyynneistä turkoosin boleron, jota en tosin ole montaa kertaa käyttänyt, sillä se ei ihan aina sovi väriltään muuhun vaatetukseeni. Seppälästä löysin alennuksesta tämän ihanan harmaan boleron. Hintalapussa oli alennettu hinnaksi vähän päälle kuusi euroa, mutta kassakone ilmoitti hinnaksi viisi euroa, joten tämähän oli käytännössä melkein ilmainen... :)


Nämä  korvikset löysin  myöskin Seppälästä, hintaa yhteensä 3,95e. 


Hameihmisenä olen myös sukkahousujen suurkuluttaja ja olen todennut, että paras paikka sukkahousubongailulle on Lindexin alennushylly. Sieltä löydän aika kaikkia ihanan värikkäitä ja kuviollisia sukkahousuja, jotka eivät ole muka muille kelvanneet... Tällä kertaa löysin alle neljällä eurolla tällaista väriä elämääni...



Lindexistä ostin vähän muutakin, mutta koska en halua niitä teille ihan kokonaisuudessaan esitellä, niin tässä pientä pitsistä maistiaista siitä, mitä mukaan tarttui. ;)






HUH! Tällainen ostovimma iski tällä kertaa... Lohdutan tosin itseäni sillä, että pääsin todella halvalla, ottaen huomioon miten paljon kaikkea sain. Haaveilen siitä päivästä, kun saisin heittää kaikki vanhat ja kuluneet vaatteet pois ja uusia koko vaatekaappini sisällön kerralla.

Lisäksi ostin kirjepaperia ja -kuoria, joten seuraavaksi pitää varmaan ottaa kynä kauniiseen käteen ja alkaa kirjoittaa pitkää kirjettä Helsinkiin! :)

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Oh, excuse me while I take my clothes off...

Hupsista... Huomasin juuri selanneeni yli tunnin googlesta erinäisten kuumaakin kuumempien miesten kuvia... Niinpä päätin tehdä ihan teidän iloksenne postauksen siitä, millaiset miehet miellyttävät silmääni ja saavat minut kuolaamaan lätäköitä heidän jalkojensa juureen. Ja samalla sain tekosyyn viettää lisää aikaa näiden kuvien parissa... ;) Näistä miehistä kelpuuttaisin kenet tahansa lakanoideni väliin ja heräämään vierestäni aamulla.

Tämä postaus on ylistys näille ihanille, komeille, söpöille, seksikkäille ja maailman kuumimmille miehille <3
(tässä vaiheessa todennäköisesti kadotin hyvin monen miespuolisen lukijan mielenkiinnon, mutta ei haittaa!)



ED WESTWICK

Aloitetaan tästä ihanasta ja söpöstä miehestä, jonka ansiosta jaksoin seurata Gossip Girlin alusta loppuun. 
Sarjassa miehen roolihahmo Chuck Bass nähtiin joka jaksossa puku päällä ja voi kyllä, minä ainakin olen aivan heikkona miehiin puvuissa. Chuck Bass ei ollut (ainakaan aluksi) mikään mukava hahmo. Hän oli hemmoteltu, rikas ja itsekäs, mutta ah niin karismaattinen.


Myönnettäköön, että tällaiset nuoret ja söpöt pojat ovat aina olleet yksi heikkouteni.







Tässä kuvassa näette kaksi muutakin hyvää syytä katsoa Gossip Girliä :)






ALEXANDER SKARSGÅRD


Ihana, kuuma, pitkä, lihaksikas, miehekäs.... Alexander Skarsgård.
Suurimmalle osalle mies on varmastikin tuttu juuri tämän näköisenä, True Blood sarjan ihanana Eric Northmanina. Itse myönnän, että vaikka sarja olisi ihan maailman huonoin (mitä se ei siis mielestäni todellakaan ole!) niin todennäköisesti jatkaisin sen katsomista silti, ihan vain tämän jumalaisen 194 cm pitkän miehen takia. 

 Sarjassa on kiitettävän paljon näytetty paljasta pintaa myös tämän miehen osalta, mutta voiko tätä muka näyttää liikaa? Alla oleva kuva oli aikoinaan hyvinkin pitkään taustakuvanani.



Tämä mies on siitä poikkeuksellinen, että hän on ainoa listallani oleva mies, joka on blondi. Jotenkin Skarsgårdilla on vaan sellaista... karismaa. Ja kuinka seksikäs voi parransänki olla?







Ja parransängestä puheenollen....


HUGH JACKMAN


Ei tätä varmaan kauheasti tarvitse selitellä, eihän?
Onko maailmassa naista, joka ei ottaisi tätä miestä päiväunien kohteeksi ihan koska vain?

Ja mitä juuri sanoin parransängestä ja miehistä puvuissa? Tästä täydellisemmäksi ei voi mies enää mennä. Hugh Jackman has it all!
Mies on 189 cm pitkä, komea, karismaattinen, jumalaisen seksikäs, puhuu aivan mielettömän ihanalla aksentilla, osaa laulaa ja.... naimisissa. 




Lisäksi... Wolverine <3







Vaikka nämä miehet eivät missään järjestyksessä olekaan, niin seuraava on ehkä kuitenkin lähimpänä sitä oikeaa miesihannettani. Mies, jota olen seurannut erään sarjan tiimoilta jo monta monta vuotta ja jonka hymy saa sydämeni sulamaan. 

JENSEN ACKLES


Ja tuo sarjahan on tietysti Supernatural, jossa Jensen Ackles näyttelee Dean Winchesteriä. Sarjan kantava voima on kyllä ehdottomasti Winchesterin veljeksiä näyttelevien Jensen Acklesin ja Jared Padaleckin kemiat, jotka toimivat ihan mielettömän hyvin yhteen.

Aika kauan jouduin metsästämään kunnollista kuvaa tästä miehestä puvussa, mutta google ei pettänyt tälläkään kertaa. 


Ei käy kieltäminen, etteikö tämäkin mies olisi lihaksikas, seksikäs ja kaikkea muuta, mutta henkilökohtaisesti pidän eniten tuosta katseesta ja ehkä maailman valloittavimmasta hymystä. Yksi tällainen kiitos. 








Ja koska kaikista muistakin oli paljasta pintaa, niin....



Lopuksi vielä yksi youtube-pätkä tästä miehestä. Tällainen on ilmeisesti normipäivä Supernaturalin kuvauksissa. :)




Tässäpä niitä miehiä nyt oli. Lista olisi voinut jatkua loputtomiin, mutta johonkin se raja oli vedettävä, koska muuten olisin tässä vielä aamullakin. :P  

Tällainen on siis Stormiinan miesmaku. 
Sytyttikö näistä miehistä kukaan? Millainen on sinun miesmakusi? :)


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Rikottuja rajoja



Tänään kirjautuessani bloggeriin huomasin jotain merkittävää, jonka halusin jakaa teidän kanssanne, nimittäin:

6000 sivun katselua rikki. :)

Iso kiitos teille kaikille, jotka jaksatte lukea blogiani. Haluaisin tietää keitä kaikkia tästä on kiittäminen, joten lisää ihmeessä itsesi blogini lukijaksi tuolta oikealta alhaalta. :)

Perjantaina sain myös iloisen yllätyksen eräältä ihanalta lukijaltani, joka piristi päivääni todella isosti lahjallaan ja sai minut hölmön lähestulkoon kyyneliin näytön ääressä. Kiitos ihanainen!


Huomenna ajattelin olla reipas ja marssia VIHDOIN varaamaan sen tatuointiajan. Viikonloppuna sain myös idean uuteen ihanaan tatuointiin, jonka haluaisin ihan todella, todella kovasti, mutta se saa vielä muhia päässäni aikamoisen tovin ennen toteutusta. Pankkitililleni saa myöskin kertyä jonkin verran lisää rahaa, jotta haave toteutuisi.

Uni antaa edelleen odottaa itseään ja alan jo turtua tähän ainaiseen väsymyksen tunteeseen. Kun aloitin tämän merkinnän kirjoittamisen (noin kaksi tuntia sitten....) oli mielessä jotain mistä halusin avautua, mutta se ajatus ehti jo karata. Nyt tuli kyllä kaikkien aikojen turhin ja sekavin postaus, joten taitaa olla viisainta luovuttaa tämän päivän suhteen ja mennä sänkyyn piirtämään. Olisipa jo perjantai ja saisinpa nukkua sinne asti!


Pieniä väripilkkuja harmaan sävyjen keskellä

torstai 11. huhtikuuta 2013

Pelkotiloja

Miten voikin unettomus vaikuttaa kaikkeen näin paljon?
Päivät tuntuvat vähintäänkin puolet pidemmiltä.
Pinna on kireällä koko ajan.
Olo on itkuinen ja noh, luonnollisesti väsynyt.

Yksi yö valvoessani luin vanhaa blogiani ihan sieltä alusta asti. Oli vieläkin tuskallista lukea niitä ensimmäisiä merkintöjä vuosien takaa, joissa olin raskaan eron keskellä ja yritin epätoivoisesti päästä omille jaloilleni. Oli kuitenkin helpotus huomata, miten seuraavien kuukausien ja vuosien aikana minä kasvoin kuin uudeksi ihmiseksi ja opin elämään taas. Mutta mitä pidemmälle blogiani selasin, huomasin saman teeman toistuvan usein. En osannut enää luottaa. Minä en enää uskaltanut. Ja viimeaikoina se tunne on palannut taas.

Huomasin myös, että kirjoitin ennen paljon avoimemmin. Osasin pukea oloni sanoiksi ja päästää sen pahan mielen, ahdistuksen ja kaiken muun ulos niin helposti. Nyt tuntuu, että olen koonnut eteeni muurin, jonka taakse en halua päästää ketään ja on paljon hankalampaa kirjoittaa siitä, miltä minusta oikeasti tuntuu. Ehkä nyt on oikea aika alkaa murtaa tuota muuria?

Oh well, here goes.

Minusta tuntuu, että jokainen päivä on edellistä tuhat kertaa raskaampi. Jokainen aamu tuo tullessaan taas yhden väsyneen päivän ja jokainen ilta vie kohti unetonta yötä.

Minua pelottaa. Pelottaa niin, että se ahdistus kouraisee välillä jostain tuolta todella syvältä ja tuntuu kuin sydän pysähtyisi hetkeksi. Ja mitäkö minä pelkään?
Minä pelkään, että jaksamiseni loppuu jossain vaiheessa, mutta vielä enemmän pelkään sitä, että sinun jaksamisesi loppuu ennen sitä. Jos sinä et jaksa, niin kuka sitten auttaa minua jaksamaan? Olet minulle kultaakin kalliimpi ja läheisempi kuin kukaan muu. Ja silti, viimeaikoina olen tuntenut sinun vetäytyvän kauemmas. Nähnyt välähdyksiä katseessasi, joka välttelee omaani. Ehkä sinäkin pelkäät?

Tunnen todella usein olevani niin yksin. Antaisin mitä tahansa, jos joku tulisi ottamaan minut syliin ja kertomaan, että kaikki onkin oikeastaan ihan hyvin. Vaikka eihän se ole. Tunnen, kuinka jokin syö voimiani sisältä päin ja jättää kokoajan vähemmän toivoa siitä, että "kaikki on hyvin".

On päiviä, jolloin haluaisin vaan sammuttaa valot, sulkea puhelimen ja mennä peiton alle piiloon. Jos se vaikka menisi pois? Toisaalta on myös päiviä, jolloin kaipaisin jatkuvalla syötöllä seuraa, läheisyyttä ja edes jotain, josta pitää kiinni. Tuntuu, että hukun tähän olotilaani, eikä kukaan pidä minua pinnalla.

Vuorokausi on taas vaihtunut uuteen ja aamuun on vielä pitkä, väsynyt matka.




torstai 4. huhtikuuta 2013

Aiheita hymyyn

Onnistuin tekemään pääsiäisen jälkeen vain angstipostauksen, jossa valitin kaikkea, mutta oli mulla siellä kaiken kurjan keskellä kivaakin! Ihana Heisku piti minulle seuraa ja käveltiin ympäri Turkua, kierreltiin kirppareilla, syötiin pikkuiset masumme täyteen kintsua ja katsottiin leffaa. Kiitos seurasta rakas! Ja kiitos kun sain kuvata ihanaa, pörröistä Hemulia, johon mahtuu paljon rakkautta! ;) Tässä on ehkä pölöin ja herttaisin kissa, jonka tiedän.



Ostin pitkästä aikaa kaupasta Teetaivas -teepaketin, jossa on maailman ihanimpia teemakuja. Paketista löytyy Sadepäivän iloa, Karibian aurinkoa, Viisasten teetä, sekä Uskollista ystävää. Tänään tunsin itseni vähän pölöksi, joten otin avuksi Viisasten teen. Rakastan tuota isoa teekuppiani, johon mahtuu paljon teetä ja sympatiaa. <3

teetaivas 

Vaihdoin värin takaisin tuttuun ja turvalliseen tummaan. Todennäköisesti kesän tullessa kaipaan taas punaista väriä, mutta juuri nyt tämä tuntuu minulta. Peilikuva on taas askelta lähempänä minua.




Kuten elämässä, niin kuvienkin suhteen on näemmä taas jokin mustavalkoinen kausi menossa...


Iltapäivästä ei valitettavasti ole kuvia, kun en siinä kaikessa tohinassa edes muistanut omistavani kameraa. Mutta ohjelmassa oli Walking fish ja Dead soup. Eiku..?
Eli ihan perustorstai peruspölön elliksen kanssa. Jätettiin vielä yksi Walking Dead odottamaan huomista. Viikonloppuna ei ole ohjelmassa mitään erikoista. Vain hengailua ihanien ihmisten kanssa <3 Juuri sitä, mitä kaipaankin tällä hetkellä.


Ja vielä loppuun yksi musiikkitunnustus.
Tämä kappale tekee minut juuri nyt lämpöiseksi ja onnelliseksi.
Ihana, ihana, ihana Justin Timberlake, tervetuloa takaisin! <3



keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

It's my life.

Yöllä valvoessani mietin blogiani ja oikein kiukutti se, että olen viimeaikoina kirjoittanut niin negatiivissävytteisesti tänne. Olin jo hapuilemassa pimeässä läppäriä sohvapöydältä tehdäkseni merkinnän, jossa kertoisin pitäväni taukoa blogistani. Sitten aloin miettiä, että miksi ihmeessä yhtäkkiä lopettaisin kirjoittamisen? Siksikö, että pelkään muiden reaktioita ja mielipiteitä? Vai lopettaisinko vain siksi, että on vaikeaa ja en osaa juuri nyt kirjoittaa mistään positiivisesta? Eihän se ole ennenkään ollut minulle mikään este... Niin tässä, kuin edellisessäkin blogissani olen aina kirjoittanut sen mukaan, millainen olo on.

Valitettavan harvoin tulee kirjoitettua silloin, kun on oikeasti onnellinen ja elämässä kaikki hyvin. Minun kirjoitukseni käsittelevät joskus vaikeitakin asioita, jotka ahdistavat ja tuntuvat pahalta. Välillä tuntuu, että kirjoittaminen on ainoa keino purkaa ja kanavoida sitä pahaa oloa ulospäin. Ja juuri tällä hetkellä tämä ahdistuneisuus on iso osa elämääni, joten miksi nyt pitäisin sen sisälläni, salassa? Miksi yhtäkkiä välittäisin kenenkään muun mielipiteestä niin paljon, että rajoittaisin omaa kirjoittamistani?

Mitä sitten, jos minulla on paha päivä, viikko, kuukausi, tai jopa vuosi? Mitä sitten, jos joku ei jaksa lukea blogiani sen vuoksi? Miksi yrittäisin kirjoittaa väkisin edes jotain positiivista, vaikka ei olisi yhtään sellainen olo? Itseäni (ja ennenkaikkea Teitä, lukijoitani) minä vain huijaisin.


Nimensä mukaisesti blogi kuitenkin kertoo minun elämästäni. Siitä, miten minä elän, tunnen, olen.

Sitä se tulee olemaan myös jatkossa.


"I ain't gonna be just a face in the crowd
You're gonna hear my voice when I shout it out loud

It's my life, it's now or never
I ain't gonna live forever
I just want to live while I'm alive
It's my life"







tiistai 2. huhtikuuta 2013

Kun aika pysähtyy

Kelloni pysähtyi pari  yötä sitten. Se tikittää hitaasti, etenemättä kuitenkaan mihinkään. Tunnen olevani itse samanlaisessa tilanteessa. Räpiköin paikallani, yhä hitaammin, enkä pääse eteenpäin. Paristoni on lopussa, eikä kukaan ole jaksanut vaihtaa uutta tilalle.


Katson peiliin, enkä näe itseäni. Näen vain tyhjän kuoren, joka tuijottaa takaisin. Rintakehä kohoilee hengityksen tahdissa ja sekin liike tuntuu olevan välillä liikaa. Oli helpotus päästä tänään töihin, kiinni normaaleihin arkirutiineihin. Pääsiäinen oli henkisesti (ja fyysisestikin) aika raskas ja ajatukset ei ihan pysy vieläkään kasassa. Saatan havahtua parin tunnin välein siihen, että en ole taaskaan tehnyt muuta kuin ollut ja ihmetellyt ja vajoan takaisin ajatuksiini. Miten voi tuntua itse itselleen niin vieraalta joskus?



"And if I can't sleep, can you hold my life?"


Kirjoitin tätä merkintää lähes kolme tuntia ja tässä kaikki mitä sain puristettua itsestäni ulos. Joskus on vain todella vaikeaa pukea omaa pahaa oloaan sanoiksi. Varsinkin, kun aihe on niin arka, etten ole ainakaan vielä valmis puhumaan siitä julkisesti blogissani pintaraapaisua enempää. Kuinka ihminen voikaan olla näin väsynyt ja kaivata isoa ja lämpöistä halausta?

Yksi positiivinen asia tässä unettomuudessa on... Auringonnousut. Niistä tulee päivä päivältä kauniimpia. Huonosti nukutun yön jälkeen kirkas taivas ja ensimmäiset auringonsäteet ovat ihanan lohdullisia ja lämpöisiä.